Kivaa..

Elämä on kivaa,
Jos sikseen menee

Lätsäyttää...

Ilo on vesilätäkköä
Jalalla lätsäyttää.

Halvat päivälehdet...

Halvat päivälehdet ovat
Netissä,
Siellä missä on lukutaidottomat
Askartelijatkin.
  Todellinen sanolmalehti on rutiseva ja
Se kannetaan postilaatikkoon, ei missään tapauksesa
Pudoteta postiluukusta,
Sillä siellä ovien takana on ne netteilijät.

Jakomielitautisen hullu...

Sinulla on toinenkin puoli,
Se sinun toinenpuoli, joka elää
Kanssasi
Et ole jakomielitautisen hullu,
Vaan jomman kumman puolesi
Kantaja.

Sanaton...

Sanaton rakkaus,
Katseitten sinetöimät
Valat.

Jälkipolvet...

Elämällä on paljon annettavaa,
Syliin otettavaa,
Mutta
Se myös tahtoo itselleen jotain,
Se tahtoo sinun suorittavan elämäsi
Kunnialla,
Semmoisella kunnialla,
Että jälkipolvesi hyvällä muistaisivat.

Pieni onni...

Ihan pieni onni,
Sen hetken sain kokea,
Hetken,
Kunnes kaikki varjot saapuivat,
Pois onneni kantoivat,
Jäljelle jättivät tyhjyyden.

Uusi ihminen...

Näit uuden ihmisen,
Tuoksuikin uudelta,
Kiersit kaukaa,
Sillä
Olet luonteeltasi ujo ja
Rokottamatonkin.

Kukkakauppias...

Ihminen on hetken
Kukkakauppias,
Sitten hänet maahan istutetaan.

Arjen taitajat...

Televisiossa näkyy suuri herra ja
Kaunis nainen, sekä
Kaiken oppinut tohtori.
  Siellä ei näy yksinhuoltajaa,
Ei vanhusta, eikä muitakaan
Todellisen arjen taitajia.
  Siellä on vaalitentti.

Ihmisen pää...

Ihmisellä on pää,
Kuten pöllölläkin,
Mut
Ihmisen nuppi ei käänny ympäriinsä,
Kuten
Pöllöllä.
Ihminen osaa taakseen  muistella,
Pöllö elää tätäpäivää,
Vaikka päänsä ympyrää pyörii.

Pienet omenat...

Pienet omenat ovat
Herkullisempia,
Sillä ne ovat omenapuun pienokaisia,
Joille puu on punaposket luonut.

Arpa...

Arvalla et onnea voita,
Onni on tienattava.

Matalaotsaiset...

Ihminen kulkeutuu helsinkiin,
Kuka minkin taudin tuomana.
  Helsingissä on tulijoiden tulisija,
Se on kiertolaisten pesäpuu ja
Siellä pesii
matalaotsaisia puluja.

Oma napa...

Oma napa kaikkein lähimpänä,
Luonnollisesti.
  Tietty itsekkyys on hyvästä,
Mutta
Ahneudellakin on rajansa

Kampin terminaali...

Kampin terminaali,
työni toinen puol,
Toinen linjan toises pääs.
Niiden välissä pysäkkejä monta,
Matkustavaisia tuhatkunta,
Heist minun työni
Ajoittuu.

Kissan tassu...

Kissan tassu on äänettömän
Kevyt,
Hällä on viiksetkin, kuin aatellisen
Isoisällä.
Mirri on jo vanhanpulskan sorttinen,
Mut
Hän kehrätä taitaa.

Yönkellot...

Yönkellot kuusikossa laulaa,
Siellä missä on kurren pesä,
Korvessa komiassa.
Siellä korven syvemmässä
Kurre asustaa,
Siellä hällä koti turvaisa,
Yönkellojen sävelet soivat
Korvessa komiassa.

Arjen jelppaaja...

Unelmilla arjet soljuvat,
Antavat työntöapua arjen raadantaan,
Mutteivät
Osallistu aherrukseen,
Sillä silloinhan ei olisi enään
Mitään.

Syöpäläiset...

Syöpäläiset on keskuudessamme,
Ne markettien kassalinjoilla piipittävät,
Bonusta vinguttavat.
  Jokainen ostos on  ollut syöpäläisen
Suussa,se on ollut koemaiskuttelijana
Marketin markkinointijohtajalle,
Joka hinnoittelee ne makujen mukaan.

Vasara...

Vasaralla on yksi tehtävä,
Osua naulan kantaan,
Mut joskus
Kirvesmiehen kynteenkin,
Mut
Se on sen oma moka.

Rospuuton aikaa...

Nollan tienoo leukaperiä
Hieroo,
Ei oo kunnon kylmää,
Eikä lämpönenkään,
On
Rospuuton aikaa,
Sitä matkaa,
Jolloin suvi heiluttaa ja
Talvi oviaan aukoo.

Ylety...

En enempään ylety,
Istun ja odotan,
Enhän enempään ylety.
  En luojaa osaa kiittää,
En moittia,
Siksiköhän en tämän enempää.

Hetki...

On lumeton hetki,
Syksy pitää yhä kädestä kiinni,
Lumeton joulukuusi on valoton,
On syys,
Lumeton hetki,
Hetki.

Virka...

Kun on liian tyyntä,
Semmoista sanatonta aikaa,
Jolloin aikakaan ei käy,
Silloin on ikävä luonasi,
Semmoinen vieras, joka istuu,
Muttei virka mitään.

Omantunnon lippu...

Vaikka kuinka kulkisit,
Et matkaasi pääse,
Sillä et ole itsellesi omantunnon lippua
Lunastanut,
Ilman sitä et
Matkaasi pääse.

Suonsilmä...

Suo tuoksuu
Ain
Samalta,
Sillä siin on iät ja ajat, vuosituhansien
Salaisuudet,
Suonsilmät ovat täyttyneet menneiltä,
Niissä on
Salaisuuksien katse.

Tulokset...

Erehdysten kautta parhaiten
Oppii,
Sillä siinä saa samalla kahdet
Tulokset.

Haavat...

Aika parantaa,
Vaikka siihen on aikaa,
Sillä
Nyt haavat vuotavat.

Elääkö elävä ihminen...

Elääkö kävelävä ihminen,
Vai hortoileeko muuten vaan joutessaan?
   Katu vilisee solkenaan ihmisiä,
Vipeltävät kännykät ja muut aparaatit
Korvillaan,
Eivät tervehdi edes sukulaisiaan,
Joista ovat vieraantuneet,
Vaikka samassa rapussa asuvat.

Kodittomat...

Hiljaiset kadut ovat ikkunoissa,
Jotka katuja reunustavat.
    Kaduilla ovat kodittomat,
He vastoin tahtoaan,sillä heillä ei ole
Ikkunoita,joista valo loistaisi.
   Elämä tarjoaa loistavia ikkunoita,
Mutta kohtalonsormi on joitakin poiminut
Itselleen,
Kodittomat.

mahdollisuus...

aina kannattaa yrittää,
siin on mahdollisuus,
   ain kannattaa antaa sama
mahdollisuus
toisillekkin,
   sillä siinä on itsellekkin
mahdollisuus.

sataman valot...

merellä olet yksin,
poissa ihmisen elämästä,
siellä olet muuttolinnun vertainen,
sinitaivaan tähtöset reittiäsi ohjaa,
aurinko suunnan suo,
säät kohtaloasi kuljettaa, joissa aikakin pysähtyy,
kunnes
satamanvalot sinut laiturille nostaa.

ollessani...

ollessani lapsi tahdoin isommaksi,
tultuani keski-ikäiseksi halusin olla pienenpi,
nyt vanhana tahtoisin palata lähtötelineisiini,
sillä
yhtä soutamista ja huopaamistahan tämä on.

puutarha...

katselet kotisi puutarhaa,
syksy on värinsä levittänyt,
puut pukunsa riisuneet,
tunnet yksinäisyyttä.
  kesällä kaikki oli kukassaan,
puut ja pensaat pyhätamineissaan,
sinäkin hymysuussa kukkia ojentelit.
  palaat sisään,
kohentelet takan tulta,
katsot ikkunastasi,
tunnet paljon.

nälkä...

sinulla on nälkä,
muttet syö,
sillä ikäväsi ei lounasta

sinä tiedät miltä puusta tuntuu,
kun
siltä oksat karsitaan,
puukaan ei lounasta

lauma...

kukaan ei ole sen enempää,
mutta yhdessä lauma saa
haluamansa,
niin susi, kuin ihminenkin,
mutta vain toinen
nälkäänsä tappaa.

odotin...

odotin, kunnes tajusin, ettei sinua
olekkaan/
lähdin itseeni,
kiipesin niin kauas, ettet enää tulisi /

Tuomi...

Tuomi ei talvella kuki,.mutta
Tunnen yhäkin sen
Keväisen tuoksun.
  Kevät alkaa tuomesta,
Vaikka narsissit ensin kukkaan kerkis.

Syntyy monesti...

Ihminen syntyy monesti,
Ain,
Kun herää,
Sil
Unessa ihminen korkealla käy,
Siel
Missä viimeinen on
Matkan pää.

Pieni kunta...

Pienen kunnan riitanen väki,
Siellä
Saranien ovetkin kateudesta paukkuu,
Siel
Ei oo niin köyhää,
Ettei riitaa alulle sais.

Liftaten...

Onnea et hakemalla löydä,
Sillä on niin vikkelät jalat,
Sekä notkean solakka mieli.
  Onni pyrkii luokses,
Kunhan oot omalla kaistallas,
Et kaahaile ja muutenkin olet huomaavainen.
Onni pyrkii elämän kyytiis,
Liftaten.

Iltani...

Iltani on tähdillä tähditetty,
Kuulla kuutamoisella
Reissattu.
  Ajan yön selässä,
Yhdistämäni nielee asfalttia,
Siinä sivussa kilometritkin menevät,
Mutta tähdet ja kuu,
Ain unelmieni etäisyydellä.

Ystävä...

Hyvä ystävä voi olla
Kaunis tai ruma,
Mies tahi nainen,
Kunhan vain saan
Hänet pitää.

Ystävä...

Hyvä ystävä voi olla
Kaunis tai ruma,
Mies tahi nainen,
Kunhan vain saan
Hänet pitää.

keko...

ihmisellä olis tilaa vaikka
maailman ääriin,
mut yhteen he pakkautuvat,
ihankuin muurahaiset

se keko on hyvä paikka,
mut
sotaisan hullun on helppo
tuhota koko
populaatio

ilves on viisas,
se hajasijoittuu,
ei ihmisen lailla
yhteen ahtaudu,
silloin jokunen jää
hengiinkin.

luupää...

ihminen on vettä ja ilmoja täynnä,
just niin,
tosin onhän hällä
pää,
luupää.

kotimatka...

silloin on elämä
mallillansa,
kun
kotimatka on
mieluisin

lapsuuteni...

lapsuuteni elin elämän hyvässä,
siinä,
missä jokainen on luonnon luoma,
niin heinäntupsu, kuin suomenhevonen hupsu.
  koti oli metsästä tehty,
omin käsin veistetty ja
piiput muurattu,
mut
sisäänlämpiämällä  saunalla savustettu.
  koti eli jokainen hetki ajallaan,
aamu aukes auringon ensisäteistä,
jota kukko säesti,
siit päivä aukes ja samoin ilta akkunat verhos.
  lapsuudessani ei ollut bädejä,
oli vain puun käpyjä,
lapsuudessani osattiin ymmärtää
luonnonkieltä.

pyhien maassa...

pyhien maassa pakanat tanssivat,
juomalauluja laulavat, joita
uskovaiset säestävät.
  pyhämaa on kaupungin villein disco,
siellä ihmisessä asuu herranjumalat ja
pirunvietellyt ihmiset, jotka maanantaisin hiipivät
töihinsä,
sinne yhteiskunnan
sopukoihin.

juuret...

ruoho aikansa kasvaa,
pois talvi sen kellistää,
mut kevät ruohonpäätä
nostattaa,
kesä korteeseen komiampaan.

ihminen on kertaeläjä,
kuolee ja toinen syntyy,
muttei
samoista juurista.

harmaa talous...

yhteiskunnan tulisi olla läpinäkyvää,
siit
ihminen toisen huomais,
sen avulla yhteiskunnan toimijat
voisivat toisiinsa luottaa.

harmaa talous ei siitä tykkäis,
mut
sehän olis vaan
hyväks

home...

home,
elämän idättäjä,
monen makupalan herkkulevitys,
myös
leivän alustaja,
mut
joskus
koululuokkien painajainen,
terveyden rapauttaja.

mielessäni...

en kättäs voi kädessäni tuntea,
mut
mielessäni ain

olemme, kuin kedonkukat syksyn
saapuessa,
taivumme talveen,
josta kevät saa mielemme
toipumaan,
kedollemme keinumaan

hyvät mielet...

hyvät mielet arkea tansittaa,
niitä
tahdittaa,
sillä
ikävällä on hymyttömät päivät ja
painavat jalat,
selkäkin jäykän kumarainen.

unelmat...

unelmat eivät kuole koskaan,
eivät
ikävään eksy,
eivätkä turhuuksiin mukaudu,
sillä ,
todellisessa arjessa ei unelmilla ole
sijattua vuodetta.

Arkeni eksyi...

Meninpä minne vain,
Siellä
Itseni näin koin,
Mut
Vihdoin päätin mennä vaan,
Ja itsestäni arjen jätättää.
     Menin kairoille lapin maan,
Siellä samoilin ja luonnon ehdoilla
Vaeltelin,
Siel
Arkeni eksyi.

Varjo...

Varjo miehessä notkuu,
Mies jotain mumisee,
Mut
Varjonsa vain
Hänessä taipuilee.
  Pikkutunnit tarjoavat pariskunnalle
Yhteistä aikaa,
Jonka ravintolasta hankkivat.

aro...

erämaan kaltaista aroa on
yksinnäisen elämä,
siin
sanat sanotut,
pilviverhot väistyneet, on vain
tyhjää aroa,
jonka yllä
yksinäinen korppikotka ympyrää
liitää.

ei oo järkee...

ihminen on tunteilla menijä,
on nälän tunnetta, janottaiskin,
tunteet haluaisivat enemmän mielihyvää,
mut
karkoittaisivat mielipahaa.
   tunteet
herättelevät järjen toimimaan,
mut jos ei oo
järkee
sillo
kaikki tunteilla sujuttuu,
eikä mistään mitään tipu.

arkipäivät...

arkisessa viikossa on pyhäpäiviä vähän,
yhest vaan,
joskus isomminkin, mutta silloinhan
arjet ovatkin
puolinaisia.

Hetki...

Jokainen ihminen on
Hetki,
Just siihen tullut,
Pian lähtevä,
Mut
Sinä jäät

Voiko...?

Voiko ihminen peruuttomasti
Rakastua, voiko edes ihastua tai
Hetkeksi tykästyä?
Voisin kokeilla,
Jos siitä takaisin selviäisin,
Sillä en tahdo itseäni
Menettää.

Kävelen...

Kävelen yksinäin,
Vaikka tie kuhisee menijöitä,
Olemme aamuruuhkassa,
Kävelemme yksinäisten tietä
Jota reunustaa eduskuntalo ja kiasma.
Menemme jokainen johonkin,
Minä ees taas, aikaani kulutan,
Sillä sitä minulla on,
Olenhan toimeton, enkä edes kokopäiväjuoppo,
Vaikka kykyjä olis.

Helmi...

Sinä olet tärkeä,
Vaikken sitä ain hiomioikkaan,
Olet elämäni helmi,
Ilman sinua
Olisin puolikas.

Virheet...

Tämän päivän teot huomiseen
Vaikuttavat,
Mutta,
Huomenna on uusi tilaisuus
Seuraavaan
    Virheitä ei pidä pelätä,
Sillä ne luovat uutta ja parempaa.

Reilu ihminen...

Reilun ihmisen kanssa on
Vaivatonta kaveraata,
Asiat sanotaan niinkuin ne on,
Heillä takinvuoretkaan eivät näy.
  Reilu ihminen on vaivattoman,
Vilpitön,
Hällä on lisäksi luontainen taito olla
Luotettava.
  Semmoisiakin on.

Sopivimmat...

Elämä on tuhansia asioita täynnä,
Minun vain on poimittava
Itselleni sopivimmat
Joskus en kokoani vastaavia löydä,
Silloin
Sovittelen ne melkein sopivat.

kohtalot...

eläimillä on kohtalonsa,
usein karuimmat,
kun ihmisellä,
mut
kumpikaan ei pysty niihin vaikuttamaan.
  kohtaloa voit kiertää,
muttet sivuuttaa.

hymy...

hymy hymyilee kauniimmin,
kun sillä on syytä.

 itkulla on vaikeampaa,
se toimii ainoastaan syyllä.

luonnostaan...

ihminen haluaa luonnostaan
helpompaa,
hän vaikeudet kiertää,
 karttaen hikipäivää,
sill
mukavasti tahtoo
luonnostaan

syystuuli...

syystuuli kesän vei,
mukaansa otti kukkaset kauniit,
viljavat tähläpäät,
lintuset laulavaiset,
mukanaan toi muistot
heleän kesäpäivän.

uhriutuu...

ihmisen olo siellä hyvä,
jossa helpompaa,
hyvin harva huvikseen
uhriutuu.

pappilan valo...

suomi pieneen supistuu,
maakuntahallituksiin kutistuu.
pienet kunnat tyhjää lyövät,
sillä
siellä
väki ympäri maakuntaa pyöräilee,
 vain
pappilan ikkunoissa on valo.

nuoret.....

onni on pieniä käsiä,
elämän näköisiä silmiä ja
hymysuita,
ihan pieniä
menijöitä.

äidit....

äitien silmissä elää elämä,
mut
miksi vanhat äidit
joutuvat palvelutaloihin, joissa on
hoitahenkilöstä tyhjää?

liikenneluvat...

liikennelupiin takaisin velvoite
hoitaa
kannamatontakin liikennettä.
tällä on yhteiskunnallisesti suuri merkitys ja
antaa
syrjäkylillekkin mahdollisuuden

tuotantolinja...

hautausmaa elää
muistoja.
hitaasti elävä ihminen tuo menneelle
ystävälleen kukkia,
hän ei itke, vaan onnittelee tätä,
sillä hän kerkes ennen lähteä.

vanhuus merkitsee kohtaloa,
johon ei mikään
eläinhoitolakaan alistuisi.

palvelukodit ja hoitopaikat eivät
ole ihmisiä varten,
niitä ei pitäisi olla lainkaan,
ne ovat ihmisen viimeisten hetkien
vastenmielisintä elämää.
  

ihmiset, jotka työllään maksoivat
verot ja yhteiskunnan tukipilarit,
heidät alistetaan kurjuuden
tuotantolinjalle.

Teurastamo nimeltään Alebo...

sotilasmahtien teurastamo on
nyt
Alebossa,
siellä ihmisellä ei elukankaan arvoa,
raakuus maailman mahteja kihelmöi.
  ihminen on hyvin
viallinen.

pienet jalat...

pienillä jaloilla on otettava
enemmän askeleita,
kuin isommilla,
mutta ne pienet jalat pidemmälle vievät,
sillä isoksi tullaan
vanhana.

käppyrät....

pieni sisukas eukon
käppyrä
kampaa puolisonsa
hiuksia.
  ukko on samanpituinen, kun
eukkonsa,
ovathan  eläneet yhdessä myrskyt ja
keinuttelevatkit hetket.
  kissallakin on jo ikää,
mutta yhä se silityksiä kaipaa,
ukon kinttua kyhnyttää,
sillä yleensä irtoaa kermassa marinoitua
riekon rintaa.
  pariskunta on asustellut padasjoen korpiselillä
ikuiset ajat,
heillä ei mitään vaivaa,
vaikka käppyröiksi itseään
kutsuvat, tai ehkäpä juuri sen vuoksi ei
tautikaan heihin kumarru.

korkeakoulutettua väkee...

maaseudulla harvoin 
korkeakoulutettua väkee,
siellä
näkee
maalaisjärkee

tätä monesti kaupungilaistuneet,
siististi ahavoituneet, entisten talonpoikien,
jälkeläiset tulevat lomillaan
ihastelemaan.

teollinen tuotanto...

ihmiset ovat luonmakunnan kasveja,
jotka on
luotu kestämään
säänvaiheluita.
  jotkut nuukahtaa,
mutta
niinhän se on
teollisessa tuotannossakin

totutusti...

on hetkiä,
jolloin ei eletä,
mennään vain totutusti.
 ihminen toimii silloin tällöin
ominpäin,
vailla mielenkieltä ja tomeraa
taluttajaa.

happi...

ihminen ei pääse meren syvyyksiin,
sil
hältä loppuu happi,
tuo
väritön alkuaine.
  ihminen pääsee sinne
lisäravinteilla, niinkuin
kuuhunkin,
mutta
marssiin
pääsee puolikkaalla satsilla.

kuusen siemen...

kuusen siemen lähi koivikkoon
ehtii,
siellä se varttuu isokuuseksi ja omat siemenensä maailmaan lennättää,
ihan
lappiin saakka.
  ihminen toimii samoin,
mutta paeta ei kohta voi,
jäämeri on kylmää.

sosiaaliturvaa...

ihminen haluaa sosiaaliturvaa,
mutta laiminlyö
sen
maksamisen

elämä...

elämä on hetken,
elämä on jokaisen kohtalo,
elämästä ei selviä hengissä,
sillä elämä ei ole
ikuisuus

alkuihminen...

alkuihminen ei ole käynyt Pietari Suuren kaupassa,
vaikka sillä on
pohjoismaiden komeimmat kutsuvalot.
  alkuihminen tuli pohjan perukoilta
tänne pohjoiseen,
jotta ikuinen kutina häviäisi,
pakkanen parantelisi.
  hänellä on täällä isoisäkin,
se, joka
polkas hänen äitinsä käyntiin
lähetyssaarnaja matkoillaan.

makiampi...

elämä ei ain maistu
maukkaalta,
mut,
huomenna leivotaan uusi
makiampi päivä.

ystävä...

ystävä on kylän perukoilla,
siellä mistä harvoin
pahoja ilmoja kuuluu,
siellä hän aamuauringossa
hymyilee.
   ystävän ei tarvitse aina käydä
kylässä,ehkä
vain silloin, kun jommalla
kummalla on asiaa,
johon tarvitsisi toista tuumaajaa.

unet...

kaikki unet ei yöhöni mahdu,
siksi aamutkin käytän,
päivät täytän ja illalla jatkan,
kunnes
taasen pääsen unteni
päähän.

tieni...

katseesi näyttää tieni,
tulen sinuun, jos vain et
katsettasi
käännä.

pyhä sana...

joskus pyhä sana
herraa pelkää,
mut
useimmiten kaikki on yhtä
unelmaa

sotaisa kokoomus...

kokoomukselainen
ei ole isäänmaan ystävä,
sillä hän sotaa
hieroo,
jota perussuomalaiset kannattavat
ja
keskustapuolue tukee.

punarinta...

punarinta lintulaudalla
rintaansa ruokkii,
arka on luontonsa,
mut siksipä on
sukunsa pitkäikäinen.
  varpuspöllö ruokailua tarkkailee,
 huomaa lounas aikansa siirtyneen,
sillä kovin on elämäniloinen
tuo punarintainen.

turvallaan...

hetken harmittaa,
toisen hetken mieli mukavasti  matkustaa,
loput ajat muuten vaan,
ajankohtaisesti turvallaan.
 

isoäiti...

kulunut aika ei jätä,
se huomista seuraa.
kulunut aika päällystää
huomisen, sillä
historia on tulevaisuuen isä,
se on huomisen isoäiti.

talven huilaa...

tärkeää elämässä on
vain elossa pysyminen,
muuten ihan samantekevää.
mut,
kedon kukkasella on kuolemakin yhtä
elämää,
sillä
sehän vain talven huilaa

sovulla....

sovulla edetään,
kivulla ja sydämmellä jaksan, kuutamoiset yöt
unelmiini kantaa,
niitä varten akkunani pesin,
pois
turhuudet pyyhin

bussivarikon yöpymispaikka...

meitä ei ole montaa jäljellä,
meitä reissumiehiä
bussi-varikon.
yöpymispaikan kolosessa on
toinenkin yö vietetty,
nyt siellä vain
jokunen käymäntieltä.

osalta ammatti kadonnut,
toisilta mielikin,
muutama tapettu, jokunen itsensä hoiteli,
mut
vain muutama
yhä täällä kuljettaa,
elämäänsä pyörittää.

ramasee...

ihmistä väsyttää
uurastuksen jälkeen,
myös
velttoilu ramasee

entisyys...

maaseudulla on ikipetäjiä,
lumpeenkukkia ja pois lentäviä
kurkiauroja.
kirkonkylässä on kirkko,
kylmä kirkko,
jossa vain entisyys

taltuttanut...

loiko ihmisen luoja vai
isoisä?
minut on ainakin ristitty ja koulutettu,
minut on elämä opettanut ja
vaimo
taltuttanut.

kesäiset suvituulet...

ihmisellä on merkitystä,
kuten kedon kukkasellakin,
myös
kärpäsellä on paikkansa,
mutta itikalla vain aikansa.
  ihminen ymmärtää, mutta vain
heikosti,
ihminen ei osaa kukan lailla taivutella
itseään kesäisissä suvituulissa.
 

työväentalot....

työvänentalot kautta isänmaan,
niissä suomalaisuuden arki karunmaan,
niissä rakkauden sydänmaat.
renki oli laiha poika,
pystyyn kuivanut
porvarin kyntöaura,
mutta työväentalolo nosti rengin mieltä,
antoi uskoa huomiseen ja ihmisarvoon.
  työväen taloista sikisi tämänpäivän
hyvinvointi.
sieltä vauraus ja yhteiskuntarauha valmistautui.

työmies...

työmies on kaunis sana,
hän on isänmaallinen mies ja saappaanvarsi,
isot kourat ja hikinen uurastaja.
ilman työmihiä maa olisi suota ja kuokkimattomia
perunapeltoja, ei olisi vaivaistaloja eikä oopperasaleja.
työmies hymyillen itkee ja vihoissaan kissalleen
motkottaa.

jos...

jos on empivä sana,
pieni kolmekirjaiminen.
josiin mahtuu menetettyjä mahdollisuuksia,
kohtaloitten toisia puolia.

rakentaa...

ihminen rakentaa,
mutta huonosti,
hän vain itseään aattelee,
ei rakennustaan jälkipolville suo

vanhemmat...

vanhemmat ovat
isompia,
muutta avuttompia, kun
lapsensa,
mis elämä lie,
sinne nuoren tie vie

heinjoki...

padasjoki on pieni joki,
pienempi, kun puron toinen pää,
se suon silmäkkeestä laskeva
heinjoki.

padasjoella asuu muutama ihminen,
kissa ja alkuperäinen koirakin

ennenvanhaan padasjolta kuului radioäänetkin,
se oli sitä putkiradioitten kuuluvaisuutta,
nyt kaikuu yli tehin selän.

padasjoella on tulevaisuutta,
sillä täällä on niin vähän
alkuperäisiä koiria.

