kotoni on
sijani,
sinne painun,
kun muusta kerkiän,
siellä lepään, kun muualla uuvun
torstai 30. marraskuuta 2017
siloin tällöin...
silloin tällöin hymyilen,
se huvittaa,
mutta oon nauranut itkiessänikin,
sillä kerään nuotalla
tunnelmia,
sillä
haluan elämänsydämmen
nauravan
paikallislehti...
paikallislehti kertoo
kotikulmien jutut,
kääntäen monet nutut,
arjen ja pyhän elintavat,
siellä monta tarinaa, joista
jokainen
osakseen jotakin saa,
paikallislehti kertoo elintavat,
pienetkin ilonharmin tapahtumat,
siksi
sitä torstaisin hyvinmielin lueskellaan
kotikulmien jutut,
kääntäen monet nutut,
arjen ja pyhän elintavat,
siellä monta tarinaa, joista
jokainen
osakseen jotakin saa,
paikallislehti kertoo elintavat,
pienetkin ilonharmin tapahtumat,
siksi
sitä torstaisin hyvinmielin lueskellaan
portukali...
portukalissa on
rikkaan hyvä olla,
siellä ei verokarhu lompsallas käy,
vaan voit nauttia bruttona kaiken nääs,
sil
rikkaalle siellä onnenovet avautuu,
eikä niistä härmälään kuiskaillakkaan
rikkaan hyvä olla,
siellä ei verokarhu lompsallas käy,
vaan voit nauttia bruttona kaiken nääs,
sil
rikkaalle siellä onnenovet avautuu,
eikä niistä härmälään kuiskaillakkaan
tasajalalla...
lumiharsoisella kylätiellä
astelee ilveskissa,
joka on pulskansolakassa kunnossa,
se tallustaa mieluusti tiellä,
sillä risukossa on kostean hankalaa
rientää,
mutta tiellä on mukavaa kävellä tasajalalla ja edetä
muikunpyytäjän mökille,
jossa
muikunpyytäjä on tullut kalareissulta
hiljaisuus...
hiljaisuus antaa
aikaa, vaikka se odottaa,
kuuntelet kun ovi narahtaa ja
sitten olet toinen mies,
sillä äänet sinua ohjaavat,
luokseen pyytävät,
mutta et tahdo,
sillä hiljaisuus antaa enemmän
aikaa, vaikka se odottaa,
kuuntelet kun ovi narahtaa ja
sitten olet toinen mies,
sillä äänet sinua ohjaavat,
luokseen pyytävät,
mutta et tahdo,
sillä hiljaisuus antaa enemmän
päijänne ja saimaa....
päijänne on iänikuinen,
se on suuristä järvistä
eteläisin,
siellä aikoinaan norppakin
rantakivillä lötkötteli,
mutta
aika määräsi sen saimaan saaristoon,
kerimäen puruveteen,
jossa sillä
on lokoisat oltavat,
mutta ei se päijännettä ole unohtanut,
ei
ainakaan nyystölänlahtea, jossa se eleli
ennenmuinoin
se on suuristä järvistä
eteläisin,
siellä aikoinaan norppakin
rantakivillä lötkötteli,
mutta
aika määräsi sen saimaan saaristoon,
kerimäen puruveteen,
jossa sillä
on lokoisat oltavat,
mutta ei se päijännettä ole unohtanut,
ei
ainakaan nyystölänlahtea, jossa se eleli
ennenmuinoin
lintu...
onnellinen on pieni lintu,
kun tuulen suojaa
saa,
jyväsen ja toisenkin,
siksi se ihanasti laulaa,
haluaahan se
elämästään kiittää
kun tuulen suojaa
saa,
jyväsen ja toisenkin,
siksi se ihanasti laulaa,
haluaahan se
elämästään kiittää
sata vuotta....
sata vuotta on pitkä aika,
sitä ei jokainen yhtäpötköön näekkään,
mut
ketkä näkevät,
he tietävät
ihminen elää alussa ja lopussa
toisten käsien avittamina,
he ovat yleensä nuorempia,
mutta nykyään satavuotiaat jelppaavat
kasikymppisiä
huoltoasema...
ajan huoltoaseman pihaan,
niin tein
nuorena usein ja siellä kaikki
huoleni korjaantui,
muttei ei enää,
sillä kylmää menovettä
vain kaupataan,
ei ole enää omistajaa, joka
tulijaa tervehtii
tankkaan ja lähden,
ennen en tehnyt niin,
vaan tankkasin ja jäin jutustelemaan,
maailmaa korjailemaan
niin tein
nuorena usein ja siellä kaikki
huoleni korjaantui,
muttei ei enää,
sillä kylmää menovettä
vain kaupataan,
ei ole enää omistajaa, joka
tulijaa tervehtii
tankkaan ja lähden,
ennen en tehnyt niin,
vaan tankkasin ja jäin jutustelemaan,
maailmaa korjailemaan
ihminen on jokapäiväinen...
ihminen on jokapäiväinen,
ihankuin
mekin,
sinä ja minä ja muut ohikulkijat,
ihminen muuttuu jokapäiväiseksi,
kun istuu bussissa ja jonotetaan
ämpäreitä tai ihmetellään maailman kurjuutta
ihankuin
mekin,
sinä ja minä ja muut ohikulkijat,
ihminen muuttuu jokapäiväiseksi,
kun istuu bussissa ja jonotetaan
ämpäreitä tai ihmetellään maailman kurjuutta
ikkunaverhojen takainen....
moitit muita helposti,
kädenkäänteessä,
mut
et
itseäsi,
sinä,
jokapaikan näkijän kuulija,
sinä
ikkunaverhojen takainen
kädenkäänteessä,
mut
et
itseäsi,
sinä,
jokapaikan näkijän kuulija,
sinä
ikkunaverhojen takainen
valtapolitiikka...
valtapolitiikka on
muurahaiselle uhka,
sillä se päätti rakentaa
motorwayn sen kotosen päälle,
ei auttanut muurahaisen valitukset,
eivätkä hyväntahdon eleet,
vaan valtapolitiikka huristelee ny sen kotosen päältä,
mutta
onneksi turvapaikan se sai valtapolitiikon
asunnosta,
sinne se pikkuhiljaa yhdyskuntaansa rakentaa ja
viimein koko höskän valtaa
muurahaiselle uhka,
sillä se päätti rakentaa
motorwayn sen kotosen päälle,
ei auttanut muurahaisen valitukset,
eivätkä hyväntahdon eleet,
vaan valtapolitiikka huristelee ny sen kotosen päältä,
mutta
onneksi turvapaikan se sai valtapolitiikon
asunnosta,
sinne se pikkuhiljaa yhdyskuntaansa rakentaa ja
viimein koko höskän valtaa
raskas matka...
olet kulkenut raskaan
matkan,
olet haudannut lapsesi,
olet unohtanut
kotis sisustukset ja puolisonkin
rauhallisemmalle jätit,
sinä,
menestyksen teitä kulkeva,
sinä joka opetat
hyvin elämään
matkan,
olet haudannut lapsesi,
olet unohtanut
kotis sisustukset ja puolisonkin
rauhallisemmalle jätit,
sinä,
menestyksen teitä kulkeva,
sinä joka opetat
hyvin elämään
jollakulla...
yksin et huomiseen pääse,
vähintään kynnykselle
ehdit,
muttet ovea auki saa,
sillä
avaimet on jollakulla,
muttei sulla
vähintään kynnykselle
ehdit,
muttet ovea auki saa,
sillä
avaimet on jollakulla,
muttei sulla
yhtenäinen eurooppa...
yhteinäinen eurooppa tuo vakautta,
se
on mantereemme juttu,
ilman sitä
olisimme eri juttu,
olisimme kuin susilauman saartama ajokoira
se
on mantereemme juttu,
ilman sitä
olisimme eri juttu,
olisimme kuin susilauman saartama ajokoira
kulttuuriministeri...
kulttuuriministeri ei tykkää
vähemmistöistä,
hän ei heidän laulujaan laula,
eikä ainakaan
kirjojaan lue
vähemmistöistä,
hän ei heidän laulujaan laula,
eikä ainakaan
kirjojaan lue
siivosti...
ihminen kuvittelee pääsevänsä
taivaaseen,
jos on kiltisti,
niin hälle on sanottu ja sanojalle kerrottu
iät ja ajat,
eikä siinä
mitään,
ollaan vaan siivosti
pienenlapsen äiti...
pienenlapsen äiti on
elämänherkkä,
hän antaa lapselle kaikkensa,
hänen silmänsä loistavat
pienokaiseen,
hän,
elämän synnyttäjä,
joka ei vaivojaan valita,
vaan katsoo pienokaiseensa,
sillä
rakkaus sitoo heidät
elämänherkkä,
hän antaa lapselle kaikkensa,
hänen silmänsä loistavat
pienokaiseen,
hän,
elämän synnyttäjä,
joka ei vaivojaan valita,
vaan katsoo pienokaiseensa,
sillä
rakkaus sitoo heidät
tavallinen ihminen...
tavallinen ihminen yrittää
selvyytyä
arjesta ja
pyhäpäivistä,
elämä maksaa,
ken sen jaksaa hän iltapuolella
hymyhuulin nukahtaa,
mutta
aina ei ole näin,
sillä tavallisen ihmisen elämä on
nuorallatanssijan taival
selvyytyä
arjesta ja
pyhäpäivistä,
elämä maksaa,
ken sen jaksaa hän iltapuolella
hymyhuulin nukahtaa,
mutta
aina ei ole näin,
sillä tavallisen ihmisen elämä on
nuorallatanssijan taival
silmien lepyttäjä...
yksin jaksaa hiljaisestikkin,
jaksaa
erakon lailla,
saa puhella ummet ja lammet,
kirota suonsilmäkkeet ja lokkien paskat,
mutta
missään ei näy silmien lepyttäjää,
sinua
jaksaa
erakon lailla,
saa puhella ummet ja lammet,
kirota suonsilmäkkeet ja lokkien paskat,
mutta
missään ei näy silmien lepyttäjää,
sinua
myrskytuuli...
taivas on synkänpuhuva,
myrskytuuli kuusenlatvan käpyjä
heiluttaa,
se myös avomerilaivaa keinuttaa,
myrskytuuli on tummanpuhuva,
tulisalamoiden tulimielinen ja
kaikki kunnioittavat sitä,
eivät pahaa sanaa virkotuksi saa,
sillä niin on tummanpuhuva
myrskytuuli
ukkosenjumala...
elää saat mitenpäin vain,
voit haastaa maailman riitaan,
voit
ukkosenjumalalle heristellä,
mutta et
omalletunnolles,
sillä
jos sen saat raivoihinsa,
sinä tuuletut
avotulella,
rakkaudettomassa iltahämärässä
voit haastaa maailman riitaan,
voit
ukkosenjumalalle heristellä,
mutta et
omalletunnolles,
sillä
jos sen saat raivoihinsa,
sinä tuuletut
avotulella,
rakkaudettomassa iltahämärässä
keskiviikko 29. marraskuuta 2017
onnettomat sumut...
kun olet äiti ja isä,
olet
lapsen tärkein,
olette tärkeimpiä kuin kaikki
elämän enemmän,
olette lapsen
elämä,
se elämä, jota katsotte isovanhempina,
tahi
onnettomien sumujen läpi
olet
lapsen tärkein,
olette tärkeimpiä kuin kaikki
elämän enemmän,
olette lapsen
elämä,
se elämä, jota katsotte isovanhempina,
tahi
onnettomien sumujen läpi
elämä on hetki...
elämä on hetki,
rakkaita ja surun aamuja,
iltapäivän koittavia,
ystävyyden saattamia,
rakkaus,
se on hetki,
ei ikuisuus,
mutta se säilyy
rakkaita ja surun aamuja,
iltapäivän koittavia,
ystävyyden saattamia,
rakkaus,
se on hetki,
ei ikuisuus,
mutta se säilyy
kun...
kun ihmiseltä viedään työ,
häneltä riisutaan
paljon,
kun rakkaus himmenee,
siihen mukautuu,
mutta. kun viedään työ,
silloin ei nukuta
ensi yö
häneltä riisutaan
paljon,
kun rakkaus himmenee,
siihen mukautuu,
mutta. kun viedään työ,
silloin ei nukuta
ensi yö
karvila...
miun mummo ja pappa asuivat
karvilassa,
siellä savonlinnan
kyläsessä,
siellä missä minä
elämään ihastuin,
luontoon rakastuin ja
ikuisen hyvätuulisuuden
vinttikaivosta eläämääni join
karvilassa,
siellä savonlinnan
kyläsessä,
siellä missä minä
elämään ihastuin,
luontoon rakastuin ja
ikuisen hyvätuulisuuden
vinttikaivosta eläämääni join
ujo...
nuorena olin ujo,
hyvin arka,
sillä en paljon ihmisiä
nähnyt,
sittemmin näin ja kättelin paljon,
mutta
olen
yhäkin ujo,
sillä en montaakaan vielläkään nähnyt,
vaikka
kaikkia kätellyt
hyvin arka,
sillä en paljon ihmisiä
nähnyt,
sittemmin näin ja kättelin paljon,
mutta
olen
yhäkin ujo,
sillä en montaakaan vielläkään nähnyt,
vaikka
kaikkia kätellyt
uraohjus...
ihminen joka myy perheensä
etujensa vuoksi
on
haudannut heidät
elävältä,
ihminen,
uraohjus tahi nahjus,
perheesi itkee
etujensa vuoksi
on
haudannut heidät
elävältä,
ihminen,
uraohjus tahi nahjus,
perheesi itkee
veloitettavaa...
rikas on yksinäinen,
yhtä yksinäinen, kuin
köyhäkin,
sillä heillä ei ole ketään
veloitettavaa
yhtä yksinäinen, kuin
köyhäkin,
sillä heillä ei ole ketään
veloitettavaa
joulu ja minä...
joulu ja minä,
yksinäinen,
silloin enemmän,
enhän näe puistossa ketään,
en
tähteäkään,
minä,
seurallisen tavallinen olen yksin,
jouluna yksinäisin
yksinäinen,
silloin enemmän,
enhän näe puistossa ketään,
en
tähteäkään,
minä,
seurallisen tavallinen olen yksin,
jouluna yksinäisin
rakkaus on hauskaa...
rakkaus on hauskaa,
tykkään,
rakastan omaani ja katson luonnon
kauneutta,
en tiedä mitään ihanampaa, kuin
sinä ja luonnon tuoksut,
näreoksat ja suviyöt...
elefantti...
mulla on navetassani elefantti,
ihan oikea norsu,
mut en voi sitä esitellä,
sillä sen maahantuonti on
kielletty
käymme yönseuvulla metsätöissä,
sillä norsu
voittaa voimakone bonssenkin, kun
se vetelee ryteiköstä ropsipinon poikineen
norsun kanssa käymme myös nuotalla,
mutta
aina mulla pelko persiis,
milloin jäätanssimme alkaa
ihan oikea norsu,
mut en voi sitä esitellä,
sillä sen maahantuonti on
kielletty
käymme yönseuvulla metsätöissä,
sillä norsu
voittaa voimakone bonssenkin, kun
se vetelee ryteiköstä ropsipinon poikineen
norsun kanssa käymme myös nuotalla,
mutta
aina mulla pelko persiis,
milloin jäätanssimme alkaa
kekkonen oli suurmies...
kekkonen oli suurmies,
mutta vain aikansa,
neljänneksen
ilmari kiannosta,
joka supatteli järkeviä ihan lppuun
saakka
mutta vain aikansa,
neljänneksen
ilmari kiannosta,
joka supatteli järkeviä ihan lppuun
saakka
päijänteen tuulipuisto...
päijänteelle pitäisi saada
tuulipuisto,
sillä muikut hupenevat ja ilmasto lämmiten
myrskyää,
siit
monta kilowattia joka lamppua valaisis,
mut hio hoi,
sehän ei
hiilivoimamiehille käy,
ei ydinvoimankaan,
eikä varsinkaan
tukkimetsän perijälle,
hio hoi
tuulipuisto,
sillä muikut hupenevat ja ilmasto lämmiten
myrskyää,
siit
monta kilowattia joka lamppua valaisis,
mut hio hoi,
sehän ei
hiilivoimamiehille käy,
ei ydinvoimankaan,
eikä varsinkaan
tukkimetsän perijälle,
hio hoi
hiljainen kylä...
hiljainen kylä,
ei äänen ääntä,
vain tuulen tuoksut,
näen kauneutta,
sillä hiljaisuus avartaa näkemään,
kuusen latvassa istuu kanahaukka,
se näkee
elämää,
kävelen ohi,
eikä haukkakaan minua vilkaise,
peltohiirelle se aikaansa suo
ei äänen ääntä,
vain tuulen tuoksut,
näen kauneutta,
sillä hiljaisuus avartaa näkemään,
kuusen latvassa istuu kanahaukka,
se näkee
elämää,
kävelen ohi,
eikä haukkakaan minua vilkaise,
peltohiirelle se aikaansa suo
viisaus...
ennen luulin tietäväni,
tänään olen
polvillani epätoivosta, sillä tieto
ei minua kosketa,
vaan jättää minut
miettimään
olen ollut viisas vain
kertaalleen,
en ole kuitenkaan ole ymmärtänyt,
ettei viisautta ole laisinkaan,
vain
ymmärrys,
vain ymmärtämällä
viisaus pyhittyy
sen ainoan kerran
ymmärsin, että
olen opetettu ihminen,
mut jonkuhan sen opettajanikin on
saanut
tajuamaan
tänään olen
polvillani epätoivosta, sillä tieto
ei minua kosketa,
vaan jättää minut
miettimään
olen ollut viisas vain
kertaalleen,
en ole kuitenkaan ole ymmärtänyt,
ettei viisautta ole laisinkaan,
vain
ymmärrys,
vain ymmärtämällä
viisaus pyhittyy
sen ainoan kerran
ymmärsin, että
olen opetettu ihminen,
mut jonkuhan sen opettajanikin on
saanut
tajuamaan
hullun kuolema...
hullun pitää ensin kuolla
ennenkuin hänet
ihmiseksi luetaan,
luen itseäni,
tykkään ja en,
mutta tiedän taitavani ja
uskon niin huomisten ihmistenkin
ennenkuin hänet
ihmiseksi luetaan,
luen itseäni,
tykkään ja en,
mutta tiedän taitavani ja
uskon niin huomisten ihmistenkin
kuljet...
kuljet elämässäsi sovittuja
polkuja,
itse valitsemiasi ja toisten kehumia,
kuljet,
koska muuten et olisi,
kuljet, koska olet muittenlainen,
mutta hiljaisempi,
kuljet, koska siten olet
elänyt
polkuja,
itse valitsemiasi ja toisten kehumia,
kuljet,
koska muuten et olisi,
kuljet, koska olet muittenlainen,
mutta hiljaisempi,
kuljet, koska siten olet
elänyt
tavallisina päivinä...
tavallisina päivinä ollaan,
ei tehä sen kummempaa,
syyvää ja rypätähä ja
telkkaria vahataan,
tavallisia päiviä on paljon,
paljon enemmän,
kun muutamaa kiireistä
aamunnousuha
terkkuja..
ihminen aistii,
siksi he sivukulmilleen vilaisevat
tuontuosta,
mutteivat
terkkuja lähettele
pulun poikanen...
helsingin keskusta sykkii
elämää,
on työstä tulijaa,
sinne menijää,
kiire on kintuissa mahoton,
paitsi
pulunpoikasella viattomalla,
sillä tämä tietää,
ettei muruset kiireellä näy
huokaan...
elän päivän kerrallaan, mut
jkoskus ihan viikonkin, mutten
kuukausitolkulla jaksa,
vaan herätessänn huoikaan ja
meen
just syntynyt...
ihmisillä on yleensä
entisiä asioita,
paitsi ihan just syntyneellä,
ne asiat lokeroituvat ihmisen
syvämmeen ja mielen lonkeroihin,joista ne silloin tällöin
pulpahtelevat mieliin,
siksi ihmiset ovat joskus kummallisia,
paitsi just syntyneet
nuoresti...
en elä nuoresti,
oon kuuskymppinen,
ajelen kolkyt täyttäneellä autolla
ja asun satavuiotiaassa
mökissäin,
joten en ihan tämänpäiväiväinenkään
AAMUN ENSIMM'äINEN VUORO...
aamun ensimmäinen vuoro,
unisuutta, mutta tottumuksella
mennään,
tutut asiakkaat, totutut tavat,
paitsi, ettei kosovon pappa
tullut tuttuun tapaan kyytiin,
onkohan jotain sattunut...
tiistai 28. marraskuuta 2017
anteeksi...
anteeksi on vaikeaa pyytää,
sillä se vaatii luonteenlujuutta,
semmoista mieltä,
joka on
ihmisen kultaisempia,
mutta
voittajanhymyä ei anteeksiantajakaan voi hymyillä,
sillä
hänhän on suurin
osallinen
eilinen jäi...
eilinen jäi,
se vaihtui, eikä lupia kysynyt,
sinä sinne jäit etkä
sieltä voi kurkistalla huomiseen,
voit vain menneitäs huokailla
se vaihtui, eikä lupia kysynyt,
sinä sinne jäit etkä
sieltä voi kurkistalla huomiseen,
voit vain menneitäs huokailla
syyskuu...
syyskuu on tiistai,
harmaan lähtijäin päivä,
rakkauden pyhittämä hetki,
jolla ei ole menosuuntaa,
syyskuu on elämän riisuttu
talven lapsi,
jolla on
pihlajanmarjainen mieli
harmaan lähtijäin päivä,
rakkauden pyhittämä hetki,
jolla ei ole menosuuntaa,
syyskuu on elämän riisuttu
talven lapsi,
jolla on
pihlajanmarjainen mieli
kuntakenttä...
mitä pienempi yhteisö,
sen harhaisempia on jäsenensä,
ihme kyllä,
mutta katso vaikka
kuntakenttää,
suuret kunnat satsaavat ihmisiin,
pienet säästävät heissä,
lypsävässä lehmässä
ja
sitten ihmetellään, kun kirkkoherrakin otti
hatkat ja meni hyväjalkaisten kuntalaisten
perässä inne suurempaan kuntaan
sen harhaisempia on jäsenensä,
ihme kyllä,
mutta katso vaikka
kuntakenttää,
suuret kunnat satsaavat ihmisiin,
pienet säästävät heissä,
lypsävässä lehmässä
ja
sitten ihmetellään, kun kirkkoherrakin otti
hatkat ja meni hyväjalkaisten kuntalaisten
perässä inne suurempaan kuntaan
osallinen...
toiset ovat osallisena
usein,
toiset tilanteet välttäneet,
ennakoimalla,
sillätavoin etukäteen varomalla
liikenteessä etenee vaivattomin
usein,
toiset tilanteet välttäneet,
ennakoimalla,
sillätavoin etukäteen varomalla
liikenteessä etenee vaivattomin
luontoäitee......
luonto on vahvempi,
kuin
mikään,
sillä on sellaista voimaa,
joka ei uuvu,
semmoista tietoa, joka taitaa
luontoäitee
ei yski turhaan, eikä ostele
verkkokaupasta,sillä luonnosta löytyy
kaikki mitä elämä tarvitsee,
valitettavasti
ihminen on hänestä
vieraantunut
kuin
mikään,
sillä on sellaista voimaa,
joka ei uuvu,
semmoista tietoa, joka taitaa
luontoäitee
ei yski turhaan, eikä ostele
verkkokaupasta,sillä luonnosta löytyy
kaikki mitä elämä tarvitsee,
valitettavasti
ihminen on hänestä
vieraantunut
valtatiet,,,
valtatiet ovat kylmiä,
ne johtavat poispäin
ja
vievät suuriin kaaupungeihin, joissa on
tuntemattomia ja siellä on asuntopula,
olen käynyt siellä,
siksi puhun
siellä olet yksin,
voit istua baarissa aamusta iltaan,
voit
intiaanin kanssa ryypätä aamuun asti ja
oksentaa
metron roskapönttöön
valtatiet ovat kylmiä,
ne johtavat poispäin,
tulin toisinpäin,
nyt kuljen lämminhenkistä kotitietä
ennenmuinoin...
ennenmuinoin mies hyvin hevosensa
hois,
sillä tämähän hänen paras
kaverinsa,
sitten tuli konevoimaa,
niihinkin miehen näpinvoiteet
hyvin riitti, ja koneilla pellot niitti,
mut
nyt
on navigaattoriaikaa,
koneet käy atomiaikaa,
niitä huoltaa ei mies enää voi
hois,
sillä tämähän hänen paras
kaverinsa,
sitten tuli konevoimaa,
niihinkin miehen näpinvoiteet
hyvin riitti, ja koneilla pellot niitti,
mut
nyt
on navigaattoriaikaa,
koneet käy atomiaikaa,
niitä huoltaa ei mies enää voi
kesäillan valssi...
lavatanssit ennenmuinoin kesäyössä soi,
sinne kylänväki ja kaikki muutkin
tanssiin vei,
siellä
suulin hirret komiasti oivoi,
sillä kesäillan valssihan siellä soi,
ei siellä
sen koriampaa,
jokahinen riemusta omansa otti,
toiset tilkan,
toiset ilman,
mut
komiasti kesäillan valssihan siellä soi
sinne kylänväki ja kaikki muutkin
tanssiin vei,
siellä
suulin hirret komiasti oivoi,
sillä kesäillan valssihan siellä soi,
ei siellä
sen koriampaa,
jokahinen riemusta omansa otti,
toiset tilkan,
toiset ilman,
mut
komiasti kesäillan valssihan siellä soi
yhteiskunta muuttuu...
yhteiskunta muuttuu,
siitä
alkuajat suuttuu,
sillä
nykyaika ei lehmipolkuja kierrä,
vaan
se tahtoo
sähköautoilla rientää,
toiset huutaa tuulivoimaa,
toiset haloilla savupiippuja tupruttaa,
jotkut hiilillä hommaa hoitas,
mut
huominen tarvitsee jäljetöntä
menoa
siitä
alkuajat suuttuu,
sillä
nykyaika ei lehmipolkuja kierrä,
vaan
se tahtoo
sähköautoilla rientää,
toiset huutaa tuulivoimaa,
toiset haloilla savupiippuja tupruttaa,
jotkut hiilillä hommaa hoitas,
mut
huominen tarvitsee jäljetöntä
menoa
yksinäisten katu...
yksinäisten katua valaisee
hiilivoimalla tuotettu valo,
se ei tunnu hiilen tuoksulta eikä se pölyä,
valaisee vain yksinäisiä,
joilta varjokin puuttuu
hiilivoimalla tuotettu valo,
se ei tunnu hiilen tuoksulta eikä se pölyä,
valaisee vain yksinäisiä,
joilta varjokin puuttuu
yksinpitkät...
rakkaus ei kuorrutu vaikka
ikä painaa,
rakkaus, juuri se ensikatseen pilke,
se tuhansien taivalten matka,
ne kurjakin säät,
hurjemmatkin hetket,
rakkaus,
se ensikatseen pilke,
se loistaa iät ja ajat,
vaikka illat yksinpitkätkin
ikä painaa,
rakkaus, juuri se ensikatseen pilke,
se tuhansien taivalten matka,
ne kurjakin säät,
hurjemmatkin hetket,
rakkaus,
se ensikatseen pilke,
se loistaa iät ja ajat,
vaikka illat yksinpitkätkin
kiitos!
satavuotias isänmaa on
suomalaisuutta,
jumalatonta jääräpäisyyttä,
rakkauden lempeitä pakkasöitä,
isänmaa,
kiitos!
suomalaisuutta,
jumalatonta jääräpäisyyttä,
rakkauden lempeitä pakkasöitä,
isänmaa,
kiitos!
ahne...
ihmisen ei pidä ryhtyä
ahneeksi,
sillä silloin joutuu
orjaksi,
ihmisen pitää elää tavallisesti,
sillätavalla kevyesti,
että silloin tällöin hiki kerkiää
ohimoon
ahneeksi,
sillä silloin joutuu
orjaksi,
ihmisen pitää elää tavallisesti,
sillätavalla kevyesti,
että silloin tällöin hiki kerkiää
ohimoon
terveenä...
jos ihminen saa olla terveenä,
nauraa ja iloita,sekä nostella
lastenlapsia olkapäillään,
mitä hän enää kaipaa?
en mitään...
nauraa ja iloita,sekä nostella
lastenlapsia olkapäillään,
mitä hän enää kaipaa?
en mitään...
parastani...
en jaksa elää aamusta,
elän illasta,
mutta aamusta teen työtä,
syötävää,
illasta kulutan ja parastani teen
elän illasta,
mutta aamusta teen työtä,
syötävää,
illasta kulutan ja parastani teen
tähteellinen...
ennen poltin tupakkaa,
ennen piletinkin,
menin ja tulin,
kunnes tähän saavuin,
nyt
paljosta on paljon pois,
vain
tähteellinen jäänyt
ennen piletinkin,
menin ja tulin,
kunnes tähän saavuin,
nyt
paljosta on paljon pois,
vain
tähteellinen jäänyt
kotikuntani...
kotikuntani tarvitsee ihmisiä,
vain ihmisillä
kunta elää,
vain ihmisillä katetaan palvelut ja
tulevaisuus,
ihmisillä,
sillä heistä alkaa kaikki
vain ihmisillä
kunta elää,
vain ihmisillä katetaan palvelut ja
tulevaisuus,
ihmisillä,
sillä heistä alkaa kaikki
kotimatka...
huomenna on kotimatka,
se paras matka,
kotiin on aina lyhyin matka,
lyhyempi, kuin lähtiessä,
senhän tiesi jo
suomenhevonenkin
se paras matka,
kotiin on aina lyhyin matka,
lyhyempi, kuin lähtiessä,
senhän tiesi jo
suomenhevonenkin
elämän kuluttama...
elämän kuluttama ihminen
astui
kyytiini,
katsoi silmiini ja sanoi: ei ole rahaa,
eikä muutakaan,
mutta kyytiin pitäisi päästä,
ensin
meinasin näyttää ovea,
mutta
nyökkäsin ja pyysin istumaan
poisjäädessään mies katsoi
silmiini,
samoin, kuin tullessaan...
minulle
tuli työvuoroni mukavin mieli
astui
kyytiini,
katsoi silmiini ja sanoi: ei ole rahaa,
eikä muutakaan,
mutta kyytiin pitäisi päästä,
ensin
meinasin näyttää ovea,
mutta
nyökkäsin ja pyysin istumaan
poisjäädessään mies katsoi
silmiini,
samoin, kuin tullessaan...
minulle
tuli työvuoroni mukavin mieli
elämää tehdessä...
ihminenkin kuluu, kuten
paidat
tahi
kengät,
ne kuluvat elämää tehdessä,
niitä voidaan korjata,
mutta
usein ovat vain kertakäyttötavaraa
paidat
tahi
kengät,
ne kuluvat elämää tehdessä,
niitä voidaan korjata,
mutta
usein ovat vain kertakäyttötavaraa
politiikka...
politiikka on peliä,
valtaa ja takakammareita,
se syö ihmistä,
jolla on perusarvot
ja
joista haluaa pitää kiinni,
se nakertaa itsetuntoa, kun pitää taipua semmoiseen
alempaan,
jota ei luonnostaan kestäisi
valtaa ja takakammareita,
se syö ihmistä,
jolla on perusarvot
ja
joista haluaa pitää kiinni,
se nakertaa itsetuntoa, kun pitää taipua semmoiseen
alempaan,
jota ei luonnostaan kestäisi
ketunpoikanen...
ketunpoikanen
polttelee sätkää kolossaan,
se keräilee niitä
nakkikioskin edestä samalla, kun
kerää syömättäjääneet hodarit
ilves pesee viiksiään ja kiillottaa
korvatupsujaan,
sitä
yrjöttää tuon ketun touhut,
mut
kyllä sekin sinapit nuoli
hodarin jämästä,
mut
tupakantumppeihin se ei koske, sillä
ne haisee pahemmalle, kun kärpän kusi
heinäkuun helteillä
polttelee sätkää kolossaan,
se keräilee niitä
nakkikioskin edestä samalla, kun
kerää syömättäjääneet hodarit
ilves pesee viiksiään ja kiillottaa
korvatupsujaan,
sitä
yrjöttää tuon ketun touhut,
mut
kyllä sekin sinapit nuoli
hodarin jämästä,
mut
tupakantumppeihin se ei koske, sillä
ne haisee pahemmalle, kun kärpän kusi
heinäkuun helteillä
neljä vaimoa...
työkaverillani on
neljä vaimoa,
monia lapsia ja aina hän hymyilee
minulla ja vaimollani
on neljä lasta,
kaksi lasten lasta,
hymyilen
kulttuurit ovat erilaisia,
mutta kaikkihan olemme kuitenkin
ihmisiä,
joten kohdelkaamme toisiamme
ihmisinä
alkuun kyselin häneltä, että kuinka
hänen rahansa riittää
neljään vaimoon,
kun mulla on yhdenkin kanssa tiukkaa,
hän vain hymyili ...
isänmaa...
markkinatalous ja ammattiyhdistysliikkeet,
siinä isänmaani salaisuus,
suvaitsevaisuuden ilmapiiri on
luonut
yhteiskuntamme,
jossa on vaivatonta elää
olin kakskytkolme, kun
kekkonen jo pressana
kakskytviis,
jämäkkä jäpä,
joka ymmärsi paljon,
niinkin syvälle, että osasi katsoa
tähänkin päivään,
olenhan kuuskymppinen
ja
näen paljon hyvää
suvaitsevaisuus ja yhteistyökykyisyys
ovat olleet
menestyksemme salaisuus
ja
ovat
tulevaisuudessakin
siinä isänmaani salaisuus,
suvaitsevaisuuden ilmapiiri on
luonut
yhteiskuntamme,
jossa on vaivatonta elää
olin kakskytkolme, kun
kekkonen jo pressana
kakskytviis,
jämäkkä jäpä,
joka ymmärsi paljon,
niinkin syvälle, että osasi katsoa
tähänkin päivään,
olenhan kuuskymppinen
ja
näen paljon hyvää
suvaitsevaisuus ja yhteistyökykyisyys
ovat olleet
menestyksemme salaisuus
ja
ovat
tulevaisuudessakin
kolmetoistatuntia...
ilta kääntyy yöksi,
sitten aamuksi ja viimein
työpäiväksi,
reilut kolmesataa kilometriä ja
kolmetoista tuntia,
työelämää,
jota ilman olisin paljosta
pois
paksunahkaisinkin...
paksunahkaisinkin ihminen
katsoo joskus syvemmin,
hän hiljentyy ja kuuntelee ja kuulee,
ei hymyile ei kilju,
ei ,
vaan hiljaa vaan
somistaa...
ihminen somistaa itseään
toiselle,
sillä ensisilmäys
merkitsee,
mutta sitten olis hyvä
pestä kasvonsa ja katsoa
toista itsenään
toiselle,
sillä ensisilmäys
merkitsee,
mutta sitten olis hyvä
pestä kasvonsa ja katsoa
toista itsenään
ystävyys...
ystävyys kehittyy,
vaikkei toista tuntisikaan,
ystävyys syntyy
luottamuksesta
luottamus ansaitaan,
se teoilla
taotaan,
sitä ei korusanoilla somistella
petät kerran,
petät toistekkin,
mut
niin ei tee
ystävä kertaakaan
vaikkei toista tuntisikaan,
ystävyys syntyy
luottamuksesta
luottamus ansaitaan,
se teoilla
taotaan,
sitä ei korusanoilla somistella
petät kerran,
petät toistekkin,
mut
niin ei tee
ystävä kertaakaan
kailottaa...
kun ihmisellä on kylliksi aikaa,
hän väsyy ja rupeaa
kuvittelemaan
olevansa
kuningas,
toiset tyytyvät kaikkitietäväisyyteensä,
toiset
hakeutuvat tiedon lähteille,
arkielämän pariin ja sovittelevat
tiedonjanoansa tietämäänsä,
sekä
puhuvat hiljaisella äänellä,
sillä vain tietämätön
toreilla kailottaa
hän väsyy ja rupeaa
kuvittelemaan
olevansa
kuningas,
toiset tyytyvät kaikkitietäväisyyteensä,
toiset
hakeutuvat tiedon lähteille,
arkielämän pariin ja sovittelevat
tiedonjanoansa tietämäänsä,
sekä
puhuvat hiljaisella äänellä,
sillä vain tietämätön
toreilla kailottaa
suomirkku...
suomirkku on pikkunen
lintu,
niin pikkunen,
ettei sitä moni huomaa,
vaan ohi kulkee
suomirkku on maailman ensimmäinen
lintu,
joka taitaa maailman kaikki laulut,
mutta se lurittelee niitä
yksikseen,
joskus kurkipariskunnille laulaa,
pientä korvausta vastaan
ruuhkasuomi...
ruuhkasuomi on täytetty
maaseudun
eläteillä,
heille, jotka nälkään kursittiin
kotitanhuvillaan,
nyt he notkuvat
marisätkä huulessa pitkin
ruuhkaisinta suomea
marraskuu..
sateinen marraskuu,
se saa jouluvalot mukavustumaan,
ne vetävät
puoleensa,
vaikken muuten
niistä
välitäkkään
onnen jyväseis...
onnenjyviä
on polullais,
niitä on luontoäitee
kylvänyt matkalleis,
sun vaan täytyy kumartua ja poimia
jyväseis ja hymyssäsuin kulkea vain,
vaikka
matkallas vaarojen murhetta yllinkyllin,
jyväset sut
niistä varjeltaa
väestön liikakasvu...
ennen ihmiskunnan sotia taudit karsivat
liikaväestöä,
sitten sodat hoitivat
ison loven,
nyt
ei taudit iske ja sodatkin
ovat
hyber-sotia,
joissa vaivainenkin elpyy
ja
rikas entisestään vaurastuu,
nyt
ihmiskunta joutuu jaloittelemaan
tyhjänpäällä
liikaväestöä,
sitten sodat hoitivat
ison loven,
nyt
ei taudit iske ja sodatkin
ovat
hyber-sotia,
joissa vaivainenkin elpyy
ja
rikas entisestään vaurastuu,
nyt
ihmiskunta joutuu jaloittelemaan
tyhjänpäällä
köyhä...
köyhä on sen ihmisen mieli,
joka ei avutonta auta,
raukka sielultaan on
ohikulkija, joka katseensa
hädän kohdatessa kääntää
joka ei avutonta auta,
raukka sielultaan on
ohikulkija, joka katseensa
hädän kohdatessa kääntää
hyvä mieli...
hyvään mieleen ei ole
pitkä matka,
sinne pääsee sukkelasti
vilpittömän mielensä kautta
hyvä mieli ei aukene oikopoluilla,
eikä
sinne voi ratsastaa toisten selässä,
vain
vilpittömin mielin,
mielensä kautta
maanantai 27. marraskuuta 2017
elintarvikeostokset...
elintarvikeostoksille ei pidä
lähteä
nälkäsenä,
sillä silloin tulee
hampstrattua yltäkylläinen
olo
punkaharjun vaaran kylä....
punkaharjun vaarankylä oli
hetki nuoruuttani,
pienen hetken,
mutta se aika kantaa yhäkin,
silloin kasvoi elämänmieli ja
monenkirjavat ihmiset ovat yhä
tätäpäivää,
vaikka toisiksi vaihtuneet
matkat...
toiset kulkevat arvoautoilla,
toiset julkisilla,
useat jalkapatikalla,
jokaiseen menoon liittyy
enemmän tarinaa,
jos ei muuta niin ikuista jorinaa
päänuppi...
aamusta askel nousee,
iltapäivästä
laahustaa ja yöseuvulla
pitkin pittuuttaan rötköttää,
semmoista on jalkojen elämä,
jota päänuppi ohjailee
täydenkuun aikaan...
täydenkuun aikaan ihminen
itseensä
eksyy,
unelmiinsa kietoutuu
ja
rakkauteen kääriintyy,
mut
pian arkeensa avautuu,
poispäin unelmisaan kulkeutuu
kutiaa...
ison miehen on vaikeaa olla
rakastunut,
viellä
vaikeampaa siitä kertoa,
sillä
jumalattomat kirosanat kämmenessänsä
kutiaa
isoherra...
silloin, kun elämä ei ihmistä
tarvitse,
silloin villiviini hymyilee,
ja sen varjossa
kyy hymyilee,
sillä se on nyt
kierouden isoherra
aamu...
aamu,
sateinen syys,
uninen ja velkainen,
mitenpäin olen, en jaksa laskea,
juoksen bussiin,
joka meni
olen onneksi suurinpiirtein samannäköinen,
kun
muut,
muuten tarkkailisivat ja ottaisivat
tähtäimiinsä,
sytytän tupakan,
odotan seuraavaa bussia,
kuten toisetkin
sateinen syys,
uninen ja velkainen,
mitenpäin olen, en jaksa laskea,
juoksen bussiin,
joka meni
olen onneksi suurinpiirtein samannäköinen,
kun
muut,
muuten tarkkailisivat ja ottaisivat
tähtäimiinsä,
sytytän tupakan,
odotan seuraavaa bussia,
kuten toisetkin
ketunpoika...
ketunpoika ihmettelee ihmisten
käyttäytymistä,
muuttavat maaseudulta petonikopperoihin,
käyvät lähikaupassa ja unelmoivat
maaseudun rauhasta
ketunpoika tuli kaupunkiin,
kun pelkäs pyssyjä ja toisaalta
täällä on laiskanpulskat city-jänikset,
joiden kiinniotto ei hikoiluta,'
mutta
sitä ilkoiluttaa
nuo herranrouvat, jotka ovat pukeutuneet
hänen
sukuun
käyttäytymistä,
muuttavat maaseudulta petonikopperoihin,
käyvät lähikaupassa ja unelmoivat
maaseudun rauhasta
ketunpoika tuli kaupunkiin,
kun pelkäs pyssyjä ja toisaalta
täällä on laiskanpulskat city-jänikset,
joiden kiinniotto ei hikoiluta,'
mutta
sitä ilkoiluttaa
nuo herranrouvat, jotka ovat pukeutuneet
hänen
sukuun
ydinvoimala...
ydinvoimala on hyvä
juttu,
ensin sitä rakennetaan
kolkyt ja risat,
sitten tehdään laki uus ja
toiset kolkyt vuotta sitä
alasajetaan,
siin yksi sukupolvi uupunutkin lie,
vasta alkajat jotain muuta aloittakoot
23 ja kekkonen,,,
kun olin kakskyt kolme,
oli kekkonen
ollut
pressana samat ajat,
silloin luulin hänen olevan ain,
ja nyt
mut
siten iski luonnonlaki
ja
pressana on sittemmin ollut
muutkin tähdet
oli kekkonen
ollut
pressana samat ajat,
silloin luulin hänen olevan ain,
ja nyt
mut
siten iski luonnonlaki
ja
pressana on sittemmin ollut
muutkin tähdet
ilta...
ilta antaa luvan
olla ja istahtaa,
silloin maistuu iltapala ja
iltauutiset,
mutta enemmän maittavat
unimaat makoisat
olla ja istahtaa,
silloin maistuu iltapala ja
iltauutiset,
mutta enemmän maittavat
unimaat makoisat
kynitään...
mitään et saa ilmaiseksi,
et edes lahjaa
tahi
luontaisetuja,
vaan niillä sinut lopulta
kynitään,
mutta ei ennenaikojaan, vasta sitten, kun
jo
harhailet
olen maalaispoika...
olen maalaispoika,
tukkimiehen jälkeläinen,
kotiäidin kasvattama ja luntoäiteen
karaisema
jöllikkä,
olen kasvanut luontopuun viheriöillä,
imatrankosken rantamailla,
rautjärven selkosilla,
susien kiimahuutopaikoilla,
siksi en ole ujo,
enkä varjoni perässä kulkeva
syysmyöhäisellä...
syysmyöhäisellä on
tunnelmaa,
pelonhiljaisilla poluilla
ei päivänvalon säteet
häikäise,
vaan vaanivat silmät,
joissa välkkyy ahneen kita
iso elämä...
iso elämä on eletty,
tuskanverellä uhrattu
jaloille asioille kumarreltu,
rakkauden jumalilla siunattu,
iso elämä
ei kuole koskaan,
sillä se on
rakkauden jumalilla siunattu
murunen...
elämä on tähtihetki,
etenkin, jos saa kuulaana pakkasyönä
kuun vieressä katsoa
tummantaivaankannen
tähtimerta,
silloin huomaa, kuinka murunen
itse onkaan,
loistamatta ollenkaan
eurooppa..
eurooppa on piuenempi kuin
ennen,
nyt
roomaan on lyhempi
matka, kun bysantin aikoihin,
napoleoniinkin jutut ovat
kulman takana,
kuten
kaarle kustaat,
eurooppa on
yhdistynyt ja samalla
ryhdistynyt
maanantaisin...
maanantaisin ei ole
sanoja,
ei ainakaan niitä
perjantaisia,
jolloin viikonloppu aukeaa
haravoit...
haravoit mukavuuksia,
sillä
silloin on huolettomampaa,
haravoit ikävyyksien pellolla,
siellä minkä olet kylvänyt,
haravoit,
muttet mukavuutta saa kasattua,
et edes
oljen vertaa,
sillä
et ole elämääsi hyvin
viljellyt
kampin terminaali..
kampissa tuntuu kaikki
menevän,
jokaisella on
menohaluja,
paitsi
yksinäisellä heitteillejätetyllä,
sillä
hänen seuralaisia ovat
terminaalin menijät,
vaikka päänsä kääntävät
joulu...
joulu on pitkäaikaisin
ihmisten pitämä
juhla,
joulu,
siinä on niin paljon,
joulutodistukset koululaisille,
vapaapäivät ahertajille,
papeille pyhätöitä ja yksinäisille
vielläkin yksinäisempää
välittömästi...
elämää et voi tehdä,
ethän mahtanut syntymällesikään
mitään,
et kuolemalleis,
siksi ota nöyrästi vaan,
elele joutusan vilpittömästi,
antaudu vaaran eessä
välittömästi
olen kulkenut..
olen kulkenut pitkän matkan,
vaikken juuri
mihinkään,
mut
mun maanikin on sydäntä syvempää,
ja
siellä on matkaa kaikkialle
olen matkallain rakastanut paljon,
niin aidosti,
että olen herkästi
itkenyt ,
olen matkallain tuhannesti kärsinyt,
noinpaljon, että olen pyytänyt
hullunhuoran kosivan minut
helvetin huoraksi,
olen
vaikken juuri
mihinkään,
mut
mun maanikin on sydäntä syvempää,
ja
siellä on matkaa kaikkialle
olen matkallain rakastanut paljon,
niin aidosti,
että olen herkästi
itkenyt ,
olen matkallain tuhannesti kärsinyt,
noinpaljon, että olen pyytänyt
hullunhuoran kosivan minut
helvetin huoraksi,
olen
isänmaa...
isänmaata tuskin monesti
muistankaan,
sillä siksi turvallisen kodikasta
on kaikki päivät nää,
mut
nyt
peukun nostan
peukun ja halaan sen historiaa,
rutistan veteraaneja kaikkien kohtaloitten,
hyväilen elämääni,
sillä olen onnen pekka mää,
kun täällä asua saan
muistankaan,
sillä siksi turvallisen kodikasta
on kaikki päivät nää,
mut
nyt
peukun nostan
peukun ja halaan sen historiaa,
rutistan veteraaneja kaikkien kohtaloitten,
hyväilen elämääni,
sillä olen onnen pekka mää,
kun täällä asua saan
yksinäinen kansa...
yksinäinen kansa
itseensä
maaduttuu
se omaansa näivettyy,
sillä yksinäinen kansa ei
luokseen muita huoli,
yksinäinen kansa
itseensä jää,
sillä hällä ei seuraajaa
itseensä
maaduttuu
se omaansa näivettyy,
sillä yksinäinen kansa ei
luokseen muita huoli,
yksinäinen kansa
itseensä jää,
sillä hällä ei seuraajaa
sunnuntai 26. marraskuuta 2017
kynitty kana...
pienen kunnan kannattaa
hypätä naruhyppyjä,
sillä
notkeudesta muodostuu
kilpailuvaltti,
jos vanhan päättäjän
mielenmaltti notkahtais
pieni kunta on kädetön,
jos
sillä ei ole
ihmisiä,
rahallakin on väliä,
mutta sitä kuuluukin olla vähän,
sillä se jelppii
naruhypyssä,
onhan kevyen notkea elonolo
pienen kunnan valtuuston
täytysi olla ennakkoluuloton,
sen
pitäisi yhdessä
kana kyniä
hypätä naruhyppyjä,
sillä
notkeudesta muodostuu
kilpailuvaltti,
jos vanhan päättäjän
mielenmaltti notkahtais
pieni kunta on kädetön,
jos
sillä ei ole
ihmisiä,
rahallakin on väliä,
mutta sitä kuuluukin olla vähän,
sillä se jelppii
naruhypyssä,
onhan kevyen notkea elonolo
pienen kunnan valtuuston
täytysi olla ennakkoluuloton,
sen
pitäisi yhdessä
kana kyniä
syrjäpoluilla...
ihminen käy joustavasti syrjäpoluilla,
siellä ollaan
pois yhteiskunnan silmistä,
siel ollaan osa luontoa,
mutta
pian huomataan, että siellä on
ehdottoman karut
säännöt
ihminen palaa joustavasti ihmisten
ilmoille,
syötynä
siellä ollaan
pois yhteiskunnan silmistä,
siel ollaan osa luontoa,
mutta
pian huomataan, että siellä on
ehdottoman karut
säännöt
ihminen palaa joustavasti ihmisten
ilmoille,
syötynä
vartoo...
nuoruus on kokeilujen aikaa,
hetkenverran vaan,
sit
aikuisuus koittaa ja nuoruuden
mielenmenot on syytä
olan yliheittää,
sillä aikuisuus on vastuuta,
joka toteutuu luottamuksena,
ilman sitä vanhuus itkusilmin vartoo
tulevaa kohtaloaan
rautatieasema...
rautatieasema ei hiljene koskaan,
ei ainakaan silloin,
kun
junat tulevanlähtevät,
on
pimeää,
mutta aseman kulmilla
pimeämpää
heiskuttaa...
elämä on kaikkea,
se on syksyn pieniä sadepisaroita,
sademyrskyjä,
hyväntavattomia,
elämällä on hörökorvat ja vienosuu,
siksi se jokapaikassa
maiskuttaa,
rakkauden vihoilla heiskuttaa
ikipetäjä...
ikipetäjällä ei ole enää
vihertävää
latvustoa,
mutta sillä on ikiaikainen runko,
jossa on kaikki maailman tieto,
sen oksakolosissa
on pesäkolot monelle
lintuselle,
juurensa ovat maailman alussa
ja siksi sillä on kaikki maailman
tieto
pirunjumala...
kaamoksessa lapinihminen
hiljenee,
sillä pirunjumala on
tunturilla hurjana,
se porotokasta puolet söi ja
auringonvalon reppuunsa
sulloi
hyväntekijät...
hyväväntekijät hymyileät,
sillä heissä asuu
petos ja
petos hymyilee
aina,
sillä näin se saa
kasvualustaa,
hyväntekijät pääsevät tavoitteisiinsa,
kun kurjuuden kuvia
piirtävät,
heille rikas vanhus on
joululahja
suomenhevonen...
suomenhevosen aikakaudella
ihmiset hymyilijät ja hevosenlailla
ahersivat,
sitten tuli rattorit ja ruttoset
perunamaat,
ihmiset vaivoihinsa kangistuivat
ja
keskustapuolueen hylkäsivät,
populismiin hukkuivat,
mut
liinaharja ei moiseen laukkaantunut,
vaan se kevyellä ravilla
ihmisiä yhäkin ratsastuttaa
ihmiset hymyilijät ja hevosenlailla
ahersivat,
sitten tuli rattorit ja ruttoset
perunamaat,
ihmiset vaivoihinsa kangistuivat
ja
keskustapuolueen hylkäsivät,
populismiin hukkuivat,
mut
liinaharja ei moiseen laukkaantunut,
vaan se kevyellä ravilla
ihmisiä yhäkin ratsastuttaa
kunnat...
kunnat ovat
yhdyskuntia,
samanmoisia, kun muurahaispesät,
mutta
huonoimmin hoidettuja,
kunnat ovat täynnä
loiseläjiä,
heitä ei muurahaispesässä
suvattais
3000 asukkaan kunnat...
seitsemän vuoden kuluttua
kolmentuhannen kuntien
asukkaat ovat
ilman lähipalveluita,
sillä niin on
maakunta päättänyt
pohjantähden alusmaa...
suomessa on tuhat järveä,
paljon ikipuita,
tervaskantoja ikisoita,
suomi on pohjantähden alusmaa,
jääräpäitten juurakkoa,
jossa ei ryssä pesi,
ei talvihalla sittenkään,
sillä
täällä tulee vieraalle
tuskanhiki,
kun kuurankukka otsassaan
kukkii
sodan lietsojat...
sotaa lietsovat sellaiset
ihmiset,
jotka siellä
kaatuvat,
sellaiset jotka joutavat,
kärsimysten lietsojat,
tuskan ja ikävän mielipuolet
koti ikävä...
jos leipä tulis
kotikonnuilta,
en maailmalta sitä voitelis,
siks
mulla ain
nälkä ja kotii ikävä
raotella...
ihmisen täytyy avata aina
huominen,
sitä pitää edelllispäivänä jo
hieman raotella,
ettei kaikki syliin
tulis
puolukkametsä...
puolukkametsässä on hiljaista,
onhan joulunalun aikaa,
jolloin
metsäkankaat talvenuneen vaipuu,
siellä
nukkuvat luonnon luomat,
isot ja pienet,
siellä sammalpeitteen alusilla
romanian kerjäläinen...
kadunkulmassa istuu romanian
kerjäläinen,
istuu ja istuu,
kahvimuki pyytää almuja,
niitä jumalattomia almuja, jotka
elättävät tuota piruparkaa
talven taakse
vaatimattomista oloista...
vaatimattomista oloista
lähtevä ihminen usein onnistuu,
sillä hänet on kurjuus
taivutellut,
aineellinen hätä
luonnetta koventanut
jakojäännökset....
ihminen opetetaan lukemaan ja
laskemaan,
jotta hän
myöhemmin osaisi
jakaa onnen antimet,
mut,
jos niitä ei oo,
silloin
kerrotaan kelan tädille,
ettei
jakojäännöksiä missään lie
päänvaivoja...
jauhelihaan sekoitetaan
heinäsirkkoja ja aika kasa
kärpäsen raatoja,
jotta saadaan ekolookista ruokaa,
sellaista,
jota ei ole tehty eläimistä,
sillä
hyttysethän ovat
päänvaivoja...
sylettää...
jokaisen elämässä on päiviä,
nimipäiviä ja syntymäpäivän kertauksia,
on myös
hyviä päiviä,
jolloin kellutaan,
mutta tasaseen tahtiin kivistää ja
ohimoa puristaa,
niiden päivien tullessa meen
lähibaariin ja senjälkeen
sylettää
laitamat...
kaupungin laitamilla
on
entistä suota,
mutta se kuivatetttiin
kerrostaloasukkaille ja karpalot
kaupattiin hybermarkettiin, joka on
siinä vieressä
osanen...
olen korkeintaan kymmenesosa
tuhannesta,
olen siru,
tuhannesosa maailmankaikkeudesta,
mutta sekin on
pieni palanen
hetkestä
jokainen päivä...
jokainen päivä on
sinun näköisesi,
sinä valitset päiväsi,
tulet tahi menet,
nukut tai reippaasti menet
jaksaisinpa...
jaksaisipa silmäni katsoa,
jaksaisipa mieleni
rientää ja takaisin tulla,
jaksaisinpa
hymyillen kirota,
vainajilta nenän pyyhkiä,
jaksaisinpa
etusormeani nenässäni pyörittää,
jaksaisinpa
kuljettajien vaihto....
odotan bussipysäkillä bussia,
työvuoroni alkaa,
on kuljettajanvaihto
tilanne on koominen,
lopettava kuljettaja hymyilee
työvuoron päättymistä,
minä
aloittamista,
mutta se johtuu erinomaisesta
työympäristöstä,
joka on koomisuutta elättävää,
jopa niin, että kuukauden kuluttua
työympäristöä ei ole
joulumieli...
joulumieli
loistaa ihmisten silmistä,
sitä valaisee
yhteinen kynttilä joulupöydässä,
saunalyhty
saunanhämärässä,
yhteinen hetki pirtin hämyssä,
jossa hiljaisuus heijastuu,
hyvänoloksi vahvistuu
loistaa ihmisten silmistä,
sitä valaisee
yhteinen kynttilä joulupöydässä,
saunalyhty
saunanhämärässä,
yhteinen hetki pirtin hämyssä,
jossa hiljaisuus heijastuu,
hyvänoloksi vahvistuu
venäjänpelko...
venäjänpelko kyntää monen
mieltä,
mut
naton pellot yhäkin kyntämättä,
jotta
ken siihen auransa
lykkää,
on siin paljon kyntämistä
mieltä,
mut
naton pellot yhäkin kyntämättä,
jotta
ken siihen auransa
lykkää,
on siin paljon kyntämistä
elämä hallinnassa...
elämä on tulemista,
siinä on monta oven avausta,
yhtämonta sulkemista
ovet kannattaa sulkea hymyssäsuin,
sillä
ennemmin tahi myöhemmin
tavataan,
ainakin muisteloissa
sokerimuurahaisen kanssa
ryystän aamukahviani,
se muruset popsii ja hyvin voi,
naurattelee ja nutun kauluksessani
yleensä matkustaa,
sillä on elämä hallinnassa
siinä on monta oven avausta,
yhtämonta sulkemista
ovet kannattaa sulkea hymyssäsuin,
sillä
ennemmin tahi myöhemmin
tavataan,
ainakin muisteloissa
sokerimuurahaisen kanssa
ryystän aamukahviani,
se muruset popsii ja hyvin voi,
naurattelee ja nutun kauluksessani
yleensä matkustaa,
sillä on elämä hallinnassa
tänään...
tänään ei sada ja
aurinko puolittain
pilkistää,
mulle tulee mieleen kevät,
vaikka on marraskuun
kahdeskymmens kuudes,
pikkujouluaikaa
viimeyö meni töissä,
kuten joka toinen viikonloppu
on
pikkujouluaikaa,
mutta sekään ei ole entisenlaista,
ihmiset ovat tasaantuneet,
tai
firmat ja yhteisöt lamaantuneet
kuukauden verran saan viellä olla
töissä tässä nykyisellä varikolla,
sitten paljon jää
tänään on melkein kevät,
outo tunne,
mutta tuo aurinko laittaa minut
semmoiseen asentoon
aurinko puolittain
pilkistää,
mulle tulee mieleen kevät,
vaikka on marraskuun
kahdeskymmens kuudes,
pikkujouluaikaa
viimeyö meni töissä,
kuten joka toinen viikonloppu
on
pikkujouluaikaa,
mutta sekään ei ole entisenlaista,
ihmiset ovat tasaantuneet,
tai
firmat ja yhteisöt lamaantuneet
kuukauden verran saan viellä olla
töissä tässä nykyisellä varikolla,
sitten paljon jää
tänään on melkein kevät,
outo tunne,
mutta tuo aurinko laittaa minut
semmoiseen asentoon
työ...
työ ei ole vain
velvollisuus,
työ ei ole vain
elättäjä,
eikä jokapäiväinen riesa,
vaan työ
on ihmisenkokoinen elämä,
se on osa
sosiaalista elämää,
terveyttä,
sillä
työnulkopuolella jäät yhteiskunnan
vähäisemmäksi
velvollisuus,
työ ei ole vain
elättäjä,
eikä jokapäiväinen riesa,
vaan työ
on ihmisenkokoinen elämä,
se on osa
sosiaalista elämää,
terveyttä,
sillä
työnulkopuolella jäät yhteiskunnan
vähäisemmäksi
lauantai 25. marraskuuta 2017
olen jo aikamies...
olen jo aikamies,
lapsenlapsiakin ja kaukaa
kulkenut,
syntynyt, mutten kuollut
savusaunanlämmössä ja olen itkenyt
aina kun on ollut tarvis,
oon jättänyt väliinkin,
sillä välillä on hymyilyttänytkin,
sillä se on usein elämässäin etuillut
olen jo aikamies,
mutta en tunne niin,
tunnen olevani yhä se
nuoruuden lapsi,
joka karhunpennun kanssa painiskeli
puntalan salomailla,
särkilahden arosoilla ja joka
tunsi taivaan tähtöset ja villieläinten jätökset
lapsenlapsiakin ja kaukaa
kulkenut,
syntynyt, mutten kuollut
savusaunanlämmössä ja olen itkenyt
aina kun on ollut tarvis,
oon jättänyt väliinkin,
sillä välillä on hymyilyttänytkin,
sillä se on usein elämässäin etuillut
olen jo aikamies,
mutta en tunne niin,
tunnen olevani yhä se
nuoruuden lapsi,
joka karhunpennun kanssa painiskeli
puntalan salomailla,
särkilahden arosoilla ja joka
tunsi taivaan tähtöset ja villieläinten jätökset
elvis...
elvis oli komia jenkkipoika,
mutta lauloi
kauniimmin,
niistä hän tunnelmat loi,
vaikka memphisistä on
matkaa maailmalle,
silti jokaisen matkanpäässäkin
sävelmät soivat ja tunnelmaa loivat
ja
yhäkin hyvin voivat
mutta lauloi
kauniimmin,
niistä hän tunnelmat loi,
vaikka memphisistä on
matkaa maailmalle,
silti jokaisen matkanpäässäkin
sävelmät soivat ja tunnelmaa loivat
ja
yhäkin hyvin voivat
rakkaus...
rakkaus on tilapäistä,
kallista ja kaikenkukkuraksi
uusiutuvaa luonnonvaraa
joita tosihanakasti
käytetään,
uudestaan
rakastutaan ja kynttilät
sytetään
joululahja...
jos en joululahjaa olis
hankkinut,
eläisin
yhäkin lahjattomassa
syyskuussa,
sillä niin on sumuisen harmaa
ympäristöin,
vaikka vuoden viimeisiä
hetkillä niitänäitä tuumailen
lotto...
lotto sai taas
mieleni
kuvitelmiin,
suuriin ennennäkemättömiin,
kunnes
taas arkeen asetuin,
tavallisuuteeni mukavuiduin
toistensa syöjä...
ei ihminen niin paljoa
tarvitse,
kaiken vaan,
kaiken toistenkin,
sillä ihminen on syntyjään
toistensa syöjä
hiljainen kettu...
hiljainen ketunpoikanen
ei
hymyile,
sillä hänen suvullaan ei ole
sellainen ollut
tapana,
sillä he ovat murjottajasukua
ja
siksi kaiketi sudetkin ovat heitä
väistelleet,
se
on
eloonjäämisgeeneissä,
nääs
bussikuski, esa kärhä....
jokainen päivä on
ihme,
ihme,
että edes synnyin,
ihmettelen myös miten
leveäksi oonkaan kasvanut,miten paljon sisältöä
minussa
onkaan,
ihmettelen ja ajan
bussia,
joskus ohi pysäkkienkin
alasti...
ihminen syntyy
munasillaan ja tytöt
ilkosillaan
ja
kuolevat samoinpäin,
mutta
eläissään he antavat palaa,
siin
kumi käryää ja vanhat tanssit tanssitaan
kaunis ihminen...
kauniit ihmiset eivät ole
herkkupaloja
rumille ihmisille,
sillä heidät on meikkailtu ja
siloteltu,
tukkaa jyrsitty ja väreillä sivelty,
heidän silmänsäkkin
hetkessä mitä vain,
mutta
kylmiä ovat,
sillä peilin kautta elävät
helvetinjumalat...
helvetinjumalista ei
uskovaisten perheiden
hennoimmat puhu,
sillä
pirun hiilikoukku kummittelee
umpirikkaat...
umpirikkaat suomalaiset
piiloutuvat
portugaliin,
sillä siellä ei ole huolenhäivää,
eikä
verottaja kurkistele tuon tuosta
mielensisukset...
elää ei voi pelkästään
voileivällä,
elää ei voi, jos yötpäivät nukuttaa,
sillä elämä
tarvitsee
liikuntaa,
jaloille vähäsen,
mutta
mielensisukset tarvitsevat enemmän
porkkana...
porkkanat kasvavat
maanmullan syvyyksissä,
kasvimaan siistissä rivistössä,
siihen se asennettiin ja annettiin
lupa syksyyn oleskella, sekä naatinvarren kanssa naatiskella
porkkananvartta kasvatellessa
maanmullan syvyyksissä,
kasvimaan siistissä rivistössä,
siihen se asennettiin ja annettiin
lupa syksyyn oleskella, sekä naatinvarren kanssa naatiskella
porkkananvartta kasvatellessa
nuijasodan petollinen patsas...
muinaismuisto nuijasodasta,
nyyköttää
nyystölässä,
se on muistomerkki petoksesta,
siitä syntyivät vihannoivat
veripellot,
jotka tänäpäivänä
onnentähkää tuottavat
kuolema kutoo...
kuolema synnyttää,
niinkuin talven jälkeen
kevään ensikukkanen nupullensa
puhkeaa,
kuolema synnyttää ja hyvinhoitaa
elämää, se aikansa elämää kutoo,
valmiiksi kun saa,
uutta aloittaa
kurjuus...
kurjuus rukkii
terrorismia
ja
näitä kansakuntia on maailma
pullollaan
kurjuus ajaa
ihmiset pakolaisiksi,
ketkä perille pääsevät he paljon
kokevat,
mutteivät kurjuutta kummempaa
terrorismia
ja
näitä kansakuntia on maailma
pullollaan
kurjuus ajaa
ihmiset pakolaisiksi,
ketkä perille pääsevät he paljon
kokevat,
mutteivät kurjuutta kummempaa
pohjantähti....
taivaalla on monta tähteä,
mut
komeimmin mulle loistaa
pohjantähti,
siinä mun
kotomaani kuvastuu
mut
komeimmin mulle loistaa
pohjantähti,
siinä mun
kotomaani kuvastuu
elämää vailla...
ihmiseksi voi kasvaa
monella tapaa,
mut
yksi kurjimmista tavoista
on olla elämää
vailla
isännät...
suomesta on isännät
kekkosen perässä menneet,
pehtooritkin
oloneuvoksiksi joutaneet,
nyt
on
isäntänä maailman talous,
pehtoorina
tilivelallinen pikavippifirma nääs,
joka joutavannäköisenä
vippejään jakelee,
mut
ahneesti takaisin keräilee
kekkosen perässä menneet,
pehtooritkin
oloneuvoksiksi joutaneet,
nyt
on
isäntänä maailman talous,
pehtoorina
tilivelallinen pikavippifirma nääs,
joka joutavannäköisenä
vippejään jakelee,
mut
ahneesti takaisin keräilee
jokamiehen oikeudet...
suomessa saa
luonnonhelmassa
jokamiehen oikeuksilla vaeltaa,
muualla
siihen tarvitaan
maanomistajan pääsylippu,
lippu,jolla et voi
tikanpoikaa tavata,
et
luonnonantimia keräillä
luonnonhelmassa
jokamiehen oikeuksilla vaeltaa,
muualla
siihen tarvitaan
maanomistajan pääsylippu,
lippu,jolla et voi
tikanpoikaa tavata,
et
luonnonantimia keräillä
terveys...
