pihanurmella on vipinää,
makoilen laiskana,
mutta luonnon pienimmät hikeä
otsaltaan pyyhkivät.
muurahaisella ei lie taukopaikkaa,
heinäsirkka ei laulustaan karkaa,
koppakuoriainen mustassa puvussaan,
sammakonpoika ilomielellä liikkuu.
sinitaivas näyttää liitäjän taidokkaan,
kotka liidellen
on tähtäimeensä metsähiiren ottanut,
se, joka varpaitani juuri kutkutti
käännän kylkeäin,
monta on maan pienintä vierelläin,
heitä ei kai nimiäkään,
mutta he luontokunnan aidoimmat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti