perjantai 2. tammikuuta 2015

orava...

Oravani,
tuo tuuheaturkkinen
lemmikkini,
ratsastaa kissani selässä
pitkin Nyystölän kylän
raittia.
Aikanaan mirrini meinasi syödä
hiukopaloikseen
oravan,
mutta tämän vastustelut tekivät
heidät
yhteistyökumpaneiksi,
kuten nykyään tavataan
sanoa.
Orava nimittäin purasi mirriltäni
mulkut,
siitä asti eunokkina.
Nyt he yhdessä
päiviään virkkaavat,
öitänsä
kutovat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kun katsot tähtiin,,

kun katsot tähtiin, näet toivon hyvänolon,näet ja tunnet, muttet voi syliisi ottaa,sillä välillänne on monen monta hetkeä