sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

mela...

en jaloillani pysty melomaan,
tarvitsen siihen hylättyä melaa,
sitä syksyllä löydettyä,
jonka hukkunut luovutti

pelastun, muttei hän,
vain mela,
muttei se mitään puhu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...