maanantai 2. helmikuuta 2015

käteni tyhjät...

Maailman kauneus,
unelmissain,
käteni tyhjät,
kuljen ojanpientareilla,
toivon
unelmieni
kauneuden
hyppäävän syliini.
Hemmottelisin
unelmani
arkiseksi,
jokapäiväiseksi,
aamusta pitkälle
yöhön.
Seuraavan mutkan saattaa
unelmani rakkauttani
odottaa,
sinne ainakin
kiiruhdan
pientareillani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...