Raaputin persvakoani,
pyyhin huonosti,
kutituttaa.
Vai oiskohan heismatoja,
matikan
tuliaisia.
Otankin
matokuurin,
korpikuusen kyyneltä.
Käpytikka hakkaa kelossa
käpyään,
sitä ei kutituta,
eikä se halua
kyyneleitä.
Elämä,
ihme juttu,
kutituttaa ja sitten ei,
minulla tuntuu korpikuusen
lumot,
tunnen, kuinka ikipetäjät tukevat
kulkuani,
haistan puolukan varpujen
tuoksun,
makoilen turvallain,
olen Jukolan kadetettu
kahdeksas
veljes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti