tiistai 28. kesäkuuta 2016

aika...

aitan ovi narisee,
aittan pärekatto vuotaa,
aika on käynyt

luonnon monet ihmeet pihapiiriä
asustaa,
pois on ihmiset,
pois on kiukkuinen kukko,
joka piti kanoilleen tulikiven katkuiset herätykset,
mennyt on työhevosen urhon lempeä katse,
en näe mansikkiakaan,  jolla hermoja laisinkaan, vaikka utareensa täynnä
luonnontuotetta, joista maitohinkit täyttyivät,
voita kirnuttiin ja saipahan mirrikin lämpöiset maito hörpyt

en päässyt pihaan saakka, upouusi autoni maavara eri mahtunut,
ennen mahtui urhon vetämät kärryt ja reet sekä mummo vainaankin työntämät
maitokärryt
turpeitten yli

suljen narisevan aitan oven,
palaan upo uudelle autolleni,
aika on
käynyt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...