torstai 23. kesäkuuta 2016

salaojat...

salaojat pintojen alusmailla,
mut
purot solisevat rinnettä laskevat,
kosket vaahtosuina syöksyvät,
siellä luonnon voima solisee
alamaille vedet virtaavat,
tasamaille asettuvat,
siellä sinitaivas kuvaansa pinnalta
keimailee,
vesikirput äänetönnä kuvioitaan piirtävät,
lumpeenkukat kauneuttaan loistattavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...