perjantai 16. tammikuuta 2015

kuiskaan..

Kuiskaan, kun luontoni ääneen
häpeää,
vieraan korvaa
karsastaa.
Katselen, äänetönnä,
sillä silmäsi
rakastavat,
on hommani kuiskata.
Äänettönnä katselen,
tunnen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä kadehdi,,

älä kadehdi suurten päättäjiä, sillä heillä on tunnoillan sinut ja huominen