lauantai 3. tammikuuta 2015

armahda...

Kuinka kauas täytyy edetä,
jotta
entiseen en
voisi vajota,
kuinka lähellä olisinkaan
huomisen
jälkeen.
Rukoilen, jalkani kipeät,
mieleni
syöksyy,
katson sinua,
armahda,
päästä
otteestasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

olen vain,,

olen vain en muuta, sillä tilani on pieni ja viaton, kokoiseni ja hänen joka viipyy myöhemminkin