Käpyinen kuusenlatva
tuulessa itseään keinuttaa.
Puu jälkikasvuaan
tuudittaa,
huomenna maailman tuuliin
lapsosensa levittää.
Kuusi, ikiaikojen on rungollansa
paikaansa
katsonut,
seurannut
lastensa elämää,
seurannut ja hymyssä suin
latvallaan heilutellut.
Hänetkin aikanaan äitinsä
tälle paikalle lennätti,
kotikäpy muistuu rakkaana
mieliin.
Kuusi haikeana käpyjään tuulettaa,.
on maailmanlle lähdön aika,
kuusi pihkakyynelehtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti