Umpisolmut...

Umpisolmuja,
Niitä oon oppinut avaamaan,
Tiukemmat oon jättänyt.
Elämä on nuorilla kiinni,
Ilman niitä elämä olis
Luiskantanut käsistä.

mieli...

henkinen tuska,
hätä,
silmistä näkee,
käsistä tuntee,
keholla aistii.

henkinen hätä,
mielen rukous,
hymyilevät kasvot,
joissa ei ilmettä.

mieli on kulkutaudin
jälkitauti,
hyvän mielen,
toisinaan
paholainen.

mummot ja kulkukissat...

kulkukissoja ei enää
näe,
ne sohvilla kehrää,
löytöeläintaloissa
naukuu.

enenmuinoin kulkukissat ja
rollimummot,
kyläluudat kulkivat
samaa puolta raittia,
nyt
asfaltoidut kadut,
mummot ja kissat
kerrostalon häkeissä.

yksinäinen joulu...

joulun odotusaikaa,
kiireisiä paketoijia,
odottavia mieliä,
kilttejä sanoja.

mainosvalot herkäksi
ristiinnaulittu,
tunteet uskovan
pakanan,
rahakoneitten kilisevien.

joulu yksinäistää
yksinäisen,
sil
se itsellen
lahjat luo.

aikainen aamu...

aikainen aamu,
hetki ennen toisten
aamuja.
hiljaisuus puhuttelee,
luontokin yhä korvillaan,
taivaanranta makuullaan,
pilvettömänä taivaankansi,
vaikken sitä näe,
sil
tunnen senkin peitottaan yhä
korvilleen vetävän.

ahavoituneet...

ahavoituneet kasvot,
elämää nähneet,
ihmisen näköiset,
korvat ja suu,
niilläkin sydän
paikallaan,
kasvot ahavoituneet
ihmisen näköiset.

lounaat...

kaikki surut juhlapöydässäin,
maljat kitkerimmät,
lounaat katkerimmat.
lounastan iloni jälkiruuaksein.

elämä on nautintoja,
ilonsurun lounaita,
toisinaan eivät maistu,
toisinaan maukkaimmat,
mutteivät koskaan
nälkäiseksi jätä.

missä oon...

en näe kuolemaani,
en elojain,
missä lienenkään,
missä kotini lie,
missä
minä oon.

kuljen ympäriinsä,
makoilen paikoillain,
mis oon,
oonko vai en...

lauma suur...

olen yksinäinen ihminen,
joukkokokouksia karsastan,
hyvä niin poikasein,
loihi mustalaisnainen aikanaan,
sillä
tuhon oma on
lauma suur.

lakko ja isoäiti...

miksi lakkoon joudutaan,
miksi yhteisymmärrys
raunioissa käryää/

lakko on hätähuuto
pienemmän suusta,
siinä soisi isoäidin
neuvon armaan:
älkää pienempiä kiusatko.

kaikki lakossa kärsivät,
duunarin palkka katoaa,
työnntajan resussit kapenee.

pareen olis funtsata,
jakaa edut ja huolet,
siinäkin
isoäidin neuvo
armain.

syttyy...

rakkaus on arkipäivän
oloja,
yhteisiä hetkiä,
luottamuksen varjossa,
hyvän mielen hetkissä.
 rakkaus ei kaipaa tekoja,
ei sanojen selityksiä,
rakkaus kaipaa toisen samanlaisen
tunteen,
siitä rakkaus
syttyy.

helmasi heiluvat...

helmasi heiluvat,
tukkasi vapautta etsii,
kätesi viattoman eläväisesti,
koivukujaa juokset kohti
elämää,
sinne missä
koivukuja vaihtuu
asfalttiseen arkeen.

heilutat kodillesi,
äitisi katseen  sydämmeesi
painat,
isän sylin turvalliseen
mielesi
palaa.

helmasi heiluvat,
elämä odottaa,.

ruiskaunokki...

pidin sinua sylissäin kesän,
koko suvisen
hetkemme.
olit kedon kaunokainen,
ruiskukka hentoinen.

  takkatuli lämmittää,
tunturissa pyryttää,
hyytävän kylmää,
katson tulta,
lämmittelen mieltäni
suvisessa kedossa,
ruiskaunokissa,
sinussa.

kuljin...

kuljin eteenpäin,
en viitsinyt peruutella,
oisin joutunut kääntymään,
ei ois hyödyttänyt mitään.

jotenkin selvisin
viinakauppaan,
ostin putelin,
hymyilin ja haisin
entisille,
myyjän katse työnsi ulos.

kuljin,
mutten tiennyt minne, enkä
ymmärtänyt mitenkäpäin,
enempi tais olla kuitenkin
neliveto päällänsä.

Padasjoen kunnan kultaesiintymä...

Näin unta, että
Padasjoen kunnasta löytyi
kulta esiintymä.
Tänään ostin monta hehtaaria maata,
jäljelle jäi,
koska massini loppuivat,
siinäpä jollekkin
kultasuoni varakkain.

huomenna rupeen tonkimaan,
hiput säkkiin sullon,
keltaharkoiksi sulattelen ja
myhäilen.

hullusairas...

näen, mutten ymmärrä,
olen kuin uudisasukas,
en ymmärrä vaikka näen.

kaikille toimilla on
tarkoituksensa,
hyvillä ja pahoilla, jos
vainen
ymmärrämme.

hullu ei vastaa tekosistaan,
sairashullu,
mutta miksi hänet ulkoistettiin
kadulle tervehtymään....

ihmisen huolet...

ihmisen huolet,
arjen tuomia,
elämän pituisia,
toimeentulemisen
huolia.

rikaskin näkee
nälkää,
janokin,
hällä vain
herkut maukkaammat,
kun
köyhempi on tyytyväinen
kylläsestä
vatsastaan.

isätön isä...

isätön isä,
elämän isätön,
elämänsä orpo,
mies vailla isää,
isä vailla isää,
katson
peiliäin.

pieni lapsi...

pienen lapsen eläväiset
äänet,
heiluvaiset kädet,
ilomieliset salat
hiekkalaatikolla,
riemumiellä lapsen
leikkiä.
   leikit elämän riemua
hiekoittaa,
kakut ja muut sadut
eläväisesti leikkiä
pyörittää,
siin aikuisten huvit
toiseksi vierähtää.

auttaisit...

auttaisit, mutta olet
kädetön,
mielesikin itseäsi vain.
  ihailet auttajaa,
et tunne autettavaa,
sinä auttamishaluinen,
mutta sielultas autettava.

kohtalo on arvaamaton,
emme huomisesta tuon taivaallista,
ehkäpä.

vanhainkodin tumma poika...

vanhainkotiin saapui
urho etelännmaan,
tumma hohoihoi,
hän mummot sulatti,
hormoonit herätti,
hohohooi,
kyl tummaa poikaa
sääliks käy,
mut
hohhoihoii.

rapuloita....

elänkö liian kauaksi,
näenkö taakseni,
taaksepäin liiaksi,
elänkö huomiseen
  askartelen kysymyksen
parissa,
pullo jaloviinaa seuranain,
ei tule vastauksia,
tulee vain rapuloita
huomiseen.

terroristit ja faaraot...

terroristi,
huumattu hullu,
viattomien teurastaja/
   miks tähän on tultu,'
siksikö, ettei hullua terveestä
erota/
siksikö,
että maailmaa uhkaa
faaraoiden kohtalo/

yksinkertainen...

elämä kulkee kanssasi,
päivästä päivään,
kunnes
eroatte,
sovussa tulevasta
sopien,
semmoinen on
elämäsi.

elämä on yksinkertainen
kaveri,
kohtele häntä, kuten
itseäsi.

piru...

piru on ilikiä ukko,
luihu juippi,
imelä hiilihankomies.

piru asuu melkein
jokaisessa,
just kuolleet se on
jättänyt.

piru on isis,
hyväksikäyttäjän
kokoinen ihminen,
piru on
näyteikkuna.

ministerit valehtelivat...

Ministeri valehteli,
useinkin,
mut nyt
kärähti.
   Ennenkin ministeri kärähti,
joutui eroamaan,
mutta
hänhän nainen,
nyt
miespuoli selvisi sorry.lla.

hymysuu leviää...

yksipuolista pahaa,
tuskin laisinkaan,
riitapukareita ysk tahi toinen,
mut parit ainakin.
  hulluksi sanovat
yksin riitelijää,
hymysuuta leviää.
  asiat hoituvat,
näin ennemmin tahi
myöhemmin,
riitakin ajassaan väljähtyy,
usein itse asiakin unohtuu.

vähäsen...

rakastan, vaikken
osaakkaan,
rakastan vaikken
taidakkaan.
  katselen mieleni silmin sinua,
sillä ethän ole olemassakaan.
Rakastan, vaikken saa
kokeilla
tunteitain,
haaveilla vain,
niillä vahinkoa
vähäsen.

vuoden ajat...

linnut eivät laula nyt pihakoivussain,
ovat etelän laulumailla,
mut
kevään koittaessa
laulut soivat,
unelmani kukkivat,
elämäni peipon kera
tanssia lyö.

vuodenajat minuun
tarttuneet,
   syksyllä kurttusilmänen,
talvikeleillä punanenäinen
laskettelija,
tähtitaivaan ihailija.
   suvena ilkosillain,
matongella lammellain,
mut,
   kevät on elämäni
sinisilmä,
sydämmeni
leivonen.

en tuntenut...

en tuntenut sinua
tavatessamme,
en
erotessamme,
enkä,
koko yhteiselämämme
aikana.

elimme ja
olimme,
naimme ja lisäännyimme.

ei  ole ikävä,
on vain haikeus,
vaikken sinua
tunnekkaan.

ulospäin....

ulospäin olet hyvin kammattu,
treenattu olosi ihastuttaa,
komia ulkomuotosi
lähelle luo,
tuoksusi muotitalojen
hyllyltä.

sisältäpäin,
hauras luonnonluomus,
jonka
elämä
autioitti.

Kuihtuneet...

Kuihtuneet tunteet,
Intohimojen tyhjyys,
Vain jäljet jäivät,
Muistot haihtuivat.
Yksinäisyys tyhjentää,
Vain todellisuus jäi,
Kuihtuneet tunteet,
Todellisuus jää.

Suojaisa....

Ilta mailleen saapuu,
Päivän vietti pilvissä
Sinitaivaan.
Hämärä kietoo illan,
Suo sille rauhaisan hetken,
Pian tyynyttää yön syliin unisiin.
Ilta kokoonnuttaa läheiset
Pois päivän valoista etäisistä,
Illan varjoon suojaisaan.

Raota...

Synkinkinpäänkin ihmismielen
Sopukkaan valo loistaa,
Kunhan vain annat
Mielellesi tilaa,
Valo pikkuruisesti hiljaa kurkistaa,
Jos vainen
Raotat verhojais.

susi ja ihminen...

pahoitit ihmiset
ympäriltäs,
nyt pahoitit itsesi,
olet yksin.

ihminen on laumaeläin,
kuin susi,
se tosin syö vain
nälkäänsä.

laumassa on elämän
edellytykset,
yksinäin kuolema
kalvaa,
sen susi tietää.

ihteäin....

kiittelen ihteäin,
oon
hengissä
hymyilevissä,
mieron teille en mieltäni
ohjannut, en jaloillani astunut,
heräsin kot sohvaltain,
mahtavaa.

meinasin illan hämyyn rientää,
ilomielisten ilosäärten
huurtuisten,
mut
sitten
muistin yhden jutun:
   tahi en muistanut, vaan jäin sitä
miettimään sohvallein,
siksikin kiittelen
ihteäin.

ikiommain..

itken ilosta,
nauran surusta,
itken ylet aikaa,
suren enemmän,
nauran kopallisen verran,
elämäni
verran.

my way---

kuljen syntymästä
kuolemaan,
kuljen luojan luomaa
tietä,
jossa on päämääräni,
siinä ei ole ohituskaistoja,
vain my way.

päivän poikanen...

yö takana,
päivä edessä,
kahvikupponen maistuu,
mietin-, en mitään,
juurihan heräsin,
olen leppynyt mies,
uni pehmitti hurjimmatkin
mielenpyörteet,
nyt kupponen ja minä,
aamussa päivän poikasessa.

sarastaa...

aamu sarastaa,
avaimeni päästää sisään,
kotiini,
työllä maksetulle,
elämäni tyyssijalle,
olo on raukea,
väsyttääkin,
mutten malta maaten mennä.
   oikasen itseni sohvalle,
aukaisen telkkarin,
maksetut kanavat,
ameriikan raitilta juttua.

herään,
kello onkin jo puolipäivä,
ameriikan raitti yhä jaksaa.

Selitän...

Aikaa on vähän,
Käytän sen reunojaan
Myöten.
En kuitenkaan saa sanotuksi tärkeintä,
Selitän,
Mutten saa sanotuksi,
Rakastan sinua.

Itsekkyys...

Itsekkyys on elämää
Pystyssä pitävää voimaa,
Mut
Se ei saa koitua toisten
Kohtaloiksi.

Viettelevää...

Tuulinen sää,
Aivan, kuten elämänikin,
Mutta niihin täytyy tottua,
Lisää vaatetusta,
Mielen kestokyky paksuuntuu.
Elämä ei ole pelkkää
Rallattelua,
Tosi hommaa,
Kylmääkin,
Mut
Niin viettelevää.

varjosi...

elät itsesi varjossa,
kuljet itsestäsi pois,
varjosi kuljettamana,
seuraat muttet tiedä
varjosi päämäärää.

pelkäät itseäsi,
olet jokin toinen,
olet varjosi.

varjosi päiväntullen
häipyy,
jäät yksin,
kuka lienetkin.

Uskoton...

Uskoton elämälleen,
Vierasta elämää ihannoi,
Ottaisikin jos luoja ei
luomakuntaa suojaisi.

Ihminen,
Jolla sielunsa tuulen
Huuhtomaa,
Häntä pirukin vierastaa.

hiki...

janottaa,
elämä on suolasta,
juon
kuoleman kielissä,
syön ja juon,
elän
elämän helvetissä,
juuri nyt
kaupan kassalla,
perimmäisenä,
hiki.

äidit..

kaiken muun voi unohtaa,
muttei
äitiään,
elämänsä tekijää,
rinnalla kulkijaa,
ohjeitten ojentelijaa,
lohduttajaa,
kun maailma
murjoo.

syty, syty....

sanoit rakastavasi/
miksen tunne/
hymyilet keimaillen/
miksi hymyilet/
mikset saatana suutu, jotta voisit
rakastaa/
 olet hyväksi käyttäjä/
et halua rakastaa/
et rakkaudesta suutu,
vihasta syty/

Hiljaisuus...

Hiljaisuus pelottaa,
Metelissä tunteetkin hiljenevät.
Hiljaisuus jotain odottaa,
Odottaminen pelottaa,
Äänettömyys on pelon
Sisko,
Se hulluna kuollut.

riistäjät...

palkallaan elävä,
omin toimin tienaava,
semmoinen on
palkansaaja.
muut
mitä lie,
he, jotka toisten
selkänahasta
elantoaan vuolee,
riistäjiksi sanotaan.

tuulee...

elämässä tuulee,
pohjoisesta erelään,
suunnista muistakin,
mut
tyyntäkin.
   elämä on iso juttu,
ihminen pieni,
tuulet tuulevat,
tyyneydet tulevat jos
ovat päättäneet,
ihmisellä ei sanan sijaa.

suonsilmäke...

suonsilmäke katsoo minua,
samoin kurki,
karpalot ovat meidän
yhteisiämme.

linnulla reviirinsä,
minulla omani,
suonsilmäkkeellä
enemmän,
sehän paikan omistaa.

saan ämpärini täyteen,
kurkikin kylläinen,
jätämme silmäkkeen,
se hymyilee.

solidaarista...

maailma on yhteistä,
yhteiskunta solidaarista,
mut sinä minun
omani,
en luovuta, enkä
jaa.

rakkaus...

rakkaus on ilon
aikaa,
turvallisuuden tunnetta,
rakkaus on
elämän julmaa,
rakkaus juovuttaa,
kunnes se sammuu,
mutta silloinhan onkin jo
juhannus.

asunnoton....

asunnottomalta
juopolta puuttuu
paljon,
katos ja lämmin lounas,
hänen omaisuutensa on
päällänsä,
nekin almuina saadut,
mutta hänellä on
jotain sellaista,
jota ei jokaisesta
lounaspöydästä löydy,
inhimillisyyden kokeminen,
sen hän on
siltojen alla kokenut.

näkemiin...

sanoit kerran näkemiin,
koskaan en sinua
tavannut,
sanoit unessani,
sanoit,
muttet toistanut.

olen usein herännyt,
näkemättä unta sinusta,
mutta uskon sanoihisi,
näkemiin.

pelkään...

pelkään
tunnen ja rakastan,
rakkauttani jakelen,
siihen itseni istutan.

pelkään menettämistä,
olen paljon kadottanut,
rakkaudet lähteneet,
itse hukannut tai muutenvaan
ohikulkeneet.

pelkään,etten tarpeeksi elä,
suutele ja rakasta,
en hyvästele ja jälleentapaa,
pelkään, etten joskus
niin tekisi.

joulukatu...

Joulun tuoksut joulukadulla
tuoksuvat,
valot tunnelmaa loihtivat,
joululaulut heleästi kaikuvat,
joulukiireiset ihmiset hyväntahtoisia,
almun kerjäläisenkin hattuun heittävät.

Esun Runot ja Mietelmät: Outo olo...

Esun Runot ja Mietelmät: Outo olo...: Oloton olo, Mieli tasaisesti taapertaa, Kolota ei jäsenen nikamaaan, Outo olo, Normaalisti kenkuttas hikisesti. Onkohan mielen huilihom...

Haave maailmasi...

Kuulet mitä haluat,
Katsot mieleisiäsi asioita,
Arkipäiväsi ovat
Unta,
Elät elämää,
Jossa kaikki on entistä,
Eilisen koettua.

Asunnoton...

Kaupunki joulun valoissa
Kylpee,
Katuvalot kulkijaa ohjaavat,
Näyteikkunat luokseen pyytävät.
Joululaulut tunnelmaa luovat,
Joulumieltä kasvoilla kulkijan.
Vain yksi ujona tunnelmaa väistää,
Hän asunnoton kulkija vain.

Ilta

Ilta,
Itseni seurassa,
Muistoni kainalossa,
Elämäni kohtalot kanssani.
Nautin yksinäisyydestä,
Äänettömästi muistot seuranain.
Ilta,elämäni seurallisin hetki,
Hetki muistojen,
Hetket kauneimmat seuranain.

Epätietoisuus...

Epätietoisuuus on raainta
Tietoisuutta,
Kalvavaa mieltä,
Mietteitä surusten,
Unettomia öitä,
Väsyneitä päiviä.

Outo olo...

Oloton olo,
Mieli tasaisesti taapertaa,
Kolota ei jäsenen nikamaaan,
Outo olo,
Normaalisti kenkuttas hikisesti.
Onkohan mielen huilihommaa,
Vai olenko jo nahoistani
Irtaantunut

Satama

Sataman valot tummaa merta
Valaisee,
Vaahtopäisenä meri pauhaa,
Valot satamassa toivoa luo,
Sataman valot myrskyä säikkyvät,
Mutteivat sammu,
Sil merenkävijän toivo sammuis.

turkki...

Ihminen elää kerran,
ainakin samoissa
nahoissa.
Ihminen tarvitsee nahkaansa
vain kertaalleen.
Turkiseläimet läpi vuodenpäivien,
siispä,
miksi
nyhdämme sen
hältä

helmasi...

huolettomasti takinhelmasi
heiluu,
astelet kiireissäs.
  viimetinkaan jälleen kerkesit,
olet tyytyväinen,
aikasi ei riitä
odottamiseen.

kiitos..

kiitos on
kohtelias sana,
jos
vainen sen silmille
sanot,
tunteella sydämmes.

variksen poikanen

variksen poikanen on
kasvanut isoksi,
asuntoni taitaa
käydä
pieneksi.

lampunvarjostimessa roikkuu,
laulaa laulujaan,
kiertelee poltinta,
sillä ei sormia kuumota.

ulos ei lintu halua,
olkapäälläni enempi,
siks
joskusen minua
tympii,
mut tietysti ilman
lintuakin.

söin ylitäyteen...

söin ylitäyteen,
sulatus toimii
kaukosäädöllä.

en ole ylilihava,
enkä alilaiha,
oon
olosuhteitten
maistelija.

pikku-joulut on ilmaisen
pöydän tarjontaa,
ihoni tykkää
juhlia,
toisinaan ylikin.

kaupungit terroristien lahtaus paikkoja...

kaupungit ovat
terroristien lahtauskenttää,
yleisötilaisuudet
mustien leskien
pyhien,
surunmieltä
tuottavaa.

maaseutu harvakseltaan,
sinne ei tauti alistu,
siellä musta leski
rakastuu,
sinne ei vihollisen pommit
yllä,
terroristikin joukkoliikenteen
puuttuessa
aikeensa
unohtaa.

maaseutu,
käpälämäen takana,
siellä on
turvallista.

uutiset...

uutiset on ikävää,
hyvät kerrotaan
puhelimessa tahi
rolliakat tupaan
tullesaan.

uutiset on tasatunnein,
puolikkailla
muuta höpinää,
AKT:n tarmokasta
edunvalvontaa.

uutiset kuuluvat
radiosta,
muualta
lööppiä vaan.

kärpänen...

kärpänen nenänpäässäni
ilkikurisesti virnistää,
on tammikuu,
pakkasherran kuu.

kärpänen on poikkeava
yksilö,
senhän pitäisi olla
selällään,
kuollut ja syöty,
mut,
nenänpäässäni pakkasvalssia
tanssii.

sade...

sade tuulitansittaa,
keinun mukanaan,
kuljen vasten sateen
katsetta,
piiskaavaa kuuroa,
tunnen elämän kosketuksen,
sadepisarat kasvojain pisaroittavat,
tuntojain koskettavat.

tavallisesti...

heräsit, kuten
tavallisesti,
teet kaiken
totutusti,
päiväsi kuluu
jokapäiväisesti,
illat ja yöt
tutun oloisesti.

kaipaat virkistystä,
otat sairaslomaa,
olet terve, mutta
se virkistää,
omatuntosi
kipulääkettä kaipaa.

pelko...

kartat pelkoa,
kierrät, mutta
tuntosi tietää,
pelko kulkee
mukanais,
vaika matkojen
taakse
kerkiäisit.

puhalla pelko esille,
istu alas ja vedä
pelkos
penkilles,
huomaat,
kuinka se pelkää,
et sinä.

tarpeeton...

subermarket kihisee
ahneita mieliä,
tarpeettoman nälkäisiä,
ihmisiä,
joilla ostoshalut
elämää hallitsevat.

kierrätystorit kihisevät
tunkkaisia
katseita,
niitä samoja
tarpeettoman
nälkäisiä.

tyhjää vain...

katsot toisten tekemää,
omasi
tyhjää vain,
arvostelet toisen tekemää,
omasi
tyhjää vain.

isä ja äiti

jokaiselle vanhemmalle
lapsensa
itseään enemmän,
mielensä lapsessaan.

jokainen isä ja äiti,
lapselleen
itsensä antaa.

jokaisen
vanhemman sydämmeen on
lapsensa
tatuoitu.

hyvä mieli...

hyvä mieli sydämmestä
sykkii,
siitä hyvän mielen
toisille luo,
yhdessä
mielet hymyä
luo.

hetket...

jokainen hetki,
ikuisuuden ensimmäinen,
mutta meille riittää
hetkemme,
jokaiset hetkemme.

äiti ja lapsi...

äiti lastaan
tuudituttaa,
itkumielen tyynyttää,
äidin sydän rakastaa,
se maailman pahat
mielet tyynyttää.

kulunut päivä.

kulunut päivä,
iltaan saapui,
uupuneet päät mailleen
painuu,
yö suojiinsa peittää.

musta leski...

musta leski saapuu,
hän tuhon enkeli,
hän seuraksi suuren joukon
asettuu,
itsensä räjäyttää,
kuoleman kellot
soivat,
leski ilomielellä
mustan kohtalon.

pääomasijoittaja...

duunari kuluttaa, minkä tienaa,
hän kiertoon palkkansa jakaa,
hän työllistää, kun eloaan kuluttaa.
  hän ei osinkoja jakele,
hän ei verosuunniteluita hallitse,
hän ei veroparatiiseissa eurojaan
kelluttele,
siellä ahne
pääomasijoittaja.

porvarin huoraama kapitalisti...

ken maaorjuutta ihanoi,
ken torpparilaista vihastui,
ken lahtari valkoinen,
ken peruskoulua kiivaasti vastusi,
ken duunaria nälkäpalkalla astuttaa,
ken ja ken, hänhän on ilmiselvä
porvarin huoraama
kapitalisti.

duunari ja isis...

duunari on
kirosana
työnantajalle,
lakkoherkkä
valkoinen orja,
mustakin,
mutta heidät
issis
hoitaa.

työläinen...

Työläiset ovat herroille
hyvänpäivän
riesoja,
syövät ja paskovat
tiheään.

Työläinen on herrojen
orja,
vikisevä
paskaläjä,
jolla on ihmisen
ilme.

vastuu...

huolettoman elämä
kevyesti keinuu,
hällä huolia ei huomisesta,
hällä tunnot kevyenmieliset.

vastuun raskaat hartiat,
mielet tunnoillaan
vastuuta kantavat,
hymytön hällä elämä,
sillä
vastuut hymyä
itkettävät.

mieli syö...

jokainen yö
päivää seuraa,
aamuun nojaten.
yö,
hiljainen hetki,
valoisat hetket
tummaan samanttiseen
yön syliin vaipuneet.
yö,
silloin mieli syö.

veteläpäät...

yhteiskuntamme on
lahkolaisten kynsissä,
armopaloja ei maallisille
tipu,
uskottomille
veteläpäille.

lakko ja pakolaiset...

Jos lakko ylen yltyy,
niin
pakolaiskeskuksista
rikkurit
ilomielet,
niillä työnantaja
katetta lompsan
pullean.

helvetin tuskat...

heräsin helvetin tuskiin,
piru käänteli
varpaitani,
ihaili ja lupasi
kympin kipaleelta,
suostuin,
sillä
kihtisiä ovatkin.

kyl minua nauratti,
kun kihti pirua
riivasi,
mulla oli ihan
jumalattoman kiva
mielikeli.

suuret herrat...

suuret herrat
pieniä mieliä,
roskaisia eläimiä,
sysimustia pöytävieraita,
varkaan kylämiehiä.

suuret herrat nauravat,
verenmaku naurattaa,
suuret herrat
pirun reessä
humaltuvat,
siksi aina
päiväsaikaan
nauravat,
itkuaan.

jumalaton...

jumalaton on uskovaisen
mieli,
nuhteeton pakanan
tulipään.

ken uskoaan saarnaa,
sitä piru iltaisin suutelee,
hänhän on pirun
lehtolapsi,
uskovanlaakson
suudelmasta.

hevi-musa...

tummuva ilta,
sysimusta mieli,
taustalla hevi musa
kuuluvasti soi,
kuulostaa kuolemalta,
vaikka tähdet tanssivat ja
kuutamo rakkaudesta
unelmoi.

hevi on mustaa musaa,
valkoisen miehen musaa,
jumalaton meininki,
sillä mieli valostuu.

yksinäisen joulu...

Yksinäisen jouluvalot
muiden ikkunoissa
loistaa,
joulumieli
kasvoissa vieraiden.
   Yksinäinen joulu,
elämän raastavin,
sillä baaritkin kiinni,
kirkko kutsuu vain
jäseniään.

ikuisuus....

aikuisuus on elettyä elämää,
siinä sadepäivät
pouta päiviin usein
vaihtuneet.

aikuisen mielessä usein
lapsen lapset, ja
 isommatkin.

aikuisuus on  näköaloja,
kokemuksen tuomaa
harkintaa,
sanojen ja tekojen
valintaa.

kansakoulun opettaja...

kansakoulun opettajilla
ei enää
karttakeppi heilu,
ei enää
liitutaulu pyyhitä,
ei enää puupäitä
aakkosten.

nyt peruskoulu,
oppilaat toistensa
opettajia,
elämää suojelemassa,
oppikirjoja
videotykkisten.

ihminen...

ihminen on lähimmäinen,
toistensa
kaltainen.
  ihminen, joka katseensa
kääntää,
hälle luontoäitee ei
kesäniityllä kauneinta
kukkaansa loistata.

katseesi...

katseesi katsoo
jonnekkin,
puhut minulle,
korvani kuulevat,
mutten sinua koe.

olet automaattinen ihminen,
minä tykkäisin
ominavuin
toimivasta.

kuulisinkin paremmin,
hymyni hymyyn vastaisi,
katse katsetta katselisi.

sataa vaakasuoraan...

sataa vaakasuoraan,
iltapäivä tumman puhuvana,
minulla on tilaa,
saan koko puiston
käyttööni.

sadetakkini ropisee,
saappaani pitävät jalkani
kuivana.
seuraan ihmisten ikkunoita,
ovat piilosilla,
elämästä lokeroituneet,
katsovat minua,
puliukkoa,
hymyilen heille,
olen vapaa ja käytössäni
koko puisto.

hiilihytraatit...

ajan partani,
joka aamu,
elän,
tarvitsen hiilihytraatteja,
niissä elon
mielivirtaa.
  aamu on kuolleen
nälkänen uni,
sehän ei voi ajaa
partaansa,
hiilityraatit loppuneet.

paikallinen sopiminen...

paikallinen sopiminen
hyvä juttu,
huono juttu,
siit
riidat jokapäiväiset,
yrityksen arki arvaamaton,
duunarin
kelvoton.

hetken kaunis...

olet hetken kaunis,
elämäsi on edessäpäin,
rakkautta et ole kokenut,
siksihän
elämäsi hyväilee.
  huomisesi on vaaroja täynnä,
tunteiden sitovuus,
arjen ankaruus,
valheiden todellisuus,
siksi olet hetken kaunis,
olethan
vastasyntynyt.

vaahtosuu...

olet orja,
arkesi on asaltin harmaa,
kiirehdit asaltin pintaa,
käännyt sementtistä valetussa
pesässäsi,
meet suu vaahdossa aikasi,
kuljet loppuajat huumattuna
elämän orjana,
hyödyttömänä sinut
lokeroos jätetään,
vaahtosi on sammunut.

luuserit...

yhteiskunta on vapaamatkustajien
keidas,
he nauttivat uurastamatta,
he toisten kädestä syövät.
  lama johtuu heidän
toimistaan,
palkat ja etuisuudet eivät ole
suuria
uurastajille.

Joulun tunnelmaa...

Ohikulkijat menevät ja
tulevat,
et ole varma,
ovatko samoja,
mut
suurinpiirtein.
  Kauppakeskus kertoo
Joulun koittavan,
vartijat ovat ostokyvyttömät
poistaneet,
mut
sinussa erehtyivät.
   Tulit keskukseen
haistelemaan Joulun tunnelmaa,
et vain aisti.
  Ohikulijat menevät ja tulevat,
Joululaulut soivat,
sinä vietät mielessäsi erilaista
Joulua,
mut siitäkin on jo aikaa.

kelvottomat...

verot ovat demokratian
tunnusmerkki.
verottomat yhteiskunnat,
ihmisen kurjimmat.

ylisuuret
demokraatit,
sinne ahtaa tulijat
kurjimmat.

teet ja meet...

heräät itseksesi,
juot miettien kahvisi,
puet muinamihinä,
astut kodistasi,
suuntaat työmaalle.
  olet oppinut,
et kysele,
teet ja meet.
  

lähi-itä...

lähi-itä sairastaa,
siellä linnutkin itkevät,
tauti kuoleman jalostunut.
  huumatut hullut,
mustat lesket,
lännen discoissa
vihityt.
  lähi-itä
sairastaa,
itkumuuri aivastaa.

onnen sonni...

tankkasin bio-polttoainetta,
ei savuta,
kiihtyykin,
kuten onnen sonni.

onnin sonni kuoli,
teuraaksi rahdattiin,
polttoainetta jalostettiin,
sillä mä vaan ajelen,
onnen sonnilla.

ihminen kypsyy...

ihminen tarvitsee aikaa,
hänhän jonkin ikäinen,
aika kasvattanut luonteen
omansa,
mielen, joka kasvukivuilla
jalostautunut.

ajaton ihminen on
vastasyntynyt,
silloin ihminen alkaa
kypsymään.

toiset kypsyvät,
toiset jäävät sitkoiksi,
toiset eivät sitten millään,
heitä kutsutaan
ihmisiksi.

hiljaisuus...

hiljaisuus äänistä
täysi,
kuiskaan mietteilleni,
näen
hiljaa,
kuulen hiljaisuuden
hymyilevät kasvot,
tunnen sen rauhoittavan
hymyn.

kävelen puistossa....

Kävelen puistossa,
on aikainen aamu,
vain minä ja muutamat
kodittomat.
  Kaupunki kuiskaa hiljaa,
elää,
mutta hiljaa.
  Töölöönlahti tuoksuu
usvaiselle,
Argadian kalliot kätkevät
salaisuudet,niillä
saan aikaisin kävellä,
ne,
joilla kodittomat
uinuvat.

hyvää yötä....

kohta painun pehkuihini,
yöpuulle päiväni
päättäjäisiin,
unimailleni makoisille,
satumailleni
mukavaisille,
sinne missä arki
pyhäpäiviksi
unettuu.

yksi ystävä...

jokaisella ihmisellä
täytyisi olla
edes yksi
tuntematon ystävä,
sellainen ventovieras,
jotta
huomaisi
nurkkasokeutensa.

tänään elin...

tänään harmitti,
vietävästi kenkutti,
ensin vain yksi asia,
lopuksi koko elämäin.

tänään kaikki oli
maailmani makoisinta,
mukavaisinta mielinkielin.

tänään olin vaan ja
möllötin.

tänään elin.

rutto lutikainen....

monirotuinen ystäväin,
monen tarinan
kaverein,
koirani,
rutto lutikainen,
sydämmein hellyttäjä,
mieleni
ymmärtäjä,
koirani armahin.

puhelin...

puhelin on kylmä,
kerro hänen kasvoilleen,
saisit silmien loisteen,
mielen viestin,
kädetkin koskettaisivat,
tunteet lähempänä
sanoja,
puhelimessa kaikki
tunteettoman kaukana.

rahtaavat...

katsot ohimeneviä ihmisiä,
huomaat itsesi,
ihmettelet ihmisten kiirettä,
rientävät ripeästi,
ees taas,
rahtaavat
kiirettään enemmän, kun elämänsä kaipaa,

katsot ohimeneviä ihmisiä,
ihmettelet itseäsi.

hyvä mieli...

jotkut sanat loukkaannuttavat,
monet sanat saman tekeviä,

vain yksi sana sydämmen
avaa,
rakkauden sanat vihakin
kuulee,
sillä sillä on hyvä
mieli.

bio-polttoaineet...

Bio-polttoaineet,
possun raadot,
variksen räkätykset,
talitinttien titityyt,
kuollut ratsuhepokin
viimeisen kyydin suo.

Saastuttaa pilviä vähän,
mut mielipahaa
monin kilometrein.

näköiset...

kaik´ maailman päivät
yötä myöten
vilustuvat,
aamusta silmänsä uuteen
päivään
aivastavat,
hyvät huomenet
huokaisevat,
semmoisia on
maailman päivät,
elämän näköisiä.

Syys...

Kesä kului pois,
On syys,
Luopumisen aikaa,
Uuden kesän
Ensimmäinen päivä,
Ruskasäillä kaihoisilla.

aika käy...

aika käy,
pitkäviisari ahkerampi,
sekunttien siirtelijä tosi
vikkeläkinttu.
    nukuin alivähän,
päivästäni tulee
tuntien täyteinen,
mutta sitähän varten
vietän
syntymäaikojain.

pirunhelvetti...

juoksen elämän hyvään,
juoksen,
mutten hyvään kerkiä,
elämän synkät varjot
tavoittavat.

näen, kuinka pirunhelvettissä
tanssitaan pahuuden sylissä,
kuulen, kuinka mielipuolet
nauravat,
näen, kuinka
piru koskii
viattomia
paholaisia.

ylikierrokset...

käyn ylikierroksilla,
elämäni valvottaa,
yritän kierroksiani
laskea,
mut
asiat vain
kierroksia ulvottaa.

ihailen pääskysen liitoja,
muistelen leivon lauluja,
unelmoin vapaista sinitaivaan
kielomeristä,
mut
minulla vain
syys..

kurkistaa...

silmäni katsovat
sine minne en yllä,
sinne, jossa huomiseni .
näen hetkeen,
josta haluaisin pois,
miksi en huomiseeni voisi
kurkisataa

Vaivoina....

Kuljen elämääni,
En saattelijaa tunne,
Enkä välittäkkään
Sillä vaivoinani vain olisi.

Ikävä

Illat ovat ikävän aikaa,
Illoin hiljaisuus
Antaa aikaa.
Ikävä,
Sen tunteminen
On sinusta lähtöisin

Huomenna

Huomenna on uusi mahollisuuus,
Melkein syntymän kaltainen,
Mut
Saattaahan olla,
Etten synnykkään.

Raaka elämä..

Pitkät päivät,
Aamusta iltaan,
Huonosti nukutut
Yönseudut.
Hymytön elämä itkee
Aamusta alkaen.
Elämä on koskettava tarina,
Raaka ja kivulias,
Miksi luoja kurittaa,
Vaikka armoa anotaan

Tuskanhikee

Elämä on helvetillinen
Kokemus,
Tuskanhikee,
Tuulen huuntoma takapuoli,
Vaikka säästän säästöistäkin.
Elämä taitaakin olla
Vainoharhaisten paratiisi,
Säästöjen tienaama
Tuskanhiki.

Surullinen

Saisinpa hyvänmielen,
Silloin,
Kun surullisin olen,
Saisinpa hymyillä
Elämäni tuonnemmaksi

Syys...

Syys sijoilleen asettuu,
Talven suojaan
Makuuttuu.
Syksyn sateet kevääseen
Rientää,
Siit uuden elämänsilmut
Aukeaa.

aamukahvi....

aamukahvi,
tutun herättäjä,
minunkin.

ilman sumppia
yö jatkuu vain,
virtaa kupponen suo.

vessassa juoksuttaa,
mut heräähän sekin
suolenpätkä.

kylmät huomiset...

kylmät huomiset,
katseettomat näkemiset,
askeleet luotain kävelevät.
aurinkokin kuutamon varjoissa,
on kuutamon hämärää,
varjonain vain.

sydämmein...

kivi putos sydämmestäin,
sanoin sydämmein
kyllyydestä,
sanoin
lohduttoman
rehellisesti.

koulujen sisäilma ongelmat...

kun julkisissa tiloissa
sairatetaan,
kun tauti tiedetään,
miksei yhteiskunta
sairautta lopeta.

koulut ovat lasten elämää,
koulut ovat elämän
alkuaine,
miksi lapset
kokeisiin
uhrataan

koulut on lain ulottumattomissa,
sillä
sillä
herrain valta.

taivas sykkii...

taivas sykkii,
tähtet syttyvät
kuutamo unelmia
valaisee.

kuljen kylän
tietä,
ruohuttavaa
päätietä,
nyt olen ainoa,
ja vain siksi,
että,
en osannut oikopoluille.

pieni kunta...

pien kunta,
nuoskalunta,
ei edes joulupukin vertaa,
meen maakunnnan pääkadulle,
siel,
pienen kuntamme
valtuusto juhlii.

jumalaton on kunnan
mieli,
pirun pierasema
pyhä pää.

kyl se vain on niin,
ettei
järki päätä
pakota.

helevetti....

helevetti on irti,
kissanpoikasia nurkat
täys,
vilkkilänkissojen prinsesoja
ilman muut,
mut,
mulla vain yksi
maitokuppi.

töölöönlahti...

ilma kutsuu luokseen,
kävelen illassa,
tuuleton sää,
kuutamo hymyilee,
töölöönlahti kuvastuu,
tuntuu hyvältä.

aivastaa...

elämäni,
itseni vaatettamani,
vanhempieni rakkaus,
loppuni.

ihminen,
sinäkin olet
uneton,
joskus nukut
yliaikaa,
mut
silloinhan
elät.

viljapellon tähkä,
siit
siemenet elämään,
minusta vain
taivas aivastaa.

kädet....

mitkään päivät eivät
entistä
unohda,
rakkaus lämpenee
vuosien vieriessä,
käsien koskettaessa.

sysimusta....

elämä on sysimustaa,
kuljen
itsestäni pois,
kauemmaksi, kun kuutamo
avartaa.

katson kuutamon taa,
vainiot valaistut,
mutten itseäni
nää.


ehkäpä varjoni tuntee
tieni,
seuraan,
kuutamo takanain.

kuuma paikka...

kuuma paikka,
saunanlauteet,
ylimmällä,
huomenna ehkä minutkin
alennetaan,
arvoni on ikälisien kohtalo,
olen ollut
liian kauan uskollinen,
alalleni kuuliainen,
arvoni on alempi,
kuin vain.

russakka...

kävin hienossa
kylässä,
kumartelin nöyränä,
hienohelmoja istuimet
täynnä.

russakka oli tuppaantunut
palttooseeni,
tykkäs fiinimmästä
kortteerista,
hienohelmoihin ihastui.

jäi sille tielle,
minä kotiini taivalsin,
alta kulmien eloaan
seuraan.

pääomasijoittaja...

posti,
isänmaa,
syrjäseudut,
niillä tulevaisuus
huono,
pääomasijoittajat manin
maku suussa,
siis
infrat ja muut jääköön,
rahallahan ei isänmaata, eikä
ainakaan syrjäseutua.

vähävarainen...

vähävarainen on herrankukkaron
loiseläin,
ihminen itkevä, tunteitten
näyttäjä,
vähävarainen säästää
tunteistaankin,
joita herrankukkaro nyörinsä
solmittaa.

ooppera...

ooppera on herrojen
aarioita,
köyhemmän taidetta,
lausuntaa tanssien, sävelten
jumalien,
muttei
kyvyttömän almun.

atsu ja nella...

atsu ja nella pienet
pirpaloiset,
lasteni mielukaiset,
mieleni
makuiset,
elämäni myönteiset,
hymysuut kaunokaiset.

kissa....

kissa silmiään pes,
viiksiään suk,
hällä turkki turhian
komia.
   kissa kolliksi nimetty,
mut herttainen
kehrääjä
mummon sylisen.
   kulkukissa matkojen taittaja,
morsmaikkuja joka kulmakunnan
mail halmeil,
   kissasein, kehräät minut
elämäni tyvehen mieleen

sisäilma...

sisäilma ongelmat,
uusavutonta tuuletusta,
opettajajilta ikkunanavaukset
aamunavaukseen
jäivät.

välitunnit,
lasten virkeyden
hyppyhetket,
sisätilojen
tuuletukset.

opettajat vain sisäilmaa
lapsiin ahtaa,
järki siinä sivummalle
siirtyy,
nuhakuume sairastaa,
mut
siitähän vain
koulua alennetan.

vaikeaa...

mikään ei olen liian vaikeaa,
vain epätietoisuus tappaa,
ei tieto, sillä
sillä on osaajansa.

tekevät kädet hikoilevat,
ne hoitavat
epätietoisuuden.

mikään ei ole liian vaikeaa,
tämänhän on ihmiselle keksittyä,
tämä elämä.

pirun siskot ja velipuolet...

pirun lähettämät
terroristit,
viattomien ihmisten
teurastajat,
heillä ihmiskasvot,
mut
pirun
siskoja ja
velipuolia.

 isis,
kapitalismin herra,
kommunismin
pyhälehmä,
viattoman ihmisen
ikävät kasvot.

tänäänkin....

tänäänkin elämä
silmänsä aukaisi,
elin mukana,
tänäänkin.

ihminen ei ole kummajainen,
ihan omansa näköinen.

tänään huomasin teeskenteläväni,
aluksi olin hienona,
mut
sittemmin
mieleni
huomasi itseni.

luonnonsuojelija...

luonnonsuojelija,
tuhotun
tietämätön,
juoksutyttö
pyhähelmojen.

luonnonsuojelija,
erämaan tuntematon,
taivaskannen
kummajainen.

luonnnonsuojelia,
elämän heinäsirkka,
muttei talvesta tykkää.

raskaat eiliset....

raskaat eiliset,
niistä yhä värjöttelen,
niistä kauas haluaisin.

olen luuta ja nahkaa,
ihmislihaa rokotettua,
hyvin riiputeltua
elämän eväspöytiin.

taivas on sininen,
ääretön,
mielettömän sileä,
hyvin hiottua pintaa.

raskaat eiliset
huomista jonottaa.

värjöttelen....

hiljainen aamu,
hämäräinen
luonto,
lumiharsoiset puut,
kulkukissan jäljet,
metsähiiren tapustelut,
ne silmiin
näkyvät,
hämärässä aamussain,
aamutupakalla
värjötellessäin.

nuokkujat...

yön jäljiltä ulkoilma on
viattoman raikas,
ihmisethän nukkuivat.

aamu juoksuttaa ihmisiä,
ainainen kiire,
hermot viulunkielen
kireinä,
ihminen on virittämätön
soitin.

pulut ja puliukot
puistossa,
erirotuiset
nuokkujat.

pumps, pumps....

lensin huolellesti
pyrstöllein,
pumps pumps,
ilomieli ilostui,
kaukaa lapsuudesta
heräs.

lapsi herskyen pulkassaan
ihasteli,
hällä ja mulla
ilopäivä
pumps, pumps.

pulkkamäki,
ilomielen mukava,
naurun ja herskyvän
hymynaurun mäki.

mietin

mietin, koska en
ääneen tohdi,
mietin,
sillä silloin on
helpompi
epäonnistua.

 

rauhaton uni...

rauhaton uni,
painajaisten mellakka,
tunteitten kasakat
hapakaalia säilöivät,
syöttivät syyttömälle,
heräsin.

maanantai,
arkisen mukavaa,
koko viikko ees päin,
toivon, etti
uneni toteudu.

viottuu...

eihän vihassa voi elää,
raakuus katkeroittaa,
uneton hyvä elämä.

mietit kostoa,
muttet haavojasikaan
sitonut.

vihan tunne,
terve mieli,
mut sillä tunteella
huominen viottuu.

luontoäitee....

helvetin pohjoistuuli,
turpani räästä vaahtoaa,
henki yskii,
kuoleman kylmää.

meen jonnekkin,
jouluvalot tuikkivat,
en ole mistään,
en saavu koskaan.

pakkanen piristää,
kaivaa räkää nokastani,
korvanlehdet jo
jäädytti,
luontoäitee kylmättää.

perkele....

perkele on helpottava
sana,
uskovaisen mieleni avunpyyntö,
hätäni
avunpyyntö.

itken, kun itkettää,
rukoilen iltasella,
kiroilen
tuskissain,
elän.

näen...

näen  itseni,
elän itselleni,
nukutan ja herään.

itsekäs,
mutten voi
itseäni ulkoistaa.

olen kanssakulkija,
senkin näen,
siksihän
itseäni
arvostan.

päivä iltaan kääntyi...

mitkään ajat eivät elämää
sulje,
vain viimeinen portti
aukeaa.

ilta on päivän päätteeksi,
näitkö aamujesi sarastuksen,
vai
heräsitkö puoliltapäivin,
silloin, kun
päivä iltaan kääntyi...

neilikka...

rakasta helvettiä, vihaa
itseäsi,
ole
populistinen
siirtolaisfanatiikko,
ole onnen omasi,
kuihtuva
ojanvarren neilikka.

esikoinen...

kuljin helvetin läpi,
elin elämäni vereslihalla,
kuivuin ja huoletuin,
poisheitettynä hyljätyn.

en ole kellekkään mitään,
enkä haluakkaan,
haluan vain
olla.

yksinäinen,
elämäni esikoinen,
itseni
kokoinen.

kohtu...

Suomen terroristit
itävät populismin
kohduissa.

terroristit eivät
kansanvaltaa
kannata,
heille merkittävää
on harvainvalta,
hulluuden mielivalta.

demokratian siivillä
terroristit
valtaan kansakunnan,
sielä
mielipuolisuus
laillistuu.

mielipuoli....

terroristin elämä,
rikkoutunut lapsuus,
nuoruuden syrjääntyneisyys,
aikuisuuden osattomuus.

terroristi asuu
keskuudessamme,
juuri heissä,
joita emme huomaa,
syrjäytyneissä.

terroristi on huumattu
mielipuoli,
hänet huumasi yhteiskunta.

elämä ensiksi...

elämässä kaikki on
paljon nähtävää,
jotain koettavaa,
ilonpäivän hetkiä,
murheen murtamia.

elämä on tuntemista,
sormenpäillä hypisteltyä,
rakkauden koskettelua,
elämä on ennen kuolemaa,
siksi elämä ensiksi.

yö päivä....

päivä on yön
toinen puoli,
valveilla nukkujan mieli,
työnsyrjässä
valoisan ajan.

yö,
tähtien aikaa,
kuutamon unelmia,
päivään on viellä matkaa,
aamun jälkeen valkenee.

terroristin mieli...

tuhannetkaan mielipuolet eivät
avointa mieltä
voi tuhota.

terroristit vainonmaan,
ikävän kylvämät,
avoimen  maan,
sairautta mielenpään..

terroristille jaloa
on teatteriin hyökätä,
puolustuskyvyttömät ihmiset
teurastaa,
hullukin itkisi,
muttei terroristin mieli.

hyvyys...

ihmisen hyvyys käsivarsissa,
sormenpäissä
notkean selän ja avaran mielen
päässä.

apua ei kukaan turhaan anele,
anele,
kukaan ei kurjuuttaan turhaan
esittele.

auttaminen on henkilökohtaista,
hyvyyttä
mielen käsivarsissa,
sormenpäissä ja notkeassa
mielen päässä.

ukkosmyrsky...

taivas tulistui,
ukkosmyrskyn jyräytti,
vesisateella voiteli,
salamoilla päällysti.
   maankamaralla kaikki
alta kulmien,
varjoisilla vierustoilla,
äänettömänä luontoäiteen
tulipäivää värjöttelivät.

sydänkultainen..

maailman kaunein katse,
äidin ja lapsen,
siin rakkaus
sydänkultainen.

ihminen...

ihminen asuu itsessään,
kyläilee toisinaan,
mut enempi
kotonaan.

ihminen on luonnonluoma,
niinkuin voikukkakin,
villikissa tahi
vuohi väkättäväinen,
ihminen on
vikurainen tapaus.

ihminen,
peilinsä näköinen.

rakkauden uskollinen...

rakkauden uskollinen,
sanojensa mittainen,
lupaustensa kaltainen,
rakkauden uskollinen.

rakkaus on luottamusta,
elämänarjen
pyhäpäiviä,
hetkiä toiselle
luvatulle.

rakkaus,
sydämmen luonteenlaatu,
myrskysäilläkin
kotirantaan
soudettu.

sininen Päijänne....

syvällä Päijänteen sinisen,
kultainen peruskallio Tehin selkää
syventää.
  luontoäitee aikojen ammoisina

pilotti kultamaan
sineen Päijänteen,
Tehinselän
syvänteen.

kiitos...

kiitos,
en pysty kiitollisuuttani
enempää
tarjoamaan,
vain katseeni
kertokoon

kiitos.

yön unelmat...

Lumi narskuu töppösieni alla,
ilta kääntyy puolenyön tienooksi,
unelmien kohtaloita,
niitä puoli yö tarjoaa.

ruttolutikainen on tottunut
unelmieni reissulle,
merkkaa tolpat eilisetkin,
tuoksut haistelee tämän
päiväiset,
olemme unelmiemme
puolitiellä.

elämä on vapautta,
kahleissa yön unelmat
eivät narsku..

lintulaudan tuttavat...

punatulkku sinitiaisen
kaveri,
lintulaudan tuttavat.
eväät maukkaat
kavereille maistuvat,
muita ei mailla eikä halmeilla,
sil
siemenpaikka heidän
salaisuus,
vanhan mummon
eväspaikka.

pakkanen on aremmat
lintuset
oksien suojaan
lennättänyt,
mut
heillä
höyhenpeite lämpöinen.

punatulkku ja sinitiainen
keskitalven
pakkasään,
titityyt
laulavat, mutteivat osaa
kätkölle mummon suojaisan.

alakuloinen...

tänään olen alakuloinen,
eilen
hyvänoloinen,
ehkäpä huomenna
olen
näkösein.

ropsimetsää....

nuorempana maailmani
oli liian
pien,
nyttemmin, hyvä, kun
siihen
sovin.

nuoren ihmisen
vanhuus,
ihan
ropsimetsää.

itsekseen...

elämä on yksinäistä
uurastusta,
ihan
itsekseen elettävää,
hieman tuttavien tuella,
läheisten
avulla,
mut muuten
ihan itsekseen.

ikkunani...

päivät iltan kääntyy,
akkunani kaiken näyttää,
aamujen alut,
mieleni päivät,
huomaan olevani vain
hetken ikäinen.

ikkunani näyttää,
muttei enempiä lavertele,
se antaa ajan kulkea.

katsot...

katsot ohitseni,
puhuin sinulle,
mutten vastausta kuullut,
katsoit muualle,
et kuullut,
et minua havainnut.

kävelen,
muistelen
mutten halua
kauempaa.

viikonloppu...

viikonloppu,
arjen pyhäpäivät,
luomakunnan
pyhittämät.
  vapaat päivät,
ohjaamatonta
aikaa,
venyttelen,
sitä en arkena
kerkiä.

odotus...

elämä on odotusta,
hetket heleästi heilahtaa,
odotus ain
eespäin.

oottelemaan ei kannata jäädä,
sil ilta ehtii,
aamu odottaa ja yökin aikaansa
tyynyttää.

odottamista,
mitähän
odotetaan,
sitäkö, mitä ei odoteta.

uskovainen...

uskovainen ihminen,
ihan hyvä,
minä en ole ristiinnaulittu,
mut
uskon hyvään ja oikeudenmukaisuuteen,
jota en aina
koe.

kohtelen itseäni, kuten
muitakin,
minulla on vaivaisen luut,
rapeutunut
mieli,
mut
pyrkimys
parempaan.

uninen aamu....

uninen aamu,
ei vaininkaan,
ilomielellä avaan
silmäni,
pois päivääni kuljen,
hyvän mielen
opastamana.

jokainen aamu on
mahdollisuus,
jokainen päivä
on elämäsi päivä,
jos vain niin
tahdot.

maailma...

maailma on pieniä asioita,
pieniä kolosia,
monia lintusia, ihmisiä,
kiukkusia ihmisiä.

elämä sykkittää
maailmaa,
elämä,
luonnon luomaa,
puut ja kasvit
lempeätäkin ihmistä
sykittää,
sydäntään elättää.

maailma on elämän
keskus,
koliseva
elettävä.

pihakoivu...

pihakoivu jylhänä
pihaani vartioi,
koivu ennen minua
pihoille juurruttui
kaiketi minun jälkeenikin
ylväänä pihan
elämää
vartioi.

koivun runkoa ovat hevoset
hanganneet,
saunavastat sidotut,
koivu,
pihani kokija,
elämän näkijä.

ilomieli...

ensilumi,
kaunis ja viaton,
ilomielet hymyää,
mielet kevyesti rallattaa,
    luontoäitee syksyn talveksi
vaihtoi,
mielet lumivalkoisiksi
loihti.

olen elänyt....

olen elänyt,
nähnyt kuulemisen
lähteetkin,
olen kulkenut pitäjistä toisiin,
maapallolla liidellyt,
idät ja lännet nähnyt,
ameriikan viljavat vainiot,
afrikan hiekkaset dyynit,
rakkautta ja jumalattomuutta,
olen elänyt,
siksi nyystölän mökkini kaunis matkojeni pää,
en enempää
kulkien halua nähdä.

työtaistelu...

työtaistelu,
toiselta otetaan,
toiselle annetaan,
tuskin heikommalle.

työtaistelut ovat merkki
yrityksen
huonosta hoidosta.

johtajasta alempaan,
peili kertoo enemmän,
kun sallitaankaan.

sitoutunut henkilöstö
ei ajaudu
tukkanuottasille.

ensilumi....

ensilumi harsottaa
pensaita,
kissan jäljet jahtaavat
päästäisen vipeltäjää.
    lumiukkon verran lunta,
mut eihän iloon sen
   enempää tarvitakkaan.
kuukausi jouluun,
kunpa maa valkoisenaan,
ois pukin luistavampaa
reellään luistatella.
  ensilumi ,
sillä monta ilosilmää.

hulluksi tulossa..

olenko tulossa hulluksi,
tahi olenko
valmiiksi

kyselen itseltäin,
katselen itseäin,
vaivaan ja
kohotan

jos oonkin keskeneräinen,
oonkin raakile,
mieltäni vaivaa, sillä oon
lähempänä sataa,
kun
nollaa,
syntymääni.

nyystölän kylä...

nyystölän kylä,
kultasuonen syvämieli,
maansa kätkee aarteen
kalleimman.

nyystölän kylä,
taajama pien,
ihan tien
reinustoilla,
mut arvokas on
maansa kultainen.

veripellot kätkevät aarteen
tunnetun,
sinne vain
matkaa taaksepäin.

hullu...

afrikka orpojen teurastamo,
siirtomaitten kosto,
nyt mantere sysimusta .

siirtomaat ryöstivät,
nyt afrikan orvot
kylään tulivat.

ranskan hollannit, belgian englannit,
ameriikan usa,
nyt
peili näyttää
teiltä.

venäjä teurastajien
käsikirjainen,
kyl ihminen on hullu,
toivoton
mielipuoli.

näläkänen....

elämä on näläkäsen aikaa,
ilman sen janoa
huominen olis
eletty.

nuorilla on nälkä,
vanhemmat janoissaan,

miks jano näläkästä janottaa,
katteuven
mielisilmä vai ihan vaan
virret iltatuulten.

ikuisuus...

ikuisuus on eilisessä,
tänään sovittelen nykyisyytäni,
sil
menneet muistuvat huomiseta.
 
eilen olin aikaisempi,
nyt
myöhempi.

alkujaan toivoin
paljon,
mutta syliini
ei tämän
enenpää.

ikuisuus,
ajaton elämä,
huomisein eilistä
juoksuttaa.

sanot...

sanot, vaikket kerro,
sanelet,
vaikka hyvyys aistimatta,
ystävyys solmimatta.

etkö huomaa itseäsi enempää,
en ole hyödyke,
olen
luontokappale,
hinnaton ihminen.

iänikuinen...

sanat eivät ymmärrä,
katseet näkevät,
siksi silmiesi
vanki,
iänikuinen.

paketoin...

paketoin joululahjasi,
kauniilla paperilla
päällystin,
narulla koristelin,
sydämmellä
kiristin.

kirjoitin kortin,
nimesi,
siinä tunnetta
tuhannen toista,
hyvää
joulua.

joulu...

joulun aikaa,
mielen kiirettä,
suuren juhlan
aikaa/

joulu,
läheisten lämpöisten,
rakkautta sydänten
lämpöisten.

syys...

syyspäivä,
harmaa,
kostea,
ilmeeni kuulainen.

tautinen olo,
kärpäset kuolleet,
itikoitten ininä lakannut,
tauti,
syyspäivä.

rutto haisee,
koirani,
tallinnan tuliainen,
syyskaamokseni
tautinen.

siemennesteen tulos....

rikas ei maksa verojaan,
pääomatuloillaan
ilmaseksi elelöö.

köyhä ihmisen käppyrä,
hällä tulonsiirrot
vaivaistulojen,
mut
verot
iloista vaivaisten.

rikas on laillinen varas,
rikas on perijän omaisuus,
rikas tuskin ansioistaan.

köyhä näppejään nuolee,
kokemattomuuttaan
ei rahoja hihoinsa sullonut,
eikä kartanon hienon herran
siemennesteistä siennyt.

omantien kulkija...

omantien kulkija,
mies poloinen,
ivalliset vaatteet
niskoillaan,
ikkunoiden katseet
halventavat.

katse,
sillähän ihminen näkee,
tunnoillaan elää.

vanukas...

sorrut yksinäisyyteen,
itket maailman nähden,
vaikerrat,
muttet hymyile,
tunnet
itsesi.

hyväntuulen hymyilevät,
vanukasta imelän
vanuvaa,
surukin itkee.

postinjakaja...

postinjakajan arki,
laatikoista laatikoihin,
oviluukuista toisiin.

postinjakaja,
olet kelvoton,
sinut siirtotyövoimaksi
vaihdetaan,
heillä askeleet ripeämmät,
heille riittää orjan palkka.

yhteiskunta,
posti,
kylläpä olet
kylmä.

vaikenen...

vaikenen, mutten
hyväsy,
vaikenen,
jotta huomiseen eläisin,
vaikenen, mutten
hyväksy.

pieni kunta...

olet erimielipiteinen,
siksi syrjään kutsuttu,
äänesi vaimennettu,
olet viisas,
muttet sopiva,
olet muualta tullut.

pieni kunta,
herrantekeleitä, toiset vasta
vaiheessa,
pieni kunta,
tuskin
enempää.

epätoivon tie...

epätoivon tie,
tuskan tulvima,
syvien merten
syvänteitten.

katsot itseäsi,
et näe,
mut,
huomaat
tiesi,
elämäsi syvänteet.

aavistat...

huolehdit,
ikävöit,
muttet
näe,
et näe,
mutta aavistat.

ymmärrän...

mietin, mutten syvenpää
ymmärrä,
mietin, mutten
ymmärrä.

oikasin itseni,
en mieti, koska
en ymmärrä.

on parempi
olla vain,
ymmärrän sen.

epäröivä...

epäröivä katse sivuun
heijastaa,
korvat kuulevat,
mutteivät ymmärrä,
keho tuntee olevansa
väärässä paikassa.

itsetunto itseään raapii,
kutittaa, koska
tunto puoliteinen,
liian heitteikköinen
elämään.

epäröivä katse
pyytää päästä pois.

aamu...

aamu aukeaa,
itäisellä taivaarannalla
sarastaa,
aurinko pilviverhon
takaa pilkistää.
    kasteinen pihamaa jättää
jälkeni,
kissankin tassut vierelläni
kulkevat,
jäljet päivään haihtuvat.

kohtalo...

muutin maalta kaupungiin,
ulkosauna jäi,
jäi mieli sujuvuuden,
tul arkinen
kierros,
lokeroissa elon.

työtä piisaa,
muttei miel
kotvainioita miellytä,
käyn kadun ulkosyrjää,
tiedän, etten
tätä taivalta enempää.

juna pohjoiseen,
juna vapauteen,
juna
elämään.

kyyneleet...

kyyneleet eivät kuivu,
ne sinun jättämäsi.
elän kyynelvirroissa,
elän,
vaikka
kyyneleesi kuivuneet,
elän,
kyyneleeni eivät kuivu.

kunnan herra...

kunnan suuri eläjä,
kurnuttaa pientä
maahanmuuttajaa.

kunnan suuri eläjä,
viatonta hyväksi
viettelee.

ihminen on köyhä,
mutta vain
osittain.

ilta..

ilta varjottaa
pihaani,
kuljen varjoissa
pihamaan.

ilta,
päivän päätteeksi,
taskulamun näkymää,
illan unelmaa.

ilta,
ihana aika,
pois päivä hellitti,
yö luokseen
kutsuttaa.

lähelle pääsin...

lähelle pääsin,
kauaksi kerkisin,
mutten sinua
tavannut.

olen yksinäin,
elänkin,
jälkeeni jää
nuoruus,
se, jolloin
hymyilimme.

viisas hullu...

ohuen ohut on
järjen ja hulluuden
väli,
kummallakin puolella
viisarit vipattaa,
siit
elon taikina kohoaa.

hullu ei selkäänsä
käännä,
viisas ihminen,
terveempi hullu,
kääntää jopa katseensa,
puhuu ylitse kuulijansa,
selkänsä tyhmyyttään
kääntää.

kasvoin pienenä....

kasvoin pienenä,
nyt tänään,
kokoain puen,
olenpahan kasvanut.

lapsuus on rajatonta
aikaa,
aikaa, jota ei olekkaan,
on vain
lapsuus.

tänään tunnen
aikani,
isonnoin
kokooni,
aikakin käy.

saapaskeli...

usvainen aamu,
hämärääkin viellä,
unisen ilman
 kolea mieleni.
pois on pääskysten liidot,
hävinneet
on peipon laulut ,
on
syksy,
saapaskeli.

siirretyt...

kylätie tyhjä/
pois kulkijat kirkonmäelle
kuskatut/
asunnot tyhjyyttään
lukittu/
pois on ihmisten elämä/
kirkonmäelle
siirretyt/

talonpoika...

talonpoika,
vitura, sehän on
meikämannen titteli.

pellot paketissa,
postilla töissä,
nyttemmin lakossa,
vitura,
eipä ois isäukko
uskonut...

liemi...

mitä koulua kävit,
kun noin suureksi
herraksi kerkisit

järki sallii tymyydenkin
päiväsaikaan,
mut
yöllä täytyy
levätä

herrat,
vaareja jo syntyessään,
ilomieli,
mikä liemi

lounaspöydät...

ihminen elää vain kerran,
kuolleena yhtä soittoa,
naurat, vaikka itket,
elät vain sosiaaliturvasi tähden,
muuten kuolo korjaa satosi.

viisastelet,
kuulit otsikot radiosta,
mutta et ihan oikein
asioita yhdistellyt,
beirut on keurusselän
menestys hitti.

ihminen,
ihan turhake,
vaatii asfalttiteitä ja lounaspöytiä,
luonnonluomat
pärjää
omillaan.

muistelen...

muistelen entisyyttäni,
suloposkisuuttani,
kiharoita otsallani,
hymyäni joka säällä,
muistelen

tänään on toisin,
olen elänyt,
nähnyt ja
sanonut

kohtapuolin on
aika illallisten,
silloin aion olla
entiseni,
kiharoineen
kaikkineen.

sielun kipu...

sielun kipu,
lihasvoiman
rasitustakin voimakkaampi,
sielu,
ihmisen kokoinen,
kivut vastuuntoiset,
myötäelämisen vaivaloiset.

voit tapella ukkokarhun kanssa,
selvitä kynsistään,
muttet
mielien mustelmista,
jotka eivät
sanoilla selity.

toivon tie...

vaikeudet kuluttavat,
harmit kasvattavat,
elämä,
tuo taivaanrannan takamailta nouseva
auringonkajastus,
siinä uuden toivon ilme.

isän ja äidin onni...

Isän ja äidin onni,
oma lapsi,
läpi elämän,
vauvasta aikuisuuteen.
Nuorena huolet pienokaisen,
myöhemmin isommanlaiset,
mut
isän ja äidin onni,
rakkautta läpi elämän.

syysmyrsky...

Syysmyrsky kesänuttua
puistelee,
niskavilloja tuulettelee,
on hymy herkässä,
muttei juuri nyt.

varpaat märkinä
painelen
kadun koleaa pintaa,
menen,
en
minnekkään.

oon työtön,
myrskysäässä
tuuletan työtöntä
mieltäni.

Karpalo...

Karpalo on kirpeä marja,
Luonnon luoma,
Kuten sinäkin.
Karpalo on punakka,
Kuten nenäsi,
Kuulas pakkasaamu karpalosuolla
Vastaa tulikuumaa suudelmaasi,
Luonnon luomaseni,
Punanenä rakkahin.

Elämä ja kuolema...

Elämä on kuoleman
Suojeluksessa,
Kavereita,
Ihan serkuksia.
Tykkään, kyllä enempi elämästä,
Sillä on menoa ja meininkiä,
Kuolema on semmonen,
Hiljaisempi,
Selällään makoilija.

Huomenta

Huomenta,
Yönsyli luovutti aamutuuliin
Raikkaisiin,
Kasaan itseäni päivää aukeavaan,
Iltatuuliin suojaisiin.
En ole laskenut herättyjä aamuja,
Vuosikymmenet harmaannuttaneet
Pellavapään.

puoli kuollut...

hämärän aamun tuollapuolen
yöni keinuu,
istun päivän valossa,
ei varjoakaan,
vain minä ja
muurahainen.

on kesä,
tietenkin,
murkku on talvella
puolikuollut,
minä
täysin.

mikä aamu...

uusi aamu,
mikä aamu,
ihana aamu,
oon selvinpäin,
uskomatonta.

juoppo ystäväni
herää noilla sanoilla,
mulla on toisin,
oon toisinpäin,
en selvinpäin.

juhlittiin kaverini
raitistumisen vuosikymmentä,
oli hauskaa,
pullo poikineen hupeni,
minuun,
kaverini on tosiaan
raivoraitis.

terroristi...-.

terroristi istuu vieressäsi,
hymyilee,
peittää takillaan vyötäröään,
jossa on kuoleman helvetti,
sokan päässä,
aikaa kolme minuuttia,
sen verran elämää.
    hymyilet hänelle,
niin teet aina hymyn
kohdatessasi,
nyt kuitenkin jotenkin
on kylmä hymy.
suljet silmäsi,
junan äänet peittävät
kylmyytesi.

vesisade...

vesisade piiskaa
selkääni,
käänsin kasvoni ,
mut kuljen väärään
suuntaan,
odottelen baarissa,
jotta voin
kulkuain jatkaa.

vesisade on harmaa,
mieli matelee vesilammikon
pinnalla,
katson kuvaani,
hymytön kulkija.

sateenkaari,
mieleni

kehrää.

viisas tyhmä...

viisaat ihmiset heräävät
päivän päätteeksi,
tyhmät
juoksee aamusta saakka.
  viisas ihminen,
eihän tok,
hänhän vain patalaiska,
tyhmä viisauksissaan pitää
viisastakin hengissä.

siskoveli...

kaipaus,
eilisineen,
enhän tulevaa, tai
voinhan,
en tiedä,
nyt on
kaipautta joka
suuntaan,
avita hyvä
siskoveli.

sadepisara...

sadepisara tipahti nenäni
päähän,
sitä kimposi
kenkäni kärjelle,
potkasin,
siitä mokoma kimposi
sun nenän nypykkääsi,
suutuit mahottomasti,
kostit,
menimme vihille,
potkasit sittemmin minut
pellolle,
kuten sen
pisarankin.

tyhjiin kulutettu...

juokset elämääsi,
aherrat aikaasi,
huokaat jalkojesi painoa,
päätäsi levotonta,
kehoa jännittynyttä.

synnyit viattomana,
elät hikisenä,
kuolet tyhjään kulutettuna.

kerkiäishän sitä
hitaamminkin,
mut
silloin jäisi
tyhjään kulutettu
kokematta.

kaipaat...

kaipaat läheisyyttä,
muttet lähesty,
et tule hellyyden lähelle,
kaipaat sitä
matkojesi päästä,
sinne ei hellyys yllä.

ystävä lohdutonta tyynyttää,
ystävätön itseään.

ihmisen mieli...

ihmisen mieli,
oman pääkopan
sisuspuoli,
sieltä sanoja tulvanaan,
tekoja tuhkatiheään,
mieltä- jos jonkinmoista,
semmon on
ihmisen mieli.

3.81

kello näyttää 3.81,
mitä lie,
on kuitenkin aamu,
tietokoneaikaa.
heräsin omia aikojain,
säätelin itseni illalla,
kelloni on yksitoista yli
neljän,
olipa mikä aika
tahansa,
niin nyt
työmaalle.

Äidit...

Äitien sydän kauas katsoo,
kauemmaksi kun silmänsä
siintää.

Äitien ymmärrys
laupiaan kauaskantoista,
hänen torunsa elämää
kantaa,
niistä lapsi onneaan
elämssään niittää.

Äidin katse,
lämmin syli,
mielen ymmärrys,
lapsen aarre korvaamaton.

Koti...

Maailman tuulet ja myrskyt
Eivät kotiin kerkiä,
Kotiin, jossa rakkaus sijaa
Vuoteet, mielen huolet.
Luottamus ylettyy vaikkei sitä
Aina ansaitsisikaan.
Koti on hyvän kehto,
Se kantaa elämän myrskytuulien

Sen lämmöllä jäämeretkin
Ylitetään
Pahuuden tulimeret väistetään,
Koti on rakkauden kehto.

Hullujen ovi...

Arastelin, mut itseni suoristin,
Avasin oven
Hullujen huoneen.
Iloista oli isäntäväki,
Heillä palvelijat avuliaat
Kukaan ei selkäänsä kääntänyt.
Mainettaan parempaa väkee,
Itse elelen ilottomammin.

Ilopäivä..

Ilopäivät syksysäitä tanssittavat
Kevätsäitä keinuttelevat,
Ilopäivän säät
Joka sään hyräilemät
Mielinkielin hyväilemät.

Pimeetä...

Aurinkoa närästää,
Veti verhot eteensä,
Maailma valoton,
Harmaata hämäkin valtakuntaa,
Jossa hyönteiset verkossaan.

Kuljen pää kallellaan,
Kevättä odottelen.

nuori nainen ja ukonläppyrä...

nuori nainen vanhan ukonkäppyrän
silitettävänä,
kauppakeskus itää mielipuolia,
humppa soi,
hulluuden valssi tanssittaa
ukonkäppyrää ja sievää
neitsyttä.

hetken kulutttua terroristit
toteuttavat
hulluuden syväkasvoiset
taivaspaikka osakkuutensa,
niin heille luvattiin.

tuhat ihmistä surun ja
kuoleman kaupakeskuksessa,
tuhat ihmistä,
he, jotka vain ostoksille
tulivat.

ukonkäppyrä ja nuori neitsyt,
kuoleman surun lemmenpari,
he olivat elämän kuolonpari.

suru joulu...

suru käärii iloaan
pakettiin,
on joulu,
yksinäisen surullinen
joulu.

viluinen...

viluinen pelkää,
kengätön aristaa kävelyään,
sinun pehmeät silmäsi
kävelyttävät minua tulisilla
hiilillä,
viluisena lämpöäs halaan.

maailma,...

maailma ei suurene enää,
rajansa tulleet,
mailman aurinko yhäkin
lämmittää,
kuu unelmia luo,
tähdet
vekkulimaisesti
vilkuttavat.

maailma on
ihminen,
orpo,
jota täytyy
näyttää kuutamolle.

lääkäri....

lääkäri,
pelottoman hyvä ihminen,
tautien nitistäjä,
vikojen paikkailija,
mielialat mukavaisiksi
vääntäen kääntää..

lääkäri kohtaloitten
näkijä,
ihmismielen tuntija,
kehonkielen tietäjä,
yötpäivät työssään.

lääkäri,
ihmispolun tuntija,
ihmisen kokoinen.

tänään...

tänään huomista odotan,
eilinenkin mielessäin,
mut
tämän päivän huomenna
muistan paremmin,
pitkä päivä.

elämä on tilipäivien
välinen aika,
pitkä.

joskus ihmettelen, miksi
nykyään en
hymyile,
enkö jaksa vai eikö vaan
huvita...

mut
huomenna fyndeeraan tätä
pitkää päivää,
nyt olen
yläosattoman
väsynyt.

onneton elämä...

elämä kasvaa jokaisessa,
elämä itseään lihottaa,
jokaisessa,
joka antaa elämälle
kasvualustaa.

elämä on sinussa,
älä hylkää
itseäsi,
sillä
elämäsi olisi
onneton.

Sinä

Sinä, enemmän, kuin neljä
kirjainta,
Olet
Miljoonia tunteita,
Elämän verran rakkautta,
Sinä
Olet
Sävel...

Kulkusuunnat....

Haet elämääsi suuntaa,
Jota kulkisit,
Miksi ihmeessä suljet
Itsesi umpikujaan?

Kulje elämääsi tunteittesi johdattamina,
Unelmiesi kaistoilla,
Järjen ohjaamilla suunnilla,
Kulje mieleisilläsi vauhdeilla,
Moottoriteitä ja kinttupolkuja,
Mut
Anna itsesi suuntamerkin
Oikeutus.
Toisten kyydeissä
Näet vain taustapeilistä

Yksinäiset...

Sateinen ilta katuvaloja keinuttaa,
Katu tulvii,
Yksinäiset jalat ihmisiä kuljettavat,
Baarien ovet sisään kutsuvat,
Illan yksinäisyys jaetaan yksinäisillä
Huurteisilla,
Katuvalot yksinäisiä yhäkin
Keinuttaa.

Hääpari....

Tummuva yö pukeutuu
Tummiin säveliin,
On täyden kuun pimein
Puoli,
Sudet häitään juhlivat,
Tähdet tanssittavat
Hääparia.

Sinä ja minä,
Varmoilla puheilla,
Pappi punastelee,
Pirua kenkuttaa,
Emme valoja vanno rikottavaksi,
Vannoimme valat täydenkuun aikaan,
Susien tavoin...

Naatintoja...

Elämän naatintoja,
Kirnuvoita ruisleivän päällänsä
Kokkel piimällä kitalaen huuhtelen,
Röyhtäsen leivän murut kattohirteen,
A,vot, mikä elämä.
   Toiset pitkään vahtoo,
Eiväthän ossoo elämästä
Naattia.

harrasmieli..

huusin kovan sanan,
kirosin, kuten laukkuryssä,
löin ukkovarpaan ovenpieleen.

ukkovarpaassa asuu jo entuudestaan
herkkähipiäinen
kihti,
siksi kirosin tulikiven lailla,
vaikka olenkin
uskonnollinen
harrasmieli.

meni kuset/paskat
housuun
ilo/naurun
sekoituksesta.

ilot juhlin...

ilot juhlin,
kunnolla iloitsin,
nyt hilpeän kalpeena
seunustoja kieriskelen,
tekojain muistelen,
muista en mittään,
mut tuskin tarvitsenkaan.

ilot ovat ohikiitäviä,
vauhtipäisinä viipottavat
seuraavaan baariin,
jonne kohmeisena
jälistän.

ajat...

mitkään ajat eivät
kelloa katso,
ne tulevat ja menevät,
niillä on iäsyyden lupa
liikkua,
niillä on
elinikäinen
lupaus ajastaa.

evoluutio....

syyskuu yhäkin jatkuu,
talvenkin alleen
harmauttaa
kesävehkeissä tipityytä
juhlin,
jouluyö juhlayö syysharmauteen
paketuu.

maailma muuttuu,
pakkaset lauhtuu,
ilmaston kiimaa,
evoluution siirros
nai ihmisen itselleen.

syyskuun ikävä...

hetket ennen viimeistä katsettamme,
ne mieleen jääneet,
kyyneleet ennen eroamme,
syyskun ikävä
jäljelle jäi.

kävelen syksyssämme,
aika on maisemat muuttanut,
mut
yhäkin lehmusten lehdet
puistoamme koristavat.

hetket ovat vuosikymmenten
takaisia,
mut
yhäkin
syyskuun ikävä jäi.

ilomieli...

sunnuntai,
viikon viimeinen,
työnilon uinuva päivä.
nukuin niin pitkään, kun
jaksoin kieriskellä,
mut
unet
karkas kielomerten
takasille selkosille.

tänään on tasainen päivä,
tunnen sen nahossain,
sateinen harmaus,
pois on ilomieli.

kohtalon valittu...

ihmisen kohtalo on viisaan/hullun
käsissä,
hetket ,
ikuisetkin
kohtalon luomia,
katso taaksesi,
huomaat,
että olet kohtalosi
valittu.

helsingin rautatieasema...

helsingin rautatieasema,
keskiyön pikajuna Pietarista
purkaa itseään,
lähijunat ees taas,
kaukojunat rytmikkäästi tulevat ja
menevät.

joutilaita ihmisiä laiturit
pullollaan,
alkoholi tuntuu ja haisee,
alaikäiset suuruuttaan
etsivät,
puliukot tippaa kaljatölkin.

ihmisen elämä sykkii,
ihminen on tyhjä tölkki,
jonka kerjäläinen kerää.

terroristi odottaa hetkeään,
häntä odottaa neitsyet,
hänet korotetaan
marttyyriksi,
hänen kasvonsa hymyilevät,
on aika.

terroristi metrossa...

metrossa kolmesataa 
matkustajaa,
sekä
kuljettaja ja terroristi,
aamuunisia
matkustajia,
paitsi kuljettaja,
jolla alkaa tänään vuosiloma.


terroristilla vyötäröllään
räjähteet, hän ei ole aamuuninen,
hän on huumattu soturi,
soturi jumalattoman sielun.

Metron tuloaika on
kymmenen minuutin
kuluttua,
niin näyttötaulu viestittää,
kuljettajan vuosiloma
samalla kellon lyömällä.

metro-asema räjähtää,
terroristi laukaisi räjähteet.

monta viatonta marttyyriä,
elämä itkee,
jäljelle jääneet ovat
loppuelämänsä
eläviä kuolleita.

ja yhdeltä jäi
vuosiloma
pitämättä

kannoton elämä...

minkä taa turvaton turvautuu,
kun koko elämä on
pystyyn hakattu,
lankkutehtaalle myyty,
on vain kannoton
mieli,
ei varjon paikkaa

Toista puuta...

Ihminen yksinään arka
Elämälleen,
Seurassa aivan toistapuuta,
Teatteria enemmän.
Ihminen ei ole luonnonluoma,
Ihminen on itsensä tekemä

Ihmisiäkö?

Vaikeinta on ymmärtää
Mitä ei voi käsittää,
Terroristien teurastukset,
Ihmisiäkö,
Eivät ainakaan eläimiä,
Sillä niillä on tunteet.

Terroristit...

Vanha manner,
Eurooppa itkee.
Terroristit raasti tappoivat
Puolustuskyvyttömät ihmiset,
Raakamaisesti,
Ammatimaisesti teurastuksen
Suunnittelivat,
Maailma itkee,
Nämä raukat häpäisevät
Uskontonsa,
He häpäisevät ihimillisyyden.

sinisilmäinen....

vaik ootkin sinisilmäinen,
et laisinkaan
tyhmä.
luotat hyvyyteen,
tiedät, että toisinkin on,
siksipä
silmäsi elämää rakastaa,
hyvää ja pahaa,
siinä elämän
salat.

ihmisen mieli...

ihmisen mieli,
kuvista hahmoteltu,
kokemuksista taivuteltu,
mieli on elämän täysi.

mitä avarampi on elävän
mieli,
sitä suvaitsevaisempi on
hänen
sielun mieli.

jos elät pahuutta peläten,
et hyvyyttä
jaksa.

kirkkaat silmät...

Pienet kirkkaat silmät
katsovat aikuisuutta,
hän seuraa ihmisten tulemista,
menemistä,
hänestä ihmisillä on aina
tekemistä.
  Häntä naurattaa,
kun varis nappas tutin kädestään,
hänestä lintu on mukavampi,
kun ihmiset, jotka tulevat ja
menevät.

kun loppu on...

Elät elämääsi,
nyt,
kun loppusi on,
pois nuoruus huimapäinen,
pois riensivät aikuisuuden kaikki
voipaisuus.
    Katsot ikkunastasi nuorten elämää,
muistelet elettyäsi,
pyyhit kyyneleitäsi,
katsot yhä muistavimmin
eiliseen.

Vuode...

ilta rientää,
Kierrähdän vuoteeseeni,
Elämäni turvalliseen,
Jossa tyyny päätäni huilauttaa,
Peitto kehoani unetuttaa,
Olen untenmailla
Makoisilla.

Samantekevää

Yöt ja päivät,
Samaa putkea,
En erota päiviä toisistaan,
Vuodet vierivät,
Joulutkin jääneet.
Missä olen,
En tiedä.

Mustat lesket...

Mustat lesket,
Raiskatut tunteet,
Amputoidut raajat,
Terroristiksi on vaivatonta
Siirtyä,
Onpahan yksi kuolema vähemmän
Kärsimättä.

maailman tuulet...

maailman tuulet,
vienotuuliset,
kesäheinän tuoksuiset,
suviaamun kasteiset,
vienot tuuliset.

maailman tuulet myrskysäissä
vaahtopäissä,
tulimyrskyisissä
mustan puhuvissa,
maailman tuulissa tuntureitten.

olen onnekas....

olen onnekas,
rakkaus on minut
piirittänyt,
toivon heidän
jaksavan.

olen surullinen,
kun
kuulen terroristien
teoista,
siellä rakkaudella ei
sijaa,
siellä vain tuskan vihaa.

unet....

kaikki unet päivästä uneksii,
rakkaus unissa
kukittuu,
päivänvalossa
lakastuu,
mut
 unelmat unessa unettomat,
päivänvalossa
toivottomat.

kaikki unet,
elämästä
unelmoi.

uhri....

ihminen,
olosuhteiden uhri,
ihminen kasvatettu
luonnonluoma,
sitkeä karunmaan,
taipuvainen tuulisenmaan,
kaunis maankamaran,
ihminen,
hyvän/pahan/maan,
kasvualustaltaan.

auta...

voi ihminen olla hyväkin,
sinäkin,
mutta jos jätät välittämättä,
hyväksyt,
jos autat,
autat myös itseäsi,
sillä hyvä ruokkii
itseään.

kasvot...

ihmisen kasvot,
perityt ilmeet,
kasvatetut piirteet,
semmoisia kasvoja
ihmisillä.

monet kaksilla kasvoilla
elämäänsä elävät,
joillakin terveennäköiset,
mutta
tuhonveriset.

kasvot eivät kerro
sielun tilaa,
kasvot vain
näyttävät
tapahtuneet.

raakalaiset...

Normaali ihminen
luo toivoa,
hyvää elämää.
Terroristit,
elukoiden alimmaset,
tuskan raakuutta,
hirmuteoillaan
kauhua kylvävää.

 Nämä raakalaiset
eivät ymmärrä,
ettei hyvää voita
raakalaisinkaan,
hyvän tahto on
ihmisen suurin voima,
joka ei polvistu
pahuuden
edessä.

ihmiskunta...

Ihmiskunta on saanut
kokea toisenkin
puolensa,
sen joka inhottaa
alintakin luomakuntaan
luotua.
Terroristit halusivat viattomia
uhreja,
he halusivat orpoja lapsia,
kärsiviä ihmisiä.
Terroristit tappoivat,
mutteivat tappaneet yhteistä
mieltämme,
ette tapa päättäväistä
ihmiskuntaa, vaan tekonne
vahvistaa mieltämme
pahuutta vastaan,
te olette alinta halveksuntaa,
jota ihmismieli voi kuvitella.

Ranskalaiset....

Ranska, sinä humanismin kansakunta,
demokratian kehto,
yhdenvertaisuuden edelläkävijä,
rakkauden ja hyvyyden maa,
sinä jouduit
mielipuolisten rikollisten
uhriksi.

Maailma elää kanssanne,
jokainen sydän sykkii
kanssanne,
jokainen meistä on
kanssanne.

terroristit....

terrorististit,
teurastitte viattomat ihmiset,
isiä ja äitejä joilla on viattomat
lapset,
heidätkin elämään tapoitte.

sanat eivät riitä pahuutenne
kuvaamiseen,
ette ole sairaita,
te olette hylkiöillekkin
vastenmielisiä.

Pariisi...

Pariisi,
maailma itkee kanssasi,
sinä unelmien kaupunki,
sinä toivon ja romantiikan kehto,
sinut raakalaiset raiskasivat,
viattomia ihmisiä teurastivat,
Pariisi,
maailma itkee kanssasi.

Eksyjä...

Valmiiksi jätetty ei lähtöäs
Itke,
Hänhän tiesi sinun
Tulleen vaan hetkiseksi,
Ei elämän pituiseksi.
Häntä vain surettaa se,
Ettet elämässäsi lähtöihisi
Eksyisi.

Unelma...

Nuorena unelmoin,
Haaveilin elämäni tulevan unelmieni
Satumaaksi.

Nyt vanhana huomaan
Unelmieni täyttyneen,
Mut käteni rakoilla,
Selkäni sökönä,
Kasvoni elämän
Näköiset,
Olen onnellinen,
Haaveitteni täyttymisestä.

dösä-kuski...

kuskaan itseäni,
raahaan sieluain,
viettelen mieltäni,
olen eesau,
jaakopin poika.

ajelen dösää stadissa,
oon ilmeetön,
sil
tuttuja vilisee,
en halua, että
pummaisivat
tuntipalkkani.

spitaalinen...

minulta hävis varvas,
ukkovarvas,
vittu,
tippu irti,
mää
mätänen,
oon spitaalinen.

sovittelin kenkiä
kenkäkaupassa,
sieltä sain taudin,
sinne se ukkovarvaskin
jäi.

ei sillä niin väliä,
mut
etusormeni hävis aikanaan
lihamyllyyn,
jauhoin asiakkaalle
jauhelihaa,
sinne lipsahti sormeni pää.
asiakas aikanaan teki valituksen,
kynnestä,
mut sanoin, että rokotettua lihaa  ja
heiluttelin sormen pätkääni,
ei oo valittaja akkaa näkynyt.

mikähän kohta tippuu,
epäilen tuota kusikepakkoa.
 

ulkoruokinnassa...

myrskytuuli puhaltaa,
kyyristyn porttikongiin,
yhäkin viima vihloo,
katuvalot eivät lämmitä,
yksinäinen rotta irvistää,
luuleeko se perkele, että
huviksein täällä kyyhötän.

akka heitti ulkoruokintaan,
rotalla on sentään
lämmin vuode,
somppukin hymyilee,
sillä on viisi vaimoa,
neljännen luo menossa,
ihme tyyppi.

huomenna hyppään
pohjoisen pikajunaan,
vaihdoton yhteys
lappiin,
saanhan edes tuon sompun ja
rotan
silmistäin,
akasta  ei huoli.

varjosi...

kuutamo varjostaa kulkuas,
pidäthän varjon takanais,
silloin kohti rakkauttas kuljet,
muutoin,
onneton lienet,
varjos sua kuljettaa.

kuutamon unelmat,
sydämmesi
kanssasi tähtiä laskee,
rakkauttas tähdittää
läpi varjoisen kulkus.

siirtolainen...

siirtolainen kaukaisen maan,
tulit pohjolaan vaaleaan viattomaan,
tulit läpi kuuman maan,
saavuit pohjolan pakkaskylmään.
   tämä karu maa,
pohjantähden alusmaa,
hymysuin vieraan lämpimään
kutsui,
mut ymmärräthän, ettet
saa pohjantähteämme sammuttaa,
sillä sen loisteessa elämme.

pienet viattomat...

pienimmät viattomat,
suurimmat suut,
surmanloukkusi uskotut.
hirviöitä pelkäsit,
heihin voimillas varauduit,
mut
pienimmät viattomat
sinut
tuhon silmään syvänteen.

Yö...

Yö,
Sanaton
Valo,
Musta, kuin puhtainkaan
Lakana,
Yö,
Valon takana.

Rehellisyys...

Rehelisyys luo luottamuksen
Ilmapiirin,
Siinä on luovaa
Elää.

työnriepu...

elämän eteinen on valoista
varjoinen,
elämä aukeaa,
luokseen pyytää,
joka suuntaan tyrkyttää.
   elämä on itsessään
valoton iltapäivä,
silloin on väsynyt olo,
työnriepu niskoillaan.
    elämä on mahdollisuuksia,
ilon varjoja,
synkkiä tienpätkiä,
joissa valo kaukana siintää,
elämä on vahvan ihmisen
tie,
siksi elävät valittiin
kulkemaan.

syliin pyrkii...

kuljet muttet minnekkään,
saavut muttet paikaltas
kerinnyt.
katseesi kauaksi siintää,
et itseäis huomaa,
elämäsi on naulattu
huoneesi seinään.

elämä on näkemistä,
hieman kokemista,
enemmänkin,
niistä elämä
syliin pyrkii.

yö on saalistajan aikaa...

päivä iltaan kääntyy,
aurinko mailleen vierittyy,
kuutamo kajastaa,
tähdet ilomielin  taivaankanttta
tähdittää.

lähden töihin,
yössä työni työllistää,
yön tummassa maisemassa
päivän katveessa  kilometrit
selkäni taa vierivät,
päivän valoon joutuvat.

yö on saalistajien aikaa,
lepakot liikkeellä kaiun taa,
minulla gps,
sillä yön ajan.

apinalaakso....

Ihminen on toistensa
palveltava,
apinalaaksosta karannut.
Kaupungit kerrostaloineen
apinoita asuttaa
joilla uusavuttomuus
hillittömästi hissittää.

Ihminen on joukkohysterian
eväspaikka,
joukossa hulluus suurenee,
viisaus hurmiossa tallaantuu,
ihminen tarvitsee kaitsijaa,
apinalaaksoa suurempaa.

orginelli...

nuuhkaset sisäänpäin,
ulospäin niistät,
niillä on eroa.

ihminen on tapoja täynnä,
alkuperäisiä luolamies ajoilta.
kaikki tavat eivät
suostu nykyaikaan.

jos vainen söisit
nälkähäis,
et
lihoa pyöristyis,
pakoon ennättäisit
sutjakkaan
solakkaasti,
ihan, kuin sukumme
alkuperäisimmät.

hetket...

hetket tuntuvat pieniltä ja
ohimeneviltä,
hetken juttuja,
mutta
nehän sinut
täyttävät,
elinikäsi sinun
aikaasi mahtuvat.

hetket on silmänräpsäytyksiä,
ohikiiltävä polkupyöräilijä,
punaisia liikennevaloja.,
hetket elämääsi
mahtuvat.

lapsi, aikuisen orja....

lapsi aikuisen orja,
työvelvoiteton
pelihelvetin
päiväkotilapsi,
hullunrohkea
aikuisen jälkiläinen.

lapsuus on sentti vuodessa,
parit kilot
neuvoloitten välissä,
kirkaskatseisia
kiertolaisia.

lapsi, tuurilla
hyvän
elämän onnekas.

syksyinen luonto...

syksyinen luonto,
harmaan avoin,
pois elämän vehreys,
jäljellä kevään odotus.

hiljaisuus kuuluu
ikipetäjän kaarnasta,
vuosisataisesta kaarnasta,
vuosirenkaansa
syntyivät ennen minua,
paljon ennen toisiakaan.

askeleeni ovat vieraskoreat,
otan lakkini päästä,
olen luontoäiteellä
kylässä,
kotonain.

kilpailutus...

kilpailutus firman
kuosia tuulettaa,
duunareita ahistaa,
taloushallintoa
työllistää.

kilpailutus hyvän pahasta,
monopolit pois pyyhkästään,
turhat katteet tykkänään.

kilpailutus kirkkaan
läpinäkyväistä,
sillä
tulokset
kirkkaimmat.

kilpailutus,
ain täytyy olla
kisa kunnossa.

puoli....

puolen päivän aikaan,
puolet eletty,
puolet elämättä.

puolikas mänt puol
unessa,
eikä kiinnsta sen enemppä
se viimonenkaan.

sain firman innovaatipalkinnon,
ihme firma.

täydellinen, puolikas...

eihän ihmisen täydellinen tarvitse,
pikku hiljaa
kunnolliseksi
kulkeutua,
vaivoineen kaikkineen.

elämä on kohtalomme,
opettajamme,
luontomme suojelija,
se ei käytä kasvinsuojelu-
myrkkyjä,
vaan
tuulisia ilmoja,
halla öitä .

eihän ihmisen täydellinen
pidäkkään,
puolikkaallahan
on kehittymisen
varaa.

