joskus ikuiset,
nyt liian
lyhyet.
Sinä aikasi luonani
käytit,sitten
palasit kotosi luo.
Hetkisen, jonka jälleen vietit
kanssani,
auttaa minua jaksamaan
uuteen tapamiseemme.
Pelastin sinut kerran
ojan penkalta,
otin
huomaani ja tervehdyit.
Menit kotiisi,
haukkojen omiin,
palasit keväällä,
mennäksesi takaisin syksyllä.
Olet minulle
villiluonto,
kaunis,
olet,
linnuista
rakkahin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti