myrskysään jälkeen...

myrskysään jälkeen

ilman on tyynen kesy,

raikas ja luokseen kutsuva

linnut puistelevat

häyhenpritettään,

luontopuut kohentelevat

ryhtiään,

pilviverhon takaa

tirkistää valonkoi

sen ympärillä

liitelee luontolintu

vapahin

kävelen kylätietä

ja huomaam luonnon

pienempienkin

tulleen piiloistaan,

vesilätököitä siellä

täällä ja joihinkin

jalallani lätsäytän,

kuten silloin

ennen

~ lapsena

vapaana luonnekkaana

viattoman kesynä jota

ei viellä elämänmyrskyt

ole kovettaneet

kuleksii...

ei ihminen

itseään

omista,

kuleksii vaan

~hänen

nahoissaan

luonto elää tavallaan...

ihminen elää

ajassaan

luonto

tavallaan,

siksi ihmisen ei tule

järkyttää luontotaloutta

karsimalla sitä

holtittomasti

kiina..

kiina tekee sen

mitä ei pysty

taivanissa

tekemään,,

elämänsä lataus...

ihminen on

~elämänsä latauksessa

silloinkun hän

hyvinvoi

kadunvarsipuu...

sadekuuro piiskaa

kylmää katua,

taivuttaen kadunvarsipuuta

jonka suojissa koditon

värjöttelee,

ihmisiä tulee ja menee,

mutteivät värjöttelijää huomaa

sillä heidän

katseensa

on tuonnenpana

aavvikoitunut mieli...

aavikoitunut mieli

ei kaipaa 

valtamerten kaukorantoja

vaan

keidasta jonka turvaan

voisi itsensä

hetkeksi

seisauttaa

kutoja...

olen elämäni

kerkäläinen

jokahetkiin ehtivä

liian usein

pahoihin pystyvä,

mutten hyviin kylliksi yltävä

mut aherran ja pakerran

vaikken aina hymysuin

mutten useinkaan

itkumielelläkään

juttujain

kudo,

sillä olenhan elämäni

kerjäläinen

itsellenikin

ainutkertainen

kutoja

kesäiltani....

kesäiltani on

tunnelmilla illastettu

päivänvalolla tarjoiltu

luonnon tuoksuilla kuorutettu

ilta on tyynen

tyytyväinen

leivonlaululla sävelletty

käenkukunnalla päällystetty

kovakuorinen...

kovakuorinkin ihminen

kaipaa rarkkautta,

~ainkin 

kutituksen verran

muodot...

jokainen ihminen

on

alkuperäinen,

vaikka hällä olisi

vanhempiensa

~muodot

kauneus....

kauneutta ei voi

piirrellä,

vaan se pitää

tuntea

vaatimattomat....

vaatimattomat ihmiset

ova

onnellisempia

sillä heitä ei rasita

elämän kulmikkaat kulmatkunnat

turhantärkeydet

eivätkä he ole kyllästäneet

itseään

viisauksien ylähyllylle

verkkokauppa...

ihmisiä ei voi

tavata verkkokaupassa

vaan heitä

pittää

katella 

silmästä silmään

suulakkaat...

elämässä on monia

kielekkeitä,

suulaita virtoja

vaaran kukkuloita,

mut

on siellä tyynempiäkin

puolia

joissa ei ole huolia

tyhjyys...

unelmat kukkivat

kauniimmin

~tyhjyydessä

selkiää...

yksinkertaisuus

on

selkiää

ennalta elää..

elämää ei

kannata edeltäpäin

elää,

~vaan hetkessään

itsensä herra...

kukaan ei ole
itsensä
herra
- haltija vaan

helvetti...

helvetti ei ole
turhan kaukana
sillä se majailee
jokahetken
käänteessä

kohtalonkukka...

kohtalonkukkka

kukkii

kauniimmin

~ hetkessä

nälättää...

työ luo 

uutta

työtä,

sillä se

nälättää

selitykset...

on vain yksi totuus,

muut ovat

selityksiä

luonto...

luonto elää hetkessään

jotka se on oppinut

vuosisadoistaan,

se on taipuvainen,

muttei liianksi,

siksi ihmiskunnan ei tule

sitä liiaksi karsia

padasjoen kunta...

padasjoen kunta

on jäänyt

yhden

paronin

haltuun

joka  lypsää

kunnasta viimesemmätkin

olemassaolo...

monet ihmiset

eivät

tiedä

olemassaolostaan

pienet jutut...

pienistä jutuista
tulee isoja,
kun niitä kerää
taskunsa
täyteen

onnellisimmillaan...

ihminen on
onnellisimmillaan
silloin,
kun
hän
huomaa itsensä

kysymykset...

hyvät
kysymykset
vastaavat
--itsestään

puhua...

aina kannattaa puhua,
etenkin silloin
kun
on aihetta

hetket...

elämä on maisemien
hetkiä
retkiä
joskus tyynenmeren
tyynyttämiä ulappoja
järvenselkien
lahdenpoukamia,,
joillehi
ihan  muuta
elämänselän 
ääriviivoja

kiina tuhoaa...

kiina tuhoaa

maapallon lähituotannot

teetättämällä

orjatyövoimallaan

halpamaisia tuotteita,

se myös tapattaa monta

maailman viatonta

koronallaan~

itää...

aina kannattaa

kurkistaa

sinnekkin

missä ei tunnu

tapahtuvan mitään,

~sil siellä yleensä itää

tulevaisuus

haapametsä...

luontometsässä

suhisevat ja tuhisevat

haapapuun lehdet,

onhan lokakuu

ja muut lehtipuut

ovat lehtensä

luoneet

~metsäjänis

painelee viellä

kesäturkissaan 

mut

pian sekin talvinuttuun

pukunsa vaihtanee

sienikoppani

on

kukkuroillaan

joten

astelen kotia päin,

mutta

viellä tovin juttelen

luontoni kaa,

sen joka antaa mulle pitkän talven

yli

luomisvoimaa

sulokukka...

kesä on

mahdollisuuksia

~kauniita rantoja

~niiittykukkia ja

sinua,

elämäni sulokukkaa

rantakalalla....

tyynen illan

tyynempi sää,

sillä ilmakin on tyyntynyt

sijoilleen

kesäiltaan romanttiseen,

jossa vaimeat luontoäänet

haikeasti soivat

rantavesi kaislikkoa heiluttaa

ja lumpeenlehdellä makoilevaa

sammakonpoikaa keinuttaa

kohentelen nuotiota,

varistelen aamuista kalakeittoa

joka on tehty rantaveestä 

tuosta päijänteen kirkkaan

puhtahast veest

kömmin telttaani,

jossa koirani onkin

jo

yöpuullaan,

vedän peiton

korvillein ja siirryn

unimaille makoisille

tyynen tyynyttämille

tyyssijoille

luoja loi...

luoja loi

maan ja taivaan

ja sinutkin 

mutta ennen sinua

issäis ja äitees

ja sitä ennen

heidän

panijansa,

joten

minun on helppoa nostaa

katsettani korkeammalle,

ihan sinne saakka

jossa ei kurjuuden kulkutaudit

jyllää,

sinne missä ihmiskäsitys

on

tasavertainen,

eikä ihmisiä lajitella

lajettain

puolue...

puolue joka elää

vuosisataisilla

pientareillaan,

asenteissaan ja muutumattomine

kantoineen

mm.

ihmisoikeuskysymyksissä

ei ole tämänpäivän

viljavaa  yhteiskuntasarkaa

johon voimme huomistamme

kylvää

hymysuussa...

ilman kyyneleitä

et hymyilisi

noin

kauniisti,

ilman surua et

juoksisi kesäniityllä

vapaammin,

sillä ilonkyyneleet

syntyvät 

ilon ja surun

hymysuussa

syrjimällä...

syrjimällä

et huomistas luo,

mutta suvaitsevuudella

saatat päästä

kaikkien

luo

ihminen ei ole lajike...

ihminen ei ole

~ lajike

vaan

ihminen,

hänkin jolla

on vähemmän

kuin sinulla,

hänkin

joka apuasi tarvitsee

ihminen on ihminen...

ihminen on

ihminen,

hekin jotka ovat

vierasmaalaisia,

hekin

jotka eivät ole

oloisiamme

sukulaiset...

ihmiset ovat

toistensa

sukulaisia

~ siksi he toisiaan

vierastavat

viihtyy...

ihminen joka

viihtyy

itsensä

kaa,

on usein

ystävien 

ympäröimä

punovat...

ei ole yhtäkään totuutta,

ei valheen valhetta,

onvain

hetken mielijohteita

jotka punovat

tilanteitten

olettamuksia

suomi myytiin putinille..

trumbbi luovutti

suomen venäjälle,

sanoi sen kuuluvan

heidän katiskaansa,

mutta vastavuoroisesti

putin joutui luopumaan

pohjois-koreasta ja libyasta,

joten siinäpä on samaa värinää

kuin hitlerin ja stalinin sopimuksissa,

joten pysykäämme kaukana sotilasliitoista

ja vankistakaamme itsenäisyyttämme ja

puolustusvoimiamme, sillä nuo

~maailmanvaltiaat

iskevät

kun näkevät meidän olevan

heikoimmillamme

katso peiliin...

ihmisen tulee

katsoa aina

ensin

itseensä,

varsinkin silloin jos

haluaa muiden

~ olevan

nyystölänlahti....

kesäiltani tuntuu

tyynen kevyeltä

niittykukasilta

jotka heijastuvat

nyystölänlahden

pinnasta,

tehinselkä iltaauringossaan

kylpee,

linnut liitelevät

pitkin lahden selkää

ja naapuri palaa

verkoiltaan

,,en voi oloani

valittaa

en

huonosti sanoa,

sillä tämä hetki

hyväilee

mieltäni

miekkailin....

ihminen joutuu

elääkseen

taistelemaan

kaikenmoisia

ötököitä vastaan koko

ikänsä,

tänään minä

miekkailin

asuntoautohalujeni kaa...

 ,,onne niin syötävän

hinnakkaita

ettei tälläsellä duunarilla

ole paljoakaan mahdollisuuksia

ajankulukseen...

ajankuluakseen ei

kannata elää,

vaan

ihan

vittuillaakseen

tyhjän tarinat...

sanoja ei tarvita

silloin

kun

ei ole sanottavaa,

sillä tyhjän puhuminen

vie tilan

tositarinoilta

luontokappaleet...

ihmiset ovat

harmillisia

luontokappaleita,

mutta

välttämättömiä

sillä he osaavat rakentaa

~pilvilinnoja

unet...

kaikki unet eivät

ole

unia,

vaan valveilla

~ nähtyjä

uskonnot ovat voimissaan..

uskonnot ovat

vielläkin

maailnan

valtiaita,

vaikka vatikaanissa

paavi viettää

iloaikojaan,

luther

pyhimmässään ja 

islamistit tuhannen yön

tarinoissaan,

ainoastaan pulleat

patsaat yhäkin hymyilevät,

mutta heistä ei ole maailmanrauhalle

haittaa sillä he ovat

pyhätöissään

ihmiskunta...

ihmiskunnan

tulevaisuus

on

ihmisen käsissä,

sillä muut

otukset osaavat

hommansa

~ luonnollisesti

verovaroin tuotettu..

verovaroin tuotettu

yhteiskuntahyvä

on

tukijalka

hyvinvoinnille

vain

jos sitä yksityinen sektori

tukee

maaseudun asukas on naulattu...

maaseutu ois

aikoja sitten

tyhjentynyt

vakituisista asukkaistaan

jollei joitakin

ois

~naulattu

petäjämetsään

volmotetaan...

ihme on kirkas

juttu

eikä hyvänpäivän

tuttu

ja

siksi sitä

innoissaan

~ volmotetaan

arkituttavuuteni...

elän elämäni

niitä vaiheita

joissa menosuunta

on

arkituttavuutta,

elän aikaa jota ei aikaisemmin

ole ollut,

eikä myöhemmin tule

sillä juuri tämä

arkituttavuuteni

on

kypsimmillään,

hetkessä jossa on syli täynnä

elämää 

sitä elämää jossa elän,

istahdan hetkeksi

puiston penkille

nostaen katseeni

ylös,

ylemmäksi kuin

kuin

käsitänkään

kiire...

kiire synnyttää

oikopolkuja

harhateitä,

eikä

niiden vierustoilla ole

huilipaikkojakaan,

ei jutustelumestoja

eikä yhtään

hymynaamaa

nukkuessaan...

elää pitää

joka solullaan

~ etenkin

nukkuessaan

huomiset...

ihmisen tulisi

elättää

itsensä

läheltä

tuotetulla,

sillä silloin on

edullisemmat

huomiset

ahtaampaa...

ihmisen kannattaa

eläissään hyppiä

ojien yli,

kannattaa katsella sinne

tänne

ja välillä

irrotellakin,

sillä elämän jälkeen

alkaa

sellainen aika

jossa

on

ahtaampaa

vaikeat asiat...

vaikeita asioita

on

helpompi

ratkoa,

kun muistaa

~ mistä lähtee

ihmisen onni...

ihmisen onni

on

olla

vajavainen

tuulten tuivertama

tuliainen,

sillä

ikuisuus on

helvetin pitkäveteistä

~olotilaa

pitkästy...

pienten hetkien

ihanuus on se ettei

niissä

pitkästy

papinpojat...

ennen oli

pakanoita

papinpoikia,

kommunistisia

jutustelijoita

savolaisia mutustelijoita,

mutta tänään mennään

yhtä polkua,

kuka suorempaa

ken vinommin

kehtolapsi...

kesäisellä kalliolla

paistattelen 

päivääni

loikoilen

pitkin pittuuttani

ja ihailen

sinitaivaan loistokkuutta

luontokunnan ihanuutta

en sanoja

päästele

sillä olen sanattoman

onnellinen olooni

retkeeni

jonka luontoäitee

on

levittänyt hetkeeni

olen kiireen

seppämestari

stadista,

jumalaton menijä

haminasta

puurtaja aikamoinen

punkaharjun saloilta,

mutta täällä olen

luontoäiteen kehtolapsi

arvot...

arvoja on paljon

mutta arvokkainen 

niistä

on

~inhimmilisyys

ulkoistanut...

ihminen on 

ulkoistanut

itsensä

~elämältä

elättää..

yksi ihminen ei voi

koko

elämäänsä

~elättää loisia

elätellä...

suuria voi

mielessään

elätellä,

mutta oikiassa

elämässä ne tulevat

kallihiksi

haitalliset...

kesällä pörräävät

kaikki

haitallisetkin,

siksi

hiihtelen talvipakkasten

hohtavilla hankisillä

~mieluusti

kesytetty ihminen...

kesytetty

ihminen

~ syö mitä 

tahdotaan

koetinkivet...

jos olet

jatkuvasti

epäuskoinen

menetät mahdollisuuksiasi,

~niitä koetinkiviä

joilla keinut

lähemmäksi...

etäältä

näkee

usein

~lähemmäksi

armeijan ylipappi...

armeijan ylipappi

on

maallisten

halujen mies,

häntä kiehtovat

ilonpanot ja

karvakannelten

louksutukset,

sitten katumusten

katkismukset,

herran nuhteet

arkiset,

sillä niin

taipuvainen hää on

luonnoltaan 

jotta ihmettelen kestääkö

hän

seisoakkaan

voiton tie...

epäonnen

poluista

kasvaa

~voitontie

inhimillisyys....

joillakin ihmisillä

ihmisyyden

mitta

on

~alamittainen

kauheinta on 

havaita tälläisiä ihmisiä

yhteiskunnan

johtopaikoilla

nykyaikaiset...

ihmiset ovat tulleet

nykyaikaiseksi

~mitään sanomattomiksi,

toisin oli ennen

sillä silloin

sanottiin

kuten tehtiin

luontometsä...

luontometsän

siimeksessä huomaat

ettei sinun

tarvitse olla

~mitään enempää

siemenperunat...

yhden elämän

aikana

kerkiää tehdä

melkosesti,

mutta 

kannattaa jättää

jotakin seuraaville,

vaikkei niihin itse

kerkiäisikään,,

sillä

ainahan pitää

siemenperunat 

jättää seuraavaan kevääseen

tarkoitus....

kaikella

on

tarkoituksensa,

etenkin

~ sattumilla

tuhat kertaa...

uudesti kannattaa

rakastua

tuhat kertaa,

~vaikka turhaankin

rajaton....

elämä on aavaa

ja

rajatonta tilaa,

paitsi

heille jotka

aitauttavat

itsensä

satu...

sadut eivät ole

tosia 

siksi ne ovat

kiehtovia

orastavat...

elämässä on

hetkiä

joka lähtöön

lähtöihin joita ei lähdetä

lähtöjä

joista ei saavuta,

sillä elämä on

tila

jossa oot kasvukautes

verran 

ruishalme kevähällä

orastaa

kauniisti peltovainioita

somistaa,,

kesän tullen

tähkäpäässään

suvituulettuu

elämää keinuttaa,,

kunnes viikatemies

syksyllä saapuu

ruishalmeen

niittää

on hetkiä

tulemisia ja menemisiä,

mutta aina uudet

keväät

orastavat

tyyni...

kesäillat tyynyttävät

ahkerien mielet

ja lintusten

kielet

vienotyyninen

ilma hyväilee

kasvojani,

seuraan nyystölänlahden

iltaa jossa päivä

kääntyy

illansuuksi

vesikirppu huilailee

lumpeenlehdellä

joutsenpari kiertää 

pesäluotoaan

ja uteliaat lokit

uivat rantaviivalla

ilta on kauniin

luonnnollinen,

täällä ei turhan ääntä,

sillä kaikki sointuu

tyynenillan suveniltaan

voipuneet...

juhannuksen jälkeen

ihmiset

ovat

~voipuneet

aarteet...

ihminen on 

aarteita

täynnä

tuulet...

ihmisen elämä

on

tuulen väreistä

riippuvainen,

sillä ne säätelevät elämämme

keinuntaa

tuuliajolla on kamalaa

seilata,

sillä silloin elämä kallistelee

sinnetänne

myötätuulet ovat

kotoisia ainakin

sellaisille ihmisille

jotka eivät joka värähdyksestä

painu pehkuihinsa

myrskyilmat tuulettelevat

silloin tällöin

mukavasti,

sillä ne ajavat pahat tuulet

teille tietymättömille ja lakattuaan

jumalattoman salamoinnin

on

elämä tyynen tyytyväistä

vuoraavat...

kaikkien sanojen

kaikkien sanojen

jälkeen tulee

hiljaisuus

jota

kysymykset

~vuoraavat

eripituiset...

päivät ovat

eripituisia,

toisinaan ne loppuvat

sukkelaan,

~joskus hitaammin

ihmisyys...

kun ihmisyys

puuttuu

itsestään,

silloin ihmisen kuva

raaistuu,

saaden sellaisia muotoja

joita ei kuheuskaan kuvittele

juhannuksen jälkeen..

juhannuksen jälkeen

arki koittaa

se monet

metkut

voittaa, sillä arjen

toimilla ihminen eloaan

hoitaa

juhlatkaan ei maistu

juhlilta

ellet ole hikpäässä

arjessasi aherrellut

taipaleitasi tallustellut

arjet ei maistu

kotoisen turvallisilta

ellet ole juhlinut

sydän syrjällään

mielenpoikin valtoiminaan,,

sillätavalla

mielellä vallattomalla

esteet...

ihmisen tulee

edetä elämässään

pikkuaskelin

~hiljalleen hiipimällä,

sillä

silloin esteet

ovat

matalammalla

ajattomat...

vuodet menevät aina

ylöspäin

kasvavat,

mutteivät vanhene,

sillä ne ovat

syntyneet

~ajattomina

krapula...

krapula on

tutiseva tauti,

jonka voi kesyttää

sillä millä se on

aikaansaatettukkin

myötämäki...

äänekkäimmät

ihmiset

jarruttelevat

~ myötämäessä

vaihde...

elämässä

on monta

vaihdetta

~ enemmän kun

autossa

onnellisempi...

mitä vähemmän

ihminen

ymmärtää

~ sitä onnellisempi

metri...

tuhannesta metristä

tulee

kilometri ja taaksepäin 

tultaessa

metri on sen viimeinen

metri

neitoperhonen...

neitoperhonen

liitelee

kukasta kukkaan,

onhan suven kaunehin

päivä

juhannuspäivä eikä

taivahalla pilven

pilvee

siksi se hymysuin

kukkasesta toiseen

istahtaa ja luontoäiteelle

siivillään  heiluttaa

altistuu..

ihminen alistuu

helposti

~ etenkin 

kuvalleen

alamäki...

alamäki alkaa
silloin kun on
päässyt
huipulle

olen mennyttä...

olen mennyttä vasta
silloin, kun minut 
unohdetaan
silloin kun ystävätkin
ovat
sijoillaan

pohjoisen ihminen..

pohjoisen ihminen
oottaa
sydänjuurillaan
kevättä ja kesää
-sitten
hän
juurilleen
uupuu

katsoa...

kaikkea ei tarvitse
sanoa,
vaan
ne selviävät
katsomalla

asento...

ihmisenä oleminen

vaatii 

vain

oikeaa

asennetta

~ asentoa joka katselee

huomiseen

päin

onkija...

olen onneton

elämäni

onkija,

alaston

viaton ja

kesyttämätön,

siksi täällä käyn

jotta sinut nappaisin,

mut

on monta onkijaa

muutakin,

joten laitan sulle syötin

maittavimman

~ itseni

anarkistit...

anarkistit kaatavat
patsaita,
sillä he
sylkevät sivistykselle,,
ovathan sitä joukkoa
ihmiskunnasta
joiden kohtalo
olisi karu
ellei ihmisyys sallisi heitäkin,
-laitapuolen kulkijoita

kääntöpuoli...

asioilla on kääntöpuolensa
sillä muuten ne eivät
jutuiksi
-kysyttyiskään

herättyä...

elämää voi katsella vain
taaksepäin,
sillä huomisen sivut
aukenevat vasta
herättyä

kevyesti eletty...

liian kevyesti

eletty

elämä

haihtuu

~huomiseen

juhannusruusut...

juhannusruusut

kukkivat

ja

timotei heiluttaa varttaan

ruisrääkkäkin pitää

konserttiaan

istun suolakivellä ja

muistelen kuinka kauan sitten

toin tähän kivelle suoloja

joita 

mummon kaksi

lehmää lypsyn jälkeen

nuolivat

siitä on aikaa elämän

verran,

kultaista aikaa

mukavaa lapsuudenaikaa,

jolloin ei ollut paljoa

mitään,

mutta oli kaikkea

yllinkyllin

kesäkukka....

kesäkukkanen

niityllään

sievästi heiluu

ja peronen kukassaan

keinuen hymyilee 

suviajalle

suviselle ja pian koko

niityllinen perhosista

liittyy suvisoittoon

suvisempaan

tähdet...

ihminen ei ole

koskettanut

yhtään tähteä,

vaikka

ne  ovat

olleet luonamme

aina

pikitie...

maantiet vievät

ja tuovat

jostakin

johonkin ,

mutta

pikitiet vain vievät

elämä syntyy kuolemasta...

elämä syntyy

kuolemasta,

joka elää

ikuisesti

perästäpäin...

ihmisen tulisi 

olla

itsensä

ystävä,

naapuri tahi

ohikulkija,

muttei

se tyyppi joka hymyilee

~perästäpäin

tekemättä mitään...

hyvinvoivien ihmisten

salaisuutena

on se,

että osaavat olla

välillä tekemättä

mitään

demokratia...

demokratia on

armoton

yhteiskuntamuoto,

sillä se tasapäistää

paljon...

kaikki ei ole

paljoa

ei vähäisinkään

satasella...

joskus elän ja meen

~satasella

tuulispäänä

enkä katseillani

huomistain tunnustele,

vaan

meen ja oon,

mutta

on myös hetkiä jolloin en

mihinkään

mee,

en vaikka houkuttais,

sillä silloin olen

~kotonain

valonpisara

nurkkaan ajettu

ihminen

havaitsee

pienenkin

~valonpisaran

elämäni herra....

en ole elämäni

herra,

vaikka kävelenkin

jaloillani

elelen tahdollani,

sillä meidän kaikkien

elämä on ennalta määritelty

pienet jutut...

pienistä jutuista

pyörittyy isommat

~ rullat

elämän jutut

joita pyörittelet

arjen pyhissäs

elämisen hinta....

arvokasta ei ole

rikkaus

vaan

~elämisen hinta

ikuisuus..

huomiset ovat

yhtä kaukana

kuin

ikuisuudet,

sillä kumpaankin

täytyy

~elää

ihminen eriarvoistuu...

ihminen eriarvoistuu

ympäristönsä

johdosta

tahi

luonteensa

vuoksi,

~mutta vain toisessa hän

on

itsenään

ihminen ajoittuu...

ihminen ajoittuu

aina

omalle

aikakaudelleen,

joten

eiliset on tehty

silloisessa valossa,,

~huomiset huomisen

maahanmuuttaja...

ihminen oli alkujaan

maahanmuuttaja,

siksi he nykyäänkin

kylmänvärisevät,

kun sellaisen

näkevät

mieshenkilö...

aidolla

~mieshenkilöllä

on

teryleenihousut

ja

vilttihattu hieman 

kallellaan,

muut ovat

~hunsgwotteja

suvantovaiheet...

on hetkiä jolloin

on tyhjää,

ei suuntaa mistä

tuulisi,

ei kohtaa josta

kolottaisi

ikävöisi tahi kaipaisi,,

ne hetket ovat

elämän suvantovaiheita

arjen harmaus...

arjen harmaus

sytyttää

unelmat

herodes...

herodes oli

entisaikojen

putin ja trubbi

ja

vähäsen hänessä oli

kim jong-uniakin,

mutta ei yhtään

niinistöä,

joka onkin

kunnon mies

aamu....

aamuinen hetki

metsälammenrannalla

on

sumuisen kanervikon

tuoksuinen

olen onkinut jo monta

komiaa ahventa,

kuulostellut luonnon ääniä,

aistinut luonnon monimuotoisuuden

hetkiä joita ei muualla pysty

tuntemaamkaan

täälä en ole suureen

ääneen

valitellut

en

kiitellyt

vaan ihastellut

luontokunnan

monimuotoisuutta

joka saa mieleni hymyilemään

valjastaa...

luonto

valjastaa

ihmisen

luonnollisemmin

~ hyvinvoimaan

isot asiat...

suuret asiat

pysäyttävät,

pienemmät

~havahduttavat

muovautunut...

en itseäni

synnyttänyt,

mutta olen

tälläiseksi

~muovautunut

omista....

ihminen ei todellisuudessa

omista mitään,

vaan kaikki

on

lainaa vain

voittaja...

aina et ole

voittaja,

et edes silloin kun

seisot

korkeammalla

korokkeella

kesäheinä...

kesäheinä tuoksuu

luonnon pehmeältä

viattoman

kaunokaiselta,

siksi katseeni lepää

kesäniityillä

kesantopelloilla

~suven

varjoisimmillakin

notkelmilla

ajattelu....

liika ajattelu

kutistaa

ihmistä,

sillä hän ahautuu

ahtaisiin

kolosiin

jossa ei loisteen

loistetta,

ei elämän kipinän kipinää

kotka...

sinitaivahalla ei

pilven hattaraa

vaan kaunis luontolintu

lentäväinen

vapautensa liidättämänä

se sinne tänne lentelee

evästänsä haeskelee,

kunnes hetkessä

maanpinnalta hakemansa

havaitsee ja pesäänsä päin lennähtää,

mut samalla se viellä

maisemia mielihyvin

katselee

kunnes laskeutuu

suuren ikihongan latvuksiin

jossa hällä kolme pontevaa

lastansa nokka auki vartoilee

koronan kylvämät...

korona jakelee

yhteiskunnan

varoja sinnetänne ja

lopulta ne kylvetyt

kokevat saman kohtalon

mitä valkoposkihanhenet

saavat aikaan kevätpelloilla,,

jäljelle jäävät vain jätökset 

eivät tuota muuta kuin

mieliharmia..

esutsu.blogspot.fi

rasismi...

valkoinen ihminen

kärsii myös

rasismista

siinä kun värillisetkin,

sillä rasismi

kytee

etilaisuudessa,

usein sillä

on

osattomuuden viitta yllään..

esutsu.blogspot.fi

singahtaa...

kun ihminen

ponnistaa

hän yläilmoihin

singahtaa,

jotkut teille

tietymättömillekkin

stadissa ei ole stadilaisia...

stadissa ei ole

yhtään

alkuperäistä,

mutta kun minä aikoinaan

ladkeuduin junasta

rautatieasemalle,,

täällä oli monia

rakentaa...

aina pitää 

rakentaa

jotain,

jos ei muuta niin

~olemistaan

yötönyö..

tähtiöitä et näe

ellet valvo,,

yöttömiä öitä et koe

ellet rantakalalla valvo

suvensuloa palvo

hyvyys...

hyvyys ei

kerskaile

vaan loistaa

silmistä

harmit....

useimmat

hankaluudet

ja harmit

häviävät

yön yli nukkuessa 

mutta

joidenkin kanssa

joutuu

~ taivuttelee

tyyni..

kesäillassa

tyyneys tanssii

neitoperhon kaa,

suvisointuidasti ne

tyyneyden valssiaan

valssaavat

katselen tyyntä

järvenpintaa

jossa ei värettäkään,

sen pinnalta heijastuu

sinitaivaan illan tyyneys

joka saa mielenmukavani

hymyilmään

tälläisillä hetkillä sanat

ovat turhia,

sillä 

sydän tuntee ne

parhaiten

on samantekevää...

on samantekevää

minnepäin

kuljet,

mutta ei jälkiesi

jättämät

jäljet

kauneimmillaan...

ihminen on

kauneimmillaan

silloin kun

hän on

viattomillaan,

sillä silloin

hän näyttää

itseltään

kesä...

kesä on

leutoa

aikaa,sillä siinä on

suven suloa

kallis pakkaus....

ihmisen elo

on

kallis

pakkaus,

vakkka kuinka nuukasti

elelis

tiedonjanoinen....

tiedonjanoinen

on

myös

elämännälkäinen,

siksi sillointällöin

~roiskuu

nukuttavat...

liikaa ei tulisi

mitään olla,

sillä

ne veltostuttavat

~ poispäin 

nukuttavat

kesän tuoksut...

voikukka on kesän

ekakukka,

sitten tulee

vuokot ja tuomenkukat,

kunnes juhannus lähestyy

ja sireenin tuoksu

hyväilee riihen seutuu

tuvan nurkkaa

aittapolun vierustaa

siin muutkin kukkivat

kaunihist

pitkin

yöttömän yön selkää

jossa linnut tanssivat

suvivalssii

maaseutu...

maaseudulle ei ole
turhanpitkä matka,
sillä se alkaa
kehäteitten
pohjoispuolelta,
siellä kukkii
elämä,
jokaisen elämä,
heidänkin jotka
ovat
luovuttaneet

puupinon rakonen...

puupinon rakosesta
kurkistaa
pienen
linnun
pieni lapsi
poikanen joka
äänekkäästi
emolleen huutelee
ja pian se saakin
nokallisensa

istun sivummalla,
ihailen elämää
kaikkea muuallakin
olevaa,
mutta juuri nyt
sydämmeni sykkii
lintuperheen arjessa

elämä on
perustettu
yksinkertaisesti
elettäväksi,
se on luotu jokaisen
elettäväksi,
mutta ihminen on tehnyt siitä
mutkikkaan

tuulet...

paljon mahtuu
elämään
tuulia,
myöteisiä ja pahantuulisija
myötätuoksuisia
luotaantyöntäviäkin,
mutta ain niiden
yläpulelta
pilkistää
aamuaurinkon säteet

kesä kukkii...

kesä kukkii

unelmista

kauniista järven selästä

rantasaunan

tuoksuista

ja yöttömän yön

tunnelmista

joita nuotion äärellä

ihastelen

КИТАЙСКИЕ ДЕВУШКИ НА ПАРАДЕ ПОД ПЕСНЮ КАТЮША

rakkaus...

rakkaus ei kuki
joka kuussa,
ei hetkissä
eikä puissa,
mutta se on nupullaan
jokapäiväisissä
hetkissä,
niissä pienenpienissä
hetkisissä

valta...

valta on vastuun kantamista
ymmärtämistä ja
sovittelemista,
siksi sitä soisi
sellaisille tahoille,
jotka sitä
kunnialla
kantavat

pyrkiä...

ihmisen ei tulisi
pyrkiä mihinkään
muiden turvin,
-vaan
omin avuin

luonto on viaton...

luonto on viaton,
vilpittömämpi,
kuin
ihailijansa

kauneus...

kauneus on
tunteita,
hetkien hetkiä,
sivusilmällä
havaittua

elävöittää...

kaikilla asioilla
on
syntynsä,
kulmat ja
kohtalonsa,
siksi niitä kannattaa
ajatuksella
elävöittää

pääministeri ja opetusministeri pilkkasivat harkimon ihmisyyttä...

pääministeri
ja opetusministeri
pilkkasivat
edustaja
harkimon
ihmisyyttä,
-hävettää

kansalaiset...

yhteiskunta elää
kansalaisistaan
-jokaisesta

täydellinen...

yksikään ihminen
ei ole
täydellisyys
-yksinään

häpeilis...

elää pitää sillä tavoin
ettei
huominen
häpeilis

aatteeton pasifisti...

ihminen on
rukous,
väsynyt rukous,
allahin ja jeesuksen
opetuslapsi,
perkeleitten nylkemä
vetelänahka
kuivahtanut
demokraatti
yksivaltainen kommunisti,
aatteeton pasifisti
jota vituttaa silloinkin,
kun kaikilla on
muutenvaan
mukavaa

ammattivaras...

puolue joka esiintyy
rehellisyyden
vaakunana
on
kierompi kuin varas
-ammattivaras

valittaja...

valittaja
on
vaivojensa
vanki

kulleronnkukka...

kulleronkukka kukkii

kanervien

tuoksuisella

metsälammen rantatöyräällä,

tuolla ikimetsän

syvennyksessä

varjottoman joen uomassa 

juuri siinä karkun kotokolon

siimeksessä,,

se kukkii joka kesä tähän

aikaan,

kukkii ja kauneutensa kuvastuu

tyyneen jokiuomaan jossa

ilvesperhe käy käpäliään

kastuttamassa

vanki...

tekemällä

pystyt näkemään,,

tekemättä jäät

tyhjän katseen 

vangiksi

kohtalo...

oon aina halunnut

tulla

joksikin,

mut yhä 

ain vain

joutunut ryömimään

itseeni,

en valittele

kohtaloain,

sillä sekin on

~tuolta noin

tavallinen ihminen...

tavallinen ihminen

elää

aamusta

iltaan,

nukkuu miten nukkuu,

mut aamuisin aina

johonkin

lähtee

elämänsä parturituoli...

elämänsä parturituolissa
jutut punnitaan
siististi taivutellaan,
siin
kiharat toiseksi taivutellaan,
kulmikkaat piirteet tasoitellaan,
sillä
siinä tuolissa elää
huomisen tulevaisuus

ajatukset...

ajatuksiltaan
annattaa
sillointällöin kysellä
mistäpäin ovat
tulleet,,
istuttaa heidät viereensä
ja rupatella
suunsa puhtaaksi

itsenään...

ihminen ei tarvitse
maailman rikkaukia,
vaan
hän pärjää mainiosti
itsenään

ote...

suurimmat ihmiset
ovat pieniä,
sillä
heiltä puuttuu
-ote

sadat sanat...

satoja sanoja
ei tarvita,
kun haluat
hänet
- tarvitset vain
pyytävän katseen
ja avonaisen sylisi

herranhaltuun...

ihmiset olettavat,
mutta
kehnosti
päättelevät,
kun
jättävät kaiken herranhaltuun,
herran
jonka nimi
on
-välinpitämättömyys

huonon vinossa...

kaikki ei ole
elämässä huonon
vinossa,
vaan on juttuja jotka
seisovat
aamusta toiseen
pystyssäpäin
,,minua kannattelee
se tunne, että voin
avata ulko-oven ja lähteä
luonnonhelmaan
kävelemään,
istuskelemaan
tahikka vaan
möllöttämään,
elämäni hetkiä kutomaan
pikku reikiäin
parsimaan

kesäkuun yhdestoista...

kesäkuun
yhdestoista,
kaunis aamu,
ei tuulen värettäkään
vaan tyyni aamu uusi,
kello kuus,
kukko huus
kanasensa heräilemään
murusiaan keräilemään,,
minäkin tottelen tuota
helttapäätä ja aamulenkillein
venyttelen,
kunhan ensin veryttelen,
ja saaden kylmät luut aloilleen

huuhkaja huhuilee
tutussa metsikössä,
käki kauempana ja oraspellolta
kaikuu ruisrääkän ääni
kantavainen,
mutta koko solistia en näe
mailla enkä halmeillakaan

jatkan matkaani
hymyssäsuin,
sillä elänhän
elämäni
luonnollisinta hetkeä
ja siksi jatkan mielelläni retkeäin

köyhyys...

köyhyys on
ihmisen
hyvinvointia,
sillä silloin ei
riennetä suinpäin
turhuuden markkinoille

onnenonkijat...

