sade rummuttaa laiturin nokkaa,
pisarat eivät anna vedenpinnan kuvaansa peilailla,
lumpeenlehti laineissa seilaa vesikirppu kyydissään,
itikkaparvi etsii elämää,
itselleen ja pääskysille, jotka haukkaavat parvesta
omansa
vastarannalta nuotion savu yläilmoihin kierrättyy,
lomalaiset itseään lämmittelevät,
loimuttaen samalla kalaa, jonka tuoksu ylittää
järven selän ja saa minun avaamaan kylmälaukun,
jossa on muutama palanen ruisleipää, lenkkimakkara ja
sinappituupi.
vastarannan tuoksut ovat evästaukoni lisuketta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti