tiistai 28. kesäkuuta 2016

kurttunaama...

maisemani on tulessa,
olen alamaissa,
olen kumarassa,
otsanahkakin ylähuuleen tukeutuu

ihan vain ilman syytä mokoma
morkkis ilmestyi,
en pahoja tehnyt,
en edes aatellut,
se tuli tuosta vaan

no kuljen kurttusena tämän hetken,
sitten
ilonpäivän hyväntuulisena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...