ihmiset
ovat
enimmiltään
onnensa onkijoita,
sillä he eivät tahdo
tehdä onnensa eteen
-töitä

normaali ihminen...

ihminen ei ole

normaali

ellei hän

välillä

ole

~mitäänsanomaton

paeta...

mitään et voi

ikuisesti

paeta

~vähiten itseäsi

ulof palmen murhaaja...

ulof palmen murhaaja

oli hänen

lähellään

hetki...

jokaisen hetken

jälkeen aukiaa

uusi

hetki

~ hetkesi

epäonnistua...

ihminen ei

koskaan

epäonnistu,

vaan

useimmiten hän ei

ole yrittänyt

~ kaikkeaan

vatvoa...

on turhaa

joutavia

vatvoa,

vaan tärkeämpää on

eteenpäin katsoa

painomme vartijat....

ihminen on kehittynyt

aikojen 

saatossa,

me olemme

hienostuneet

sivistyneet ja kalvenneet,

sillä meistä on tullut

painomme

vartijoita

kohtalonkukka...

elämän pientareilla

on

monen monta

kohtalonkukkaa

hetkiä joita ei olekkaan,

tuokioita jotka venyvät

huomisiksi,

siksi

ihmisen pitäisi matkata

ennakkoluulottomasti,

melkein huomaamattomasti

suomaa....

kaikkien

ylämäkien jälkeen

tulee

loivemman

tasaista,

silloin tarvitaan eniten

kestävyyttä,

sillä sillohi ei ole

ylämäen suomaa

etunojaa, vaan joudutaan menemään

pystyssäpäin

vetovoimaa...

ihminen ei voi

tuhatta ja sataa

rakastaa,

sillä vain yhdessä on

vetovoimaa

palvelut maksavat...

kaikki palvelut maksavat,

mutta on tahoja jotka

haluavat olla ainoastaan

käyttäjiä,eivät palveluitten

ylläpitäjiä

peitämme...

ihminen on

sisimmältään

hyvä,

mutta usein 

peitämme itsemme

hienoimmat piirteet

nykyaikaisuuteen, joka

on

hetken loistavaa

turhuuden koristamaa

maakuntavero...

kohta meillä on

monta veroo

~valtionveroo

~kuntaveroo

~maakuntaveroo

~kirkkoveroo

ja

~avioeroo,,

joten tilistä jää

vain känsät

kätösiin

palkansaaja...

palkansaaja on hyvässä

huostassa,

sillä valtiovalta

pitää ryhdikkäänä

politiikassa menestyvät....

usein politiikassa

menestyvät

~häijyt

ja kaksilla

kasvoilla

esiintyvät

ensiaskeleet

meneminen kannattaa

aloittaa

ensiaskeleilla

tulevaisuus..

maaseudulla

kukkii

tulevaisuus

lisäravinteet...

luonto ei tarvitse

lisäravinteita,,

ja

viellä vähemmän

ihminen

luonnonluoma...

ihminen elää parasta

aikaansa silloin kun

hän muuttuu

ihmisestä

luonnon

luomaksi

syksyllä...

syksyllä

ihminen

perkaa itseään,

sillä silloin elämä on

puolessa välissä

tuokiot...

arjessa on hetkiä

jolloin

tuokiot eivät

leiritulien lailla

lepata

keinokuituinen....

ihminen on ajoittain

ihan

luonnollinen,

mutta useimmiten

he elävät

keinokuituisesti

tietoviisas...

ihmisen ei tarvitse
tietää
kaikkea,
mutta tietokoneen
täytyy

jumalattoman mieli...

jumalattoman mieli
uneksii
hyvänlaakson
kallionkielekkäällä,
jossa se kulleronkukkia
ihailee,
lumpeenkukkia syleilee,
sillä ne
ovat hänen
mielenenkeleitään,
jotka eivät
tuskia kudo,
eivätkä järjestele
kiukkusia elämänhetkiä

rakkauden ruuvi...

rakkauden ruuvi
ruostuu
jos sitä ei availla
ja
kiristellä

moniosaaja...

ihmisen tulisi
olla
moniosaaja,
sillä
se avittaa
pahimpien hetkien
-yli

ylittää...

ihmisen tulisi
ylittää itsensä
-silloin tällöin-

lyhytnäköiset...

ihminen pystyy
katsomaan
vuosienkin
päähän,
mutta useimmin olemme
lyhytnäköisiä,
tahi
-emme minkään näköisiä-

tyynen tyytyväinen...

ihminen joka
keinuu
myrskysäissä
osaa
rentautua
tyynen tyyntyvissä

kesytetty ihminen...

kesytetty ihminen
istuu
pitkin
päivää

haluat...

et saa elämästäsi
irti kaikkea mitä
haluat,
mutta saat sen minkä
haluat

kuolemanniityt...

kuolemanniityt
kukkivat kaunihist,
siel näen
kaiken elämän
askeleet
rakkaat ja armaat,
hekin jotka eivät ole
kanssani kätelleet
hyvää päivää
sanoneet,
siksi teen
niittykukkasista
kimpun ja suutelen jokaista
terälehteään

demokratia...

demokratia
on siitä
kummallinen juttu,
ettei siellä
ole kelläkään
itseään
suurempaa vastuuta

käveleminen...

käveleminen
on
hidasta
etenemistä,
mutta se on
ainut
liikkumismuoto
jolloin havaitset
tuntojes
elävän

hetken muruset...

turhantarkka menettää
ne hetkenmuruset,
joissa
elämä itää,,
sillä

turhanmurusissa
on

elämän jyvä

aamuinen kesäluonto...

aamuinen kesäluonto
on
sulosointuisan
hyväilevää,
siel luontolinnut
konsertoivat,
luonnon tuoksut
luovuttavat
tuoksujaan jotka
saavat
ihmismielen
hymyilemään

täyvvellisiä...

täydellistä ihmistä
ei ole
sillä he
elävät,
mutta  jotkin
elämänherrat ovat
melkein
- täywellisiä

itseni minä...

en tähtiin ylety
en pintojain ulommaksi,
mutta pystyn olemaan
itseni,
itseni minä

kesäkuun seitsemäs...

kesäkuun seitsemäs
avautuu aamuauringon
tirkistelyllä,
se vilahtaa verhon rakosesta jonka
tuli mirri-kattini
kiipeilystä
vuosia sitten,,
en ole reikää
paikannut,
en verhoja
vaihdellut,
sillä täällä vilja-aitan ylisillä
tuoksuu
lapsuuteni, enkä halua siitä
mitään kadottaa

tämä kevät on
ollut
koronan aikaa,
pelon ja turvattomuuden
hetkiä,
mutta kaikkeen tottuu, sillä
pelonkin kanssa on voitava elää
ja sommiteltava elämänsä siten
että näkee valoisempiakin päiviä,
siksikin
tuo rakonen verhossa saa olla
ikuisesti

suvaitsevasti...

en katsele

elämää

kivikovaisesti

vaan

suvaitsevasti

luonnollisen luontevasti,

siksi

usein hymyilen vaikka

itkettäisi

siksi

sanon vaikkei

pitäisi

sukupolvi...

yhden sukupolven
aikana ei kannata tehdä
suuria,vain ne isiltä
perityt
--ihminen on menestynyt
muutosvastarintaisuutensa
vuoksi
koko
evoluutionsa ajan,
siksi vasta seuraava
sukupolvi
pystyy
hyppäämään
seuraavalle oksalle
ja sitä seuraava seuraavalle

kohtalo...

ihminen ei voi
kohtaloaan
väistää,
-ainoastan
kulkusansa
säätää

laihutellassaan...

ihminen on

kekseliäs

petkuttaessaan

itseään

~ainakin laihduttaessaan

hakaniemi....

hakaniemessä on

päätetty

monia isoja

juttuja,

nykyään tehdään vaan

~hämeentietä

naimisiin...

ennen

menivät

mies ja nainen

naimisiin,

nykyään ei oo

kuulemma väliä,

kunhan ei itsensä kanssa

mee

vihille

kertasyöminen...

jos ihminen

eläis

kertasyömisellä

~jäis monta

mukavaa hetkeä

pois

liihotella...

jos laskeskelet

jokaikistä juttuas

sulle ei jää

aikaa

~liihotella

kursia...

ihmisen ei tulisi

kursia itteensä

liiemmälti,

vaan hänen täytyisi

antaa mielialojensa

hapsottaa

sinnetänne,

sillä sillohi mieli on

viljavan vapaata

joka taasen ruokkii 

ennakkoluulottomuutta,

joka taasen

poikii

~hyvänpäivänsäitä

kylkiäiset...

jokainen

aloittaa

tyhjästä,,

lähtevät tyhjänä,

mutta niiden välillä

on

monenmonta

~kylkiäistä

onnenonkija...

yhden onnenkantamoisen

kanssa ei kannata

kauempaa

~kyletellä

sillä se voi viottua,

joten aina pitää olla

onneaan

onkimassa

verkkokaupat...

verkkokaupat rakennuttavat

kivijalkamyymälöiden

~museointiverkoston,

mutta se elävöittää

haja-asuttuja seutukuntia,

tarjoten samat

mahdollisuudet kuin kaupunkienkin

ostajakunnalle

vastavirtaan...

vastavirtaan uiminen

kannattaa

vain

hengenhädässä ja

~kuntoilumielessä,

mutta muuten on

sulakampaa mennä

myötävirroissa

käpristyä...

ihmisen ei tulisi

käpristyä

oloonsa,

vaan antaa

se tuohen hommaks

näkijät...

jokainen ihminen

on

menestystarina,

myös he joiden yli

katsotaan,

sillä juuri

he

ovat ihmiskuntamme

~näkijöitä

kaksisataa vuotias...

ei ole viisasta

elää

tuhottoman

kauaksi,

mutta olis kiehtovaa

elää tunnin verran

kaksisataa vuotiaana

siloteltu...

ihminen on kasattu

eilisen

palikoista,

siloteltu

tämänpäiväisillä

~huomiseen

moi...

moi
ja
näkemiin
~ tarvitsevat
hetket jolloin sointuvat

lapsi...

olen keväthankien
lapsi,
siksi tirkistenen
ain
huomistain

sadepisarat...

7

sadepisarat tippuvat

ikkunalaudalle,

yksi toisensa

perään,

kuuntelen niiden

tasaista rytmiä,

mutten laske

määriä sillä pian ne 

olisivat

lätäkköinä ja siihen

haluan vain

lätsäyttää

jalallani,

lätsäyttää niin että

kura lentää talon seinään,

joten kuuntelen

pisaroiden ääniä,

kunnes olen unimailla

makoisilla

tyhjät sanat...

tyhjät sanat

kaikuvat

viisaus...

ihmisen viisaus

ei ole

omahyväisyyttä

enempää

aatteen kypsyttämät...

aatteen kypsyttämät

ihmiset

ovat

hetken heiniä,

sillä heistä ei huomispäivä

idä

alikulkutunneli...

elämän alikulkutunnelissa

on kylmän viileää ja

siellä kaikuvat

toivottomat

sävelet,

riennän joutuisasti

mutta olen

kylmänhikisen

epätoivoinen,

juoksen tunnelin

päässä näkyvää

valoa kohti,

mutten ehdi,

sillä pilvi tuli

väliimme

avartuu...

kun ihminen

tarpeeksi

~avartuu

hän ymmärtää

näkemänsä

aika..

kaikella on aikansa

~ajallakin

kunnes se

toiseksi

muuttuu

jos siivoat...

jos siivoat

ympäristösi

kiiltävän puhtaaksi

-sairustutat itseäsi-

aatokset kevenee....

kesän kynnyksellä

aatokset kevenee

vapauteen levenee,

uusiin suuntiin

~astelee,

sillä onhan kesä

vapauden aikaa

tuomen tuoksuu

kulleronkukan

tuomia hetkosii

joita kielokimppu

napunlävessä

somistaa

tyhjänpäälle...

ihminen menestyy
parhaiten
silloin

kun

hänet jätetään

~tyhjänpäälle

särkyäkkin...

se mikä ei

kestä

- joutaa särkyäkkin-

luonnostella...

kunnon sanomisia

ei

luonnostella

elämännälkäinen....

elämännälkäinen

ihminen

hymyilee vaikka

välillä

sattuukin

kielomeri....

kielomeri

kukkii

valtoimenaan

tien vierustalla,

siinä tuomipuun

varjoisemalla puolella,

juuri siinä kohtaa jossa usein

pysähdyn

olen ja imen luonnon kauneutta

kalvenneelle keväälleni

kutistaa...

huonosti istuva

elämä

kutistaa

arkipäivää