lauantai 1. marraskuuta 2014

kusilasti...

Nukuin päiväni selällein.
Kuslastissa heräsin,
maha
kurnuttavana,
pääpallo höyryssä.
Olen yö-työläinen,
duunari.
Uutta yötä lähden
työstämään,
pakkanen koristaa
huurteillaan ikkunoita.
Silmäpussit peilistä vahtoo,
naamakin luutuu rätin
sisarus.
Oi, tämä kaunis elämä,
tämä
sydämmenlyöntien
kumarrus,
sinussa pysyn,
viimeseen
jyskytykseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...