äiti...

kauniinpaa ihmistä ei voi olla,
kun
äiti,
jokaisen äiti,
minun sinun ja
ystävän äiti,
äidit,
elämän syli.

poispäin...

olin kuvitellut
että ystävyydelä
pääsisi
pidemmäksi,
mutta usein olen joutunut
perääntymään
siksi
käännyn poispäin

velkoja täys...

ihminen on velkoja täys,
on vippiä jos jonkunmoist,
mutta kallein vippi lie
luonnolta lainattu huominen,
sil
bangrott siitä seuraa.

kurkottaa...

ihmisen pitäisi olla
ain
nuori ja lyhyt,
jotta ois aina
halu kurkottaa.

ajat...

käynnistät autosi,
ajat menoillesi.

taustapeilissä on
toinen samanmoinen,
kulut hälläkin
aikamoiset.

kiersin...

kiersin pitkän taipaleen,
kuljin monen sydämmen kautta,
rakkautta jokaikisessä,
muttei sinun
sieluas.
 

onni-sommi....

yhden kerran sonnina, toisen kerran
mullina, siinäpä
onni-sonnin elämä,
joka täyttä voimaa pursuaa.
sillä tunteet yhä höyryää vaikka
sil ei hiehoa sen komiampaa,
kun anni,
joka,
rukkaset antoi ja keinosiemennykseen
alistui.

sipilän syytä.....

nyystölän kylä sijaitsee sinitaivaan alusmailla,
päijänteen rantakaislikossa,
siinä heti etuvasemmalla,
kun katsot
navia.

ihminen elää aikansa,
mutta ikihonka ikuisesti,
se muistaa, kuinka saimaan norppa
nyystölänlahdella kuuuttejaan kasvatti,
sitten tuli häätö ja saimaaseen oli kerttävä,
josta taitaa pian tulla lähtö pohjoisimpiin vesiin,
sillä ilmasto lämpenee,
on vissiin suuttunut sipilän hallitukselle, joka kuumentaa
ihmisten mieliä.

tyhmä ihminen...

millainen on viisas ihminen....
onko hän kaiken tietäjä vai
tietämätön...
  viisain taitaa olla tyhmin,
sillä
mitä hän suotta....

saman värinen....

päijänne on sinitaivaan
värinen,
taitavat olla samaa
kappaletta,
vain ilma heidät erottaa.

kalastaja...

villi tuuli puhaltaa,
kasvoni kääntyvät tyynenpään,
nyt niskaa vihloo,
mutta olkoon,
onhan se hyvässä lihassa.
  viimeinen verkko kokematta,
viisi aikaisempaa oli tyhjää täynnä.

kalastajan elämä on pyytämistä,
joskus saa,
useimmiten ei

ahvenet paistinpannulla tirisevät,
houkutteleva tuoksu
herättää nälän,
joka oli jo kurninut aikansa.

kalastajan ahvenet,
marketin kalatiskiltä,
jonkun toisen pyytämät,
mutta
maukkaat.

aamu aukeaa...

metsäkauris ylittää tietä,
ihmisten tekemää.
kauriilla on omat polut,
tosin supikettukin laiskuuttaan siinä
jolkuttaa.

aamu aukeaa yön syrjästä,
laidunmaalla on jo kamut,
kuusi kaurista maakeskestä,
käyvät usein nyystölän rantamailla, jossa
ruoho on makiampaa.

kettua kenkuttaa,
hiiret on sukupuuttoon kuolleet tai sitten
viirupöllö on rohmunnut kaikki vipeltäjät.
kettua nälättää,
mutta kauris on sille liian vikkeläjalkainen, ettei kannata
siitä hiostua.

ihmiset menevät ja tulevat tekemällään tiellä,
tai nämä ovat teitten tekijöiden jälkeläisiä, mutta
voivat olla uustulokkaitakin, ainakin muutamat
ovat kovasti päivettyneet. he eivät ole tientekoon
kerinneet.

kettu saa vatsansa täyteen,
supikoira kulki huolimattomasti ihmisen tekemää tietä,
uustulokas ei huomannut
luonnon luomaa,
jonka kettutytöt olivat yöllä vapauttaneet
supitarhalta.

myötäsyntyisää...

joskus on vaikeaa
sanoa kauniisti
   huonommin onnistuu luontaisesti,
lie
myötäsyntyisää

suklaalevy...

olet ylitsepääsemätön,
olet suklaalevy.

tehounet...

välillä on hyvä ottaa
tehounet,
semmoiset,
ajantajun unohdetut.
  semmoisiin pääsee väsyneenä,
hyvin väsyneenä

samanmoiset...

käpy ei puhu,
kuusen käpy, eikä männyn,
mutta
kuiskata osaavat.
  kun hiljaa heitä kuuntelee niin
ymmärtää miksi kannattaa
välillä
olla vain
käpy.

käpy on puun juttu,
ihmisillä toisenmoiset,
mutta
kummallakin samanmoiset.

iloiset asiat...

iloisia asioita ei ole montaa,
siksi niistä harvoista
kannattaa pitää huolta

pääkaupunki juo päijännettä...

pääkaupunki herää unestaan,
juo
kraanasta lasillisen Päijänteen
vettä,
juotavan hyvää.
Padasjoki on luontoäiteen jalohelmi,
sieltä tuo raikas vesi lorisee.

asianajajat...

demokratia tarvitsee
poliitikot,
ilman demokratiaa ei olisi polittiikkoja,
olisi vain
asianajajia.

luonnonkaunis...

miten voisin luonnonkaunis olla,
kun olen ihminen,
miten voisin olla
hyvä,
voisinko?

Alebon kaupunki on jauhelihatehdas,
ihmisten lihasta,
viattomien lasten

syyrian hallitus ja venäjän kansa,
missä on
äiti maatuska

nato,
annat tämän teurastamon toimia,
olet syyllisempi, kun teurastajat

Alebo itkee...

ihminen on sysimusta,
silmänsä lempeyttä hehkuu,
kätensä
lasten verellä leikkii,
Alebo itkee.

Kiersin...

Kiersin maailman ääriin,
Kerkisin kolkasta kolkkaan,
Muttei mieleni missään sijaa saanut,
Siksi astelin takaisin,
Kotiini,
Tutulle tyynyllein.

Ystävyys...

Ystävyys on enemmän,
Kun joulukortti.
Sillä on sydän,
Joka  sinulle sykkii,
Hän on sinussa.

Ei kuole koskaan..

Ihminen ei kuole koskaan,
Siis
Hyvä ihminen,
Pahalla on varma tulevaisuus.

Hamburilais baari...

Kynnet kasvaa,
Silmät sumentuu ja
Ryhti kumartuu,
Olet tullut hamburilais baarista.

Äänestäjät...

Iloiset rosmot saalista jakaa,
Heille kansa auliisti jakaa.
Hymysuussa,
Muttei illansuussa,
Sillä
Silloin jo äänestäjät tyhjiin äänestetty.

saaren yksinäinen...

saaren yksinäinen,
erakko,
muttei seuraton,
hällähän kaikki itsellään.

hyvältä tuntuu..

hyvänolo tuntuu,
kun se on päällimmäisin tunto,
huononpi kyllä viellä päätään nostelee,
mutta
en kiihottele sitä.
  mielialat ovat, kuin meren pinta,
tyynestä myrskyyn,
kaikilla on aikansa.

pienet epäselvät asiat...

pienet epäselvät asiat tahtovat suuriksi ylipääsemättömiksi,
semmoisiksi,
joissa suru on läsnä,
epätoivo ja mustat mielet.
  semmoiselle pitää just sillänsä
antaa lähtöpassit,
sovussa on helpompaa supatellakkin.

Syömme toisiamme...

Järvissä on useinmiten kaloja,
Pieniä ja isoja,
Muttei hai kaloja,
Ne tarttee enempi vettä ja suuret sillilautat
Eväikseen.
  Ihminenhän oli alkujaan kala.
Vaikkei sitä tahdota muistella.
Siitä on monet ajat vierähtäneet,
Mutta yksi geeni on niistä ajoista ihmiseen jäänyt,syömme toisiamme.

Tasajalkaa...

Ennen polvi nousi
Notkeammin,
Silloinhan olin elämästä kevyt,
Nyt
Elämä painaa,
Käyn tasajalkaa...

Hyvänpäivän tuttu...

Vahigonilolla moni hyvänpäivän
Tuttava ilakoi,
Hän eestäpäin hyvää päivää,
Mutta todellisuus on karuakin synkempää.
  Sen kivun tuntee vain
Kohteeksi joutunut.

Tipahti...

Syksy tipahti kesästä,
Vaahteran lehden lailla leijaili
Pihollein,
Jossa kissani kanssa haravoimme
Onneamme
Kasaan.

Ilmasto lämpiää...

Ilmasto muuttuu,
Kuten on tehnyt iät ja ajat,
Olipa syyllinen mikä tahansa,
Kärsijänä kaikki luonnonluomat.
  Norppa joutuu yhä pohjoisemaksi,
Mut mihin se jääkarhu meneekään?

Sota

Sota on järjettömien ihmisten
Julmaa leikkiä,
Siinä ihminen leikkii elukkaakin sivistömättömästi,
Ei tapa,
Vaan kiduttaa.

padasjoen kirkonkylä....

kirkkojoki virtaa yhteen suuntaan,
niin on aina tehnyt

kirkko seisoo jaloillaan,
ei ole aina seissyt,
mutta on aloilleen asettunut

padasjoen kirkonkylä on maailman
kaunein,
muurahaisen kokoinen ja juuri
siksi

seitsemän miljardia.....

elämässä on satayksitoista asiaa ja
pari lisääkin,
mutta vain yksi on tärkeä:
sinä.

siniä on seitsemän miljardia,
aika paljon.

kaikki viisaus...

kaikki viisaus on
käpytikan päässä.

luontoäiteellä oli aikoinaan miettimistä,
kun
valtakuntaansa loi.
erityisesti tikan kohtalo häntä
arveelutti,
mutta viimein
päätti kaiken  maailman järjen
laittaa tikan päähän

siksi tikan päätä ei pakota,
vaikka kuinka sähkötolpan nuppia
hakkaa.

elämän silmät...

 syysaamut ovat usvaisia,
mutta talvella on kirpeät huomenet,
kesällä aamuja ei lainkaan,
läpi yöttömän yön

aamut on ihmiselle tärkeää aikaa,
päivällä heräävät nukkuvat onnensa ohi,
sillä
aamulla on elämän silmät

arpa...

arvalla onnetar pelaa,
onnella olet mitätön tähti,
onnetarkin osaton
  tuurin tynkää silloin tällöin,
mut se kohtalon suloinen oikku,
varmemmin onni hymyilee, kun omin
kätösin elämää rakentaa.

myötätuuli...

arki pitää eloa yllä,
pyhäpäivät ilmettä kohentaa,
mut
kesälomat myötätuulta puhaltaa,
joka tuuppasee arkea läpi talven,
sinne uuteen myötätuuleen

pilkattu...

pilkattu ei taakseen katso,
hän ei heiluttele hyvästiksi,
hän vain
poispäin pahasta

kumartua...

kaikki päivät on kauniita,
toisiin vain enemmän ihastuu,
istahtaa ja kumartuu

elämän nälkä on nuoremppana
ahneimmillaan,
silloin ei kauneudelle kumarrella,
vaan sitten, kun kuu kauniisti
tähtineen akkunasta kurkistaa,
silloin, kun on aika kumartua.

huvi...

syksyllä luonto riisuuntuu,
pois lehtensä taivaan tuuliin puhaltaa,
lintunsa lähtevät.
myrskytuulet heleät kesäillat kaamostaa,
pois on
suvi,
saapunut on
elon huvi

niityn päässä...

elämäni on niityn päässä,
siellä eilisen huomisen niityn päässä,
jossa luonnonheinät kukkivat,
trisrääkkä laulaa satakielen sävelin,
siellä on elämäni,
niityn päässä.

Karunmaan...

Ilta saapuu levonmaahan,
Sinne oman kodin lämpimään,
Mut viel
Olen tiellä karun maan,
Kylmän tienpään,
Mut
Viellä saavun kotiini lämpimään,.sinne
Eloni levonmaan.

Ameriikan rauta....

Ihmisessä ei ole vaihteita,
Kuten autoissa,
Mutta kuljettava on, satasta ei ihminen tosin
Pääse, mutta voi pakittaa lennosta.
  Ihminen ruostuu hitaammin, kuin
Ameriikan rauta.
  Autoihin saa uusia varaosia,
Ihmiseen vain käytettyjä,
Eikä niillä ole takuuta.

Laula...

En laulaa taida,
En sanojakaan tunne,
Mutta
Korvakuulollla hyräilen,
Tanssin ja mieltäni hyvällä pidän.

Harmaa..

Harmaa on väritön väri,
Sitä ilmenee sumuisassa säässä,
Vanhettuvassa ihmisessä,
Jos on hiuksia.
Kaunista se on kelossa ja etenkin
Malaamattomassa heinäladossa,
Jonka isoisän veljet rakensivat.

Jono...

Toiset ihmiset ovat aina
Jonon ensimmäisiä,
Toiset viimeisiä.

Papit...

Papit on viisaita ihmisiä.
Ovat suurlähettiläitä,
Mutteivät ajele cd autoilla ja
Lähetystötkin on kirkoissa.

Puhalella...

Ihmisessä on ilmanpaineita,
Muutenhan kutistuisivat.
Henki tulee sisään vetämällä ja
Ulospäin puhaltelemalla.
  Syödä ja levätäkkin täytyy välillä,
Että jaksaa
Puhalella.

Alakuloiset...

Suomessa on tuhat järveä ja
Tuuheat metsät,
Sekä alakuloiset ihmiset,
Jotka riemastuvat vasta,
Kun
Viinaa ryyppäävät.

uida...

jos kävelisin niin kauaksi, kun
haluaisin
tulisin
syliisi,
mutta
välillämme on valtameri, enkä
osaa
uida

syvä uskovainen...

ihmisen ei tarvitse olla syvä uskovainen,
riittää, kun tuntojensa mukaan
valitsee,
kuinka elämäänsä viettää

vaivaton...

vaivattomalla mielellä saavut työhön,
tartut tehtäviis ja suoritat ne
hyvin mielin

saavut kotiisi,
tyhjät seinät eivät hymyile,
yksinäisyys istuu kanssasi

odotat aamua,
jotta saisit hymyillä

tehokkaasti...

aikainen aamu,
olen vartin etuajassa,
heräsin aliaikaisin.
  taisin mennä senverran aikaisemmin
nukkumaan, tai
sitten
vedin unet putkeen,
tehokkaasti.

aamut on siitä hyviä,
ettei silloin ole illan
siristeleviä silmiä,
  aamussa silmät ovat
puoliunessa,
ellei herää
aliaikaisin.

sotaisa...

kaikkien olisi sopuisinta elää
rauhassa,
muuta toisin on,
sotaisa on ihmisen mieli,
käsivartensa heikko,
mutta kättä pidemmällä
rauhaa raiskaten.

silmäsi kukkivat...

silmäsi kukkivat, vaikka on aikainen aamu,
huonosti nukuttu yö,
silmäsi antavat päivälle alun,
joissa loistaa
hyvä mieli

hyvä mieli ei pahoja mieti,
se ottaa otteen pienistä mukavista
hetkistä

Kukkivat...

Unelmat eivät itsestään synny,
Ne syntyvät tunnoissa, jotka
Arki ohittaa.
Kiireessä syntyvät syvät unelmat, levossa
Kukkivat.

Isänsä pää...

Ihminen pelaa luonnostaan
Jalkapalloa,
Siinä ei algebraa ynnätä,
Ei,
Siinä vaan panaanipotkulla,
Maaleja syljetään.
  Ihminen on alkujaan rikollisen apinan jälkeläinen,
Lehtolapsi.
Ajankulukseen oppi melonia potkimaan,
Kunnes isänsä tapas,
Pään hältä peliinsä
Nappas.

Puolivalot....

Laiskottelukin käy työlääksi,
Jollei sitä ei tee täydellä
Sydämmellään.
  Sama, koskee ahkeruuttakin,
Puolivaloilla ei hyvää näy.

Tuulivoimaa...

Tuulivoima on tuulisen ilman
Hyvitys leudoista ja tyynistä keleistä.
Ropeli sähköä tuottaa,
    Atomivoima on ihan suotta,
Sillähän on karu tarinansa,
Joka on karun lopullista,
Mut ilmoja ain piisaa,
Niissä elinvoimaa riittää.

Historia...

Historia on takanapäin,
Eessä loistava tulevaisuus,
Mikäli
Tunnet historiais.

Pesäpuu...

Olet aivan tavallinen ihminen,
Viis varvasta ja muutenkin samankokoinen,
Kuin muutkin
Lajitoverisi.
  Mut mikä siusta teki noin koppavan?
Tekikö se, että sait syödä pienempänä
Enemmän mustikoita,
Joita oli ilves hieman aikaisemmin
Nuoleskellut?
  Mut,ei se mitään,
Sillä ilvekset ovat enemmän syrjäseutujen
Asukkeja,
Joten kahtelehan itsellesi sieltä itselles
Pesäpuu.

syrjitty järkevä...

syrjitty järkevä,
semmoinen ihminen on uhka
järjestelmälle,
korboraatioille, jotka hallitsevat suuria omaisuuksia,
mutta, joihin heillä ei ole omistusoikeutta.
  syrjitty järkevä on se ihminen,
jollaisia soisi kaikkien
olevan.

yksinkertainen peli...

yksinkertainen peli on selvempää,
sitä ymmärtää,
eikä sitä tarvitse käännellä ja
väännellä.
  yksi osa vain ja sillä toimeen,
mitä siihen turhuuksia tuhlaa.
  yksinkertainen elämä on
yhden osan peli,
sydämmen.

suomätäs...

istun,
kaatuneen kelon päällä,
jalkojen alla suomätäs,
jossa suopursu tuoksuu.
  karpaloita ympärilläin,
istun luonnon sylissä, jossa hiljaisuus
luo seuraa,
en tunne olevani yksinäinen,
sillä suomättäät juttelevat kanssani.
  ketunpoikanen katsoo näreen takaa,
ujo viellä,
toisinkuin kurki, joka tankkaa, sillä
matka jatkuu hyvien tuulien saatellessa.
  hiljaisuus ei ole yksinäistä,
se on satoja seuralaisia, jos vain tahdot.

kurkistin...

kurkistin verhon taa,
näin ison maan,
näin valtamerta aavikkoa,
koin elämäni alkavan

hotten totti

kauan sitten lapsuuteni takaa
näin ensimmäisen
hotten totin.

kahtelin häntä,
hymyili vain,
siit minä suu auki jäin

nyt on hottentottia arki täys,
mut
yhäkin hymyilee
ja minä
suu auki vain

avaimeni...

avaimeni ei lukkoon sopinut ja
nimenikin on postiluukusta kadonnut,
käännyn pois,
olen sijaton,
avaimillani avaan vain
muistoja.

istun puiston penkillä,
puliukko on vieressäin,
tarjoaa lämmikettä, en ota,
sillä
juon vain onnesta.

otsaan tupsahti lepakko...

aamu valkenee,
palaan töistä,
ramasee, mutta samalla tyhjäolo,
tekis mieli viellä valveilla keinua,
mut
puolenpäivän jälkeen taas täytyy olla
silmät kirkkaana.

tunti sitten, kun parkkeerasin linjurini parkkiin,
otsaani kopsahti lepakko.
pelästyin ja niin lepakkokin,
mutta sattuuhan sitä suunnistus virheitä
itsekullekkin.

Mato leivän päällä...

Leivän päällä on
Mato, sen siihen mätkäs komia
Rottani oskari, joka ei voi sietää
Matelijoita ja kastikaiset ovat sille
Ihan viimeinen pisara,
Siksikin se kantelee mulle niitä.
  Mulle matoset on ihan viimeisenpäälle
Olevaa ruokaa.
Niissä ei ole mitään ylimääräistä,
Ei luita, ei sisuskaluja, ei tartte suomustaa,
Eikä sisälmyksiä putsata,
Senkun lätkäsee pannulle, hetken niitä
Käänneltyä onkin mitä mainioin ateria.
  Eikä maksa mitään,
Senkun lapion maahan tökkää,
Niin lierot päätään nostaa.
  Kannattaa ottaa tommonen rotta kaveriksi,
Kun mulla on,
Se hoitaa pientä korvausta vastaan matoja kilokaupalla.

Hiljaa ajettava....

Elämä on hiljaa ajettava,
Aamun koittoon ratsastettava,
Jotta pääsis elon ehtooseen, jossa
Linnutkin sulavasti kumartaisivat ja
Leudot tuulet lempeästi poskipäitä
Hyväilis.

Alkuihminen...

Näin alkuihmisen
huusi, kun hullu,
Minut siaksi lajitteli.
Elämä on minut kaikkeen opettanut,
Siksiköhän sietoketjuni kesti,
Vaikka meinas primitiiviset toimet
Aatoksiin keritä.

Ahne...

Ahneella ihmisellä ei ole
Valoja silmissä,
Hän ei hyviä haastele,
Sillä
Kiireessä kaiken hamuaa,
Eikä silitä itkevän lapsen päätä,
Jolta ravinnon vei.

Herrat..

Maailma on täynnä suuria
Herroja,
On
Helpompaa kun tuntee
Arvonsa.

Oma herra...

Oman itsensä herra on
Ihminen,
Joka tuntonsa mukaan elää,
Vaikka vaivaloisestekkin.

Olet tutun oloinen...

Olet tutun oloinen,
Mutta aika on tullut väliimme.
Emme enää nuoru ja jaksa korjata
Virheitämme.
Elämme näin,
Sillä kohtalo on näin nähnyt.

Haalarit...

Oikaisit onnesi etsinnässä,
Jätit itsesi käymättä.
Sinun täytyisi pukea itsesi haalareihin ja
Aloitettava itsestäsi,
Onnesi on sinussa.

himo...

montako tosirakkautta ihminen kestää?
onko niitä varastoissa, jos entinen loppuu?
  rakkaus on hetken ja ajan
himo, joskus se hehkuu läpi elämän....

suru ei kuole...

suru uuvuttaa, se painaa,
sen alla on raskasta olla ja
elää, sekä kuollakkin, sillä suru ei
kuole koskaan.

hylätty kissa...

hylätty  kissa,
nälän uuvuttama,
kodin jättämänä valtatien vartta
kulkee,
anoen katsoo ohikulkevia,
muttei kenenkään katsetta näe.
  viimein väsymys voittaa ja se käpertyy
itsensä,
toivoen kivutonta lähtemistä.
  se ei piiloudu petoeläimiltä,
siilä nämä tappavat vian nälkäänsä,
kun taas ihminen huvin vuoksi.

reilu sota...

nato siunaa venäjän surmat
itkevässä alebossa,
jossa ihminen on vain tykin
ruokaa

tämä sota ei ole reilu,
jotkut sodat ovat

hymyilevä kettu...

hymyilevä kettu jolkuttaa
nyystölän raitilla,
on kävellyt ennenkin,
sillä se on hänen kotipolkunsa.
  sitä hymyilyttää yhäkin se tilanne,
kun jänis juoksutti sen
uuvuksiin,
hieman sitä nolottaa,mutta onneksi vain kärhän esan varis
näki tilanteen, eikä se rollaile,
joten
nyt hymyssä suin kotipesään,
vaikka hieman yhäkin
heikottaa.

hymyilevä lapsi

hymyilevä lapsi hiekkalaatikolla,
yksin,
mutta suuressa seurassa,
unelmiensa.
  unelmat elämästä kartoittuu,
hyvät asiat jäsentyy,
huonommat järjestyy,
sillä hänhän on huomisen
lapsi...

kukkii rakkautta..

edellisen kerran hymyilit,
kun itkit,
itkit ja nauroit
onnestasi,
sydämmesi kukkii rakkautta

mahdollisuus...

ennen olin mahdollisuus,
nyt todellisuus,
semmoinen pieni mahdollisuus,
jonka täytyy itse kiivetä kaikki ne
portaat, joiden päässä
mahdollisuuteni ovat.

juna...

elämä on menemistä,
menet vaikka istuisit, sulkisit silmäsi ja
nukkuen
unelmoisit.
   elämällä ei ole pysäkkejä,
sillä on seisakkeita, joissa se ottaa kyytiinsä
eläväisiä,
pois luovuttaa,
elämä on
ikuinen juna.

yö-vuorot....

kaikki tuntuu sunnuntaiselta, vaikka en ole
käynyt saunassakaan,
oon hiiloksella.
  viikonlopun yö-vuorot sekoittavat
rytmin,
olen hereiilä, mut yhäkin työstän työvurojani,
eilistä ja tulevaa,
siksi tuntuu sunnuntaiselta,
ei ole lauantain rytmiä,
sitä, joka vapailla vallitsee.

syksy...

syksyllä elämä syntyy,
komiaan ruskaan kukittuu,
syksystä on tullut elämää,
joka keväällä syntyi.
  syys on rauhaisaa,enää ei tarvitse
kiiruhtaa,
pois on kevätkesän kiireet,
nyt
kukansa kukkii,
ruskaisena sykkii.

hullujen huone...

hullujenhuoneen lattialla sinisorsa
tepastelee,
tuli yhden asukkaan kyydissä, sylissä kerrassaan
   sorsaa ihmetyttää miten iloista porukkaa
täällä asuu,
purossa, jossa on hänen kotinsa,
se näkee päivittäin tympääntyneen näköisiä
ihmisiä,
no
jokunen herttainen ummo sentään jotain höpisee,
kun pullan muruja heittelee.
  täällä on ilomielstä porukkaa, mutteivät syötävää
tarjoile,
syövät itse jopa tupakan tumpitkin,
yksi vetäsi perperin napinkin.
  päivän sorsa tepasteli näiden iloveikkojen
vieraana, mutta viimein päätti palata puroseensa,
siellä saa edes pullan murusia.

suorat housut....

suorissa housuissa ennen juhliin
mentiin,
nyt
hautajaisiin.

varjosi...

varjosi ei voi hyvin,
ellet olisi seurana,
yö on teidän aikaanne,
tummuva tähtitaivas, jossa kuutamo
teitä kuvastaa,
se on parasta aikaanne

Porvarin orja...

Porvari haluaa ahkeran
Orjan,
Semmoisen, joka ei ammattiliittoihin
Kuulu ja muutenkin on nöyrän
Poloinen

Suoransorttiset...

Suoransorttisten ihmisten puheista
Saa jotain selvääkin,
Toisin on
Mielelinkielin hymyilevien
Teiniaikuisten,
Joita sikiää tuhka tiheään,
Ne päivystävät usein asiakaspalvelu tehtävissä,
Kuten bussikuskeina.

Itikka....

Talvella ei ole itikkoita,
Surullista,
Sillä itikka on viaton inisijä,
Toisin, kun ihmiset, joilla on vaivoja
Joka lähtöön.

välitän

Minä välitän,
Itken voimattomuuttani,
Mutta aina sinuun katson ja
Kutistun.

Asumistuet ovat varkaitten herkkua...

Asumistuet on kynderien busineksia.
Ennen tuet kuuluivat
Varattomille,
Nyt
Varkaille.

Radio suomi...

Kumma juttu,
Ongen koukku tarttee
Matosen,
Mut
Virvelin kuvastin ei ja silti
Siihen nappaa aika vonkake,
Selitäpä tämä juttu,
Herra luontosuomi,
Radiosuomen kanavalle.

Keskustapuolue....

Keskustapuolue on kieron
Maineessa,
En sano,että on,
Mut niin kylillä puhutaan...

Tauti....

Ihminen käy koulua,
Kun ei viitsi muuten
Opetella,
Mut hän ei arvaakkaan kuinka viheliäs
Voi oppiarvo olla...,
Siitä voi saada taudin....

Alebo....

Sotaisa heimo tuo venäjän maa,
Siellä sydän votkalla käy,
Tunnot volgalla kulkee,
Mut
Missään ei enää
Maatuskaa näy.
   Alebon ihmiset ovat nyt
Tämän
Hirviön teurastamossa.

Venäjä teurastaa alebossa!

Venäjä listii jokaisen ihmisen alebossa,
Se verestä humaltuu,
Nauttii, kun lapset tuskissaan vaikeroivat,
Etsivät kuollutta äitiään,
Tapettua isäänsä ja kadonneita sisaruksiaan.
Venäjä hymyilee,
Mutta miksi nato ei puutu teurastukseen?
Siksikö että alebo on venäjän mandaatilla?

Hienostelet...

Odottelet parempaa elämää,
Hienostelet itseäsi ja kumarrat
Hienostuneesti,
Mutta et osaa
Suudella huomista.

Neljäjalkainen....

Ihmisellä ei ole neljää jalkaa,
Villikissalla on,
Siksi se vetää tuhatta ja sataa,
Ihminen vain ylinopeus sakon verran.
Villikissoilta ei kortti mee koskaan kuivumaan,
Eiväthän ne osaa ryypätä ja toisekseen kortitta
Ajavatkin,
Toisin on
Ihmisen,
Kaksijalkaisen.

Kiirastuli...

Helvetissä ei ole
Pyhäkoulua,
Siellä on yli ikäisiä oppilaita,
Jotka
Maallisessa elämässään olivat
Koulukiusaajia.
Siispä heidät siiretään suoraan
Kiirastulen yläluokille,
Sinne hiilloksen hedelmäksi.

Hyvästi...

Hyvä ihminen on
Pahuudessa kylpenyt,
Nauttinut kaikkea vastenmielistä,
Sitten
Pudonnut kärryiltä ja tärähti
Hyvästi.

Kulunut...

Kulunut on ihmismieli,
Jos ain
Tervehtimättä ohi kulkee.

Vierelläis...

Elämässä voisi olla muutakin,
Kuin iloa ja surua,
Poutapäiviä sekä syyssäitä,
Vois
Olla vaikka
Kaikki hetket sellaisia,
Että saisin
Ain
Olla vierelläis.

järki ei suutu....

järki ei suutu,
järjettömät sitä harrastavat,
sillä useimmiten heillä on ilkeä kieli,sekä ovat
ahtaita sieluja ja hymyttömiä mieliä.

nyystölänlahti....

nyystölänlahti vesisavuun harsoutuu,
päivä iltan vaipuu,
aurinko tehinselällä viellä loimuaa.
  muuttolinnut pelloilla leiriytyvät,
matkaa ovat tehneet lapin kairoilta ja
siivet väsyneet.
  kettu tarkistaa leirin,
mutta huomaa, ettei hänelle ole sinne sijaa,
niinpä se heinjoen törmäälle kipittää,
sinne missä lämmin pesänsä sijaitsee.
  illassa kuuluu luonnon äänet,
hiljaisuus on kuuluvinta.

suuret silmät...

suurilla silmillä on pitkät silmäripset,
onhan sitä
pyyhittävääkin
  suuret silmät ovat kauniit,
niissä ilot ja surut kirkkaasti näkyvät.
  suuret silmät eivät ole silmiä laisinkaan,
vaan sydämmen tunnetta,
joka silmissä näkyy.

ajoissa...

koskaan ei ole liian
myöhäistä,
ei silloinkaan,kun
olet ajoissa.

elämän rytmi...

itselle täytyisi useammin
kumartaa,
syvemmälle käydä,
peräkammariin saakka.

elämänrytmi tarvitsee ahkeria menijöitä,
laiskojakin,
mutta ihmisellä on sielu,
se,
joka vaatii kumarruksia.

katseet...

ilman katseita et pääsisi mihinkään,
et ainakaan
huulille, jonka katseet
sinetöivät

ihana kissasi...

tuut töihin ja suljet kotisi,
palaat ja
toimit
toisin.
  päiväsi on sinua ja toisia,
voivat olla pelkästään vain
sinua ja
ihanan kissasi.

nurkkasokeus...

omaan elämäänsä kannattaa
tutustua,
sillä nurkkasokeus on
harmaannuttavaa.

rattoisempaa...

kävellessään ihminen
ajattelee,
matka on joutuisempaa,
kuin tyhjällä mielellä

tänään...

tänään on eilisen huominen,
mutta minulle ihan
ennenkokematon.

pieni..

pienen kunnan pieni kylä,
sen pieni mökki,
jossa asuu
kunnan ainoa
ihminen.
  hän jäi, kun kaikki poistuivat,
toiset suurempiin,
osa
suurempaan,
mutta hän jäi, sillä
pakoon et kohtaloasi pääse.

sienimetsän vierailu...

millä rahalla kannattaa elää,
vähällä vai enemällä,
vaikko sopivalla?

vai onko niin, ettei se ole rahasta kiinni,
voiko elää mukavasti ilman
laskennallista otetta,
voiko
taseet vaihtaa
sienimetsän vierailuun?

hyväolokin loppuu,
kuten rahat,
ihan itestäänkin,
siksi niitä tavattaessa täytyy elää
täysin
rinnoin.

yksinäinen kello....

autiot ovat eksyneen
silmät,
niissä epätoivo etsii istumapaikkaa ja
mieli haluaisi hieman
levähtää,
mutta
aution yksinäinen kello ei
aikaa anna

muistettavaa...

ihmisen elämässä on monia
päiviä,
jotka hetkistä täyttyy.
toiset hetket ovat elämän
syvimpiä,
toiset vain eletty pois
niitä ei huominen muista,
mut
ilman niitä ei olisi
mitään muistettavaa.

pitkä sylki....

varista ei nukuta,
se odottelee valomerkkiä
kapakasta

viimein sieltä purkautuu
oksentelevia juhlijoita,
he sylkevät pitkää sylkeä,
varis kiittää

Vanhemmuus...

Kaikki vanhemmat rakastavat
Lapsiaan,
Nuorenpana komennellen,
Myöhemmin ihmetellen,
Mut yhteistä on rakkaus ja ikuinen
Vanhemmuus.
Omantunnontuskat vaikeuksien sattuessa
Mieltä,
Kolkuttaa,
Teimmeköhän kaiken
Voitavamme.

Henkilökohtaista...

Elämä on henkilökohtaista,
Älä
Luovuta sitä....

Afriikan kuningas...

Monilla on monta työtoveria,
Mut mulla vain
Yksi,
Mut sitäkin merkittävämpi.å
Hän on afriikan kuningas.
  Hän on piilosilla täällä pohjantähden alla,
Kun
Alamaisensa meinas hänet kynimättä
Syödä.
  Nyt ajelemme vuorotahtiin
Bussia helsingissä,
Mut, kun olot rauhottuu,
Palaa hän  maahansa ja sanoo tervaavansa
Alamaisensa.
   Mulle hän on järjestänyt
Varakuningaan homman  kaikkineen lisukkeineen,
Siihen kuuluu monta hyvää vaimoa ja muuta mukavaa.

Uusi vuosi...

Kaikki vuodet eivät keväästä synny,
Syksylläkin rakkauden hedelmät kukkivat,
Mutta kaunein on talvipakkasten
Synnyttämä vuosi,
Uusi vuosi, jolla on
Yoivon kipinä mielessään

Jos palkka riittäis...

Jos palkallaan tulis toimeen,
Ei tukia tarttis,
Siin säästyis veroeurot,
Siin, kasvais
Kansantalous.

Rappukäytävän mukava...

Ole vain muinamiehinä,
Kulje toisten joukoissa,
Älä riitaan suostu,
Ilonpitoon silloin tällöin,
Näin saatat olla rappukäytäväsi
Hyvää huomenta.

Ammattiliittoni...

Olen duunari,
Kuulun ammattiyhdistykseen,
Kuulun, koska se on etujeni mukaista,
Liittoni on
Edunvalvojani.
  Ammattiliitto ei ole minulle
Politiikkaa,
Ne foorumit kulkevat eri suunnissa.

Pullon pohja...

Kurkistelet pullon pohjaasi,
Lohdutusta ei tipu,
Vain vainoharhaisia mieliä,
Kurkistelet,
Kunnes
Nukahdat,
Itket ja kärsit.

Istahtaa...

Askeleet vetävät luoksesi,
Mutta kävelen kaikkialle,
Olet käynyt kaikkialla,
Milloinka istahdat?
  Sinä,
Jota en ole tavannut,
Sinä, joka et osaa
Istahtaa.

Kuivunut kehikko....

Jos ihmisestä otettaisiin puolet pois,
Jäis
Tähteeksi kuivunut kehikko.
     Ihminen on kuivunutta savikkomaata,
Jota nykyaika asfaltoi,
Pyyhkii ja silottelee.

täys kippee...

ihminen on terve, kun ei lääkäriä
tunne,
vähän sairas on ujomielinen,
mut täys kippee ei
mitään kaipaa.

kohtuus...

kohtuus on sopivasti,
sillä pärjää
pidemmälle.

liiat on painoksi,
vähät puutteeksi,
mutta
kohtuudella on mieli
kevyempää

holhokki...

ihminen ei ole kotikissan
emo,
mutta hän on kärpäsen isoholhokki,
sukua on myös inisevissä itikoissa.

  ihmisillä on geenivirheitä
kärpäsiä enemmän ja ihan vain sen vuoksi,
ettei ole saanut
kärpäslätkää.

peruskoulu...

kaikki opettajat eivät päässeet
lääkärikouluun,
joutuivat
peruskouluun
   hyvä opettaja on huono oppilas,
viisaus on tyhmyyden
ymmärtämistä.

kuolema...

kuolema on tyyni sää,
josta elon myrskyt otteensa luovuttaa,
kuolema on syntymää,
lopun syntymää

epätoivo...

epätoivoon ei kannata alistua,
vaan mieli leudoimpiin ilmoihin kääntää,
niistä hyvämieli virkoaa ja
aurinkokin pian varjomieliin
kurkistaa.

uimalla...

uimalla ei kävelijää ohiteta
eikä
juoksija odottele,
sillä
perille on päästävä,
kellukoot

Pyhimys...

Kasvosi ovat surusta iloiset,
Rakkaudesta raskaat,
Olet saanut elämältä paljon.
  Joskus taakkasi on sinut
Painanut,
Toisinaan onnesta syleillyt,
Olet elämän onnetar,
Rakkauden pyhimys.

.

Maljakkoni...

Poimin kukkia maljakkooni,
Ne tekevät minut
Hyväntuuliseksi,
Vaikka olen helmikuussa syntynyt,
Pakkaskeleissä,
Tahi senkö vuoksi niistä
Mukavoidunkin?
  Päivänkakkaroita keräsin,
Ovat viattoman kauniita,
Niillä on tarina jokaisella terälehdellään,
Kuuntelen ja mukavoidun.

Uskovainen...

Kun on tarpeellisen määrän
Uskovainen ,
Niin ain
Kaduttaa ja pyrkii
Hyvyyteen,
Vaikka hampaatkin on
Pesemättä.

Lähteä...

Et voi koko elämää jättää,
Vain rukkaset ja suljetun ovesi.
  Voit sulkea itsesi pois,
Mutta jälkesi näkyvät,
Vuoteesikin on petaanatta,
Ei niin voi lähteä.

Sinisilmäisiä....

Maailmassa on seitsemän miljardia
Päätä,
Ihmispäätä,
Meitä suomalaisia pellavapäitä
On vain osanen,
Sinisilmäisiä.

sinitaivas...

sinitaivaalle on pitkä matka,
eikä sinne sen enempää kannata kurkotella,
sivusilmällä vain.
  maankamaralla on pareen seistä,
voi mittailla itseään talojen seiniin,
potkasta pikkukiveä ja seurata muurahaisen taivalta.
sinitaivaalla ei ole tälläisiä
mahdollisuuksia.
  linnutkin lentävät silmän kantamissa,
kärpäset käden korkeudella,
joten olkoon sinitaivas katseen päässä.

housun paikka....

housuissa nykyään on harvoin
paikkaa,
mut
lahkeet melkein irti revityt
  pois on mennyt parsittu aika,
elintaso silittynyt,
 siirtynyt on paikan paikka.

kauniit säät...

kauniit säät ovat hymytuulisija,
niissä
jokahisen mieli hyvästi tuulee,
äänensä on sulosointuisaa
    mut ain ei näin,
sill aika ajoin myrskysäät
yllättävät,
silloin hyvä mieli suojaan varjostuu,
sieltä säätä tyynenpää
vartoo.

viaton....

kaikki pientä ja viatonta
rakastaa,
toisinon
toisenlaisen kohtalon,
rikkaan kieromielen,
joka leivän viattomalta vie

Unillain...

Aamusta pitäis heräillä,
Jotta päivän näkis,
Illan jaksaisi ja yön
Unillain.

Alakuloinen

Luonnoton on asfaltoitu
Pihamaa,
Siin ei luonnonkukka heilu,
Eikä
Lintunen hiekkakylpyjä ota,
Siin
Ainostaan alakuloinen ihminen
Siirtyy.

Intiaani...

Intiaani oli uhri,
Suuri ja utelias valkonaama tartutti
Taudit,
Joilla
Suurten soturien laidunmaat
Maissille kylvettiin.

Tanssii...

Yksinäinen ei tanssi
Seuran vuoksi,
Hän tanssii illan iloksi,
Mielensä ratoksi,
Unohtaakseen hetkeksi mielensä
Painon

Hiljaa...

Joskus haluaa vain olla
Hiljaa,
Pois päivänvalosta.
Halua olla vain itsessä,
Mut vain joskus,
Sil muuten sinne
Unohtuu.

Liikuskeleminen..

Aina ei voi ajaa polkupyörällä,
Eikä mopolla, josta on
Pensa loppu,
Silloin kävellään,
Ellei ole polvivaivoja tai suorastaan
Kihti.

hymy...

hymymieli ympärlstöään
kumartaa,
katseita kääntää,
luokseen kutsuttaa,
hymy
luo kevyemmän mielen

aivot...

ihmisellä on pimeät
aivot,
mutta onneksi auringon valo
silloin tällöin valaisee.
  aivot sijaitsevat luukopan sisällä,
sinne ei helpolla tunkeuduta,
muuta silmien kautta valo saapuu
kovalevylle ja tuo tullessaan
kaikenmaailman
viisauksia.

kourat....

niin pienet tyhjät kädet,
ja viaton mieli,
jossa ennakkoasenteet eivät
järkeä paina,
semmoiset kädet ovat
huomisen kourat

alkuihminen...

näin tyhjänä on mun hyvä
kulkia,
ei huolen häivää,
sill
mieleni tyynenä kärrynpyörää pyörii,
ei tiedon vastuut mieltäin
painajaista.
  ennen aattelin itsestäin isompaa,
sitten
alkuihmiseksi valmistuin ja
siitä
huolettomaksi aateloiduin.

ihminen härskiintyy...

luulisi ihmisen vanhemmiten tiivystyvän,
mutta käytännössä
me
härsiinnymme.
  nuorena olimme kuin pajun oksat,
taipuisat ja kimmokkaat,
joilla satakielikin parhaat
veisut veisteli.

huviksein...

kun ihminen nauraa,
ihan syvämmensä kyllyydestä,
hällä lie
hauskaa,
sillä eihän kukaan
huvikseen

leikkieläin....

ihminen on elämän leikkieläin,
semmoinen hyrrääjä ja itkun kitisijä,
joka montaa piruparkaa naurattaa,
mutta jumalten enkelit eivät heitä
häihinsä kutsu.

sukupuuttoon kuolleet varikset...

ihminen haluaa nauttia,
mutten ei itse siihen työllistyä.
  ihmisestä ei sittenkään ole pyhäpäivien
herraksi,
sillä puolet on sukupuuttoon nälkiintyneitä
variksia.

kuutamo....

kuutamo ei päivää valaise,
sillä hällä on tunteet,
unelmat, joita tähdet
seuraa.

ihminen syntyy uudesti...

ihminen syntyy uudesti,
ensimmäisen kerran tosissaan,
muut kerrat,
kun ryhdistäytyy ja viimeisen kerran,
kun tyhjää
jauhaa.

nyystölän pellot...

nyystölän pelloilla peuranpoika
elämää katsoo,
on aamun ensimmäiset valoisat tunnit,
hienoa aikaa,
vaikka kettukin liikkeellä ja susi nälissään
korpimetsästä huutelee,
mut se pian lakkaa, sillä
se
tottelee karhun mörisevää ääntä, joka
käskee susihukkaa pitämään turpansa kiinni,
sillä karhulla on
lemmenleikit eskolantien kulmauksessa, jossa hällä on syys-maja.
  peuranpoikaa äitinsä ohjeisti
elontiellä, kertoili, että pysy ihmisten lähellä,
sillä niillä on semmoiset lait,
ettei luotipyssyllä saa ikkunoista ampua.
lisäksi ihmisillä on karviaismarjapensaat, ne on makoisia marjoja,
sekä omenapuut notkollaan punaposkisia talviomenia.
 

korpikuusi...

korpikuusen käpy kaihoisasti laulaa,
sille sävelet lounaistuuli puhaltaa,
mis
on sulosoinnut
korpimaan.
  erämaa ei kutsu vierasta tulijaa,
se ei luovuta pois lähtijää,
sil
sen mättäillä
elämä ikuistuu.

tuulen henki...

älä itseäis syytä, jos
jalkasi eivät juoksuun lähde,
ethän itseäsi suruun tainuta,
vaikka kuinka hyvään kurkotat.
  ihminen on tuulen henki,
suvituulen,
kesäilmojen puhaltelija,
talvipakkasten punastelija sekä
syysmyrskyjen pelokas
henki

itseni näköiset...

maailmassani ei ole paljon tuttuja,
vain samannäköisiä,
hyvän päivän tuttuja,
muutamat ikävissä merkeissä tavatut,
mutta
onneksi loput
itseni näköisiä.

silmiin osunut...

onni ei ole jokapäiväinen
asia,
on notkelmia, joissa hermot venyttyy,
myös hetkiä,
jolloin mieli ei mukavasti,
mutta,
ain,
on valo silmiin osunut

vähäpätöinen....

vähäpätöinen ujoihminen,
semmoisia monet,
toiset riehakkaat omahyväisiä,
semmoisia monet,
   joillakin heillä on kuitenkin
ymmärtäväinen mieli,
semmoinen sydän,
joka lähimmäiselle
sykkii.

maailma hukkui...

maapallo kerran hukkui,
vain nooakin paatti
laineilla keinui, siellä siemenperunat
tulevaan,
meidän ensimmäiset

nekatiivinen vero....

nekatiivinen veronmaksu,
semmoinen jenkkilän perustulo.
  valtio maksaa vähätuloisille
sen verran, että he pystyvät veroa maksamaan.
  ei hölmön hommaa,
näin vähätuloinen on yhteiskunnassa mukana.

lukutaidoton...

jos ihminen ei osaisi lukea ja
laskea,
hän tietäisi syvemmin,
tuntisi enemmän, eikä
ajelisi taivaanrannoilla.

tuttu paikka...

tutussa paikassa on
lämmin olo,
vieraan oven takana täytyy varovasti
aloittaa,
jos edes sisään kutsutaan.
  kodissa on mieluisaa lämmitellä,
ikkunoista katsoa ja makuulle pukeutua,
vieraissa paikoissa hieman  viileämpää.

orvokkiniitty...

ihminen on luonnoton kulkija,
vain paimenpoika
orvokkiniityn
   orvokkiniitty kutsuu perhoset luokseen,
ihminen ihan vaan ihastuksissaan
maljakon täyttää,
maljakon, joka tyhjältä näyttää,
kun sen ikkunalaudalle laittaa.

tyhjänpäiten...

elämä on lyhyt,
kun et kerkiä,
mutta jouten se tyhjänpäiten

parvekekoirat....

parvekekoirat
itkevät,
isäntäemäntä ei liikuttele,
itkua eläin
tuon tuosta.
  

vesilätäkkö....

vesilätökkö tehnyt kotinsa
pihamaalle,
siitä koira huikat ottaa, variskin,
mutta pienen lapsen ilo riemuun
kääntyy,
kun jalallaan
siihen hän polkasee

äitinsä kauhuissaan, mut lapsen mieli onnen
täys.

koivupuun lehti...

koivipuun lehti maahan istahtaa,
hällä on elon ehtoo,
se talven yli kevättä vartoo,
silloin luomakunnan silmut
uudelleen aukee.

huomisen tie...

uskon menneisyyteen,
olenhan sen elänyt
 en jälkiäin peitä,
mutten koristelekkaan,
ainoa toiveeni on huomisen
tie

tuskaiset ilmeet...

tuskaiset ilmeet eivät kuulu
täytekakun
koristeisiin,
sil
siinä täytyy olla muotovaahtoa ja
onnen toivotuksia.

ajat kulkevat...

ajat kulkevat,
olen vain yksi puunlehti,
joka aikansa on ja pian syystuuliin
kulkeutuu.
vain tuulen viemää,
siksi haluan jokainen päivä
elämää
tervehtiä

orvokki...

orvokit eivät kasva hangessa,
mutta kuurankukka kukkii
ikiroudassakin,
toisin on juhannuksena,
silloin terälehdet
vaihtuvat

tuulivoimaa...

kaikissa maissa ei ole tuulivoimaa,
ei koskivoimaa, eukä mitään
mill myllyä
pyörittäis,
niis maissa on
leipä tiukassa

suorasukainen politiikko...

suorasuinen politiikko oli alkujan
kylän hiljaisin,
siksi hänet valittiin edustamaan ja
hieman harmia tuomaan
  sittemmin hänet voitiin valita mihin tahansa,
sillä hänhän vain hieman harmikas,
mutta loppu se on harmittomillakin,
siksi hän
viimein avautui ja puolueensa
viemäriin vetäs.

harras...

uskovainen ihminen on harras,
hyvin hentomieli,
mutta kohtalonsa ymmärtävä,
piruparat ei pääse taivaskanaville.

vaikeina aikoina...

vaikeina aikoina ei tanssita,
mutta
eihän sitä aina pyhinäkään.

järki olento...

elämässä kaipaa aina jotain
paremman suurempaa,
harvoin,
vähäpätöisen vähäistä,
sillä
siinä on ihmislajin
menestyksen salaisuus.

dinosaurus oli iso toimija aikoinaan,
mutta ei osannut säännöstellä
syömistään,
söi kaiken tielle tipahtaneen.

kaamosaikaan ei käyttänyt
auinkolaseja,
sekin oli kuolemaksi.

ihminen on järkiolento,
kännykkä ain kourassa,
lasit silmillä,
eikä mitään tekemässä

kun sota puhkeaa...

kun sota puhkeaa,
ensin vihollinen kaupungit
silppoo,
sitten korpimetsiin eksyy,
mut siellä onkin vastassa
suomalainen

metsä on suomalaisen turva,
siellä häntä ei yllätä
vainoajan pää,
ei raainkaan vihollinen salomaille
jaksa,
sillä suomalaisen koti on
korpimaa, johon ei huipputehokkaat
aseet osu,
onhan se karun kova maa.

muovikuorretut...

asfalttipinnoitetut tiet ovat
tuhonneet
sorateiden äänet.
  enää ei pöly leiju,
eivätkä
kivet ikipetäjään kopsahtele,
enää ei roiskeläppiä kaaroissa
muovikuoritetuissa
  asfalttipinnoitetulla tiellä ei paljasjalkaista
padasjokelaisella varpaita nipistele,
nyt on sulkuviivaa ja viinakaupan viinaa..

hauraat....

hauraat on lapsen ensiaskeleet,
kokeilumielessä hän hymyileekin
ja itkua vääntää.

aika kasvattaa,
jokainen hetki on
lapsen hetki,
lapsen,
 ja huomisen

vanha ihminen...

vanha ihminen on katsonut nuorta enemmän,
nähnyt ja monia asioita
kokenut,
siksi kannattaa jonkun matkaa
hänen rinnallaan kuulostella.

kesytetty...

ihminen on kesytetty,
ihminen tuo entinen
luolamies. nyt kerrostalon kaksiossa
anteeksi pyytelee,
ennen komiasti piruja nuiji.
  mut yks on tapa
säilynyt,
kaikki vieraat ovat hälle
uhka.

lokakuut...

kaikki lokakuut on ennen
joulua,
joulu on kynttelien aikaa,
valon ja toivon.

joulussa on tunnelmaa,
mutta tammikuun
mieli ahdistaa

ihminen elää toivosta,
joulupukin hymystä ja tammikuun
pakkasista

arkipyhät...

nähtiin yhdessä osa elämää,
muttei sitä aikaa jolloin näkemisiin
sanottaisiin

erosimme tyylillä,
melkein samoilla hymyillä,
kun
tavattiinkin

elämä on arkipyhiä,
emme osanneet niitä erottaa

ajatukset...

ajatukset ovat toiveiden unelmia,
teot ja epäonnistumiset huomisen tekoja.
ihminen, joka tarpeeksi
epäonnistuu,
hälle huominen valkenee

kämppä...

astut asunnostas,
se on sulle vain kämppä,
mutta siellä kaikki.
  kävelet ees taas,
joutavat ihmiset ohittelevat
pullasorsia,
sinä sentään hymyilet.

arvoitus...

ihminen on arvoitus,
mukavan ihmisen tuntee
käytöksestä,
tämähän ei arkaile mennessään

sote....

kaupunki kihisee ihmisiä,
maaseutu muurahaisia,
toiset tahtoo sotea,
toinen sopua.

rakkaus on teon sanoja...

rakkaus on teon sanoja,
ihan laiskaa juttua.
tosi rakkaus on asuntolainojen maksua
käsikädessä,
lasten kaitsemista ja anopin kiertelyä.

kantakirja...

ihminen voi olla nainen tai mies,
sekasikiöt eivät pääse kantakirjaan.
ihminen jalostautuu tytöiksi ja pojiksi,
hekin aikanaan jakaantuvat
kantakirjoihin.
kantakirjoissa olevan huomaa korvakoruista,
nenärenkaista ja muista
lävistyksistä.

hallitusmuoto...

kuningasvalta on yksinvaltiutta,
demokratia on viellä
yksityisempää,
sillä hallitsija tiedoton.

märehdin...

en ole elämää viellä täynnä,
vaikka ahmin sitä
ylenmittaa
   elän ja ahmin elämää,
unohdan vanhemmasta päästä,
joitakin elämän osasia uusiokäytän,
osan kirpparille kippaan, mutta
märehdin elämää, kuin lehmä,
mut
voi, jos mulla olisikin
sen hermot.

sisuskalut...

ihminen on pelkkää sisuskalua,
suolen pätkää, jotka nahkaasuissaan
hymyilevät pitkin luonnonluomaa
elämää.
  kivellä ei ole suolistopätkiä,
se on kokonaan
mätänemätön, jonka päällä on kiva hyppiä,
jos se on lenkkipolun vieressä ja hyppijä on
lapsi, siis sen suolenpätkän hukkapätkä.

yksi marja...

olen puolen vuoden ajan
aamuisin syönyt yhden
marjan,
vain yhden.

panaani on hyvää.

talvitirsat...

ihmiset on niin samanlaisen erilaisia,
ihan kummallisiakin,
altakulmien

sammakko on kaunis elukka,
viettää talvea piilosilla,
mutta keväällä alkaa eläm ja kesällä
nuijapäät juhlivat

ihminen ei pärjää sammakolle,
ei osaa ottaa
talvitirsoja,
mut
nuijapäisyys yhdistää

rippikoulu....

tänään ahkeroin siksi,
että olen laiskotellut,
edestäni löysin tekemättömyyteni.
  olenko olut koko ikäni tämmöinen,
olenko?
nuorempana oli ohimoilla tukkaa,
napakka pylly ja
nortti huulessa,.
mutten
tehnyt mitään,
mutta tekemättömyyteni eivät
tulleet
rippikouluun,
jonka suoritin hyvin arvosanoin.

kaihomieli...

yksi pelkää vihollista,
toinen sairautta,
kolmas ei
välitä,
mutta hänhän soittaakin
trumpettia,
hän on kaihomieli.

nämä kolme ystävää mulla on,
keinuttelen heidän
välissään.

viholliset on aatoksella ain
mielessä, viimeyönäkin
oli rintamalla.  hän on alikersantti, mutta rauhanturvaajana
on itsensä ylentänyt
kapteeniksi.

pentti ei taasen välitä mistään mitään,
hän on kunnanvaltuuston päällysmies,
hän vain ottaa iisisti, vaikka kunnassa ei enää ole
asukkaitakaan,
   ovat siirtäneet paperinsa
naapurikuntaan.
penttiä ei tyhjä valtuustosali haittaa,
hänhän voi tuumailla rauhassa.
tosin pentinkin henkikirjat siirtyivät muitten
mukana naapurikuntaan, mutta pentti jatkaa
valtuustokauttaan.

kolmatta kaveriani vaivaa aina joku
kolotus.
tauteja hällä on joka lähtöön,
on purkkia ja purnukkaa joilla hän itseään
hoidattaa.
   kannan huonoa omaatuntoa hänestä, sillä
lahjoitin hälle
lääkärikirjan.
   hän on lukenut sen tarkasti.

pyykinpesuaine....

kaverini Topi syö aamuisin
pyykinpesuainetta koko kupillisen.
   kaverini on puhdas mies,
solakkakin.
kaverini osaa luonnon niksit,
hän on syntynyt yksinäisenä
vaaran kylässä,
mutta länsituuli toi hänet tänne
pyhimysten ilmoille,
asuu tuossa ihan lähellä,
maakeskessä.
  Topin pyykinpesuine koostuu
mustikoista, yhdestä karpalosta ja loput
onkin savea.
  topilla ei oo ryppyjä, vaikka on minua viisi vuotta
ylempi....
kaiketi tuo pesuaine nekin tasoittaa.

kuollut...

ihminen on pienestä kiinni,
hengestä
  jos ei oo rytmiä verissä,
kuollut on
kuollut

ihmisen pitää eläissään tanssia hikipäässä,
pyöriä ja heilua,
muttei liikoja
istua

kun rytmitaju häviää,
silloin katse taivaanrantaan siintää

hevonen...

hevonen on kaunis ,
villiksi varsottu,
oriina naitettu ja tammana
kanjonissa vihitty.
  suomenhevonen tuntee maastot,
sitä viehättää korpimetsän savottamaat,
tallipaikka tuvan nurkan,
sen liinaharja suvituulessa heiluu.

uni...

aamu ennen ylösnousua,
sumuakaan ei näy,
tunnen se ja hämähäkin seitin naamallain,
eilen opin

nukuin uneni tyhjiin,
aikaisin aloitin,
unia ei voi
kerralla tyhjentää,
ne pitää
ajan kanssa...

tiellä...

useimmat asiat tapahtuvat itsestään,
joskus olet osallisena,
toisinaan seuraajana, mutta
useimmiten olet
tiellä.
  ihmisen on kuljettava tiellä,
ainakin rautatieasemalle saakka,
joku onnekas soutaa, muutamat lentää,
muttta useimmiten
tiellä

eilinen...

et voi siivota elämääsi
eiliseen,
sinun täytyy nähdä
huominenkin,
joka ei avaudu ilman
eilistäs.

ruuhkabussin kuljettaja...

pienet kädet ojentavat minulle
matkarahat,
kirkkat silmät tarkkailevat,
hän on minun tärkein asiakas,
kaikkein tärkein.

nuori kulkija,
elämän aloittelija,
koulureppu selässään,
unisen utelias mieli.

nuori kulkija on minun tärkein asiakas,
olenhan ruuhkabussin
kuljettaja

talvisodan hirmumieli...

suomalainen on korpimetsän poikanen,
vieraita
vapiseva,
kuusen helmoissa hyyhöttelevä
sankarihiihtäjä,
talvisodan hirmumieli.

saimaan norppa...

saimaan norppaa kutkuttaa korvan takaa,
raaputtaa ja hymyillen hyvään fiilikseen
rantautuu
  hän lepokivellään köllöttää,
pihlajaveden suojaisassa lahdelmassa.
olo on raukea,
muikkuja tuli vetästyä ja pari särkeäkin tekivät
raukeaksi, joten kylelleen lepokivelleen
nukuttuu.
  norppa muistaa, kuinka äitinsä kertoi kuinka aikojen
alussa he olivat nyystölänlahdessa,
siellä padasjoen helmen lahdelmassa.
  siellä ei ollut mitään vaaraa, ei kalastajien pyydyksiä,
sillä olivat nuottamiehiä.
muorinsa kertoili, kuinka tehinselällä sai uida kunnolla kilpaa,
kipaista mainiemessä ja
iltapäiviä viettää virmailan saaressa.
  serkkunsa tulivat usein vääksystä kylään ja monesti
menivät korpilahdelle juhlimaan.
  oi, voi, muori muisteli, sitten tuli
ilmaston lämpemiset ja muut kurakelit ja oli lähdettävä
iloiseen itä-suomeen, saimaan vesistöön, pihlajaveden
lahdelmaan.

veripelto...

padasjoentie padasjoella,
päijänteen helmen rantamailla,
se entinen nelostie ja sitä vanhempi postitie ja
sitäkin vanhempi lehmitie,
jota nuijasodan soturit kulkivat,
missä itsensä
veripellolle uhrasivat.

sorsaemo....

sorsaemoa ei kylmää,
huutava pakkanen,
mutta koskipaikka sulana.
koskipaikka on sorsan koti.

ohikulkijat huomaavat, mutteivat
morjensta,
ovat
tärkeitä ihmisiä,
semmoisia kulkijoita, joita
markkinat vedättävät.

toista on sorsalla,
hän elää luontoäiteen
ehdoilla.

lohduttavaa...

elämästä ei selviä hengissä,
ei sitten millään ilveellä,
mutta eikös se ole vain
lohduttavaa
  nuorena kaikki on edessä,
keski-ikä menee geenien velvoittamaa kaavaa,
sitten olis aika huilata,
mutta
ahneuksissaan viellä
eläkkeelle ja pahinmmalle eläkkeelle,
itse maksetulle.

jerp...

torstai on päivää vaille
viikonloppua,
jep

ruskottunut...

jokaisella on tarina,
jokaisella

toisilla kiehtovampi,
toisilla tavavallisempi,
mutta
synnytty on,
kuoleman jälkeen hetken luetaan

puu, joka lehtensä syksyllä luovuttaa,
ei itke,
se iloitsee,
sillä ruskottuneessa lehdessä on tarina

muuttolinnut....

muuttolinnut vilkuttavat,
pois lentävät,
tilhet sentään pistäytyvät,
jätin heille pihlajanmarjat
  syksy luo elämän,
jättää eilisen ja talven yli kurkottaa,
sitten näen
muuttolintuni taasen.

peukalokyydillä...

elämä on pitkän matkan
päässä,
siellä mihin ei joutilaana kuljeta,
eikä
peukalokyydillä soudeta,
elämä on käsissäsi.

Kiitos äiti...

Kun maailma syrjii,
Silloin muistelen ymärtäväistä katsettasi,
Lohduttavia sanojasi,
Kiitos äiti, että vielläkin huolehdit,
Vaikka olen isoisäikäinen.

Hymy..

Hymy hymyilyttää,
Mukavasti.
Hymy loistaa pienestä ilosta,
Isosta jo nauruun herkiää.

Ikuisuus...

Ikuisuus en enemmän ,
Kuin näen,
Se kulkee pidemmän tien,
Minä vain
Alkupätkän.

Mara...

Mara on tullut vanhaksi ja
Höppänäksi,
Helsiseväksi papparaiseksi,
Jolla vitsit laukeaa,
Muttei naurata lainkaan.

Syksy...

Syksyllä on valmiita marjoja ja
Punaposkisia omenoita,
Syksyllä elämä valmistuu,
Keväällä syntyy ja
Pitkän talven kestää.

alaska...

siitä on aikaa, kun
yhdysvallat alaskan osti,
mut
nyt sitä myyjä taitaa
katua?

ennakkoluulot...

elämän tilanteet pitäisi ottaa
mahdollisuuksina,
ei torjuen
   ennakkoluulot hyvästä totta vie,
mut
tyrmätä tuosta vain turhaa lie.

orjakin...

orjakin on ihminen,
mutta orjuus kiellettiin,
nyt
villiä riistaa

kaverina...

itseään ei voi katsoa,
peilikin heijastaa ja naapurit kateellisina
esittävät mielipiteitä,
mut
itsensä voi
tuntea,
kunhan kaverina oltais.

pakattu täyteen....

ihminen on jo syntyessään
pakattu täyteen,
on odotusta jos toisenmoistakin.
vanhemmat odottavat,
kummitädit vaanivat,
opettajat ohjeistavat,
mutta ihminenhän on jo
täynnä.

tässä vaiheessa täytyisi
kuormaa purkaa,
kylmästi vaan kaikki roinat
kirpparille,
sieltä joku puuttellinen ne
hamuaa.

aikuisena täytyis irrotella,
repästä paineita pellolle,
toiset ryyppää tajun kankaalle,
toiset vetäsee maratonin,
mutta monet
paksummat huutavat suoraa huutoa
sisuksensa
tyhjiksi.

ihminen selviytyy, jos välillä tyhjentää,
ahkerampien täytyy tyhjennellä
useammin.

Päivät...

Ihminen päivästä toiseen selviää,
Kun
Nukkuu yöt,
Jos yhdenkin jättää väliin,
Niin päivät on ihan
Sekaisin.

Tarusjärvi...

Tähtitaivaan alla ihmiset asuvat,
Asuvat ja riitelevät,
Sotkevat luonnon helmaa ja viimen nuukahtavat.
  Sitten on tähtitaivaan portilla monen monta sorttia
Sisään pyrkijää.
Kaksi on vain ovea,
Toinen aukeaa ihmiselle, joka vähemmän
Kerkes pahojaan tekemään,
Toinen ovi aukeaa ihmisille,
Jotka ovat tarusjärvessä uineet,
Tuossa järvessä saateettomassa.

Varpunen...

Ulkona vihloo pohjoistuuli,
Varpunen painautuu puun kylkeä vasten,
Sulkee silmänsä ja nukahtaa.
  Se on pitkän päivän valvonut,
Sillä on vaivanaan jalka, jota on särkenyt
Koko kesän.
Se suojaa sitä siipensä suojassa ja
Siellä kipu hieman hellittää.
Lintu pelkää ankaraa talvea, mutta lohduttaa
Itseään sillä,
Että lähitalon mummo on pitänyt ruokintapaikkaa.

Aamuaurinko saa linnun herreille,
Jalkakin tuntuu paremmalta.
Se lentää tutun lenkin,
Huomaa mummon ja kissan, joka jolkuttaa mummon
Kintuissa,
Linnulle tulee kotoinen olo,
Se laulaa sydämmensä kyllyydestä,
Kissa lipoo viiksiään ja mummon kasvoilla on
Herttainen hymy.

Äidit ja lapset..

Äidit ja lapset
Elämän sydämmet,
Rakkauden pyhimmät.

Ilmapallot...

Maailmassa voisi olla enemmän
Ilmaa,
Niin paljon, jotta sitä riittäisi
Jokaiseen ilmapalloon.

Sodat ja muut riitasuudet johtuvat siitä, ettei
Ilmapalloihin happi riitä.

Syyriassa on nyt
Happi tosi vähissä.

pakkaspäivä...

talvella on nenä jäässä,
varpaita kipristelee ja
korvanlehti pakkaselle
heiluttaa.

jänis kurkkaa kinoksen takaa,
kettu katselee kelopuun varjosta,
he ovat hippasilla,
pakkaspäivän ratoksi.

kumpikin on isovanhempia, joten eivät viitsi
enää lasten lailla,
sillä kumpikin tietää toistensa metkut,
mutta näin pakkaspäivällä on kiva
korvia heiluttaa,
hännänpäällä morjestaa.

aikaansaannot...

elämästä selviää vähemmällä,
kun ei itseään kaikesta
syyttele,
ei ainakaan omista
aikaansaannoksistaan.

tuttujen luo...

arki on turvallista,
tutut jutut ja samat tutut,
mut
pyhäpäivät mielen ylentää,
aidan yli kurkistaa,
siellähän ruohokin vihreämpää,
kunnes om palattava
arkeen,
tuttujen luo.

pienet lapset...

pieniä lapsia tulisi hyvin
katsella,
heitä täytyisi paremmin
hoidella,
kouluttaa ja kasvattaa,
   sillä pian osat
vaihtuvat.

vanhus....

vanhuus on viisautta ja
elämän kokemusta,
vanhus on ollut elämän
esikäyttäjä

viisas vaimo..

tärkeällä miehellä on viisas vaimo,
niin viisas, että
mahtavakin hyvin voi.
  mahtavalla miehellä on perinnöksi saatu
omaisuus,
viisas vaimo ahkerasti sitä
sosialisoi ja viimein
kunnanvaltuustoon kerkiää,
jäseneksi sosialismin.

varjo...

katse hakeutuu valoon,
se varjon jättää,
kuljet valoa kohden,
eilinen jää.

huomenta...

huomenta voidaan sanoa myös
illalla,
mutta silloin pitäisi olla
omassa aamussa.
  ihminen on kesytetty kissa,
herääkin samoihin aikoihin,
mutta
illalla heräävillä on viellä sitä
jotain.

Mustasukkainen mies....

Mustasukkainen mies astuu
Ratikkaan,
Ei istu, vaan ottaa lujan otteen tangosta ja
Nojaa ikkunaan.
Hän ei katso minnekkään,
Hänen kasvonsa ova hiljaa,
Mutta hänen päässään raksuttaa,
Sillä hän on pienen kunnan pyhäkoulun vanhempi opettaja.
  Käymän tieltä hän täällä on,
Kävi tapaamassa siskoaan,
Tämä täytti
Pyöreitä, vaikka laiha ja kuiva on.
   Mustasukkainen mies ei tykkää
Pääkaupungin meiningistä,
Täällä on puolialastomia ihmisiä,
Muualta tulleita ja yleensäkkin ihmiset ovat
Vetelän näköisiä.
  Mustasukkainen mies jää rautatieaseman pysäkillä pois,
Siirtyy asemalle,josta lähtee kohtapuolin juna kotikuntaan,
Jossa ei ole näin jumalatonta menoa.
  Hänen kasvonsa rupeavat elämään,
Olemus ryhdistäytyy ja hän heittää sukat roskikseen,
Josta kerjäläinen ne hetipikaa itselleen adoptoi.
Hän ei ole enää mustasukkainen mies.

Huokaset...

Huokaset,
Työpäiväsi on täysi.
Kävelet ja loppumatkan juokset
Kotiisi,
Jossa saat olla itsesi
Työvelvollinen.
   Sinua vastaanottaa kissasi,
Tuo uskollinen viiksivallu,
Jolla on leikkisä mieli.
   Ilta mailleen ehtii,
Päiväsi on mailleen siirtynyt,
Unimaille makoisille vetäydyt,
Kissasi painaa päänsä kylkeäsi vasten ja
Kehrää sinut uneen.

Sarastus...

Kirjava taivaanranta on
Huomisen ikkunaverhot.
Ilta saattaa päivän mailleen,
Josta aamun sarastus valkenee.
  

Elinikäinen rakkaus...

Elinikäinen rakkaus syntyy pienistä
Asioista,
Semmoisista jokapäiväisen
Turhamaisuuksista jotka tulevat ja
Menevät, eivätkä jälkiä jätä.

Kompurapolvinen

Elämä on satuja täynnä,
Tositarinoitakin,
Elämä on paljon asioita,
Ilon ja surun päiviä.
  Jokaiselle tavaraa riittää,
Ei kannata hamstrata, eikä ylijuosta,
Muttei turhaan kannata jäädä makoilemaankaan,
Vaan elää mielen mukaan,
Sen mieluisemman.
   Joskus polvet on turvoksissa,
Mutta hetken ravistelun jälkeen,
Elo taittuu jälleen,
Mut jos turvotukset ei laannu,
Antaa mennä kompurapolvisena vaan.

Ruiskaunokki...

Ruiskaunotar on kesän lapsi,
Siniverinen tuulen tyttö,
Kukkapenkin kaunokainen,
Jolle perhoset hyvää päivää
Toivottavat,
Yötön  yö vilkuttaa ja jonka
Herrasmiehet morsiamilleen
Ojentavat.

Nuotiotuli...

Nuotiotuli loimuaa, vierellään
Tuhat matkustajaa.
He tulta pelkäävät,
Mut se lämmönvalon heille suo,
Siit pelot siirtykööt.
   Yöperhoset hetket elää vain,
Sen luoja heille soi,
Ja
Metsätyömiesten nuotiotuli
Elämän ihanuutta loi.

Näläkänen,,..

Nälkäisenä ihminen kiivastuu,
Hyvinsyönyt vaan huokaa,
Huutelee, lisää tuokaa,
Josta kylelleen pian kellahtaa.
  Nälkäsellä on tehokkaat silmät,
Uupumattomat kädet ja hyvin
Levottomat jalat.
  Nälissään ihminen kiivastuu,
Herkästi toisen liiviin takertuu,
Joten leivänkannikka lie kanssakulkijan
Parahin
Turvatakuu.

Elämällä on jalat...

Elämällä on monta jalkaa,
Vaikka aika kädetön on.
Elämää täytyy itsekunkin työntää,
Avittaa tuontuosta,
Välillä hitosti
Hiostaa.

Ruska...

Syksyllä puu lehtensä
Luovuttaa,
Ne lehtensä,
Jotka vaivalla kasvatti.
Syksyllä puu hyvillämielin,
Sillä
Pitkän talven jälkeen oksillaan jälleen silmu aukeaa,
Ne silmut, joista elon ruska jälleen syntyy.

muistan...

sinut muistan, vaikka
kaikki unohtaisin,
sinut siksi,
ettet koskaan mitään virkkonut,
sanoit vain silmilläsi.

hapata...

kun hyviä mietit,
hymysuussa kuljet,
et paljon hapata kerkiä.

silakkamarkkinat...

silakkamarkkinoilla pyörii väkeä,
entisiä maalaisia,
muikkuja.
kalastajat ovat suomenruotsalaisia vähemmistöläisiä,
saaristosta.
ovat
ikäisiä,
nuoret ovat töissä handelsbankissa.
  ostan kennetiltä kampelan,
se on litteä kala,
mutta maultaan mahoton,
kennet on sen valmiiksi savustanut.
  kiitän ruotsiksi,
kennet tykkää.
   kävelen kauppatorilta presidentin linnaa kohden,
ihan vain sen vuoksi, ettei sinne lokit uskalla tulla.
    kalan söin ennen suurta kirkkoa,
istun yhdelle sen portaista,
olen yksi turisti muiden joukossa,
 ottivat minusta kuvan,
minusta,
muikusta.

työmatka....

työmatka on elämän reissu,
aikaisia heräämisiä,
myöhäisiä kotiinpaluita.

työmatka antaa ulkoilmaa
silmille,sielun maisemille,
vaikka useimmiten väsyttää.

kotiinpaluu on matkoista
maukkain,
menomtka on ylämäkeä,
vaikka ajankin tasaisia teitä.

ilman työmatkaa olisin jotain
muuta.

hyvämieli...

hyvämielisyys on synnynnäistä,
sitä ei opetella, eikä se taivu
valintojen kohdatessa.
mut
missä lie hyvämieli?

paljastan sinulle
itsesi,
näytä kasvosi,
sinut on löydetty!

ajaton...

ajat määräävät elämäämme,
hoivaavat ja käskevät.
    ajaton ei ole yötön yökään,
sillä
revontulet loimuavat,
sudet porontokkaa paimentavat ja
jouni on umpihumalassa

lyijykynällä....

lyijykynällä aloitin sivistymiseni,
kansakoulussa
aloitin,
aapiskukon seurassa kirjoittelin.
  siitä on jo aikaa,
opettajatkin jo yläkerrassa ja koulukin
mätäni pystyyn.
  mut opit on kantaneet,
oon elämääni ynnännyt ja lasketellut.

keskuspuisto...

ihan tavallinen ihminen,
käyn töissä, jos niitä on,
käyn kaupassa ja ilmoja haistelen,
koirakin on,
siksikin usein ulkoilen.

istun keskuspuiston penkillä,
kuten aina, kun tarkenee.
töölöönlahti on lätäkkö,
päijänteeseen verrattuna,
mutta eihän siellä eduskuntataloakaan.

ihmisiä on paljon,
kantasuomalaiset erottuvat,
vetävät, kun viimeistä päivää.

tuttu pulu tulee kyhnäämään,
koirani nuolasee tätä ja murennan pullan palan,
heti meni,
silmänsä kiitti,
toinenkin.

varpaat...

ihmiselle jäi varpaat muistoksi
ajoista jolloin hän puitten latvoissa viihtyi.
   ihminen on muuttunut,
tipahti puusta ja
istuu nyt
autossa ja varpaita kutittaa.

kokoinen...

ihminen on itsensä kokoinen,
joka paikasta,
sillä
muuten
tuuli veis

ennenmuinoin...

ennenmuinoin kaikki oli suurta,
dinosaurukset lentokoneen kokoisia,
mutta heitä ei ollut paljoa,
sillä
söivät toisiaan.

tätänykyä kaikki on pienempää,
mutta runsaampaa,
mut
yhäkin
syövät toisiaan

tilaa...

elämässäsi on monta päivää,
monenmonta hetkeä,
jotka käyvät
sinussa.
   elämässäsi on paljon tilaa,
siksi kaikki
pyrkivät luoksesi.

Kuki....

Tunnelma kasvaa,
Muttei
Kuki.

Valjastan...

Mun eloni on suuremman
Tekemää.
Itseni vain markkinoille valjastan,
Elämääni ravailen,juoksujalkaakin kiirehdin,
Mut viimein minunkin on pakko huohahtaa ja
Pienuuteni tunnustaa.

Myrskysää....

Merellä on myrskysää, se tummanpuhuvana elämää
Lainehtii
Se
Laivoja keinuttaa, rannoille vilkuttaa ja väsyneet muuttolinnut
Vaahtopäilleen majoittaa.
  Merimies tuntee meren sielun,
Siksi hän hiljaa myrskysäätä kunnioittaa,
Messiinsä majoittuu,
Sil turhaa on rannoille vilkuttaa,
Sieltä ikävän vaan vaahtopäät tavoittaa.

kävelen...

kävelen yksinäin,
en pidä tukijoista,
mutta rakastan ohikulkijoita.

serkukset...

serkukset,
heillä yhteinen eilinen.
isoäidit ja isät,
elämän sarat,
karvilan pellot ja mummon ja papan
ymmärtäväiset silmät,
serkukset ovat heistä tulleet,
nyt
tässäpäivässä tavanneet.

kolmas maailman sota....

venäjä on iso maa,
etkö sinä,
      maan päämies sinne mahdukkaan?
ympärilläs pienet pelkäävät,
isommatkin,
oletko sinä se ihminen, joka
aloittaa kolmannen maailman palon,
sen, joka tuhkaksi elämän saattaa.

peili....

katsot itseäsi peilistä,
näet puolet itsestäsi,
kasvosi, joista sinut tunnistetaan,
mutta toista puoliskoa et muille
näytä,
se on itseäsi,
ilman pintakiiltoa.

Muurahaiskeitto...

Kävelen nyystölän ikivanhaa lehmipolkua,
Aistin, kuinka karjakko huutelee lypsylle,
Ilves seuraa liikennettä,
Jota johtaa onni sonni, jolla on yrmeä ilme,
Siksi kissa koivun ylimmällä oksalla keinuu.
  Karhukoira seuraa sivumalla karjan kulkua,
Sen kovan luonteen on itse metsän valtiaskin
Kokenut,
Siksi karhu antaa retkikunnan kulkea rauhassa ja
Toisaalta sillähän on kylässä kettu ja he nauttivat
Maukasta hirvisonnia, puolukkasurvoksen  kera,
Sen muuten heille teki pitkäkaulainen kurki,
Joka sai vaihtolahjaksi muurahaiskeittoa,
Jonka karhu osaa maukkaaksi keitellä.

Aito rakkaus...

Rakkaus on tulilieskoja ja iltapäiviä.
Yksikseenkin voi rakastaa.
Voi,voi, vaikka sydämmen kyllyydestä,
Sillä
Rakkaus ei portsareita
Kaipaa.
Rakastaa voit hyvää oloasi,
Taivaan kirkkaita tähtiä ja
Aamuautinkoa,
Siskon lapsia tai
Työmaaruokalan siistijää,
Kunhan vain sen aidosti teet.

Nyystölän kettu ja karhu...

Kettu nousee takajaloilleen,
Se katsoo pellon reunaan,
Huomaa siellä nyystölän komeimman
Kulkijan,
Mustanenäisen karhun,
Joka muurahaispesää tyhjentää,
Röyhtäilee ja rintaansa raapii.
  Kettu on oppinut antamaan metsolle
Tietä,
Asuvat samalla mättään kielekkeellä ja
Heillä on hyvät suhteet,
Jotka taas muita metsän eläimiä
Kismittää.
  Karhu lupas päivemmällä, että
Se saisi jämät hirvestä,
Jonka tämä oli nitistänyt.
Kettu ootteli,
Jotta metso saisi muurahaisista kyllikseen ja
Siirtyisi hirvenpaistin kimppuun.
Kettu lipoi suupieliään ja heilutteli
Tuuheaa häntäänsä ja toivoi metsän kuninkaan
Pian siirtyvän lounaspöytään, yhteiselle
Asuinalueelle,
Mättään niemekkeelle.

kuperkeikkaa...

elämä on valintoja,
kipeitä ja hilpeitä,
mut
sujuu se elo joutenkin,
silloin tosin jää paitsi hikisistä hetkistä,
onnenmaan antimista,
mut
loppujen lopuksi kuperkeikkaahan
tää kaikki lie.

Ei voi ymmärtää..

Kaikkea ei voi ymmärtää,
Ei aina sitäkään minkä käsittää.
Sodat ja sairaudet,
Niissä ihminen on
Heikoimillaan.

yksinkertainen elämä...

vuodet vierivät,
aika kulkee ajallaan,
kaikki muu
tavallaan.
  ennen olin nuori,
ennen oli kuudenkymmenen ensimmäinen
kerta, kun näin koivun hiiren korville vihertävän,
nyt,
ihan samoin silmin.
   vain minä harmaantunut,
elänhän yksinkertaisen elämän.

varikseni...

varikseni on komia lintu,
mutta muilla
toinen maku.

toin linnun tyynyllein, kun tikka koputteli
sitä lapsena,
meinas itelleen viedä,
mutta eiköhän sille nuo käpyset riitä.

mulla on pirtti täynnä unohtuneita tavaroita,
joita varikseni kantaa teitten poskista,
joskus ihan tarjottimeltakin.

kerran nolotti, kun tuttu mies kyliltä tuli
kylään ja kertoili kadottaneensa
tekohampaat.
  pyysin kokeilemaan viimeksi tullutta
paria,
hampaat loksahtivat justiin kohilleen ja
miehelle tuli loistokas ilme, kehui kuin omiaan,
joten sanoin, että pidä vain.

pois lähtiessään ukko siunas minut,
väitti jopa, että oon herran uusi tuliainen
tähän maan kolkkaan.
kiitin ja pyysin olemaan unohtelematta,
ukkoa nauratti, kuten minua ja lintustain.

padasjoentie...

padasjoentie kaksneloselta,
kun lahdestapäin padasjoelle sisään kurvaan.
tie on loppupäästä loistokunnossa, mutta alkupää jäänyt
routamaan kouraan.
  metsän eläimetkin tietä varoo,
siin tassut koloseen uppoo,
eikä silloin oo luonnossa helppoa tassuttaa.

unelmat...

unelmat toteutuvat,
tavalla, jota et aatellutkaan,
tavalla, jota et unelmoinutkaan,
joten
jatka vain,
unelmat elämääsi ohjatkoon.

hämärrä

elämäsi ei etene,
ellet aatoksillas kulje,
päiviäs yllätä,
öitäs unelmoi ja iltojasi
hämärrä.

 

puolustuksen vuoro...

ei voi ain syyttää,
välillä
on puolustuksen vuoro.
  moitin usein sinua,
mutta usein moitteeni kohde olenkin itse.
mutta, kukas se nyt
niin
itsekäs.
  olet niin läheinen, etten itseäni
sinulta näe.