sunnuntai 11. tammikuuta 2015

hetket...

Hetket,
joskus ikuiset,
nyt liian
lyhyet.
Sinä aikasi luonani
käytit,sitten
palasit kotosi luo.
Hetkisen, jonka jälleen vietit
kanssani,
auttaa minua jaksamaan
uuteen tapamiseemme.
Pelastin sinut kerran
ojan penkalta,
otin
huomaani ja tervehdyit.
Menit kotiisi,
haukkojen omiin,
palasit keväällä,
mennäksesi takaisin syksyllä.
Olet minulle
villiluonto,
kaunis,
olet,
linnuista
rakkahin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

wita broo

nykyajan ihminen tarvitsee kuulemma wita broota, sillä muuten he jäykistyvät, mutta minäpoika syön läskiä, jonka ansiosta suorastaan hytkyn ...