kettu...

Hiljaisuus,
lumihankien
syvät huokaukset,
iltapäivän tuoksua,
elämäni
aikaista.
Istun pilkillä.
Ahti on antelias,
soppakalat pilkitty,
made keittoani
makustaa,
ahvenet kultavoissa,
paistinpannulla
herkuttuu.
Kettu takajaloillaan minua
katsoo,
morjenstaa.
Jätän muutaman kalan,
sillä kettuseni on
kamuni,
isoisä,
kuten minäkin.