perjantai 2. tammikuuta 2015

uurastelija....

Unelmoin,
haaveilla matkustan,
Huomasin vain, ettei
huokailulla unelmat saavu,
siksi
uurastukset otin
välineiksi.
Uurastin, nukuin nälkäni,
valvoin
toisenkin,
unelma auttoi
uurastamaan.
  Aikanaan unelma oli sylissäni,
itkin onnesta,
kivusta, tuskan
matkasta.
Olin unelmani saanut,
mutta uurastukseni
kuivatti minut,
minusta oli tullut
järki ihminen.
Minusta oli hävinnyt
hymyilevä unelma,
minusta oli tullut uurastelija, vailla
tunteita,
kaipauksen tuomaa
jälleennäkemistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kurjuus,,

kurjuus syntyy ihestään, sillä se kasaantuu tekemättömyyksistä samojen märehtimisistä, ankeuden aamuista.pilvisistä mielialoista kaikesta mi...