Nukuin, hieman levottomasti,
mut
unet viereeni asettui.
Muistin herätässäni hetkn,
mut sitten
luontofilmi katkes,
nyt päivän valoon
kulkupolkuni taivaltaa.
Alkaa vapaapäivät,
vapaatpäivät.
Työtä on olat retkollaan,
sylit täytenänsä, mut
niissä ei luo tess.
Aurinko nousee idästä päin,
lähteen selkäni,
päivemmällä
toisinpin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti