sunnuntai 4. tammikuuta 2015

vuoleskelen...

Vuoleskelen palikkaa,
vuoleskelen työhuoneessani,
halkoliiterissä,
maailman
mukavassa.
Tänne vetäyden, kun kiireet
kutituttaa,
täällä huokaan,
kun ahistaa,
täällä olen syntymäpäivänäkin,
täällä sielu
leipoo
pyhäpäiviä.
Palikkastä lastut
lentää,
puukkoni, enoni takoma,
Enonkosken Karvilasta,
hyvä mies,
osaava
tekijäinen,
nyttemmin
vuolee,
siellä, minne minunkin
matkani päättyy.
Metsähiiri kurkistaa
puupinon raosta,
huomenet tervehti,
minäkin.
Annoin nokareen juustoa,
se tykkää edamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

etsi uusia sanoja,,,

etsi uusia sanoja, niitä joita ei ole suutuspäissään sanottu, sillä niiden kautta avautuvat nekin hetket jotka eivät ole saaneet aikaisemmin...