levonlaakso...

Olin rasittunut,
työstä ja
muusta touhun
tuomasta.
Samoilla silmillä tunti poikineen,
vuorokaudetkin
yhteen putkeen.
Elämä tuntui ruosteiselta
vesiputkelta,
lorisin vaan.
  Viimein pääni kallistui
kodin lämpöiseen tyynyyn,
peitto lämpöisästi
päälläni rauhoitti.
Unimaailma kutsui,
menin ja saavuin
levon laaksoon saakka.