ihmiset...

Ihmiset,
minun
muotoiseni,
jonkinsortin
kaltaisiani,
eivät tunnista minua,
eivät
kysy edes tylysti, eivät hymyä
loistata,
taidan olla,
en mitään,
heille.
Itse tunnen ekoni,olen rinnakkaan
hyväntuulinen,
omanarvoni
kultikas,
äidin pikkupoika,
nyt isompi.