kirkkaat silmät...

pelkäät,
vaikka olet vahva,
siksikö pelkäätkin.
   heikot eivät pelkää,
sillä mitä sillä väliä.
   käsivarren paksuus vaatii isomman
paidan,
henkinen voimakkuus,
kirkkaat silmät.

matkaavat...

ennenvanhaan ihmiset haastelivat,
nyt kännykkään viestejä
deittaavat.
  ihmisistä on ullut
kännykän kuluttelijoita,
ennenvanhaan,
ihminen nauroi, kun nauratti,
itki, kun siltä tuntui,
nyt
tekstiviestit tunteettomasti
ihmisessä matkaavat.

maatunut....

menen, mutten saavu,
kuljen en mihinkään.
tympäsee, en jaloiltain
pääse,
en mielelläni minnekkään,
olenkohan
maatunut tavallinen.

syvät virrat...

syvät virrat lohia vilisee,
perhot niillä kaloja viettelee,
kalastaja päivän viehettää,
intohimoinen erämies,
luonnon omakseen saanut.
  kala, isomus narras pyytäjäänsä,
pois siiman katkas,
pyrstöllään terkut moikkas,
johon kalastaja apeana vastas,
   kalastaja luonnonlakien tietää, ettei kaikki
päivät ole
ottipäiviä,
onhan saaliskin luomanluomaa.

päivä...

joskus en ole mitään,
toisinaan kaikkea,
useinkaan sillä ei
väliäkään.
   päiväni alkaa,
päiväni päättyy
samoilla jutuilla,
pekkaspäiviä kerätessä,
lomaoikeuksia työstäessä.

tähtitaivas...

tähdet näyttävät kauniilta,
kuun puolikas hieman vinolta,
arasteleeko vai muuten vaan.
päivällä en niitä näe,
enkä pilvisillä yön selilläkään,
mut nyt on kuulas helmikuun
ensimmäinen,
kauneuden tähtitaivas.

varhainen aamu...

hemikuun ensimmäinen,
varhainen aamu,
luonto viellä nukkuu,
eihän se näe.
luminen tie paljastaa
yölliset kulkijat,
jänis ja kettu ovat olleet
kilpasilla,
metsähiiri viattomasti pintareella,
ilves istunut koivun oksalla,
siinä se usein elämäänsä
saalistaa.

Padasjoen ufot...

Padasjoen taivaalla ufot etsivät
pudonnutta meteoriittia,
suurin osa kylästä nukkui,
mut minä
laavulla Tarusjärven korpimetsän ja
näin, kuinka nämä
vihreät miehet miinaharavoillaan
aarretta etsivät.
  eivät löytäneet,
sillä sehän on rysässssäni,
metsälammen jääkannen alla.

halkoliiteri...

halkoliiteri tuoksuu
turvalliselta.istun pölkyn päässä,
tunnen  koivun tuoksun,
männyn parfyymit,
pihlaja erottuu, sillä on
aromit marjoistaan.
  saunapuita teen,
verkalleen,
haluaisin vain pilkkoa puita,
tuntea puitten tuoksut.
ikihonkakin tekee viimeisen
palveluksensa,
mutta laita sen syrjään,
sillä on niin kauniisti kolottunut
iho.

huoleton....

eläminen ei ole huoletonta,
hymyillä sopii,
mut
huoletonna vain taivaan tuulet,
vaahtopäät  meren selkien.
elämä on sydämmensykettä,
valveilla oloa ja
yö-unia, joihin huolettomasti ei sovi
polvistua.

turvapaikan hakija..

turvapaikan hakija, sait turvaa,
mut
älä meitä turvattomaksi tee.
  autamme, mutta emme
halua pelätäksemme auttaa...
  yhteiskuntamme on oikeudenmukainen,
myös rikollisille,
heille ojenamme menolipun tulosuuntaansa,
käytätte sanaa rasisti melko usein,
mitähän se merkitsee?

vaahtosuut...

suomalaista palkansaajaa
elinkeinoelämän
suuret herrat olan takaa lyö.
duunarit kaiken laman alalle
loivat,
tätä hokevat ylikasvaneet porhot
etelärannan.
  samat herran ketaleet eivät muista, kuka
heidän elämänsä on
kustantanut,
koulutukset lapsilisineen.
   samaiset vaahtosuut ovat
laiminlyöneet innovaatioiden
kehittymisen,
sen, jota vain
ihmiset taitavat.

parhaat ihmiset...

parhaat ihmiset eivät ole
syntyneetkään,
ne meistä
jalostoutuvat,
sukupolvesta toiseen
hyvää
tulee.

huolissain..

olen huolissain,
mietin, mutten osaa
sen enempää.

vaikutusvalta...

vaikutusvalta on ahkeran
tunnekuva,
poliittinen asema
on ristiinnaulittu,
teitpä niin tai näin,
ain
väärinpäin.
   politiikka on hungsvottien juttu,
vaikutusvalta on
tolkun ihmiseten
toimintaa.

päivä kuluu...

päivä kuluu,
näen,
koska valvon,
yö menee
herätessä,
aamu hetkessä ohi,
kuppi kahvia ja
reissumies,
niillä päivä kuluu.

sitkeys...

ihmisen mitta
on sitkeys,
se ei ole painomitta,
eikä
minkään pituinenkaan,
se on elämän mitta.

vapaussota...

vapaussota,
veljesten kääntyminen
toisiaan vastaan,
isänmaan kohtalot.
sisällissota, 
kohtalomme,
kun emme viellä ymmärtäneet.
tänään
tiedämme,
ettei sillä tyylillä
isänmaata rakenneta.

taiteilijat...

taiteilijat syntyvät
kehnoissa
oloissa,
sieltä tunteet taiteeksi
taittuu.
  taiteilijat ovat usein sosiaalisia ja
yhteisvastuullisia,
vaikka menestyneet voisivat kaiken ostaen omistaa.
kaunein taiteilija on
iäkäs ihminen,
hällähän on
kokemusperäistä
tuntumaa.

äidin rakkaus...

äiti lapsiaan katsoo,
ilonsilmillä ihanoi,
rakkaudella komentaa,
mut,
joskun mieli itkuinen,
sillä äidin rakkaus rajaton.

kylän kahvio...

mieltyneet mielet
kuivakkaita jututtavat,
hyvänpäivän tuttuja,
ei sen tuttavallisempaa.
huoltoaseman kahviossa
jutut juonitaan,
asiat päivitetään,
kahviossa kylän
perinteisen.
jokainen saa kuulemansa,
omat jutut naapurin rouva
paremmin tuntee.

liikutuin...

liikutuin,
hiihdin kymmenen kilometriä,
mäkistä oli maasto,
taivaalla kumpupilvet loivat
liikutukseeni hyvän mielen.
  hanki kantoi,
matkani eteni vauhdikkaasti,
senkun lykkäs lisää menoa.
liikutuin,
olo kiittää,
kasvot elämän liikuttuneena,
kinttuni laulavat hoosiannaa.

ukonkanttura...

olen tyytyväinen,
vaikken ihan,
huomaan, etten kuitenkaan
nuorru,
en viisaammaksi sikiä,
enpä taida enää
päivähoitopaikkaankaan
päästä,
aavistelen,
että ikäihmisten
vaivat hoitojonoissa koputtelevat,
mut
pyristelen vastaan,
olen ukonkanttura
mökissäin.

fiilis...

suru hymyilee,
näen,
koetan itseäni,
elän vaikka
olin kuoleman kielissä,
hymyilen,
hyvä fiilis.

harmaapäätikka...

harmaapäätikka takoo talipalloa,
muut väistävät,
vieraskoreita.
varpuspöllö tarkkailee
lintulaudan elämää,
se ei niin
välitä talista, vaan on
katseensa kiinnittänyt
omaansa.

vaivat...

ihminen on vaivoja täynnä,
kutinaa ja mielipahoja,
mutten niillä sen enempää
elämöi,
annan mennä vaan.

takakumi...

elätkö vai oletko, tai
jotain,
sillähän ei sen enempää merkitystä,
mutta
aika käy,
eikä tulosta näy,
lupasithan korjata
polkupyöräni
takakumin.

suuri herra...

suuret herrat eivät pitsoja syö,
heillähän ei hampaitakaan,
vain
mielikieli.
oikiastan suuria herroja ei montaakaan,
ainoastaan
yksi lie,
patsas argadian kummun.

kotisi...

kaikki maat ovat vieraita maita
asukkaansa ylikylläisiä,
vain yksi on ihmisen maa,
kotisi
hyvän sään.

makoileva....

jokainen hetki on mahdollisuus,
mut hetket kuluvat,
haihtuvat,
teitpä sitten sitä tahi tätä.
pitkänpäälle aika kuluu joutusasti,
eihän se kysele kuulumisiasi tai vartoile
makoilevaa
mieltäsi.

rupi...

päässäni on rupi,
kampaan sen aina auki,
revin tuon tuosta, eikä rupi koskaan
kerkiä
haavoitua,
sillä sehän ymmärtää,
ettei
pääni ole
jalonuppi.

karu arki...

karu arki,
pyhistä selvitty,
hymytön maanantai.
mut nyt on vasta sunnuntai,
venyttelen ja loikoilen,
telkusta ei tule entiseen malliin
urheilua,
joissa suomalaiset pärjäisivät,
ovat intokroituneet,
mutta
siihen
kyvyttömään.

viisas ihminen...

viisas ihminen
ei tunnista itseään,
hänhän pahuuden viidakossa
kamppailee,
hällä mielissään soi metallinen musiikki,
semmoinen, jossa rummut sykettä
takovat,
bassokitara luo tummat värit,
joita  soolokitaristi villitsee,
laulaen elämän tyynyttämiseksi.
viisas ihminen pahuuden viidakossa
kamppailee,
hällä yhä komppi hallussaan,
sillä elämä eri ole
tyhmä juttu.

alut ja loput...

alut ja loput ovat hetkiä,
itkussa ja hymyhuulin
aloitetaan,
tuskin kukaan kuollessaan
nauraa,
paitsi ne, jotka osasivat elämää
jallittaa.

tammikun viimeinen...

tammikuun viimeinen päivä,
vuoden ensimmäisen kuun viimoinen
hetki.
aamussa kuljen vain minä ja
ressuni,
otsalamppu ohjaa
kulkuani,
koirani taitaa navigoinnit
luonnonsuomilla eväillä.
hiljaisuus kuuluu,
askeleeni rikkovat
tunnelman,
mutta kertovat
aamun sarastaneen.

et omista...

et omista koko elämää,
vain itsesi,mut sekin on kierrätys tavaraa,
kokoosi käärittyä
elämääsi.
elämä on kertakäyttöistä,
toiset
kohtelevat itseään
haluamallaan tavalla,
toiset antavat ajan kulua,
lopputuloshan on ihan sama.

itkin ja iloitsin...

itkin ja iloitsin,
kaikkea tein,
mutteihän siitä sen
kummempa.
  elävän elämässä on
muuttuvilla tunteilla ja järkisyillä
palasensa,
kummallakin elämä soljuu.
  yhtä totuutta ei
liene,
useammatkaan eivät oikeaa
tulosta elätä.

luonnon mieli...

luonto on mieli,
luonto elää ja
kasvattaa minua elämäään,
mut
en ymmärrä, kuinka muurahainen ei itke,
vaan ylet aikaa
kekoaan kohentaa.

sisimpäin-...

sisinpäin, siellä ei mitään,
kaiken kuluttanut,
olen vain,
olen ja
ajattelen,
en toimeksi
saa.

ystävä...

olet ystäväin,
muttet tunne oveani,
ystäväni,
oveni aukeaa,
kuten haluat.

ehtii...

elämä opettaa,
paremmin, kuin
sanat selitellyt.
elämä on maanmatosenkin
aikaa,
hälle luonto luonnostaan,
ihminen sijaansa
ehtii.

nainen...

nainen on kaunis,
äidit rakkaita,
muistuttavat minua
joka päivä.
kaikki hyvä on
äideissä,
isoäidit kaikkein
hyvempiä,
vaimoni on realisti,
rakastan ajankohtaisuutta.

tulosvastuu...

teet ja meet,
siivoat ja hyysäät,
keität teet ja veet,
oon huushollari,
olet äiti,
olet nainen,
kaikesta
tulosvastuussa.

uhri...

hätä lähimmäisestä,
se suunnaton hätä,
elämän hätä.
uhraaatko hetkesi,
annatko aikaasi,
katsotko itsestäsi
poispäin.
   katsotko auttavasti.
kysymysksiä mieli tulvillaan,
rajallisuutesi
armahtaa,
olethan uhri.

rapajuoppo...

kaverini on herkillä kielillä,
rapajuoppo
tipattomalla kuukaudella.
juttu luistaa, mielensä
uusia ulottovuuksia kartoittaa,
kerrassaan mainio veikko,
parempi, kun se
rapajuoppo.

suunvuoro....

Tarusjärven korpi
kuiskaa,
näyttää kädellään elämän
arvoituksen,
elon pyhimmän sielun,
muttei se meluisalle
vieraille sen enempää.
  istun laavulla,
kuuntelen,
minun ei tarvitse puhua,
luonnolla on suunvuoro.

nykyelämä....

nykyelämä on nuhasta,
entisilläkin olis pärjätty,
tai ei sittenkään,
entiset kuolee, uuvet nuput pihakoivuunkin,
niistähän saan juhannusvastan mainion.
   nuha ei tule etukäteen,
se saa otetta tässä ja nyt,
huomenna haihtuu pois,
uhrilampaansa nenäänsä yhä
pyyhkii.

sossu-täti....

sosiaalivirkailija,
tasainen ääni,
pieni palkka,
vieno hymy.
  hän ennenmuinoin papin kansliassa,
mut
pakanat veivät työt,
nyt
heitä ymmärtämässä.

kerrostalot...

kaikki kaupunkien
kerrostaloihin,
siellä onni ihmismielen,
siellä hoitomatkat
hissin mittaiset.
  maaseutu,
elämän näköinen,
mikään ei ole selvää,
onneakin täytyy koetella,
jalkasin hoitoihin juosta.
  ihminen,
pakene joutuin sinne
hissin kulettamaksi,
sillä maaseutu on
sydämmenasia.

sinä...

elät toisten täyttämänä,
toisten vuoksi.
synnyit itsellesi,
mut,
jouduit toisten hoiviin,
nyt
olet
toisten toiveiden
täyttämä.

lapsuus...

lapsuutesi oli
elämäsi aikaa,
sitä aikaa,
joiksi
olet varttunut.
   lapsuus on herkkää aikaa,
varttumista,
kitisten pitenet,
kuppeiltas vankistunut.

taapertelija...

olet vanhanaikainen,
olet tottunut.
tänään puhaltelevat uudet tuulet,
olet vieras,
vaikka oletkin vakinainen eläjä,
pian vanhuskin.
ihmisen kohtalona on
katsella,
kukkia kastella ja
elantoa työstää,
mutta
lopulta ihminen on
vanhanaikainen,
tottunut
taapertelija.

elävä....

vain elävät voivat kuolla,
kuolema ei synny
ilman elämää,
siksi jään,
mutten sen enempää
näe.

jatkile...

kunnan virsikirja,
maatalous,
kuihtuvat pientareet,
nälkiintyneet
alamaiset.
kunta on iso juttu, mut
pienillä
viisauksilla viettelee,
kuntahan on
valtion jatkile.

söpö...

tänään olet söpö,
huomenna höpö,
elät, kuten
ajat sallivat,
kurjissa tilanteissa,
voimasi hymyilevät,
tänään sillä ei niin väliä,
sillä eihän voimiasi
mitata.

annankadun kulmilla...

minne menet, mistä tulet,
meet ja tulet,
olethan
nykyeläjä
tämänpäiväisen.
  ootko ajatellut,
ettei kaikkeen tarviskaan,
antaisit vain ajan kulua,
vaikka annankadun kulmilla.

kylän viisas...

kylän viisain kuuluu
kirkkoneuvostoon,
valtuustoon maalliseen,
kylänsä
jäsenistöön,
mut onko hän sittenkään
kylän viisain,
onko hän vain
pyrkivin.

kuljen...

kuljen, mutten mihinkään,
näen,
mutten kauaksikaan.
elän tyhjää,
olen masentunut,
mutten
sitäkään,
kuljen vain ympyrää.

raakile...

ihminen on ihan raakile,
kesken kypsynyt, viaton humalapäisään tehty,
mut itsehän siihenkin
kypsymätön
vioattomin.
ihminen katsoo silmillään,
muttei
kuule tunnoillaan,
sillä huvinpäiten hän
tehtykkin.

kunta...

kunta on
pieni paikka,
ihmisen näköinen,
mut
miksi hitossa et
elä kunnassais,
vaikutais
elohiisi.

näin illat...

näin illat, unohdin
hetkeni,
elin, vaikka veinkin
toiselta paikkani,
sekin kaduttaa,
sekin miksi
kaiken tein.

kaitsen...

kaitsen tunteitain,
ihan lapsia viellä,
muttenhan itsekkään
viisas
vanhus.

jospa...

jospa olisin viisas,
tuskin olisinkaan,
jospa olisin rikas,
en köyhäkään,
mutta
olisinko
sitäkään.

ikävä...

ikävöin kadotettuani
ikävääni,
unehtamaani
ikävääni.
olen onneni orja,
käyn,
mutten asetu,
siksi ikävöin
kadottamaani
ikävää,
sen rakasta syliä.

askeleet....

askeleet eivät johda mihinkkään,
ellet niitä kulje,
elämäsi onni on
kulkemissa matkoissasi,
askeleesi,
niillä onnesi käy.

pelästyit...

pelästyit,
minä en,
minä olen kuollut,
en tunne kuolemaa,
en näe
elämää,
pelästyit,
suotta, sillä
olenhan vain varjosi.

en ymmärrä...

en ymmärrä,
olen avuton,
elän vain, kun en halua
kuollakkaan,
mutta
sitäkään en ymmärrä,
enkä sitäkään mitä
tein väärin.

nauran...

nauran, en millekkään,
itken,
mutten tuskaa tunne,
näen, mutten tunne,
olenko uus hullu,
vanhakin sisälläin,
ei ulko-ovea  ees koetellut..

kuihtuvat kukkaset...

kuihtuvat kukkaset
maljakossasi,
korusanat unohtuneet,
lahjat annetut,
kuihtuneet kukkaset,
hetken loistivat.

taakseni...

pelkään etten riittäisi,
pelkään aloittaakkaan,
uuvun paikallein,
taakseni en voi katsoa,
siellä ei
mitään.

isä....

olen paljossa pärjännyt,
olen taloja asuttanut,
maailmassa kulkenut,
ilonpäiviä koetellut,
surua hyvästellyt,
mutten
osannut olla
isä.

tähdet...

laulavat tähdet,
sinun tähtesi,
kumarran syliisi,
tähtesi,
sydämmesi on tähteni.

kuuro sokea...

kuurot eivät näe hyvin,
laulavat kauniisti,
sillä heidän tunteensa
näkevät.
kuuntelen heitä,
katson,
tunnen enemmän,
kuin ymmärränkään.

lentsu...

ny iski letsu aikamoinen,
kurkusta puristaa,
kylkiä vihloo,
olo on alamainen.
en tauville nimeä
tiedä,
mut
räkäsen  kuumeinen
tuliainen on.

hetkisein...

jos saisin valita,
laulaisin ilon ja illan,
mutten aamua, sillä
silloin nukuttaa.
  aamut hitaasti virkoan,
päivät hyvästi,
illat oon elementissäin,
rakastan elämää,
rakastan joka hetkistäin.

työ...

katson uurastavaa ihmistä,
kaunista,
elämän hyvää,
tahdon samoin,
kysyn töitä.
ihminen elää työstään,
vapaapäivät suurinta mukavuutta,
työ on
elämän
sosiaalisin teko,
työ,
jokaisen persjuttu.

pelästyin...

pelästyin,
sitten tuumasin,
vihdoin totuin,
mut
yhäkin kylmäsi,
näin sinut,
sinut.
entinen rakas,
olit pulskihtunut,
oot ollutkin
kuumien voileipien
ystävä.
et tunnistanut minua,
olit
töihin menossa.

ammattilainen...

ammattilaiselle ei tule
yllätyksiä,
vain
harhoja,
joihin hän on
tottunutkin.
kilometrien mittainen kuljettaja
ei
surmansuinkaan
taitojaan kehuskele,
hänhän säitten armoilla.

helevetti....

helvetti on vissiin ilonen
paikka,
monet sinne anovat,
mutteivat
kehtaa astua,
minä vetäsen murheeseen
konjakit,
kahtelen miltä tuntuu,
jos menokenkää sutisuttaaa,
meen humpalle,
mut ellei,
juon putelin tyhjäksi,
ja vetäydyn
turvallein.

Pisara..

Räystäs suojaa sateelta,
Varpaani sentään kastuvat,
Tahtovat,
Minäkin.
Sadepisara on viaton.
Lätäköön tipahtaa,
Rinkulan tekee,
Sulautuen veden pintaan,
Ei meteliä sen kummempaa.

hoitaa...

läheisen tuska on
kipeintä
katsoa,
helpompi olisi tuntematonta
hoitaa,
kivutonta olisi,
jos
ei olisikaan.

ajan...

heräsin,
matkani jatkuu,
päivän kajo aamua jo
sarastaa,
ajan vastakarvaan,
tulen idästä,
palaan illalla,
silloin ilta siristää
jälleen
selkäni takana.

tyhjä...

tunnun ontolta,
tyhjä,
mutta olen yhä.
tein minkä osasin,
kaikkeni tein,
vain onttouden humina
jäi.

istun toimettomna,
olen tyhjä.

asun täällä...

asun täällä,
majailen oikiastaan,
olenhan käymäntieltä,
niinkuin lintu,
aikani lentelen kunnes liidän pois,
pesäni jää.
lähteminen ei ole haikeaa,
olenhan saanut olla.

unimaat...

aamulla virkiänä heräsin,
päivän uurastin taotta,
ny silmäni painaa,
onhan ilta,
onneni unimaat.

en osannut rakastaa..

kävin koulut,
kiersin maat ja mannut,
viisaaksi itseni taiteilin,
mutten yhtä osannut,
rakastaa.
  rakkaus on tunnetta,
toisenkin tunnetta,
niitä en tavannut,
niitä en osannut
taiteilla.

ikuinen rakkaus...

ikuinen rakkaus on
katseita joihin sydän luo
rytmin,
sielun kaunis sävelmä,
mielen suutelemat rakkauden
hellemmät sanat.

  

kymmenes osa...

ihminen elää aikansa,
hiton pitkän ajan,
päästäinen ei kestä vuottakaan,
muikkukin on jonkun suussa
sulavassa ennen aikojaan.
  ihminen on kettukeikura,
on keksinyt kaikki tahdistimet ja
virutuslaitteet,
jotta eläisi kymmenen prosenttia
tuhannesta vuodesta.
  ihminen osaa nauraa,
niin variskin,
mutta ihminen itkut lirauttaa
mielipahasta,
varis
hätäpaskat lennättää.

kun harmittaa...

kun harmittaa,
silloin päätä raavituttaa,
mieli matalana vetelöö,
kehokin itekseen
matelee.
silloin hetkosen
tukea otan,
ja
useimmiten tilkankin,
painelen luonnon helmaan,
otan tilkkasen,
ja koko putelinkin,
useimmiten silloin minua
laulaen naurattaa,
ryhtinikin
nousukunnossa.

Turvapaikan hakija...

Turvapaikan hakija,sulle
sijaa annamme,
mut,
jos meidät turvattomiksi
saatat,
Kiitos ja  Näkemiin.

Maakuntahallinto...

Maakuntahallinto,
Iso juttu,
Isompi,kun läänit,
Tehokkaampi, kun elyt,
mut
pienempi kaikkea,
sillä ihmisen ääni katoaa ja
rahatkin kadoksissa.

Voimasanailen...

Kiroilen,
Voimasanailen.
Käteni sidotut,
Sanani eivät päätäsi
Katkaise, mut
Sydämmesi tuntee
Voimani.

Vainaja...

Vainajat heräävät.
Katso kuvaasi,
Näetkö,
Kuinka elämän hautaamana
Kuljet.

lits läts...

tänään sataa räntää,
on
mielikeli,
lits läts,
ihan, kuin silloin
lapsena.
  ajat ovat edenneet,
nyt mulla on lakerikengät ja
teryleeni housut,
mutta yhäkin
mielessäni on
lits läts.

elämällä...

vain elämällä näet,
huomioimalla ympäristösi
näet enemmän,
ja
vielläkin sinun täytyisi
elää,
täysin rinnoin.

kesäloma...

aamu ei viellä sarasta,
 herään ennen sitä,
juon kupin kahvia,
pukeudun ja lähden
töihin.
näin teen jokainen aamu,
myöhemmin sarastaa,
mut  silloinhan päivät ovatkin
pidempiä,
lähellä kesälomaa.

ammattiliitto...

ammattiliitto, joka ajaa
jäsentensä asiaa on
etujärjestö johon kannattaa
kuulua.
   mikä se semmoinen liitto on, joka
muistuttaa jo-joa,
mukamas jäsenistönsä
edunajaja.
  tavallinen duunari, ja vähän
epätavallinenkin ei voi yksinään
työehdoilleen mitään,
työnantajalla on houkutus
puristaa duunarista viimeisetkin
mehut.
   ammattiliitto on työntekijöiden yhteenliittymä,
sillä saadaan yhteisössä enemmän,
kun yksinään sooloilemassa, tai kuulumalla
näennäisiin kassoihin.

tavallinen ihminen...

tavallinen ihminen on tavallinen
puurtaja,
ihmisen näköinen,
toisilla töitä,
toisilla ei,
mutta jokaisella halu elää
ihmisarvoista elämää-

hyvää yötä....

ilta tummenee,
yöksi vaipuu,
kutsuen unimailleen,
en
vastustele,
pääni tyynylle käännän,
peiton päälleni vedän,
sanon kauniit unet,
sanon kaikille, vaikka
yksin nukkua saan,
kanssanne rakkaimpain.

Venäjän pakolaiset...

Venäläiset tuuppaa ylimääräiset
ulkomaalaiset Suomeen,
ensin putsaten heidät
rahoistaan.
Partasuita ovat,
mutta alle viistoista,
sanoi agentti Putinin maan.

SIPILÄ, STUBBI ja SOINI kutsuivat Pakolaiset Suomeen.

hallituksemme on syypää
paskolaistulvaan,
se lopetti kehitysavun,
jolla ihmisiä autettiin
kotonaan,
nyt
Sipilä kylään kutsui,
takinkääntäjä Soini heistä
pikku piikoja kartanoonsa
sijoitti,
Stubbi on jo luku toisen
värssyn,
sekoittaja hymynaamainen,
jolla metkut ain
mielessään.

avoin syli ...

hädässä olevalle syli ain
avoin,
mut
sinisilmiini en halua
huijareita kaksoisvirtain maan,
sylini on avoin hädälle,
nyrkkini
huijareille.

elintasopakolaiset...

elintasopakolaiset,
tuhon tuliaiset,
yhteiskuntiensa
paholaiset,
nyt
isänmaatani
raiskaavat.

pakolaiset...

pakolaiset
aitoja vai keinottelijoita,
siinäpä pulma hyväntekijälle.
arvoitus ratkeaa,
vain turvaa antamalla,
ei maallista mammonaa,
sillä sehän toisarvoista hädässä
olevalle.

mummola...

en mie köyhä ole,
olen nuukasti elävä,
piilotin mammonat mummolani
tyynyn alusille,
koit ja lutikat vartioivat
seteleitäni,
joissa tuoksuu maallinen
mammona.

normaali hullu...

normaali hullu työtä tekee,
puolihullu
tosissaan,
täys sekopää urakalla.
yhteiskunnassamme on
puoli miljoonaa
tervettä,
ainakin.

Fiilis:-).

Joskus on hyvä fiilis,
Joskus ei,
Mut
Väliäkö sillä lie,
Sillä
Huomenna päivä
Uus.

ympyrä....

joulusta on vasta vähän aikaa,
pääsiäistä odotan,
kevään kirkkautta,
vapun aikoja,
sitten suvi-kesään
ilkosillaan,
kunnes ruskassa
haravoin,
jouluun on hieman aikaa,
kunnes olen taas tässä,
ympyrässäin.

sadepisarat...

sadepisarat luovat lätäkköön kivan ympyrän,
luonnostaan kauniin ja tasareunaisen,
vapisevin käsin en harpillakaan
siihen pystyisi.
olen märkä,
pysähdyin,
muuten olisin matkassa kastunut,
nyt
taideteoksen ihastuksesta.
luontoäitee on taiteellinen,
kova rakentaja,
luova synnyttäjä,
luontoäitee tuntee enemmän,
kun ihminen alkujaankaan.

tieto...

mitä tiedolla teet,
kun et ymmärrä,
sinähän näet,
muttet katso,
kuuletkin,
mutta korvasi
kuulevat itseäsi,
siis
mitä tiedolla teet,
ethän osaa kuunnella.

tieto...

mitä tiedolla teet,
kun et ymmärrä,
sinähän näet,
muttet katso,
kuuletkin,
mutta korvasi
kuulevat itseäsi,
siis
mitä tiedolla teet,
ethän osaa kuunnella.

kyynärpäät...

kuljet kyynärpäät koholla,
raivaat itsesi pyhille paikoille,
vahvoille näköalapaikoille,
haluat sieltä halliten enemmän
nähdä.
näet kyynärpäittesi kyyneleitä,
näet petettyjä ihmisiä,
näet saastuneen jälkesi,
näetkö
kulkusi.

hauraat...

hauraat katseet ovat
vahvoja mieliä,
hauraat katseet tietävät,
kuinka
vahvoilla katseilla
hauraat katsovat.

viaton...

ihminen on itsekseen pieni ja
viaton,
mut
joukossa kaiken
hyvän unohtaa,
viattomuuden teurastaa,
itseään isommaksi
suurentaa.

kävelevät varkat...

kävelevät varkaat
maakuntaa johtavat,
sinitaivas ihmettelee,
kedon kukkaset itkevät,
pois on isänmaan hyvä mieli.
mielivaltaiset varkaat,
kaiken vievät,
kotinurkan pihakivenkin,
sen torilleen kusitolpakseen
sijoittavat.

insinööri....

sinitaivas nukkuu,
päivätirsoilla,
sumuverhot ikkunoissaan,
olen innoton,
luontokin itseensä kääriytyy,
vain aika kulkee,
mutta sehän onkin insinööri.

rapsakat...

sulat kelit,
rospuuton alakuloisia,
lätäköitä roiskuvia,
ilmeettömät ihmiset,
näitä työmatkani tarjoaa,
hymyssäsuin muistelen pakkaskelejä
rapsakoita.

kohtaloita...

politiikka on vaaleja,
uskottomia valoja,
mieltä myöten lyötyjä,
yhteisellä alttarilla ihmisten
kohtaloitten.
ihminen on rehellinen,
jos
niinkseen tulee,
ihminen on kiero,
jos
niikseen tulee
ja
aika usein
niikseen tulee.

riettaat unet...

rupesin lihoitteleen,
itseäni tankkaan,
untenmaille evästän.
näläkäsenä näen riettaita unia,
kylläsenä makoilen vuoan.
herätessäin en ole kuihtunut
torkkuja,
vaan
vatsapullukkaisen
hyväntuulinen,
sill' unikin tahtoo
lihoitella.

silottelen...

kiertelen itseäni,
tutkin ja aavistelen,
nipistelen ja hyvitän,
olen mikä olen,
vaikka vähän itseäni
siloittelisinkin.

ihminen on kissa...

ihminen on oikiastaan
kissa,
viiksekäs kehräilijä,
lämpösten paikkojen
naukuja,
riiputetun lihan
mutustelija,
kermaisten herkkujen
litkuttelija.

viisas...

viisas ihminen on
hiljainen,
hänhän kuuntelee,
hänhän kuulemaansa
punnitsee,
siitä mietteet viisaan
aattelijan.

suru..

surussa syntyy kaipaus,
muistot vievät syvemmälle,
kuin valot kantavat.
suru ei koskaan häviä,
suru on osa elämääsi,
jokainen hetki,
toisinaan enempi,
hetkittäin antaa tilaa
tullakseen taasen.

Satama

Satama vie ja tuo,
Satama on vapautta.
Tullessa ja mennessä,
Yöllinen satama päivänvalon
Kieltoja uhmaa,
Uhmakkaat mielihyvin
Sataman valoissa varjostavissa.

lumikasa...

lumikasa, korkea kinos,
lasten ilopaikka,
lumilinnan rakennuspaikka,
salakolojen syvien,
hymysuita koko kasa,
pulkkamäki verraton,
ilomäki tuosta vaan.
  kinos luokseen vetää,
siellä elämän alkuperäisin
hyvä mieli laskettelee.
  

vastavirtoja...

vastavirtoja,
taustavaloineen,
elämäni,
katson eteenpäin,
kuljen vastavirtaan,
näen etääntyvät taustavalot.

kaamos...

kaamos hellittää,
näen auringon,
tunnen säteensä,
lämmittelen,
mieleni hyväilee,
aurinkoni.

tavoitat...

elämä on ihan soljuvaa,
aika kulkee,
kuljet mukana,
muttei haittaa vaikka
pysähdyt,
aika jatkaa,
tavoitat kyllä.

keinuu...

jokapäiväinen elämä,
yöt ja aamuvarhaiset,
niissä ihminen keinuu,
varpaitaan heiluttaa ja
viheltää,
jokapäiväinen elämä
niissä ihminen
illastaa..

ikäni elänyt..

olen koko ikäni elänyt,
olen opetuksista ottanut
waarin,
olen syrjäkulmillakin käynyt,
tapojani taivutellut ja nyt oon
tässä,
ikäni eläneenä.

itsellesi elät...

kaiken minkä teet,
teet lopultakin vain
itsellesi,
kaiken tekemättömän jätät
itsellesi,
itsellesi elät.

yksi palkka...

yhdellä palkalla täytyy tulla
toimeen,
sillä ihminen ei ole kone,
ei monitoimikone.
tästä hyötyä monenlaista,
sosiaaliset tuet tarpeettomina
kuitataan..

räkänokka...

räkänokka on vuotava nenä,
nuhanenä,
ain huolella pyyhittävä.
räkänokka on ihminen,
joka räksyttää variksen lailla,
mut laulaen huonommin.

työ...

työ luo
elinvoimaiset kotimarkkinat,
työ tuo vaurautta niin rikkaan,
kun rikkaimmankin
huusholliin,
työ on tekijänsä mitta,
työ on sosiaalinen elämä,
ilman työtä,
kaikki kaikilla
kehnoimmin.
 

syylliset...

syylliset ovat
katseitten kääntäjät,
ihmiset,
jotka eivät pahuutta estä,
kääntävät vääryydelle selkänsä,
he syyllisimpiä,
kun raukkamaiset tekijät.

turhake...

turhuudet tarpeettomina
pyörivät elintavoissain,
teen juttuja, joissa on turhuuden
jonninjoutavaa,
pärjäisin vain olemalla,
olemalla just sitä mitä olen.
nyt
näyttelen
jotain turhuuden turhaketta.

matokuuri....

hengästyin,
huohotin,
liikuin yli kiivaasti,
irrottelin niveliä,
juoksentelin,
kuin kanin poika,
joka nytkin nauratteli,
kun rinnalani kirmaili.
  mulla on kuntokuuri,
illalla matokuuri,
jos käy huono tuuri,
sillä syön paljon sussia,
sitä japsien kalatuotetta..

Muistelen..

Muistelen
Olen elänyt,
Siksi näen,
Kadunkin.
Olenhan nekin elänyt.

Kultapalanen avaruudesta...

Oloni on hailakka,
Heräsin vilun väristyksiin,
Avaruudesta tupsahti kilon palanen
Puhdasta kultaa takapihoilleni
Tarusjärveen,
Kauniiseen metsälampeeni,
Jossa mulla on rysä,
Sinne luiskahti.  Ens viikolla käyn
Hakeen, sillä ny oon reissussa.

Metoeriitti on kilon palanen. Tarusjärvessä

Tarusjärven korpimetsiin tipahti
Meteoriitin palaset,
Puhdasta kultaa aurinkokuntamme
Takamaita, aivan kuun vierustoilta.
Kilon palanen suojassa rämeen
Helmoissa syvän maan,
Sen silmäni  näkivät.
Ken ensin ehtii,
Hän Kullan pitäkööt.

Täys käsi

Pelasin korttia,
Herrarouvaa käs täynnä,
Vilisi kourassain jätkäparitkin
Mut
Hävisin,
En
Taitanut.

onnellinen...

rakasta ihmisiä, rakasta elämää,
heiluta taivaan linnuille,
kuiskaile kukkasille,
nauruttele sadepisaroille ja
taputtele paukkupakkasille,
jos
näin teet,
olet onnellinen.

anova....

monikulttuurisuus on
tulevaisuutta,
sitä täytyy vain tänään osata
hallita.
auta autetettavaa,
ohjaa kohteliaasti muilla mielin tulijat
kotiinsa,
siinä on tulevaisuutemme,
autettavat tulevat antamaan enemmän,
kun anoivat

kastikkaat...

et hymyile minulle,
olen eri kastissa,
olen köyhä,
olen rikas,
välillämme on nousukkaat ja
laskukkaat,
he meille puhuvat,
mielinkielin.

työrukkanen...

en välitä ,oon vaan,
kävelen, kuten muutkin,
oon kuten toisetkin,
en vaivoiksi itsellenikään.
  taidan olla
päättävän herran kukkanen,
työrukkanen,
joka kuluneena uuteen
vaihdetaan,
enhän siitäkään
ääntä sen suurempaa.

yhteiskunta...

yhteiskunta on monia mieliä,
ihmisen kokoisia.
yhteiskuntien hallintomalleja
on
monenlaisia,
kehittynein lienee
demokraattisin vaihtoehto,
sekatalous järjestelmä.
  täsäkin on murheensa,
mutta useimmiten asiat selviävät,
paremmin, kun
muissa hallintojärjestelmissä.
demokratia on avain ihmisyyteen.

erakko...

viisas ihminen ei ole
toisten opettama,
viisas kantapäänsä
ohjaama,
semmoinen itseoppinut
erakko.
  viisaina kulkevat,
toisten ohjaamina,
viestin kuljettajina,
elon tsompit vaan.

keittääkö?

kaikilla ihmisillä keittää,
toisilla poristen,
toisilla kattilankannet
paukkuen.
ihmisen täytyy itseään tuuletella,
muuten nuppi punastuu ja
hirmumyrsky raivoaa.
  

terroristit....

terroristit valtaavat alaa,
ovat sivistyneitä,
ovat barpaareita,
ovat ihmisen muodossa,
missä vaan,
hallinnoissa ja
luolissa erämaan.
terrorismiin on lääke,
sivistys,
kun kurijinkaan ei ole
riippuvainen toisesta,
silloin terroristi
on koditon.

varpaat...

ihmisen pikkuvarvas on
varvas rivistön oikein, pienin ja
kippuraisin,
hiljaisin
viidestä,
se ei vikise edes
ahtaista kengistä,
kuten ukkovarvas
vaivasluinen,
kihtinen
luuvalo.

elinkeino keinottelijat...

elinkeino keinottelijat
duunaria syyttävät,
palkkoja moittivat,
orjan hommista muistuttavat,
voi mikä onkaan
viennin laatu,
yhteiskunnan taitamattoman.

sunnuntai...

sunnuntai,
sumun täyttämä
aamu,
väsyttää vaikka nukuin,
nukun yhä,
pyörin ja pyörin,
on sunnuntai,
sumuinen sunnuntai.

liukassavinen tie...

elämä on liukassavinen tie,
pakkasen pakastama,
kevään orastavaa piennarta.
tie,
ihmisen tie,
paikallistie,
valtatiet naapuriin,
kylätie
tutun luo,
kotitie kotiin vie.

P.N.P.

kaikki lumihiutaleet
tuulilasia koristavat,
pyyhkijät pois pyyhkivät.
maantien aurauskepit ohjaavat matkaani,
auraamaton tie,
lama,
ja
mun loma,
auraamaton lomani kuljettaa
korpikuusen kätköihin,
Padasjoen korpimetsiin
Nyystölän salomaille,
Päijänteen helmen
kainaloon.

kokonsa...

ihminen on kokonsa näköinen,
tapojensa nähtävyys,
elinympäristönsä
näköinen,
hyvä tahi paha,
sehän riippuu
koostaan.

lakko...

lakko,
kitkerä kohtalo,
mutta vihoviimeinen,
viisaat päättäjät eivät siihen
mielellään taivu.
lakko on heikomman osapuolen
oljenkorsi,
lakko on
kalliimpi,
kun saatu taloudellinen hyöty,
mutta
alistuakkaan ei sovi ,
paitsi yhteisymmärryksessä,
neuvotteluoöydässä.

jokamielitautinen....

joskus tuntuu,
etten ole mitään,
joskus tuntuu,
että oon
kaikkea,
kuka hitto oikiastaan olen.
   en ole sillä tapaa kippee,
että lääkettä tarttisin,
mut en kolotuksilta oo välttynytkään,
tänäänkin tunsin olevani
hyväntuulinen,
kunnes
hermo repes,
lensin perskankullein kadulla,
oikein kimposin,
ihan, kun pallo pompin,
kyllä noitusin ja ihmisiä naaratti,
se minua kaikista eniten hermoon otatti.

laidunmaan poika...

ei uskos, että oon näin vanha,
näytän iäkkäämältä,
mut
aikanaanhan synnyin ja nyt
oon vetreessä
kondiksessa,
rypytkin alla kulmien,
takapuoli hyllyy,
nuorena olin ilman pyllyy,
laiha poika
laidunmaan.

mopopää...

harmittaa nuo kauppiaan ahneus,
ennen sain ostaa viinirypäleen,
siis yhhen ja punnitsin,
kaksi senttiä,
laitoin hintalapun ja marssin kassalle,
jossa ei kuulunut piippausta,
hintahan oli nolla.
ravasin rasiallisen verran,
yks kerrallaan,
kunnen kauppiaalta meni hermo ja
rasiaan rypäleet ahtas,
hintalapun päälle nakkas, kaks euroo ja
kolkyt senttii,
en ostanut ja sekin tuota mopopäätä
kiukututtaa.

mökkihöperö....

kun arjet pyhäpäiviksi
venähtävät,
pyhät arkisiksi,
yöt ja päivät
katuvalaisemattomiksi,
olet joutunut vuoteesi
armoille,
olet tulossa
mökkihöperöksi.

kedon kukkakimppu...

kedon kukat,
kedon,
luontoäiteen laidunmaan
aarteet kauneimmat,
iänikuisimmat,
sieltä
poimin kimpun sinulle,
kadun kulman kauniimmalle
ihmiselle,
sinulle.

väitellyt tohtori...

väittelen, kun en osaa vastata,
olisin monen tohtorin arvoinen,
siksi osaava oon
väittelemään.
  kun kysytään,
vastaan kysymyksillä,
katson silmiin,
eivät jatka kyselimistä,
oon dösä-kuski.
  ihmiset eivät katso silmiin,
ujostelevat,
minä en,
katson silmiin,
mutten rupattele,
oon
linja-autokuski.

juoksen hikipäässä...

juoksen, vaikkei mihinkään kiire,
juoksen kaventuakseni,
kiel pitkällä hikisenä kurvailen,
tunnin sekopäisenä hölkkäilen,
kuppeeni kaventuneet.
  vääntelen peilin edessä,
hoikka poika,
pää ryppynen,
posket huvenneet,
luuta ja nahkaa sekä
askelmittari,
tämäkö on eloni tarkoitus,
höh.

aina auki...

kaupat on yötäpäivää
selkosen selällään,
kirkotkin,
mutten sinne aamuyöstä
uskaltaudu.
milloin elämä nukkuu,
kun aina auki,
onko elämä
ottanut kiellettyjä
troppeja,
kun valvoa jaksaa.

viaton ihminen....

viaton ihminen,
täyttä humpuukkia,
aikaihminen on läpeensä
humpuukkia.
ihminen vain näyttää hyvää naamaa,
keikistelee
sopivissa kulmissa,
huulet tötteröllään,
hymykin kivasti vinottain.
  viaton ihminen
ryyppää salassa,
kahtelee alta kulmien naapurien
puuhia,
rollailee ja lisäilee juttuihinsa
mausteita,
semmoinen on
viaton ihminen.

arkkusi äärellä...

tummat värit arvostavat,
vaaleat pyhittävät,
kuljen sinisissä,
tulin arkkusi luo,
tulin,
vaikket kutsunut.
ääneen en muistosanoja
lausunut,
kuulit kumminkin,
itkin,
sinä hymyilit,
kuten aina ennenkin.

hapahtuneet...

kylät taajamiksi ruvenneet,
taajamat lähiöiksi kasvaneet,
kaupungin valoiksi kasvaneet.
kylän kulkukissat rolli-ämmineen,
kuppilassa ostarin pahamaineisen,
siellä karaoke kaikuu,
kollikissoillakin rusetti tukassaan.
   ihmisestä on tullut hapatuksia,
kissat veteliä Main-Cooleja tai muita
rodukkaita, jotka eivät viiksiään vahaa.
vanha kunnon maaseutu,
siellä ei silloinkaan mitään,
mutta
eihän mitään tarvittukkaan,
kaikki tehtiin itse,
karaoket hoilattiin peijaisissa,
talkootöissä harjakaisten.
kollikissatkin olivat kissoja,
eivät rusettipäitä kitecat.

katselet peiliis...

katselet ihteäis,
peilisi näyttää,
muttet tunne,
olet kuivettunut.
kätesi vapisevat,
omatunnoillais on
monta kiusallista kerrottavaa,
muttet tohi,
silllä melkein olet uskovainen,
kaunis peiliin katsoja.

et karkuun pääse...

itseäis et karkuun pääse,
tekemättömät asiais ain
eestäis
löydät.

Bussin ratissa....

Bussikuski,
Semmonen heppu hei,
Ettei takaa ajettunakaan
Pysähdy,
Ellei nappia paineta.
Dösäkuski ei hymyile
Konsanaan,
Sil matkustajat lähestyisivät
Tosi tarkoituksella ja kuormasta
Syöminen ei oo makoisaa.
Linjurikuski on heppu hei.
Lupsakoin koko revohkasta,
Sil
Matkat joutuvat
Verkalleen.

Syrjällään....

Äidin ja isäin huolet lapsistaan
Sydän syrjällään,
Aatokset päivin öin.
Onnen itkut,
Surun enimmät,
Niilläkin sydän syrjällään.

Orvon tie...

Yksin on orvon mieli,
Minne huolta kantais,
Kenen syliin päänsä painais,,
Sil yksinäisen elämä
Lämpöä vail.
Ohikulkijoista joku läheinen
Lie,
Mut hällä kiire
Etäämmälle vie.

Laulamalla...

Laulamalla ei elämää
Hoideta,
Välillä tarvitaan kirosanoja,
Joulukirkkoa.
Elämä on syntymisen
Kuolemista.
Aikaisia herätyksiä,
Pitkiä päiviä,
Unettomia
Öitä.

itkut ja ilot...

hyvänolon tuntee kevyenä
mielenä,
askelten kepeytenä,
elo silkkisissä lakanoissa
viettelee.
  masennus on maanalentavaa,
jalat eivät tottele,
mieli vaipuu sinne,
missä ihminen on
tummia hahmoja.
  elämä on hyvän huonoja
hetkiä,
elämä sisältää
itkut ja
ilot,
päivät ja yöt peittävät
elämän.

joukot...

olen yksinäinen susi,
laumastani karannut,
olen korpimetsän yksinäinen.
 teen työtä isoissa joukoissa,
näen tuhansia kasvoja,
tunnen tuhansien hälinän,
jotka
hiljaisuuden nälkää näkevät,
kaipaan
 korpimetsääni,
siimekseen suuren
hiljaisuuden.

lähtökuopat...

jokainen aamu ei voi olla
lennokasta,
joskus päivät ei ala
millään,
vaikka kuluvat,
onhan jo iltapäivä,
minäkin aamussain,
lähtökuopissain.

mietin...

mietin,
sillä en suoralta kädeltä tiedä,
mietin, koska en hetimiten
vastausta sanonut.
katsot,
itket,
toivoit minun sanovan rakas,
mutta ajattelin säästää sen
yhteis elämämme loppupäähän,
silloinhan tietäisin,
en miettisi.

kilo...

ihminen on arvonsa mitta,
hyvänpäivän synkistelijä,
ilottoman päivän hymy,
hymy,
jota ilotonkaan ei voi vastustaa.
hymy painaa
hyvää mieltä,
iloton on painavampi,
kuin kilo.

tuumailee...

jokainen päivä on tarina,
turinoita elon laidunmailta,
aamujen ja iltojen
päivällisiltä.
päiväsi on luetut ,
laskettu ja ynnäilty,
mut
vastauksen vain
kirkonkirjoissa tavataan,
uskottomilla
maistraatti tarinaasi tuumailee.

Olikko...

Elämä tahtoo vaivan,
Kivun ja hoidokin,
Siksi ihmiset sairaaloihin ahtautuu.
Ihminen on tautinen olikko,
Sieraimista roikkuu rään paskoo.
Ihmiset juovat troppeja,
Yskivät ja kähisevät,
Sillä elämä tahtoo vaivan,
Olikko yskii, paskoo ja räkii.

kaksoisvirtain poijat...

Kaksoisvirran kulkijat,
pohjolaaan eksyivät,
täällä ensin hymy,
sitten pakkanen raju,
siitä virtain poikain
hymy hyytyi ja kapsäkit
olallaan kohti
pyhien virtain
jäännöksille palautui.

tänäänkin huokaan...

tänäänkin huokaan,
syvään,
olen onnellinen,
olet kasassa,
on työtä,
lähimmäiset voivat
hyvin,
mutta iloani varjostaa,
ettei kaikilla ole näin.

kirkko...

kirkko siunaa hyvyyden,
mutta kirkko ei noidu
pahuutta.
kirkko on herrain harvainvaltaa,
osakuntiin
jaettua
harha uskoja.
  uskovainen ihminen ei
laula muitten kuullen,
hän hiljakseen itselleen ja
luojalleen,
isälle taivaallisen.

tunnen...

tunnen,
mutten näe,
tiedän sinun odottavan,
mutten tiedä
minne
tulisin.

muurahaiset...

muurahaiset pesässään,
keko komia kuusikon,
mäntymetsän varjoisan.
ahertajat iänikuiset,
mennen tullen yhä vain,
elämässään ei muuta lain,
sillä heidät luontoäitee
semmoisiksi loi,
siksi ihalla heitä voin.

PAKKOLAKI...

pakkolakinen hallitus,
eripuran kylväjä,
tavallisen ihmisen
ulkopuolinen,
semmoinen ohdakkeinen
eripuran kylväjä.

sopien asiat juttuuntuu,
yhdessä miettiessä leipä jokaisen
leveämpää,
kuin pakkolakinen eripuralla
leivottu.

kilpailukyky,
sopeudutaan siihen,
maksetaan verot,
jok
ikinen,
ollaan toisillemme
yhteisvastuullisia
jok
ikinen.

vientimme on riippuvainen koulutustasostamme,
sen tuomista innovaatioista,
sivistys luo aina enemmän,
kun tietämättömyys.

julkinen talous luo pohjan
yksityisille toimijoille,
siksi niillä taseet toisenlaiset.

kierrätyskeskus...

kierrätyskeskus tuoksuu,
elämälle avautuu,
notkuvat hyllyt elämän
kuluttamaa,
tarinoitten kohtaloita,
ihmisten kokoinen.

rääkäsin...

kuukauden kuluttua olen
vuoden vanhempi,
synnyin sinä päivänä,
illalla koriassa pakkasen
paukkuessa Savonlinnan
keskussairaalan nurkissa.
  Rääkäsin syntyessäin,
pakkanen lauhtui ja siitä lähtien
ollaan yhdessä
vuosia vietetty.
tiedän, että oon pakkasen
välivaiheen tuttu,
mutta
rääkäsyn se muistaa,
siksi välillä laantuu.

turha ihminen...

yksikään ihminen ei ole
turha,
sille jokainen päätään
nyökyttää,
mutta vain
harvat
huomioivat.
 turha,
siksikö, ettei hänestä ole
hyötyä,
vaivaa vaivaisten,
siksikö...

hyvin käyttäytyvä...

hyvin käyttäytyvä ihminen
huomaa sinut,
katsoo silmiisi ,
katseensa vertaisekseen kutsuu,
vaik
toinen
elämän alakuloinen.

levollisin...

kailla matkoiltani olen
kotiini osannut,
hämärissä ja auringon valoilla,
mieli mustana ja hyvän mielen
tuliaisina.
matkat ovat elämääni,
kotini turvanain,
matkojein levollisin.

pakkanen...

pakkanen hyväilee,
kasvojain koskettaa,
sormiain nipistelee,
pipoani syvemmälle vedättää,
varpaan päitäkin tervehtii.
pakkanen puetuttaa,
pakkanen saa pulkkamäkeen
ilomielen vilskettä,
hiihtiladut sivakoituvat,
pilkkimiehet avannoillaan
nytkyttää.

no body....

valtaa pitävä tanssittaa sylilastaan,
hälle kaiken hyvän
suo,
hän ei silti isä tai äiti,
vaan
velihyvän verkoston.
kaikki muukalaiset,
vaivaiset vaivoineen,
pakolaiset toismaalaiset,
köyhät kotinurkkien ovat
valtaapitävälle
no body.

mäkien takainen...

olen yksin,
mutten yksinäinen,
olet lähelläin,
vaikka matkamme
mäkien takainen.
olisin yksin,
jos
vierelläis olisin,
silloinhan kaipausta
ei laisinkaan.

mutteri...

mutteri kiristyy oikialle,
avautuu vasemmalle .
mutteri pitää jotain koossa,
kiristää tahi puristaa,
siis,
ihan luonnollinen juttu.
ihmisissä ei tuota
kierrettä laisinkaan,
sil
hänhän luonnostaa
kiristää ja mieltänsä
puristaa.

vauva ja vainaja...

vastasyntynyt vauva on
elämän kaunis,
hällä kaikki viattomuus,
hän
elämän kauneutta kuvastaa.
   varttuessaan nuori kauas
kauneudestaan kulkee,
maailman rumuus hänen
tarttuu,
toiset kokonaan turmeltuu,
toisille hitusen vaan.
   kuolema on
kauneuden alttari,
vauvan kauneus
vainajasta kadonnut,
luonto loi,
luonto vei.

rikolliset...

rikolliset ihmiset ovat
sairaita,
heille sellinkalterit soivat,
mieleterveyttä hoitavat.
toiset sairaimmiksi sellin
uumenissa,
heille elämä on
sairastupa,
siksi selli olkoon
kotinsa ikimaan,
elonsa sairaan.

ihmisen arvo..

ihmisen arvo,
arvoton,
ellet ole hyödyksi,
olet arvoton,
työtön on yhteiskunnan arvoton,
monet itkevät
arvoaan.

sinitaivas..

sinitaivas kuulaana tähdittää,
pakkanen narskuu jaloissani,
kuutamo luo kulustani varjon,
loimuttaen hanget kauniimmiksi,
juuri selaisiksi, kun vain luontoäitee
taitaa.
Ilta kääntyy yöksi,
kuutamo värittää
luonnon saduksi,
pakkanen luo kylmänkin
lämpimäksi,
siksihän tähdetkin sinitaivaalla
tanssivat,
kuutamoa pyöritävät.

kovetettu...

kovetettu ihminen ikäkkääksi
varttuu,
hällä sielu surun kestävää,
mielensä myrskysäissä uitettu,
hymyhuulet iloilla tassittu.
elämän kovettama sydän,
sydän, jossa hyvyys syvemmällä,
kuin pintavesissä,
tälläisen ihmisen
kainalossa on pahuudenkin helppoa
hyvyytellä luontoaan.

Jäähyväisten aika

Kunta tyhjentyy työpaikoista,
Ihmisiset muualle kulkevat,
Aika pysähtyy,
Muttei kirkonmäeltä,
Siellä läheiset saattavat.
Menneitä muistelevat.
Varis laulaa papin säestäessä,
On jäähyväisten aika.

tuomarani...

tuomioni ei ole
lempeä,
elämäni karu,
näen vain
tyhjää.
tuomarani on vastasyntynyt,
eihän hällä silmiäkään,
tuntonsa kuten vasta-alkajalla ,
tuomarini ja minä
katsomme
hiljaisia mietteitä.

erotetut...

elämän erotetut,
kuunvalossa varjostuneet,
päivänsäteitä vailla,
elämän erotetut.
  koulukiusattu
nuori,
elämän erotettu,
kiusaaja
päivänsäteitä vailla,
elämän erotettu.

avita....

mietit miten voisit auttaa,
rakastasi avittaa,
mietit,
mut kaikki toivottomalta
tuntuu.
autatko liikaa,
avitatko sopivasti vaan,
miten vain,
omatuntosi ei rauhaa suo.

laitamaan....

ihminen asuu talossaan,
kunnassa laitamaan,
siellä hanki kantaa,
siel sinitaivastähtineen,
kuunloisto aurinkoisesti
paistattaa,
siellä kunnassa laitamaan.

varaosat...

mietit ja vastauksia anelet, mutten
mieleistäsi saa,
toispuolisia sopimattomia,
et niille sijaa suo,
mietit vain.
  auton ongelmat korjata voit,
osat vaihtoon vain,
mut
ihmisten sisäiset remontteihin
varaosia ei laisinkaan.

ojat...

kaikki ojat jostakin laskevat,
puroina johonkin lorisevat,
toiset
koskina valtoimenaan,
toiset hiiren hiljaa
solvuvat.
   kaikki ihmiset laskevat
elämän veneellään joissakin
ojissa,
solisevissa tahi
hiljaa
soljuvissa,
joskun molemmissa,
ainakin, silloin,
kun elämä
myrskynä vaahtoaa.
s

särkyneet unelmat..

särkyneet unelmat,
itketyt elämät,
tunteitten syvimmät,
särkyneet mielet,
sielun syvimmät,
ne jäätyivät,
unelmista kylmän
jäätävien.

Viivästele...

Aika on mennyttä ja
Tulevaa,
Aika ei  viivästele,
Eikä etuile,
Sen siivellä elämä
Liitelee.

Sykkii:-)

Elämä on puolipyöreä.
Aamukahvia,
Pitkiä päiviä.
Uniaikoja.
Sydän sykkii.
Välillä kiihdyksissä,
Mut.
Useimmin levollisesti:-)

hetket...

pienistä hetkistä elämä
avautuu,
pienistä hetkistä.
 hymy huulten hyvämielet,
niillä elämä
aukeaa,
pienet hetket.

pönkä...

tuntuu mukavalta,
ei kiristä,
mieli keinuu,
harmit eivät viellä ehtineet,
pidättelen mukavaa,
pistän harmien esteeksi
pönkän ulko-ovellein.

Unelmat...

Kaikilla on unelmansa,
Toiset toteuttavat haaveensa ja
Ovat onnettomia,
Sillä unelmat kantavat
Arkea.

Kokonainen

Kokonainen

Kuinka paljon ihminen painaakaan,
Kuinka pitkäksi kerkiäkään,
Sitä ei laskento kirjassa kerrota,
Siksi päätin itse kokea.
Olen oheita täynnä,
Odotuksia nuorempana,
Vanhempana tekosia,
Pitkän painavia.

sinä ja sinä....

maailmani on itseni,
naapureina sinut ja sinut,
en rajariitoja hallitse,
siksipä en niitä viljele,
minä ja sinä,
maailmani,
minulle riittää
tonttini.

hyvää yötä...

ilta saapuu,
siipeni väsyneet,
mieleni unimaille vaipuu,
hyvää yötä.

koirat...

koirat kuseskelee
pikin
nurkkia ja
lyhtypylväitä,
jotta
näkisivät armaansa,
mutteivat siitä sen enempää
kiinnostu,
sil
seuraava tolppa himottaa.

näkijän kohtalo...

isänmaa,
kotomaa,
ole eruroopan jäsen,
mutta älä orjana talouspakotteiden,
sillä muut hyödyn korjaavat,
heillähän ei vietävää, ei tuotavaa,
vain
näkijän kohtalo.

huominen...

huomenta odotan,
yön yli odottelen
nukkuen vartoilen,
huominen on uusi lehti
päivissäin,
nukun ja elän,
vartoon ja valvoilen.

syön.

olen väestökirjanpidossa,
elän,
vaikken
hyvästi,
mut
en tienaa lapsilisillä,
enkä
työhöntulo tarkastuksilla,
tienaan työllä,
perkele känsäisillä käsilläni
syön.

aika muuttuu..

elämä muuttuu,
aika nuortuu,
vanhetessaan enemmänkin,
vanhaa sukupolvea kismittää,
mut aikansahan heillä oli, se aikansa,
jonka elivät miten elivät,
nyt
on
aika
nuorempain.

yökyöpeli...

keskipäivän jälkeen
hitaat virkoavat,
aamuahneet päivänsä tehneet,
iltavirkut eilisessä.
  kana valosta elää,
hämärässä yöpuulleen,
mutta sinähän kukon
heleä heltta,
yökyöpeli.

kohtalon julma sormi...

elämän laitapuolilla kulkevatkin
haluisivat
kanssasi astella,
mut
kohtalon julma
käsi teidät
erotti.
   pilkkaat kerjäläistä,
kavahdat pakolaista,
et siedä köyhän
löyhkää,
mutta,
sinhän olisit juuri
heitä,
ellei kohtalo olisi puuttunut
peliin,
laittoi vahvemman
kärsijäksi.

sisään pyydetään...

silloin, kun tervehdit
sydämmellisesti
vastaantulijaasi,
silloin sinut
sisään pyydetään.
ethän kylään kaipaakkaan, mutta
joudut kaiken kokemaan yksin,
kaiken sen,
mitä haluaisit seurassa
juhlia.

tasavalta...

tasavalta,
ihmisillä samanlaiset
etuudet ja velvollisuudet,
tasavallassa eivät kaikki noudata
sääntöjä,
perustuslaki on kaikkien hyväksi,
myös sen vastustajille,
porvareille.

perheväkivalta...

maahanmuuttajaa karsastat,
perheväkivallan
suvaitset,
miksi
mielipuolinen on
elämäsi
jokapäiväinen.
  olet narsisti,
elämän
raakilaisin,
mut senhän
tiedätkin.

luottamus...

luottamusta on tai ei.
aluksi on kaikki ihan okei,
mut,
jos petät,
luottamuksesi on mennyt,
sitä et silmilläs enää
näe.
   voit anteeksi pyytää,
mutta sehän pettäjälle
mahdotonta.

karsastaa...

läpinäkyväisyys estää
hämärän liikkeet,
niistä varjo jää,
siksikö niitä toiset
varjostavat
tahoillaan
karsastavat.
  yhteiskunta toimii
ihmisillään,
jokaisella,
pienimmästä
painavimpaan,
hyvästä pahaan,
ja varjostelematta hyvä
seuraa.

sorja...

en ole sorja,
en muutenkaan kohtalon surija,
en muittenkaan orja, kuhi itseni.
  moittivat kiihkoilijaksi,
sortavat suvakiksi,
demariksi kuhtuvat,
kiitos,
niitähän olenkin mielihyvin,
katsokaahan,
ihminen elää,
toiset vain eivät.

eläimet...

kissalla on mieli,
koiralla mielikieli,
taluttajallaan hyvämieli.
  eläimet ovat yksinäisen kavereita,
eläimet tuntevat,
mutteivat
sinua
loukkaa.

olet uskovainen.

olet uskovainen,
kirkonpenkin eturivissä
istut,
ehtoollisella etunenässä,
muttet
huomaa ihmistä,
joka apua
tarvitsee.
  mielelläsi olet hyväntekijä,
arvomerkkejä keräilet,
puhut viisaita,
joita muut lausuneet,
muttet autettavaa
näe.

arvokas...

yhden kerran kävin arvokkaassa
paikassa,
toisten en rahtinut,
sillä
arvokas oli rahalla sisään päällystetty.
näin kaikkea kimaltavaa,
hymysuita,
jotka itkivät
surussaan.
kaikki arvokas oli minulle
arvotonta,
miksi enää
elämääni moittisin.

minne kuljet...

minne kuljet,
kun paikoillas
murjotat,
minne kuljet,
kun et tietäs löydä,
minne.
   lähe ulos
ihmisten ilmoille,
sieltä,
tiesi näkyy,
pikatie,
sivuteitten jälkeen,
valtatiesi,
jolla elämääsi kuljet.

tuomen tuoksu...

tuomen tuoksu,
kielon
kutsuva kauneus,
kullervon hempeys,
metsälammen tuoksut,
niitä mietin,
sillä pakkanen on
puraissut nenääni,
nipstellyt sormiain,
korvanlehtiäin käännellyt.

sulava maa..

sulava maa,
kunhan
pakkanen herkiää,
talvi kuvelleen kerkiää.
sulava maa,
purot solisevat,
hanget haihtuvat,
pajunkissat kaunoiset,
narsissit kevättä virkkovat,
sulava maa,
pian hiirenkorvillaan.

pakkanen hurja...

pakkanen hurja,
auton olo kurja,
muistathan,
ettei konsanaan
etupyörät vinottain,
sil
jakoketju jäässä
öljyn tahmean,
siitä matkan teko katkeaa,
miel harmi ratkeaa,
sil tehostaja kihloissa
ketjun tahmean.

työmaat...

elämä on mukavaa,
varsinkin, kun heti aamutuimaan
voipi
kinoja purra,
mieliä sekoittaa,
eloansa mukavoittaa.
elämä on aamusta alkaen
mahoton juttu,
yöllä  unilla unisilla,
päivällä hikisillä
työmailla.

pakkanen....

pakkanen koossapitää
löysää ihmistä,
ryhti suoristuu,
nahka luitten ympärille
virittyy.
   leudot kelit veltostutttaa,
viltillä suvikesässä
pitkinpoikin,
aurinkoakin naarattaa.

hamehelmat...

kaikki naiset olivat alkujaan
miehiä,
miehet yhäkin
hamehelmoja.
  periaatteet voi sulattaa
mielihyvässä,
mut
sieluton mieli on
pelkkää
tyhjää.

rennoin rantein...

ihminen elää,
tai sitten kuolee,
saattaahan olla, että tuon väliajan
vaivaloisestikin,
mutta
kannattais ottaa rennoin
rantein.

palkka...

huomenna töihin,
tänään
vapaapäivä,
työkaverilla huomena,
teemme työtä lomittain,
kummallekkin riittää.
kumpikin saamme palkkaa,
sen kiireesti ruokakauppaan
kanniskelemme,
ostoksiin mielihaluisiin,
turhiin
jokapäiväisiin.

sauna...

sauna,
siellä on normaalisti
lämmin,
höyryävän mukava
paikka,
mielen ja kehon vastakin.
  sauna lämpiää puilla,
sähköjutut on mikroaaltouuneja,
niissä ihminen käpristyy,
henkikin kuivalta haisee,
mut kunnon sauna,
koivupölkyillä lämmitetty,.
siinä pölkkypäät lauteilla
pehmenee.
 

palautus...

ihminen on täynnä viiruksia,
pakteerit kuleksivat suolistossa,
verisuonissa ärhäkkäimmät
pikkuvikkelät.
  ihminen on itsekkin viirus,
maailmankaikkeuden joutavin
pilkkijä,
kissan silittelijä ja
kylmän arkanahkainen.
  viirukset kyttää,
kun et hengittele,
silloin alkaa
arkanahan nakerrus,
luonnonkiertoon palautus.

tikittävä aika...

tikittävä aika,
eteenpäin tikittelevä,
aika,
ainoa, jolla tulevaisuus
taattu.
  lanttulaatikko on kansanherkkua,
toiset hyvillä mielin mutsustaa,
toiset
kulmiaan rypistää,
mut aika käy.

osamaksu auto...

öljy on halpaa,
pakkasta kylmää,
auton käynnistys tuntuu,
oikein syvämmessä ottaa.
  kylmäkäynnistys,
siinäpä tärisevää sytytystä,
tulpanpää yskii,
pensa kiisseliä sitkeämpää,
oljyt muovailuvahoina
muotoutuu,
sytytä siinä sitten
osamaksu auto.

kelvoton...

ihminen ei itseensä
takerru,
toiseen tukeutuu,
vaikka tätä
naapurissa moittii.
kahdet kasvot,
sieluton mieli,
kelvoton elämä.

taivaan ranta...

taivaan rantaan on pitkä
matka,
katseeni jotain hahmottaa,
mut
käteni lyhyt.
   näen päiväni,
yö väistyi. aamu
sarastui,
siihen käteni
yltävät,
katseeni koskettaa.

petollinen uni...

näin petollisen unen,
heräsin
pettyneenä,
helpotuin,
arkinen päiväni
on sittenkin
rehellisempää.
  haaveilen usein suuria,
tuskin osaisin vähempää,
siihen en pety,sillä
vaikka haaveet haihtuisivat,
 nehän
arjessani turhuuksia.

pakkaspäivä...

pakkaspäivä kulututtaa
vilukissoja,
patterien vierustoilla
kyhnyttäviä.
pakkaspäivä lempeä,
nenänpää nauravainen,
ulkoilma raikaan narskuvainen.
pakkas sää ei kylmäks
jätä,
kaikki sen tuntevat.

Maailman suurin puukirkko...

Kerimäen kirkko on iso,
puukirkko,
jumalattoman iso,
oon saarnoja veisannut,
kappelissa istunut,
oon sen vieressä pittuuttani
mitannu,
pieneksi havainnut,
itseni.

susiraja....

ajelet susirajan tuntumissa,
rajavaaran auraamattomilla metsäteillä,
linjuri on tottunut huurteisiin
metsätaipaleisiin,
mut
pakkaskestävä on kuskikin,
hälle
linja-auto elämäntyö,
hänhän korpien keskelläkin
karhun kanssa painia vääntää,
matkustajat koteihinsa saattaa.

kolme veljestä...

on kolme veljestä,
kaikki linja-auton kimpussa
pyörineitä,
on isäpuolikin,
hänhän alalle ohjasti.
vuoskymmet ohjaimissa
joukkoliikenteen,
yksi yrittäjäks herkes,
minä rattia yhäkin vääntelen,
toinen
korjaamolla kiertokankia
suoristaa,
isäpuoli yhäkin
ohjalee.
ja tarina on tosi,
yhäkin.

samanmieliset...

samanmieliset,
ihn toivottomat,
toinen sanoo,
toinen tottelee.
elämä ei ole yhden totuuden
näköinen,
eikä ainakaan kokoinen.
samanmielisyys tylsityttää,
elämän virta sammuttaa.
   samanmielisyys jaloin,
kun niin sovitaan,
muutoin kinaa ratkottakoon.

linja-autoyrittäjä....

linja-autoyrittäjä,
pitkä kurvi,
lyhyt suora,
taival
kuluton.
yrittäjä tarvitsee kulettajan,
vain he kaksin
matkaa jatkakoon,
metrot huit helvettiin ohjautukoot.

talvi...

talvi ,
olet hiljaa,
hiljempää,
kun suvena.
talvi on pakkasen herra,
kuurankukka akkunan,
viluvilperi kintaiden,
punanenäinen.
talvi on suomalainen,
kotimainen,
kintaat ja pipot.

pakkanen...

pakkanen ylärimoilla keinuu,
hymer mobilini herkästi
käyntiin helähtää,
kiitos vel poikani Ilkan,
hällähän kädet
kultaiset.
nesteet talven oloiset,
huollot karun talven
huolehtivaiset,
näillä toimilla
kaara käynnistyy.

työ yhteisö hajoaa...

työyhteisö hajoaa,
yt päättyneet.
mieli ei kulmiaan nosta,
hymy ei herkiä,
surullinen mieli,
hyvin surullinen.

ilikiä....

oon ilkiä,
tahallain ilkiä,
jotta näkisit,
jotta
huomaisit.
en minä iholleis hyppää,
tahon vaan
huomiotasi tärkeää..

viettelin...

viettelin makuhermojain.
hirvipata porisee,
jahti oli luonnonkaunis,
puolukat kankailta petäjikön,
karpalot suon reunan,
perunat oman tuotannon,
maut muutenkin
lähitienoon.

kokoomus ja ruiskaunokki...

kokoomus on lahonnut,
ennen oli toisin, oli Paasikivinen realismi,
oli
käsitys keitä oikein olemme.
nyt stuppit ja vähänväliä vaihtuvat
puoluesihteerit,
ei jumpperi,
kyl kokoomus on
entinen ruiskaunokainen.

Putin ja meijerituotteet...

Putin tykkää Suomen meijerituotteista,
miksi emme
myy niitä?
Putin tykkää Suomesta,
miksi,
siksi, ettemme ole uhka,
ja tuotamme terveellisen maukkaita
elintarvikkeita,
niitä koko Venäjä haluaisi,
miksi emme
myisi?

pystykorva...

kaikki haukun,
oon suomen pystykorva,
kotomainen pikinenä.
räksytän hermot
riekaleiksi,
oravan puusta alas,
linnut lentoon helistän,
monen muunkin hermoja
kiristän.

matonen...

aattele, sinäkin olit alkujaan
matonen,
mullassa pyörivä
nuljuska.
sitten kasvoit isoksi ja
pahapäiväiseksi.
aattele, huomenna olet jälleen matonen,
maan matonen.

lähituotanto...

kuljet autolla, vaikka voisit kävellä,
väität matkan olevan pitkä,
miksi kauaksi
muutit.
lähituotanto on
kulman takana,
siihen ei tarvita rekka-autojen
tuomia kuormia,
lähituotanto on läpinäkyvää,
toisin on
kauempaa.

teveystietosi....

terveystietosi
omakannassa,
tietosi lääketehtaiden tuotevalikoimissa,
lääkäreiden käsittelyssä.
mitä hyödyt,
hyödyt, kun et osallistuisi.
  julkinen terveydenhuolto notkuu,
pääomapiirien rahoittamat
yksityiset toimijat
silittävät pintaasi,
kaunistut ja kuihdut,
sillä hehän vain
puuteroivat.

turvaton....

elämäsi on ympäristösi
rajamaita,
pidemmälle menemällä
olisit turvaton,
kulkisit
toisten mailla.

Stalin,Lenin,Napoleon ja Hitler..

suuret herrat ovat pieniä
miehiä,
katson Stalinin kuvaa,
Napoleon yhtä kapea,
mut
Lenin turhan pätkä.
  kaikkia heitä julmuus
piirittää,
mielensairaudet
veristen kohtaloitten.
kaikista kuvottavin oli
Hitler,
hän ei edes pieni,
vaan mielipuolen käly.

hiihtelen...

hiihtelen,
päin nousevaa aurinkoa,
raikasta latu-uraa
tunnen, kuinka luontoäitee
hyväilen suksiani hiihdättää,
pakkaskeleillä hemmottelee.
minun ei tarvitse puhua, ei mihinkään
vastata,
minä vain hiihtelen
päin nousevaa arinkoa,
joka yöllä kuuksi vaihtuu,
varjonaan hiihtelen.

käpytikka...

käpytikka kopsutteli
päänuppiain,
pylvään pääksi
aivasteli.
kovat oli tärinät,
matoset persreijästä katosivat,
mutten tikalle niitä
suonut,
ihan vaan
kuusen juurelle pylläytin.

kirkon penkki...

paras ihminen on kuollut,
perinnöitä lähtenyt,
se tyyppi, jolla
hautausmaakin on tuntematon,
hiljaisuus vain seuranaan.
  kirkon penkissä on harrasta
jengiä,
entisiä juoppoja,
uusia kännikaloja,
mutta lehterit eniten täyttyvät
uskomattomista
ihmisistä.

kulkukoira...

ihminen ampuu lonkalta,
länkkäreissä,
metsämies kiikaritähtäimellä,
tuolla infrapunaisen
valaisemalla.
ihminen vai metsästäjä,
siinäpä kulkukoirien
kohtalo.

ihminen on loistava eläin...

ihminen on loistava eläin,
paskoo pyttyyn,
vaikka laidunmaatakin ois.
autollakin ajo sujuu, jos renkat pitävät,
mutta ihminen ei koskaan
yhtä hyvää kitkapintaa saa,
kun kisu,
tuo kehräävä
vieksiniekka,
hällä pito
tehokkain.

kokoomus ja kepuli...

Kokoomus on inhimillinen puolue,
vertaan Keskustapuolueeseen.
keskustan jumalaton rahanhimo
paratiisisaarilla
suojassa
itsenäisen suomen.
Kokoomus on ihmisillä
koottu, mutta valikoiduilla,
perintörikkaudet
maan kattavat,
äänestän yhäkin Demareita,
sillä siinä tuki
pahanpäivän
varainenkin.

persut....

äänestät perussuomalaisia,
jos edes
äänestät,
ihan sama,
olet luovuttanut
toivottomuudelle
mielesi.

iniset...

iniset kuin itikka,
valitat, kuin vasikka,
uliset, kuin otillaan
oleva
hieho,
mitä valitat,
ethän edes
kirkkoon kuulu..

vaahdota...

katson huurteisilla silmilläin,
ripset takovat
silmille näköaloja.
ressuni aamujuttuja,
kuivat on kelit,
narskuvat äänet meitä kulettaa.
kettu on jolkutellut aamuvarhaisella,
jäniskin,
luultavimmin jänis ensiksi.
luonto kuiskaa,
ei ääneen huuda,
sillä
pakkasessa ei kitalaki avoimena kannata vaahdota.

myski-härkä...

suurenin hetkeksi,
minua kehuttiin,
myski-härkä hieroi voimapäätään minuun,
alkuun arastelin,
mutta hänen silmänsä
loihtivat minut vertaisekseen.

talven takana..

talven takana on suvikesä,
lammenpinta uimatta kantaa,
mut
yhä kasvojani kuvastaa.
 pilkin,
suvikesällä
uistelin,
nyt myös luistelen,
ja lumpeenkukkaa
muistelen.

hyvä sydän...

hyvä sydän,
semmoinen sydän,
joka ymmärtäen
hymyilee,
ojentaa itsensä
autettavalle.
   hyvää sydäntä
hyväksi käytetään,
kelmit varkaat,
jumalattoman
tekopyhät.

klarinetti....

ken klarinettia osaa soittaa,
hältä onnistuu muukin.
sävelet,
syvemmät sävelet,
sielunpohjasta
sävelletyt,
siksi soitin jaloin.

ihanaa herätä...

ihanaa herätä,
elossa.
tiesin jo maaten mennessäni herääväni
elossa,
mutten sitä sen ihmeellisemmin
miettinyt.
elossa, sehän on elävä sana,
toivoa virittelevä,
ihan mukava.

ajat muuttuvat...

ajat muuttuvat,
ennen savottamiehet reellään
kulkivat,
hevoset höyryävinä palasivat,
miehet kaiken
antaneet.
nyt moto yötäpäivää
leimikkoa parsii,
ei hikinen mies, eikä hepo.
helpommaksi on mennyt,
hiettä ihminen
lihottunut,
hevotkin ravirataa
pinkovat.

vahtaaja....

elämän kulkijan vahtaaja,
maaseutu antaa tilaa,
maaseutu luonnostaan kukkii,
kirkonmäki arvokkuuttaa
julistaa,
kunnantoimistossa jokainen päivä
salasanoja ratkotaan.
  kaupunki kätee
turhat romanssit,
unohdetut naapurit,
siellä vahtaa,
tuonela.

hengitteli...

kun ihminen hengittää ja
pieree sielunsa pohjalta,
hälle rientää
helpottava mieli,
semmoinen vapautunut.
ihmisen on sivistys pilannut,
jukolan korvessa ihminen oli aidoimmillaan,
pieri ja
vapaasti hengitteli.

silava....

voitelen silavaa
ruisleivällein,
parempaa,kun
maukkainkaan muu.
ruislimppu maistuvainen,
makkarat ja muut päällysteet
eivät kunnioittaisi leivän makua.

narskuvat askeleet...

narskuvat askeleet,
tulipalopakkasessa,
puna poskille värittyy,
hiljaisuus on pakkasen
hyppysissä,
metsähiiri vipeltää hengensä
edestä,
helmipöllö silmä kovana
tarkkailee.
askeleeni taipuvat
kulkemaan,
pysähtyessäni jäykistyisin, kuin
ikihonka kelottunut,
se tosin eläisi,
minulle koittaisi
peltohiiren kohtalo.

tasapaino...

luonnon tasapaino,
itsensä säätämää.
jos jokin laji ylivaltaistuu,
muut sitä harventaa,
sil
luonnossa on kaikille tilaa,
tasapuolisesti.
   villieläin on villi,
ihmisen arka,
hyvä niin,
jos tutuksi tahtoo,
se vaarallisempi,
kun ihmiset
suutuspäissään.
   ihmiset voit lauhuttaa,
 villieläimet
harventaa.

höyryävät....

Pakkasaamu,
akkunat kuurankukissaan,
varis korkeimmalla petäjän oksalla,
ei paljoa laulele,
kielensä tulehtunut
Jänis rientää hankikannolla,
kettu seuraa,
mutta häntänsä tarttui
pajunoksaan,
siitäpä jänösellä naurut
heilahti.
Pakkasaamu on rehellinen,
ei vetistelyjä,
on van höyryäviä katseita.

kaikki siskot...

kaikki siskot eivät veljiään
tunne,
äiditkin metrossa kulkevat,
isät mennen tullen
tavattuina.
maaseutu ahavoituu,
kupunkien kadut orvoista täyttyvät,
äidit metroissa,
isät
menen tullen.

humisevat latvat...

näetkö luonnon
humisevat latvat,
tuulten tuivertamat
taivaanrannat.
et
jalkojais nostele,
et mieltäs kohentele,
elät vain ,
mut näetkö
humisevat latvat

tunturit...

tunturit jyhät,
karunmaan,
siellä elämä itseään parsii,
siellä
porotokka evästää,
siellä lapin ihminen
tuulettaa,
elämäänsä rakastaa,
kautta neljän tien,
kaamoksen kautta ruskaan vie.

kuksani....

mont on vaimoa mulla ollut,
vaan yksikään ei kotaani
jäänyt,
sillä karut on ilmat
tunturien,
vuonojen huutajain.
käristelen evästäin,
ryyppään eloni kunniaksi,
kuksani on
hymyssä suin eletty.

kylet...

kylet kippeinä,
irrottelin,
elin nuoruuttani,
näen, etten sitäkään.
  oon ukonkanttura,
melkoisen verran
 elänyt,
mut yhä
nuorten jutut ihastuttaa,
mut
kylet ei taivuttele...

rakkaus

rakkaus on  sydämmellistä,
se ei sanoja kaipaa,
kosketuksia vain
katseita ain.
rakkaus on luottamusta,
tunnetta vaikka kaikki loppuis,
rakkauus ei.

just nyt....

tänään eilisen muistan,
huomenna tämänpäiväisen,
yö oli pilvetön,
en ainakaan nähnyt,
nukuin pimeässä,
silmäluomet verhoinain.
tänään,
just nyt,
on elämäni päivä,
just nyt.

verenpaineet kohuksissa...

verenpaineet kohotuksilla,
sokerit makoisesti,
jumatsuikka oon elänyt,
herkutellut itseni mittarien
ylähirrelle.
ennen olin solakka poika,
näläkänen kulkija,
tekemään ryhtyvä,
taaksein en silmiäni virutellut,
silloin oli arvot
mitä ol,
mut
levotonn ol
taipalein.

tautiset....

mulla ei koskaan nuha,
oon punanenä,
karastunut ilmankuivaama
ukonkäppyrä,
jota tautiset väistävät.
ryyppään hissukseen,
ihan vaan, jotta matoset kuolisivat,
pirut häipyisivät ja
komiat tyttöset polvellani supattelisivat.

uskovaiset horroksissa....

onko uskovaiset horroksessa,
muurahaiskeko on hiljainen,
kesällä meno toisenlainen.
olen pakana,
kirkossa käyn,
mut
muinamiehinä,
olen kaino,
olen
uskovainen.

pallit jäätyneet...

pirttini natisee,
pakkanen puristelee,
siinä liitokset salvojen
kylmän lämmön kitisee.
kukkalaudalla
istuu nuutunut kissani,
yö kaudet hiiriä jahdannut,
leskityttöjä naurattanut,
voi kolliparkaani,
hällä pallit jäätyneet.

pihaus....

kaverini on viisas mies,
sähkömies,
tietää juotokset piuhojen liittännät.
häntä ei ikinä oo
silmilleni kuvannut,
varjopaikoissa kun
elooni viettelen.
   arvostan ihmistä,
joilla sanottavaa,
mutten katso sinnepäinkään,
ellen kuule pihaustakaan.

pappi saarnas...

pääomallinen saa verokeinotella,
päättömältä verot nyhdetään,
siinä ei suunnitelmat
mutkikkaat.
rikas on
varas,
köyhä on
varakas,
pappikin saarnas.
  mut yks kummastuttaa,
miksi
toinen ei konsanaan
tyhjätasku,
vaikka samat tienestit
kulussaan.

kepuli....

keskusta paketoi pellot,
kokoomukselle suurtilalliset
lahjoitti, itse paetakseen
kehittyviin
karjalaitumiin,
kasvukeskuksen
ytimiin.
  keskusta on
silmänkääntö temppu,
tuulivoiman suursijoittaja istua
kyykyttää.

onnen rohmut...

kaikkee ei sais rollata, mutta
menkööt.
Tarusjärven kivikosta löysin kultasuonen,
aattele kultaa vaikka
minne saakka.
käyn siellä hissukseen,
tuon mukanain osan onnen
kultamaasta,
sillä arjet ja pyhät.
elä vaan haastele kellekkään,
sillä
onnen rohmut
onneni kaivaisivat.

kelit...

Elämä kukkii,
kuurankukat akkunassain,
hellassa tuli
lämpöä loimuttaa.
Ulkona kuivahko keli,
kolkyt astetta kylmyyttä,
pirtissäin
lämpöisempää,
kissanikin
viiksiään vahaa,
huomenna on leudommat
kelit.

näännyn....

ulosottomies,
persaukisuus,
iänkaikkisuus,
papin poika,
näännyn elämään.
oon syntynyt,
en kuollut,
elän,
kissanikin on hyvissä voimissa,
päästäisen kanssa leikkiä lyö,
ei sitä syö,
paskan makuinen.

nainen herkistyy...

nainen herkistyy, kun
sitä ärsyttää,
hieman sillä silmällä
värinättää.
nainen on elämä,
helevitinmoinen
elämä,
kaikki solut herkistyy,
jos vain ei ole poikkeava
mies.

sika...

sika on elävä
porsas,
kippurahäntä
röhkijä,
töpselinenä
kyljysselkä.
maukasta jouluna,
välipäivinäkin
pannulla ruskistaa.

vegaanit on heinäsirkkoja,
maitopiimää,
tuulivoimaa,
ruiskukkaa,
muttei kokoomuksen
rintakukkaa.

näläkä on tauti,
suu auki irvistää.
näläkä on maukas tauti, jos sen voi poistaa,
syömällä
sian sivua.

uurastelija...

ihmiset, joilla on mieli,
heillä on elämä,
heillä on jatkoelämä,
kuolema vaan pyyhkii
entiset pois,
syntinen ihminen on
uurastelija.
ihminen syntyy,
mielijohteesta,
elää tavallaan,
kuolee
ajallaan,
muttei tupakoi,
kun maahan saatetaan.

elän...

elän,
pakkasessa kellun,
talitintti olkapäilläni jatsia veivaa,
humppaa tanssii.
elän,
ihan sen itsekkin huomaan,
hiton kivaa,
pakkaspäivä,
nenä punasena
elän.

vittumainen...

olet vittumainen,
ilikiää kieltä sanon,
mut
perille mänt.
kauniimmin olisin kertonut,
mut
silloin et
kuulis lain.

työtön...

ihmisillä on ammatit,
toisilla monet,
joillakin ei yhtäkään.
ammatti on
takorautaa,
työttömäksi jäämistä,
se kellä ei mitään,
ei myöskään
mitään.

näyn....

näen,
huomiseenkin asti,
vaikken yötä ole välistä
nukkunutkaan.
aavistan, sielun tunteet
tietävät,
kokemus sen allekirjoittaa,
toisinaan
niin ei käy.
silmät näkevät lähelle,
kaukonäkevätkin, mutteivat yön yli.

kissani...

kissaa kutituttaa otsasta,
rapsuttelee vasemmalla
jalalla,
kutkutus oikialla ohalla.
   kissani on vanha kolli,
pallit nuorena luovutti,
siit lähin kissatytöt eivät
kiinnostaneet.
   mirrilläni on tapana lauantaisin
syödä berliinin makkaaa,
siinä on jotain herkuttavaa.
kilo menee hetkessä,
jonka jälkeen kissani uuninpankolla viikon
puoliväliin
lötköttää,
ilonmielin kehräten uinuttaa.

lähituotanto...

kuorin perunaa,
hyvää peruskauraa,
kuntamme perunamailla kasvatettu,
lähituotantoa maukkaimillaan.

maito on sakeaa,
vierailta maissa lypsetty,
valkoista, mutta makunsa
salpietarin

lähituotetut tuotteet,
niissä elämän luonnollisuus,
matkojan läheisyys,
niissä on elon voimaa,
sitä
kulmakunnan kokoista..

kirkkopäivä...

valoisaan aikaan
valot valehtelee,
hämärässä kaikki
läpinäkyvää,
herran kelit,
uskovaisen kirkkopäivä,
sunnuntai.
  

murunen....

puolikas kuukaudesta,
murunen aamukahvilla,
vuoden osanen, tammikuun
puolikas,
kylmä,
niin, kylmää,
ettei kahvikaan höyryä,
eilistä.

ale...

ihminen on arvokas,
vaihtuva kurssinen
noteraus,
joka hetken
hyödyketarvike,
jolla on  hintansa.

ihminen ei ole patsas,
ihminen luo patsaita,
ihminen ei edes keloudu, kuten
ikipetäjä,
eikä sammaloidu,
kuten suopursut,
ihminen vain on
aikansa.

kiva juttu...

elämä on
kiva juttu,
kuolema pyyhkii edesmenneet.
maa on neekereitä pullollaan,
valkolaisia täynnä,
mustalaiset
korttia pelaavat.
elän,
kiva juttu,
vaikken tajuakkaan.

mummi...

minkä taakseen jättää, sen edestään
löytää.
mummoni toisteli tätä.
en ymmärtänyt,
useimmin otin
moitteena,
tänään
tiedän mitä
mummini tarkoitti,
kiitos mummi rakas.

yhteiskunta...

yhteiskunta,
paljon maata,
isot rajat,
kerjäläisiä täynnä,
siirtolaisia ovilla,
kirkon menoja,
veroeuroja.
sikisin tähän,
jatkan kuoppaan asti,
ellei tuhkana polteta.

oikeusministeri....

oikeusministeri,
kouluja käymätön,
tuomiovalan laistanut,
onko oikein,
siihen linnan tuomiot vastaavat.
kohtalo
on armoton,
oikeusministeri
pätemätön,
lain kelvoton.

rosvo...

pieni rosvo,
iso varas,
yhteiskunnan loiseläjä,
ilvetys toimeentukien.
rosvo imee hyödyt
tarvitsevan,,
hälle elämä samantekevää,
muttei omansa.

maisemmat...

maisemat vaihtuvat,
elämä jää,
uusi tulollaan,
mutten entiskäään
käsitellyt.
jään ja meen, mutten minnekkään,
sillä
enhän mitään jättänytkään.

katson...

katson, vaikken näe,
tunnen, vaikket
tuttuni,
tunnut mukavalta,
siksi katson,
saanko koskettaa,
huuliasi huulillani,
en kinua,
vain katson, anovin
katsein...

särkikalat...

näen, en ole sokea,
tunnen vaikka,
elämäni tunnoton,
syön särkikaloja,
koska ovat alalajia,
pilkillä nopsin,
ahneesti nälästyin.

Veikko...

Veikko on hyvä ihminen,
tunnen yhden,
lupsakas mies.
hällä hymy herkässä.
Veikko oli työkaverini,
sain potkut, mutta Veikko jäi,
Veikko ei lopareita
antanut.

iteksein...

ihminen on kärpänen,
mut
elää talvellakin,
siksi poikkeava
olio.
ihminen on maapallon tuholainen,
vikisevä paholainen,
mut
synnyin iteksein.

eilinen...

hetken olin hyvilläin,
hetken vain,
sitten muistin murheeni
eilisen.
en iloinnut, en itkutellut,
otin sen, kuin
eilisenkin.

osani...

en elä herroiksi,
olenhan
alimmainen,
työpaikan siivooja.
herrat menee ja tulee,
eivät jalkojaan pyyhi,
ovat ollakseen,
antavat osakseni
työtä.

katuvalo..

en asu missään,
olen heittiö,
katuvalo tuttuni,
valaisen vain
itseni.
   minua ei hylätty,
hylkäsin itseni,
lähdin ja tulin,
mutten minnekkän.
katuvalo jaksaa,
valo luo varjonsa,
meen poispäin.

varovainen...

olen varovainen,
olen eronnut vanhempi,
olen
epäonnistunut vanhempi,
nuoruudessani kaikki oli toisin,
riensin tulin ja menin,
nyt
ikävöin.

lyöty...

luovutatko,
elä hitossa,
tarvitset sitä viellä.
  lyöty ihminen on vahva
herätessään,
vahvempi, kuin
lyöjä aikanaan.

ikuisuus...

ikuisuus on ihmisen elinmäärä,
se sisältää
syntymät ja kuolemat,
ikuisuus,
ihmisen aika.

Esun Runot ja Mietelmät: tanssin...

Esun Runot ja Mietelmät: tanssin...: tanssin eläissäin, rakastan tunnoissain, elän, siksihän sinuakin ihannoin, ilosta ja muustakin syystä.

tanssin...

tanssin eläissäin,
rakastan tunnoissain,
elän,
siksihän
sinuakin ihannoin,
ilosta ja muustakin
syystä.

YT...

yt loppui,
sataviisikymmentä sai
kalossia,
viiskymmentä
sai jäädä.
surullinen olen,
iloinenkin,
sain jäädä,
mutta surullisesti katson
työtoveriini,
sillä mehän olemme samat.

sympitesaaraan...

olen vähemistön sympaaja,
en kommunisti,
en sosialisti
rikkaan kitaran kielen,
minun tulee hyvä olo,
kun katson ahertavaa
osallistujaa.

ennakkoluuloton...

ennakkoluuloton katsoo
silmiisi,
olethan  ensimmäinen vieras.
asenteelinen kuormittuu elämästä,
hälle ei passaa
mikään.

Punkaharju...

Punkaharju,
kaunis,
enemmänkin.
Vaaran kylä,
elämän hyvä kylä,
Punkasalmen kirkonkylä,
kauniinpia.
Muistelen eilistäni,
siellä olin ja nyt
tulin.

sivuluisu....

elän kauaksi,
vähempi ei näy,
elän, sillä en ole kuollut,
kuolleet eivät aja
hankirallia,
minä olen
sivuluisussa.

kavalettu...

näen, mutten kuule,
kuiskaukset näen,
tunnen, mutten
kosketustasi näe.
elän kaipauksessa,
rukoilen salaisesti,
olen kavallettu.

varhainen aamu...

varhainen aamu,
muut nukkuvat,
linnutkin,
katson aamuun,
hiljaisuuden sydänjuuriin,
kaunis hiljaisuus.

lauluni..

toivon, mutten enempää voi,
jos voisin
tekisin,
mutta
olen siivetön lintu,
lauluni soi.

isä ja äiti

isä ja äiti,
lapsensa
isä ja äiti,
kaikki,
ei mitään vähempää.

lepopaikka...

yhteiskuntamme on
verraton paikka,
missä muualla muuten
heiluisimme.
yhteiskuntamme  on elämämme
tyyssija,
sen tontilla viimeinen
lepopaikkammekin.

vihaajani....

vihaajaani on sairas,
huonossa kunnossa,
olen huolissani,
en halua menettää
sielukasta
ystävääni.
   moittii minua
kommunistiksi,
lahkolaiseksi ja
muutenkin oon hälle
loiseläjä.
  mut hän ei itse näe,
että tienaan veroja,
joilla hänkin voi
yritystään pyörittää.
  parane pian, sillä
elämä on yksinäistä,
kun et kipunoi.

juurekkaat...

Maahanmuuttajat ovat nykyaikaa,
meidän vain tulee
näyttää heille
elämämme keskeisimmät
arvot.
yksi niistä on koskemattomuus,
niin henkisen, kuin fyysisenkin.
   Yhteiskuntamme ei perustu
väkivaltaan,
sillä on jaloimmat toimintatavat.
Kun he tämän ymmärtävät,
heistä tulee kunnon  kansalaisia,
lapsistaan isänmaallisen
juurekkaita..

kissani...

kissani istuu sylissäin,
mielistelee kehräten,
mirri on vanha,
viisas ja kutiseva,
sillä on syyhypunkki.
  hoitelen sitä salvalla,
ei tykkää,
mutta
ymmärtää,
että yritän nujertaa
kutisuttajan.
  kissani on
jostain karannut,
tullut ja mennyt,
tuli huusholliini viistoista vuotta
sitten,
rappusilla naukui,
jäi taloksi ja
rupes makoilee ikkunalaudalla,
belarguunian vieressä.

olen heikkona...

olen heikkona,
luonto on kaunis,
kauniinpi,
kun metalliromu,
suloisempi,
kun mieleni hyväkään,
luonto tuoksuu aidolle,
viettelevän alkuperäiseltä,
siinä tuoksuu elämä.

kuormakas---

heräsin,
kevyt olo,
uni taakani otti,
ny
uutta kuormaamaan,
päiväni on pitkä pitkä,
lihavan kuormakas.

väärät päättäjät...

väärät päättäjät,
väärin valitut,
kivuliaasti äänestetyt,
väärät päättäjät huomista
huoltavat,
tuhoon juottavat.
  valittu pyyhkii kasvonsa,
hänellä on toisetkin,
siksi
väärin
valittu.

reservin isänmaan...

isänmaamme urhoollisin puolustaja on
vapaaehtoinen reserviläinen,
ei palkkasoturi lännen mallinen.
isänmaamme ei elä
sotilasliitoista,
isänmaamme elää
puolustustahtoisista
kansalaisistaan.

mukava elämä...

mukava elämä,
millä tienattu,
millä mielillä
vaellettu.
   mukava elämä,
senhän elitkin,
kohdussa,
sen jälkeen pelkkää
napanuoraista elämää

katupartiot...

tasavaltamme hallitus haluaa
katupartiot kaduille.
siinäpä fasistit kättä lyö,
rikolliset nahkapäät
hallitusta kumartavat,
voi,
mikä kohtalo isänmaan.

työ...

kun ihmiseltä viedään
työ,
viedään elämä.
ihminen elää työllään,
niin rikas, kun
köyhäkin.
konkurssi on yrittäjän helvetti,
yt-jutut duunarin samainen,
työ,
se on ihmisen elämä,
työ.

onnen alamainen...

onneni alamainen,
rakkauteni jumalainen,
elämäni
kaunokainen,
sinä.

kielo...

kel kielo rinnassa
kukkii,
hällä pyhäpäivänä
mieli
vieraanvarainen,
sillä hällä onnen
tuttuja
kylässään.

sian porsas...

eläissäin täytyy puhua suu
puhtaaksi,
kuolinvuoteella
hoitajat kuiskaavat
vastaukset.
pitkä elämä,
helvetin tuskallista,
loppupäästä ihan kidutusta,
vuoteen omana,
syötetään, kun sian porsasta.

uskovainen mies...

olen hyvän päivän uskovainen
mies,
kaikki normit täyttävä,
mutta  joskus
minun on pakko sanoa
perkele,
se tulee silloin,
kun
sattuu,
tosi harvoin,
mutta helpottaa,
vaikka olenkin uskovainen mies.

sivistyksen tuulet...

huomaatko sivistyksen tuomat tuulet,
näetkö,
kuinka ihminen kaikkea vailla on,
huomaatko,
että olet
pakolaisten kunnioittama ihminen,
sillä he ovat nähneet vain
raaimman ihmisen.
kerro heille,
miten toimitaan,
he ovat herkästi oppivaisia,
sillä
he tulevat tulihelvetistä,
jossa hyvyys
oli
liekeissä.

omatunto...

omantunnon kysymys,
näetkö itseäsi pidemmälle,
syötkö nälkääsi,
juotko janoosi,
huomaatko ihmiset,
joilla on
kaikkea vähemmän, kun sinulla,
myös omantunnon.

hyväntekijät...

hyväntekijät ovat hiljaa,
he eivät meteliä
hyvyydestään liehuta,
he maan hiljaisimmat,
heillä sydän laulaa,
heillä on
elämän kallein
tunto,
omatunto.

varjostaa...

en elämää etsi,
etsin sijaani ,
etsin ja eksyn,
mutten minnekkään,
enhän ole mistään, enkä mihinkään saavu,
kun en tullutkaan,
vain etsin,
haen ja itseäin siunailen,
sillä
elämä varjostaa.

hetket...

Pienet hetket
aikojoen lapsia,
ajat, jotka minuutilleen kasvavat,
tunneiksi, hetkien nuoriksi,
sitten vuorokaudet aikuisiksi,

kunnes kokonainen vuosi
vanhuuteen varttuu.
Hetket,
niillä on
aikansa.

Maisemat...

En totuutta etsi,
Haluan vain elää väärentämättömän
Elämän.
Kuljen suorinta tietä,
Mutta kuitenkin mutkaisinta,
Sillä tykkään ihailla
Maisemia.

nuorena...

nuorena olin vain,
koin ja näin,
mutten
käsittänyt.
nyt
olen vain
ja
käsitän,
mutten muta
voi.

notkuu...

Heräsin kesken unieni,
niitä ei sen enempää,
mutten virkiä,
sillä
luomeni pidempään
tottuneet.
silmät karkiasti
katsovat,
mieli valveilla notkuu.

syntymäpäivä...

tänään oli kelini,
lumikeli,
pakkaspäivä,
minun kelini.
synnyin pakkaspäivänän
iltana,
kirpeä oli pakkanen,
niin äitee kertoi,
siksikin tykkään
syntymästäin..

yksitoikkoiset...

väliin tuntuu
, että
oon loppuun kulutettu,
välillä sillä ei ole väliäkään,
mut
joskus ramasee selkäpiitä myöten,
vaikka vatsallani köllöttelen.
tarpeeton ihminen on
yksitoikkoinenen,
onkohan heitä,
ainakin yksitoikkoisia on.

Matkamies...

Matkasi on päämäärätön,
Olet luomakunnan kuriiri,
Matkamies elämän.
Et pyytänyt tehtävääsi,
Sinut siihen siemennettiin,
Kuten isäsikin aikanaan,
Elämä itää siemenistä.
Matkasi on pituisesi,
Matkaa hyvillä mielin.

kokoomuspuolue..

kokoomuspuolue aikanaan
peruskoulua vastusti,
nyttemmin
määrärahat pois otatti.
pakolaiset ovat heille
sielunvaiva,
ainoastaan heille kelpaisi
pakolaisten tuoma aineellinen
hyöty,
muuten rasite ihan mahoton.

talkoot

työnantajapuoli duunaria
solvaa,
laiskaksi ja tuottamattomaksi
manaa,
välttämättömäksi pahaksi
kiroaa.
yhteiskuntasopimusta tyrkyttää,
mut
duunarihan
solvauksista kyllikseen saanut,
hälle ei nyt
talkootyöt käy.

lumipyry...

lumipyry pyryttää,
kaistat tienpintojen
lumettuneet,
lasinpyyhkijät kiireesti
ees taas,
renkaat pitoa hakevat,
niillä pinnat lumisen
kitkattomat.
kiire ei koskaan soisi,
mut nyt
kiireet lumipyryyn
jäädä saa,
sil, kaistat kadonneet.

muinamiehinä...

muinamiehinä astelen,
katuja kulutan,
ihmisiä katselen.
   olen maalaispoika
nyystölästä,
metsäsaarakkeen takamailta.
kaupunkiin kuljin,
viimeisellä linjurilla tulin,
tänne jäin,
sillä linjurit nyystölään
lakanneet,
väki kaupunkeihin
matkannut,
mutten ketään tunne,
en edes
itseäin.

tunnen sinut...

tunnen sinut, vaikken koskan
tavannut,
silmäsi elämää juovat,
vaikken sinua
tavannut,
sinä olet hän,
jota en koskaan
tavannut,
mutta tunnen
sinut.

poliisi on ystävä...

poliisi on ystävä,
mut ystävät vähissä,
kiitos hallituksen
säästösyiden.
turvattomuus maksaa,
mut
hallitus siit huit hait,
äänestyskarjaahan he
huit hait.

unelmat...

ihminen valveilla elää,
nukkuessa unelmat
kaukaisten haaveiden,
unelmat, joita elämä ei voi tarjota,
unelmat,
jotka toteutuvat,
kun aika
on.
uni,
avain unelmiin,
elämän kiehtovimpiin

pilkkaat avunpyytäjää..

Pilkkaat avunpyytäjää,
pilkkaat ja ivaat,
he ovat sinulle
syöpäläisiä,
kerjäläisen vainaita.
Yhden pahat teot langetat
kaikkien ylle,
tuomitset
yhden teot kaikkien
tuomioksi.
Olet päättäjä,
olet epäinhimillinen
päättäjä,
mutta sinut tuomitsee vain
ne armoapyytävän pakolaisen
itkevät silmät.

hymyilet...

hymyilet herkästi,
toistuvasti hymyilet,
kotonasi kasvosi lepäävät,
kotonasi olet omasi,
muualla hymyä,
hymyä,
jolla hyvät huomenet,
muttei
muuta.

utelias näkemään...

utelias näkemään,
auttamishaluton tarvittaessa,
kirkasotsainen,

sellainen ihminen,
toivoisin tarvittaessa
toisenlaisen kohtalon.

Siirtelen...

Siirtelen itseäin,
Kävelen kauppaan,
Jos autolla pääsisin,
Kassalle saakka kulkisin.
Siirtelen itseäin säälimättä,
Mut, jos joku sen tekisi,
Makoilisin vainen.

Kuolema...

Joku aina kuolee,
Joillakin saattajat,
Toiset yksinään.
Kuolema ei yllätä,
Syntymästä saakka
Itsestään muistutellut.
Suru,
Se hyvästä jälkeen jää,
Ilkiästä vain helpotus ja sellaisilla
Saattajat sankat.

karu ilma...

kuljen kylmässä
talvisäässä,
karussa kelissä pitkin
Tarjusjärven salomaita.
kuuntelen tuulen vihaista menoa,
aistelen luonnon tunnelmia,
ikimetsä hymyilee,
luontoäitee
on hurjana.
Käyn levolle kelon kylkeen,
se antaa minulle rauhaa,
siitä saan voimaa,
tunnen,
kuin olisin
luontoäiteen sylissä.

sahti...

ryyppäsin sahtia pirtissä,
jossa harmaantuneet hirret
hyvin mielin seinustivat.
ukon käppyrä, vanha, kuten pirttinsäkkin,
mut a´vot miten
viisas tuo ukko taisikaan.
sahdin  teon taidot
iänikuiset,
vuosisataisten hirsien
aikaiset.
maailman jutut turinoitiin,
suuni kävi,
mieleni eli,
mutta polveni lonksuttivat tyhjää,
siinä sahdin valta
pirtin salojen.

ryppynen ihminen...

ihminen oli alkujaan
ryppynen,
lopultakin ryppynen,
mut
välillä kovin
kireäposkinen.
  vauvat ja vanhukset,
heillä iho liian iso,
ryppyseksi rytistynyt,
mut
keskielämässä otsanahkaakin
huulet liikuttavat.

toisinajattelijat..

toisinajattelijat aina
vaiennetaan,
aseilla tahi kääntämällä
selkänsä.
toisinajattelijat hulluiksi leimataan,
koska he hulluutta penkovat,
toisinajattelija on yksilön ääni,
jota suuri valta vastustaa,
sillä suuressa vallassa
hulluus itää.

väkivalta....

väkivalta synnyttää väkivaltaa,
suuri enemmistö voittaa aina,
mutta pieni yksilö kärsii,
sillä hänhän ensin uhri.
väkivalta on mielen sairaus,
sairaus. vastapuolen väkivalta
jättää toisen henkiin,
joka taasen omaa
sairauttaan
levittää.

pelkää...

ihminen elää pelostaan,
peloton olisi jo kuollut.
pelkäät sairautta,
muutat elintapojasi,
pelkäät sotaa,
toimit rauhanomaisesti,
pelkäät tyhmyyttäsi,
sivistäydyt,
ihminen elää pelostaan,
kateuskin sitä pelkää.

mielipiteet...

mielipiteet ovat demokratian
hyviä sanoja,
vangitsettomia mielipiteitä,
mielipiteet ovat ihmisen ääniä,
itsensä
näkemiä.
mielipiteitä valta kavahtaa,
sellainen valta,
jolla on kaikki valta,
maallinen voima.

siedettävää...

ihminen,
joka välittää,
hänellä on iso sydän,
suuri sielu ja
kaunis katse,
katse, joka luokseen pyytää,
ei ottaakseen vaan antaakseen.
välittävä ihminen
luo hyvyyttä,
hänen avullaan
pahuuskin tuntuu
siedettävältä.

terroristi...

suureen väkijoukkoon mahtuu
monta ihmismieltä,
hauraita ja tosikkoja,
elämänmyönteisiä
kuolevasia,
elämän nälkäisiä,
nuoria ja hieman
vanhempia.
  yksi kulkija käyttää
ihmisen valepukua,
hän on itsemurhaaja,
joka on päättänyt ottaa
mukaansa
koko väkijoukon.
häneen on lastattu räjähteitä,
jotka tekevät tuhoa,
luovat orpoja lapsia,
sillä
väkijoukko on töihin
menossa.
  

herrat...

miksi herroja on niin paljon,
jotka eivät työtä tee?
kelläheillä
orjan dna,
sillä vain yksi on oikia
herra ja hän ei pyhäpuvussa
herrastele.
  työmies on komia ammatti,
siinä ihminen laittaa kaikkensa
leipänsä päälle.
  herran retaleet,
selkärangattomat,
kellä heillä orjan dna.

tyyny...

ilta on tyynylläin,
pääni levollisena,
mut mieleni päivästä
arkana,
pitäisikö pyytää koko
päivää anteeksi vai rintaaniko
nostelisin.
jotain tekisin kyllä toisin,
mutta, kun asiat tulivat niin
sukelaan.
annan olla,
tyynyni on
enemmän.

pirtin poika..

Olen pienen pirtin poika,
semmoisen pirtin,
jossa elämä kosketti,
pirtin,
joka antoi elämänohjeen:
aherra.
Olen tarttunut
toimeen, kun toimeen,
olen ujo ihmissuhteissa,
mutten
työmään kynsissä.
Minulle työttömyys on häpeää,
kelvottomuutta,
minut on työlle kasvatettu,
siksi tuntuu,
kuin sieluni revittäisiin
joutenolon pientareille,
minut
pienen pirtin mukulan.

puoli yö.....

tuntia vailla puoltayötä,
työpäivä takana,
unta vailla.
tuleva viikko on
samanpituinen,
kun aiemmatkin,
mutta nyt työmaani on
kintahalla,
yt-juttuja nääs.
   mitäkö teen,
jos kalossia heilahtaa,
siinäpä pulmaa kerrassaan.
mut
mietin, niitä sitten seuraavalla
viikolla,
tahi en.

naisen rakkaus..

nainen rakastuu tyhjyyteen,
hääkuvassa komea nuorimies,
perinnöittä rikas ja ahne.
lapset tulevat ja menevät,
enemmän äitinsä näköisiä,
avioero,
huutokauppa,
hääkuva,
komea nuorimies on
putipuhdas ja
yhäkin
ahne.

vammainen...

ihminen on vammainen,
viisas sairas,
ihminen on puoli jumala,
ihminen on tuhon sydäntuli.
  näin päättelivät
pakteerit,nuo maailman kestävimmät,
ydintuhonkin
ylitse elävät,
samaa sukua ovat,
kun aika ennen ihmistä
ja kananpojaksi muuttunutta
dinosaurusta.

kohtalo...

huominen on tuntematon,
tiedät sen saapuvan,
uskot siihen herääväsi,
olet suunnitellut huomistasi,
olet ajatellut.
  kohtalo,
elämän kohtalo,
se huomistamme
säätelee.

perhehelvetti...

ahavoitunut mieli,
paljon nähnyt,
kokenut ja paeten
takaisin tullut.
pelot tuntenut,
rakkaudesta paennut,
rakkaudesta palannut,
nainen,
perhehelvetin.

Pötköttää...

Pakkanen nipistää,
Nenänpäätä punakkaa,
Poskipäitä ahavoituneita.
Pakkanen on rehellinen,
Se ei vetistele,
Se tuimana tuivertaa,
Matkamiestä hoputtaa.
Pakkanen on lämpösen kaveri,
Mut toinen saa vain
Uuninpankolla pötköttää.

Katalat...

Köyhä nauraa ja naurattelee,
Rikas viekkaasti keinottelee,
Hupaisia kansanosaisia.
Rikas verosuunnittelee,
Köyhältä otetaan,
Siinäpä onkin tulonjako katalin.