kun naapuritkin
kääntävät
katseensa,
hyvänpäivän tutut
lenkkipolulla,
toisen kaistan.
Ymmärrän,
mutten
oikesastaan.
Minä,
oikestaan
mitätön.
vanhat tavat iskostuvat syvään, siksi ihminen rutinoituu,tapoihinsa kangistuu, muutosvastarintaistuu, itsensä kokoiseksi hahmottuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti