sunnuntai 4. tammikuuta 2015

lomailen...

Ennustelen tulevaa,
mukavasti hutilaakeja
kaikki kuvitelmat.
Haaveilenkin,
niistä loma aikoja itselleni,
välillä kivikkoiseen elooni

En tarvitse
ulkomaan hikisiä lomamatkoja,
lomailen tyynylläin.
Elämä on jokapäiväistä,
toisin ollessa
uni
heräämätön.


Kissani viheltää kahvikupposeni vieressä.
Ei haastele,
viiksiään suoristaa,
turkkiaan
hoitaa.
Mirrini, yliikäinen
kehrääjäni,
minun
kamu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

etsi uusia sanoja,,,

etsi uusia sanoja, niitä joita ei ole suutuspäissään sanottu, sillä niiden kautta avautuvat nekin hetket jotka eivät ole saaneet aikaisemmin...