Lusikoin,
lautaseni on
syväreunainen,
reunoja myöten
kiisseli maistuu.
Kiisseli,
mummoni vatkaama,
mummoni, elämäni
isoäiti.
Olin silloin pienempi,
muistan mummoni
esiliinan,
muistan hänen rakastavan katseensa,
muistan,
kuinka mummoni suosikki kana
niiasi minulle, sekä
pyöräytti nahkamunan.
Mummoni,
sinä teit kiisselin ,yhäkin maistuu,
yli viidenkymmenen suven
jälkeenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti