torstai 23. kesäkuuta 2016

onkipoika...

onkipoika sateisen lammen rannalla
vapaansa nostattaa,
sil kupu nykii ja sieltä körmyniska ahven
kalakonttiin kopsahtaa,
sillä seuraa tusinan verran, mut
syötillänsä lampi on, joten poika
hymymielellä
onkii ahdin antejaan
  onkipoika on seurassa luonnonmaan,
täällä hällä sydänseuraa luontoäiteen sylin verran
  kotonaan hän yksin,
kotikin jonkun muun,
hänhän orpopoika tämän maan,
siksi sateisen rannan onkipoika
elää onni seuranaan, luontoäiteen
sateisen lammen vaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...