sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

loppujen lopuksi...

loppujen lopuksi alku onkin
ahkerinta aikaa,
lopussa väsyttää

kastelen pihakukkia,
tarvitsevat ihmiskättä,
maljakkoni odottaa

sadetta ei voi herrakaan tilata,
paitsi se isoin


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...