vetoketju...

Asettelen kukan kynttilöineen
kummullesi.
Hymyilen,
kuten tein silloinkin, kun toit
kukkaset minulle,
kun olin eloni pohjilla.
Sinä sait minut
elämään,
sinä,
joka itse
kuihduit pois.
Äänetömän kaunis kaipuu,
sinä,
sinä kuulut elämäni
vetoketjuun,
kun se aikanaan
on vedetty kiinni,
tulen luoksesi,
saamme jälleen
rinnakkain hymyillä.