säälikohtaukset...

elähän sinä surkuttele ihteäis,
jujutat vain tuntojais,
siehän olet komia ja
mukava ihminen.

näin lohduttelin
itseäin,
itsesääli otti
itselleen,
mut
huono ol seuralainen,
karistin sen elostain ja
ylväin päin
kohti uusia
säälikohtauksia.

kissa kusas...

kissa kusas lahkeeseeni,
seison bussi-pysäkillä,
muitakin kymminittäin,
olen onnellinen,
joku otti minut
omakseen,
bussi ei,
muutkin lähtivät,
minä ja mirri
jäimme.

otin taksin,
kuski nyrpisteli,
mut
seteli rauhoitti,
mirrini hyppäs kuskin
olkapäille,
kuski potkas meidät
pellolle.

minä ja kissani,
pellonpientareella,
kaunis päivä.

väärin ymmärrys....

joskus puhututtaa solkenaan,
toisinaan
tuppisuuna,
kainona värjötän.

tänään mietin,
pää kenollaan,
aatokset painaa,
kieli rotkottaa suupielessä,
ei ole sanottavaa,
mietin vasta.

kun puhun,
puhun silmille,
korvat kuulevat
mitä sattuu,
silmät eivät vaikene,
eivätkä väärin ymmärrä.

vierustat...

ihminen on kotonaan,
mis
mukavasti elo
lutviintuu,
murheet murentuu,
ilot mukavasti mieltä
mukavoittaa.

koti on ihmisen
pesä,
talvenlämmin,
turvananaan
myrskytuulilta,
vierusteiltä
ikävyyksien
kulkuteiltä.

vuosirengas..

aamut yskittää,
eiliset eivät innoita
tätä komiaa alkavaa
päivää.

vettä sataa,
kissakin kerällään
radion säveliä hyräilee,
kehräten kuuntelee,
minun täytyy mennä
ulos,
mirrin ei.

 aamu,
puun uusi vuosirengas,
elämän uusi.

tuulen tuivertamaa...

on vain yksi elämä,
omani,
aikani kestävää,

sitten kaikki on
poissa.

elämä on metka juttu,
kuin tuulen tuisku,
tulee ja menee,
minä tulin ja aikanaan
menen,
elämä on metka juttu,
tuulen tuivertamaa.

katseemme...

katsoin kasvojasi,
arastellen,
näytit eräältä,
mieliini palautui
kauan sitten eletyt hetket.
    mieleni eli hetket
hetkessä,
katseemme katsoivat,
muttemme sittenkään
tunteneet.

unelmat...

Unelmat johtavat huomiseen,
eilisestä romuttuivat,
mut
huominen on
mahdollisuuksien päivä,
unelmien aikaa,
mieli mieluusti
unelmissa huomiseen.

Työ...

Kun työ loppuu,
Katoaa paljon.
Vähäisin ei ole toimeentulo,
Enempi sosiaaliset suhteet,
Enemmälti ihminen itseensä
Asettuu,
Pois hakeutuu.
Työ on
Elämä,
Kaikki muu,
Mitä lie.

Näläkä...

Kaivan kuvettain,
Tyhjä on lompsa vain,
Nuolen kieltäin,
Eilisillä eväillä
Yhä vain.
 
Mut sorja oon varreltain,
Eilisen eväillä yhä vain.

Kun nälkä hirmuinen,
Silloin eilisen eväät
Maun maittavan,
Unelmilla maustetut.

Sipilä, Stubbi, Soini kelmi troikka...

ennen ol toisin,
ol
vanhanpiian vero,
sillo ei ollu taantumaa,
eikä kolmea kurjaa
hallitusherraa,
Sipilää, Soinia ja Stubbia,
sillo ei piiloteltu rahoja
rajojen taa,
nyt hymysuussa
trion suussa.

on aika muuttaa tahtia,
nyt
sinkkuvero
kertalaakista,
sil
kurjuus poistus.

silmäätekevä...

Oletko
syntien laimentelelija,
tunnontuskien
poistelija,
oletko kaikkkien päättäjien
vieruskaveri,
elämän silmäätekevien?

päiväni...

päiväni minua tanssittaa,
mieleni rullaa hyvillä
askeleilla,
askeleeni hyvillä jäljillä,
mielihyvän
päivällisillä.

helmet....

tänään on monta hyvää
syytä hymyillä,
monta pikkuista asiaa,
jotka ovat elämäsi
helmiä.

tänään on päiväsi,
sinun.

kolmas rappunen...

elämäni kolmas rappunen,
kolmannen kerran
kiipeän elämän
suurempia
rappusia.

näen kauemmin ja
kauemmaksi,
ilman olisin
vain.

siivoton...

masennut, tunnet ettet
valoa näe,
ettet selviä,
kyyristyt itseesi.

napsauta ukkovarvastas,
hymyile sille piruuttas,
sillä,
kun synnyit,
ukkovarpaasikin hymyili.

masennus on ihmisen siivouspäivä,
jos sitä ei olisi,
elämä olisi sotkuinen,
siivoton
elettäväksi.

Kukkaset pakkasessa......

Esun Runot ja Mietelmät: kukkaset pakkasessa...: Kukkaset pakkasessa lakastuu, rakkaus punastuu, sillä se tarvitsee läheisyyttä, hyytävän lämmintä, katseita luottamukseen, rakkautta kestävää.

kukkaset pakkasessa...

Kukkaset pakkasessa
lakastuu,
rakkaus punastuu,
sillä se tarvitsee
läheisyyttä,
hyytävän lämmintä,
katseita luottamukseen,
rakkautta yli
hyytävien
pakkasten.

hymysuu...

hymysuu,
kurttuotsa,
pikku vauva,
suvun suppusuu,
räkänokka pususuu,
tähtisilmä
suloposki,
semmoiselta nyt minulle
näytät,
vaikkemme viellä
tavanneetkaan.

mukavaa...

elämä on kuutamon varjoja,
auringon lämmittämiä
koivun kylkiä,
kesäheinän tuoksuja,
rapeita talvisäitä,
mielen mukavia
hiihtokelejä,
ruskan kauniita värejä,
kurakelejä rospuuton,
elämä on jokasään
mukavaa.

pieni ihminen...

pieni ihminen,
ihan pien,
kohdussa turvassa
tulvasäiltä,
äitinsä lämpimässä,
isänsä
suojassa armaassa,
olkoon elämäsi hyvinvoivaa,
kaikkea ilonpäivää loistava,
murheessakin olos tuntukoon
hyvänpäivän suojasäältä,
olkoon elämäsi kesäheinän
suvituulia,
talvikelien raikkaita mieliä.

hyvyyden jättämää...

en hyvyyttä näe,
tunnen heikon mieleni,
kylmän arkeni,
näkymättömän
hymyni.

miksi tänne ajauduin,
miksi kurjuuteen
kuljetuin,
vaikka hyvyyttä
tavoittelin.

olen kohtalon ivaa,
olen hyvyyden jättämää

Jätetty...

Katseesi katsoo ohitseni,
En ole sinulle mitään,
En edes katseesi vertaa.
Lähden raskain mielin.
Hyljätyllä mieli painaa,
Olen jätetty lähtemään.

Aika

Kaikella on aikansa,
Aika ajoillaan.
Mitään ei ajataan,
Aika ei myöhästy,
Sill
Sehän ajallaan.

Aika on kellon muotoinen,
Iso viisari pientä
Kuljettaa.

Huominen...

Huoletta huomiseesi kuljet,
Ennakkoluulotttomasti astelet.
Huominen voi olla huoleton,
Mutta myös tuhon laakso.
Kummastakin selviät,
Jos olet hyväkuntoinen,
Myös
Mieleltäs.

verenpaineet....

verenpaineet suonissa
kosken lailla kuohuvat,
puna poskilla punoittaa,
hermot viulunkielinä.


ihminen on vesiläjä,
päänuppikin vesimelonin
kaltainen,
pohjaventtiilit
kummillekkin tyhjennyksille,
silmät kuplivaa harastusta,
hiukset maailman tuuliin
tuulettuneet, poskipäät
karikkoina kosken vuolaan.

ihminen happanoo,
jos ei pyöri ympäri kyliä,
ota näkäräisiä ja
ole tunnontuskissaa.

luen iltarukouksen,
varmuuden vuoksi.

katseesi

katseesi kirkastaa
synkän päiväni,
luo yöni pimeyteen valon,
aamuun sarastavaan silmäsi
avaavat.

kumppanein...

tasainen mieli,
hurja katse,
lempeät silmät,
kiroileva suu,
kuuntelevat silmät,
sinä
kumppanein.

lasken varpaitatani,
lisään ne yhteen
sormieni kanssa,
yks on puolikas,
nakki,
meni lihamyllyyn,
mut
yheksän ja puol yhäkin
ja
sinä
tasainen miel.

roskaannuin...

roskaannuin tänään,
sain mielipahaa sylini täydeltä,
roskina pidän,
mut
joitakin mietin
mielessäni syvmmissä.

Tänään on päiväsi

Tänään on päiväsi,
Älä anna huomisen  sitä viedä,
Kiikuta itseäsi päivälläs,
Sill
Tänään on mahdollisuus,
Huomenna vain eiliset,
Menneet tekemättömät.

sateinen aamu...

sateinen aamu
vain tarpeelliset liikkuvat,
huomaan itseni,
vaikken tarpeellinen lie.
    postijakaja aamulehtea tunkee
postilaatikkoon,
hällä monia laatikoita,
 kävelen aamulenkilläin, postinjkaja on
tarpeellinen,
samoin, kun sateinen
aamu.
  

maaseutu...

maaseutu,
elämän tyyssija,
kissankellot niityn pientareilla,
lumivalkoisenaan vaaran harjanteella.
Luomakunnan arimmatkin
rauhassa metsälammen lahdelmassa.
Ihmiset pois on menneet,
kaupungit luokseen vetäneet,
siinäpä onni luonnon helman.

levoton....

levottomat jalat mieltä
sätkii,
levoton mieli varpaita
kipristää,
polvia notkistaa,
levoton mieli peiton
syrjään potkii,
levoton.

ihminen ja susi....

Kuljen tien vasenta puolta,
niin opetettu.
Elän niin oikein, kun
voin,
niinkin opetettu.

Ihmiselle on opetettu järjestys-säännöt,
susilaumassa omansa,
demokratia ylettyy ihmiseen,
susi hoitaa
kurittoman
luonnollisesti.

laskuoja...

tuskaisinta on tietämättömyys,
mieli ei pääse syntyihin syviin,
tuska syvenee,
koska sillä ei ole
laskuojaa.

elämän hetket...

päivät elämästä täyttyy,
hetket aikaani kietoutuu,
syliini päivittyy.
en vietä päiviäni
jokainen päivä,
kerran vuodessa lasken
ajankuluni.

elämä on sydämmen sykettä,
monenmoisia ilmeitä,
tuhansia
hetkiä,
siksi tykkään esittää
sitä,
päivittäin.

Yksinäisyys...

Yksinäisyyden hiljaisuus ,
Tuhannen mieleni kysymykset joihin
Hiljaisuus vienosti vastaa.
Yksinäisyys avaa mieleni kannen,
Sisimmät tunteeni,
täytyy vain antaa yksinäisyydelle
tilaa.

Junassa...

Mieli on erämaan hiljainen,
Juna kiskoillaan jyskyttää,
Mietin ohimenevää maisemaa,
Aatokseni kulkevat kiskoillaan,
En pysty miettimään,
Enkä haluakkaan,
Annan aatosteni mennä,
Junan ikkunassakin kaikki
Ohimenevää.

Ojentelin

Ojentelen itseäin ihmisten ilmoille
Vaikka
Mieluiten olisin kotonain
Rutussa.
   Tänään käyn huomistain,
Siksi ojentelin.

Kiitos...

Kiitos on lyhyt sana,
Usein vain liian pitkä sanottavaksi.
Hymyn katse,
Silläkin kiitoksen sanot,
Jos vin annat katseesi kiittää.

Kyyneleet...

Elämän kyyneleet hymyilevät,
Hymymme kyyneleitämme kuljettavat,
kohtalomme mielivirroissa
Kyynelten  koskissa,
Hymyn tyynissä lahdelmissa.

hauras...

ihminen on hauras,
hauraampi, kuin
mielensä vahvuus,
hauraampi, kun tahtonsa,
mut
kestävämpi,
kun epätoivonsa.

päivä.....

aamuhämärä päivän ojentaa,
sinne kulkuni
kuljetan.
yönselän kylelläin
huilailin,
makoilin makoisasti,
mieleni tyyssijoillaan
uinuvaisten.

päivä on juoksuaskeleita,
hommaa monenmonta,
kiirettä ei sen kummepaa,
miettinyt oon hommani ain.

iltahämärä väsymystä taluttaa,
silloin päiväni
levolle hämärtyy,
minä kylellein
makoisille,
mieleni tyyssijoilleen
uinuvaisten.

laihuttelen....

laihuttelen,
syön,
lihonlaihdun,
päivästä toiseen,
kyllästyttää,
haluaisin elää
terveellisimmin,
hymyillen nauttien.

verenpaineet suonissa
vilkkuu,
silmät pullottaa,
olutkin maitataa,
veren palasokerit jytää,
rasvapallot suonistossa
kiertää,
oon ikuinen laihuttelija.

haaveet...

haaveitten häät
surussa kylpee,
puol alastonna.

elon leipä
hikipäivää,
arkinen uuvutus.

haaveet vievät
päivän edemmäksi,
matkoille
mukavaisille,
arjen tuonpuolisille.

sote...

sote,
valtivalta,
maakuntavalta,
kunnan valta,
missä minun

sote,
yksityisen leipomo,
kunnallisen teurastamo,
sairaan
hautaamo.

sote,
reunakuntien
kuoleman kalpea.