torstai 30. kesäkuuta 2016

nyystölänlahden rantamailla...

herään ja katson kesäiseen aamuun,
jossa aurinko mailtaan palannut,
viljavainiot tähkäpäineen,
sinivetinen nyystölän lahti
huomaan, kuinka pilvetöntä taivasta vasten pääskyset
liitävät,
herään ja olen kiitollinen kotimaastani,
että saan herätä kauneuteen,
jossa arvostetaan puhdasta luontoa,
jokamiehenoikeuksia ja ilman pelkoa
väkivallasta.

olen karavaanari,
olen yöpynyt monissa tienposkissa ja
vesistöjen äärillä,
mutta kaikkialla muualla en ole
tuntenut itseäni
vapaaksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...