terveys on
tärkeä asia,
eläimille se merkitsee elämän ja
kuoleman kysymyksiä,
mutta ihminen voi
viellä jotenkin sinnitellä,
kunhan hyvillä rohdoilla
tautejaan tuudittaa
tärkeä asia,
eläimille se merkitsee elämän ja
kuoleman kysymyksiä,
mutta ihminen voi
viellä jotenkin sinnitellä,
kunhan hyvillä rohdoilla
tautejaan tuudittaa
ytimessä,,,
kun hymyilet,
mihinkään ei ole pitkä matka,
sillä
matkoja ei olekkaan,
olet vain ytimessä
mihinkään ei ole pitkä matka,
sillä
matkoja ei olekkaan,
olet vain ytimessä
perjantai 24. marraskuuta 2017
sisäsiittoiset...
sulkeutunut yhteiskunta
on
itseään täynnä,
niin täynnä että
sille koituu
sisäsiittoisten kohtalo
sille koituu
sisäsiittoisten kohtalo
puolikesyt...
puolikesyt ihmiset ovat
luiskahtaneet
luonnonvoiman kidasta,
koska ovat kovin niljakkaita
luiskahtaneet
luonnonvoiman kidasta,
koska ovat kovin niljakkaita
sydän...
tuhannet hetket
sydän
hypähtää,
onnesta arkeen onnettomaan,
sydän,
joka viattomasti
rinnassa rientää
pohjattomat yöt...
elämällä on syntymät ja
kuolemat,
aamiaiset ja pohjattomat
yöt,
rakkaus ja viha,
samantekevää,
kuljen aamusarastukseen,
enkä
varjoani hukkaa
pakenevat rotat....
kun yrityksellä menee
huonosti,
silloin rotat hyppäävät yli laidan,
he,
jotka olivat vastuuhenkilöitä
ja tulevaisuuden
visionäärejä,
he
pakenevat ja jäljelle jäävät
luotetut,
joille nämä ylilaidan hyppääjät eivät
aikanaan antaneet mitään arvoa
maaseutu...
maaseudulla kukkivat
luonnonkukat,
ne joita ei ole niitytty,
eikä rikkarohomyrkyillä kyllästetty
maaseudulla asuvat menneet,
mutta nykypäivä käy siellä silloin tällöin,
kuullakseen käen kukuntaa ja nähdäkseen
sen
luonnonkukan
pyykinpesu...
ihmiset elävät liian
kevyesti,
niin kevyesti,
etteivät huomaa kuinka
painavaa on
heidän jättämänsä jälki
ja
sen pyykinpesun aika
aikanaan koittaa
ennakkoluuloton...
ennakkoluuloton
näkee enemmän,
kokee syvemmin,
ja hän on kaukokatseisempi,
kuin asenteihinsa
jäykistynyt kaiken tietäjä
tulvimalla...
kaikkea vanhaa ikävää
ei kannata kaivella,
vaan
syvälle kuopata,
sillä
uutta tulee tulvimalla
punkaharju...
punkaharju on
semmoinen luomanluoma,
jossa tsaarit ja suuret taiteilijat
näkeneet,
siellä
on luojakin huilahtanut
semmoinen luomanluoma,
jossa tsaarit ja suuret taiteilijat
näkeneet,
siellä
on luojakin huilahtanut
läpimätä...
maailma ei ole
läpimätä,
sillä
se tarvitsee sinun
käsiäsi,
semmoisia käsiä,
jotka huomista haluavat
läpimätä,
sillä
se tarvitsee sinun
käsiäsi,
semmoisia käsiä,
jotka huomista haluavat
aamukaffe...
vanha on koettu,
mutta uusi
kiinnostaa,
siksi aamusin päätäni halukkaasti
nostelen,
auringon nousua tiirailen
ja asetun aloillein,
juon aamukaffeen
ja
sitten annan kaiken tulla
mutta uusi
kiinnostaa,
siksi aamusin päätäni halukkaasti
nostelen,
auringon nousua tiirailen
ja asetun aloillein,
juon aamukaffeen
ja
sitten annan kaiken tulla
äityispakkaus...
äityispakkaus tuoksuu
hyvältä ja siinä
oon nukkunut parhaat
tirsat ja muistanpa
omien lapsienkin hymyilleen
unissaan
äityispakkaus on lapsen ensimmäinen vuode,
nyt se on
vintissä muistojen aarrearkkuna,
jossa lapsuuden vaiheita säilyttelen
hyvältä ja siinä
oon nukkunut parhaat
tirsat ja muistanpa
omien lapsienkin hymyilleen
unissaan
äityispakkaus on lapsen ensimmäinen vuode,
nyt se on
vintissä muistojen aarrearkkuna,
jossa lapsuuden vaiheita säilyttelen
musiikki...
musiikki on tunnelmia,
sillä pääsee mukavuuksille,
se kantaa kaukaisuuteenkin,
sekä
lähitunnelmaan,
ihan vain soinnutellen
sillä pääsee mukavuuksille,
se kantaa kaukaisuuteenkin,
sekä
lähitunnelmaan,
ihan vain soinnutellen
jätevedet...
jätevedet päätyvät lopulta
ruokapöytään,
vehnäleipään ja kasvisrasvaankin,
sillä
jäte on
osa luonnonkiertokulkua,
kuten ihminen,
hyväkin
ruokapöytään,
vehnäleipään ja kasvisrasvaankin,
sillä
jäte on
osa luonnonkiertokulkua,
kuten ihminen,
hyväkin
bulevartisointi...
bulevartisointi on huomista,
sillä saadaan huonojalkaisemmatkin
moottoriteitten vierustoille,
sekä
kaikille mahdollisuus
syvemmälle elämään
sillä saadaan huonojalkaisemmatkin
moottoriteitten vierustoille,
sekä
kaikille mahdollisuus
syvemmälle elämään
kaupunki...
kaupunki on etelässä,
pohjoisessakin niin sanotaan
olevan,
mutta olen nähnyt siellä
vain
mukavuutta
pohjoisessakin niin sanotaan
olevan,
mutta olen nähnyt siellä
vain
mukavuutta
elämänmatkailu...
elävä maaseutu on kaunis,
jos siellä on
tuotantoeläimiä,
villiratsuja ja
jossa kedon kukat kukkivat,
mut
se maksaa,
elämänmatkailu maksaa,
kaikille jotakin
jos siellä on
tuotantoeläimiä,
villiratsuja ja
jossa kedon kukat kukkivat,
mut
se maksaa,
elämänmatkailu maksaa,
kaikille jotakin
parasta terveydenhoitoa...
parasta terveydenhuoltoa
on
pitää
itsensä
kunnossa,
mutta viimein jokainen vaivastuu
ja
silloin olisi hyvä apu tarpeen
on
pitää
itsensä
kunnossa,
mutta viimein jokainen vaivastuu
ja
silloin olisi hyvä apu tarpeen
ulkomaalaiset...
ulkomaalaiset hymyilevät
helsingissä,
mutta pienemmissä kunnissa
heillä ei ole siihen
mahdollisuutta,
sillä miksi vihalle
nauraisi...
helsingissä,
mutta pienemmissä kunnissa
heillä ei ole siihen
mahdollisuutta,
sillä miksi vihalle
nauraisi...
luomakunnan muuttuja...
ihminen on luomakunnan
nopein muuttuja,
sillä aikansa juttuhan hän,
mutta puu on kestävämpää sorttia,
sillä hiirenkorvatkin
iänikuiset
nopein muuttuja,
sillä aikansa juttuhan hän,
mutta puu on kestävämpää sorttia,
sillä hiirenkorvatkin
iänikuiset
musta perjantai...
musta perjantaina ihmiset
kiirehtivät
halvan perään,
mustana perjantaina ihmisen
hamstraa paljon kivan ja turhaa,
jota sitten joulupaketeistakin
kaivetaan,
samoja, joita hulluilta päiviltä
ja
verkkokaupan ajattomuudesta
hamutaan,
mutta
joita saisi
tapaninpäivänä
puoli ilmaiseksi
ja jotka ovat kokovuoden turhakkeita
kiirehtivät
halvan perään,
mustana perjantaina ihmisen
hamstraa paljon kivan ja turhaa,
jota sitten joulupaketeistakin
kaivetaan,
samoja, joita hulluilta päiviltä
ja
verkkokaupan ajattomuudesta
hamutaan,
mutta
joita saisi
tapaninpäivänä
puoli ilmaiseksi
ja jotka ovat kokovuoden turhakkeita
bussilinja 55
perinteinen bussilijnan
linjareitti
kiertelee menneyisyyden
tulevaisuudessa
matka alkaa rautatientorilta,
se alkaa ihmisten keskeltä,
sitä ajetaan diesel-autolla tai
sähköisellä linkkerillä,
sähköautojen kuningattarella,
linja kaartaa kaisaniemenkadulle,
siitä pitkänsillan ylittäen hakaniementorille,
työtätekevien kampukselle,
josta merihakaa hetken matkaa, kunnes
kalasatamassa kierretään,
siellä pienyrittäjien tukkutoreilla,
älyn valtakonttoreilla
matka jatkuu hermannia pitkin,
katse kääntyy jatkuvasti merelle päin,
sillä sielläpäin on montaa mukavaa,
sittenpä ollaankin arabian tehtaiden porteilla,
mut
mennäänkin kohti olumpialaisten maisemia,
jossa yhäkin paljon sitä aikaa,
kunnes koskelan sairaalan päätepysäkki
häämöttää,
siinä kuski hetken aikaa huohahtaa,
kunnes takaisinpäin kiirehtää
linjareitti
kiertelee menneyisyyden
tulevaisuudessa
matka alkaa rautatientorilta,
se alkaa ihmisten keskeltä,
sitä ajetaan diesel-autolla tai
sähköisellä linkkerillä,
sähköautojen kuningattarella,
linja kaartaa kaisaniemenkadulle,
siitä pitkänsillan ylittäen hakaniementorille,
työtätekevien kampukselle,
josta merihakaa hetken matkaa, kunnes
kalasatamassa kierretään,
siellä pienyrittäjien tukkutoreilla,
älyn valtakonttoreilla
matka jatkuu hermannia pitkin,
katse kääntyy jatkuvasti merelle päin,
sillä sielläpäin on montaa mukavaa,
sittenpä ollaankin arabian tehtaiden porteilla,
mut
mennäänkin kohti olumpialaisten maisemia,
jossa yhäkin paljon sitä aikaa,
kunnes koskelan sairaalan päätepysäkki
häämöttää,
siinä kuski hetken aikaa huohahtaa,
kunnes takaisinpäin kiirehtää
sylissä...
kaikkia ikävyyksiä ei kannata kerätä,
ei edes
yhään,
mutta kaikkia turhiakin mukavuuksia
kannattaa
sylissään kantaa,
sillä ne eivät mitään paina
ei edes
yhään,
mutta kaikkia turhiakin mukavuuksia
kannattaa
sylissään kantaa,
sillä ne eivät mitään paina
matka...
matka on menemistä,
uudenvanhan kokemista,
sitä ei
paikoillaan vietetä,
paitsi unelmamatkat,
nehän haaveilla mennään
uudenvanhan kokemista,
sitä ei
paikoillaan vietetä,
paitsi unelmamatkat,
nehän haaveilla mennään
torstai 23. marraskuuta 2017
unimieli...
aamusta alkaen päivä alkaa,
siit päivänmieli virkiää,
vaikka unimailta makoisilta
on
unimielen haikiaa
lähteä
siit päivänmieli virkiää,
vaikka unimailta makoisilta
on
unimielen haikiaa
lähteä
ahneuden huippu...
ihminen on ahneuden huippu,
nyt he itikatkin pikkulintujen
suista
itselleen ahmivat
nyt he itikatkin pikkulintujen
suista
itselleen ahmivat
mieltä kolottaa...
kun mieltä kolottaa,
silloin kannattaa sanoa kovasana,
kirosana
perkele,
vaikka kuinka vituttais,
sillä se
tuotapikaa
helpottaa
aikaajoin....
kaikki paikat ei ole
entuudestaan
tuttuja,
käymäntieltä tutustutaan,
tututkin ajanmyötä vieraantuvat,
ellei
niissä aika ajoinkäy
turvatakuut...
turvatakuut merkitsevät
antautumista,
turvatakuut
riisuvat itsenäisyyden,
ne
alentavat pulustusvoimien tahtoa
ja
turvatakuut lisäävät
rautaa rajoillemme
ja ennenkaikkea se
maksaa
tulevaisuuden verran
antautumista,
turvatakuut
riisuvat itsenäisyyden,
ne
alentavat pulustusvoimien tahtoa
ja
turvatakuut lisäävät
rautaa rajoillemme
ja ennenkaikkea se
maksaa
tulevaisuuden verran
talvimyrsky...
talvimyrsky
herkkänahkaista viluttaa,
tuuli kaulusta nostattaa,
mielenkieltä masentaa,
mieli kengänkärkiin katsahtaa,
pois on ilomieli,
vaikka sitä nyt eniten kaivattais
maakunta...
maakunta on iso
toimija,
niin iso,
ettei se reuna alojaan
kehitäkkään,
vaan kaikki yhteen kassiin pakkaa
toimija,
niin iso,
ettei se reuna alojaan
kehitäkkään,
vaan kaikki yhteen kassiin pakkaa
hyönteisleipä...
hyönteisleipä,
ei ihan uusikaan,
sillä
mä
jo lapsena
huomasin leivänpäälläni monta
torakkaa,
eihän tuossa sen kummempaa
ei ihan uusikaan,
sillä
mä
jo lapsena
huomasin leivänpäälläni monta
torakkaa,
eihän tuossa sen kummempaa
keskiviikko 22. marraskuuta 2017
tikanpoika...
tikanpoika nakuttaa
sähkötolpan nuppia,
sen päätä ei pakota,
mutta
hermoheikon kuuntelijan
kylläkin
sähkötolpan nuppia,
sen päätä ei pakota,
mutta
hermoheikon kuuntelijan
kylläkin
tekohampaat...
metro vei
bussikuskin fiilikset,
se vei
bussista sielunelämän ja
narisevat
tekohampaat
raskaan auton kuljettajat...
raskaan auton ratissa
on
tätänykyä
kovin kokemattomia menijöitä,
siksi paljon tapahtuu
onnettomuuksia,
vaikka autot ovat
hienouksia täys
kun ihminen istuu hetken...
kun ihminen istuu hetken
ikimetsässä niin hältä
verenpaineet alenee,
sillä
metsän kiiluvasilmä
kynsiään teroittaa
ja
kurnivin vatsoin häntä lähestyy
viinapullot...
jokaisen ihmisen pitäisi
olla
veronpalautus,
jokaisen ihmisen täytyisi olla
yhteiskunnan
ylijäämää,
joka
veroina palautetaan ja tuotapikaa
viinapulloihin upotetaan
kajostaa...
kun kello puoltayötä
lyö,
silloin on
yö
ja silloin unelmat kutovat,
silloin rakkauskin saa
esikoisensa,
vaikka aamu pian kajostaa
ylipappi...
ihminen nimesi itsensä,
ensin ylipapiksi,
mutta sitten tuli
tolkkuihinsa ja jätti
uskonasiat pyhimyksille
ihminen on ollu alusta alkaen
määräilevää sorttia,
on tahtonut muut
itseensä alistaa,
mut
yhtä ei pystynyt
taivuttamaan,
koppakuorikaista
se nimittäin hoitelee viimein
ihmisen suihinsa
metro...
metro kuljettaa ihmiset,
tyhjenyt Länsiväylä
katetaan ja kaduksi muutetaan,
pois on kulkeneet
tuskaisat ruuhkat,
jäljelle jäivät
vuosikausien muistot
laki...
laki on ankara sille,
joka ei
sovulla tottele,
mut
lempeä heille, jotka eivät
siihen tutustu
syysmusta...
syysmustalla ei kevät
kuki,
vaan
silloin satoa
hillotaan ja kellariin
sullotaan,
sillä onhan
sadonkorjuunaikaa,
jolloin
luonto ruskastuu,
talven varalle varustautuu,
kuurankukkaan rakastuu
merkattu...
ihminen on joutunut
rekistereihin,
hänet on kahlittu
kansioihin,
hänen ostoksensa rekisteröidään,
syntymät ja kuolemat
merkataan,
ihminen on leimattu, kuten
entinen petäjä leimakirveestä
vaahtopäisenä...
voit elää juoksemalla,
voit vaahtopäisenä mennentulla,
mut
jos välillä
huokasisit,
istahtasit kannonnokkaan ja kuuntelisit
luonnon elämää,
huomaisit,
etteihän sulla kiire olekkaan
temppeliaukio...
kirkon ovet aukeavat
kolmella eurolla,
sisällä kolehdit kaupan päälle ja
riittää, kunhan vain sisään pääsee
siitä iso potti kertyy ja sillä pyhättö hyvin voi,
tämmöinen
ihme on
helsingissä,
siitäpä mallia maakuntiin, niin
kuntataloudellekkin jotain ropisis
luonnonsuojelu...
luonnonsuojelu on kaunis
sana,
mutta sitä käyttävät sellaiset
piirit,
jotka
savustavat luonnon pienimmät
kotokolosistaan
todellinen luontoarvojen ymmärtäjä
on
metsämies,
maaseudun asukas, joka tuntee
kotokolossaan asuvan,
hän ymmärtää,
että tämä luonnon pienin on
elinehto elämälle
sana,
mutta sitä käyttävät sellaiset
piirit,
jotka
savustavat luonnon pienimmät
kotokolosistaan
todellinen luontoarvojen ymmärtäjä
on
metsämies,
maaseudun asukas, joka tuntee
kotokolossaan asuvan,
hän ymmärtää,
että tämä luonnon pienin on
elinehto elämälle
varis...
varista naurattaa,
kun se tarkkailee
kylätien liikennettä,
sillä siinä menee ainoastaan
metsän pienempiä vipeltäjiä,
joita hiiripöllö kuusipuun
kätköstä ihailee,
varis päätti laulaa vipeltäjille ja
nämä hädissään
metsänsuojiin pakenivat,
siitä pöllö
varikselle suuttui,
mutta se vasta varista enemmän naurattaa
kun se tarkkailee
kylätien liikennettä,
sillä siinä menee ainoastaan
metsän pienempiä vipeltäjiä,
joita hiiripöllö kuusipuun
kätköstä ihailee,
varis päätti laulaa vipeltäjille ja
nämä hädissään
metsänsuojiin pakenivat,
siitä pöllö
varikselle suuttui,
mutta se vasta varista enemmän naurattaa
itsetehostetut...
itsetehostetut ihmiset
elävät toisten mielillä ja
mielellään niillä itsensä
pukevat,
mut
ne vaatteet eivät tekopyhille
sovi,
ei ainakaan silmäätekeville
elävät toisten mielillä ja
mielellään niillä itsensä
pukevat,
mut
ne vaatteet eivät tekopyhille
sovi,
ei ainakaan silmäätekeville
erinomaista....
jokaisessa ihmisessä on jotain
erinomaista,
jos sen saisi esiin,
laimenisivat
ikävyydet,
mutta eivät poistuisi,
eikä tarvitsekkaan,
sillä ne toimivat erinomaisina
kirittäjinä
erinomaista,
jos sen saisi esiin,
laimenisivat
ikävyydet,
mutta eivät poistuisi,
eikä tarvitsekkaan,
sillä ne toimivat erinomaisina
kirittäjinä
matkan pituus..
matkan pituus riippuu
kiinnostuksesta,
jos
ei kiinnosta
pätkääkään,
reissu on todella vastenmielisen
pitkä,
mutta on matkoja, joilla ei ole
pituutta lainkaan,
vaikka tuntikaupalla kuljettaisiin
tiistai 21. marraskuuta 2017
ketunpoikanen...
ketunpoikanen maiskuttelee
suolasilakoita,
se lipoo viiksään,
sillä parempaa herkkua
ei
savustetun kampelan jälkeen
olekkaan
suolasilakoita,
se lipoo viiksään,
sillä parempaa herkkua
ei
savustetun kampelan jälkeen
olekkaan
loppusi...
elää voi
hitaastikkin
mutta joutusasti se
kuitenkin kerkiää,
sillä vaikka nukkuisit
päivät pitkät,
loppusi häämöttää
koivun lehti...
ihminen on tuulia ja
pihanurmen tuoksuja,
ihminen on kaikkea
mitä silmät näkevät,
korvat kuulevat
ihminen
on
uusiutuva luontokappale,
niinkuin
koivun lehtikin
liikenne...
liikenne on ennakointia,
siinä tarvitaan
pelisilmää,
mutta ennenkaikka
ennakointia,
liikenteessä tapahtuu
tilanteita, joita ei tieliikennelaissa
määritellä
suokurpiainen....
suokurpiainen asuu
suonsilmässä,
tuossa
kokoelämän kolosessa,
joka kaikki tunkeilijat sisäänsä
imasee,
heistä turhat luulot
puristelee ja sitten luovuttaa
suokurpiaiselle,
joka heidät hyllyynsä laittaa
maalaismuurahainen...
maalaismuurahainen
eksyi
metron takimmaiseen
penkkiin,
se matkusti aikansa,
kunnes oikas itsensä
bussin penkille ja totesi,
että tässä menopelissä on
sentään tunnelmaa,
hieman samanlaista meininkiä,
kotopuolessaan
ei etene...
ihminen ei etene mihinkään,
vaikka ajaa
autolla pitkin
moottoriteitä,
sillä
hänet on istutettu
perinteisiin ja niistä ei pääse
irti,
vaikka
lentoikoneella menis
kirnuvoi...
kirnuvoissa on hyvä
maku,
isoäidin tunnelmaa,
siinä on hyvänmielen tuoksu
ja
se on entisaikaa,
jota yhäkin maistelen
kuoleman suutelemat...
kukaan ei ole syntynyt
keskellä
kaupunkia,
sillä siellä asuvat
kuoleman suutelemat
eläimetkin tuntevat...
eläimilläkin on sydän,
nekin tuntevat,
kuten
ihmisetkin,
kasvit ja perhoset,
olemmehan elävän elämän
näköisiä
tikanpoika...
tikanpoikaa ei räntäsade
masentele,
sillä
se oksan koloon
uutta Käpylä
asettelee,
olipa sää mikä hyvänsä
tikanpojan fiilistä eivät ne
koputtele
parsitut sukat...
ihminen on tullut
nykyaikaiseksi,
niin
hienohelmaksi,
etteivät parsituilla sukilla astele,
vaan
kehittyvien yhteiskuntien
alaikäisten kutomilla
keinosukilla painelevat menemään,
koska
laiskuuden huokealla haluavat astella
nykyaikaiseksi,
niin
hienohelmaksi,
etteivät parsituilla sukilla astele,
vaan
kehittyvien yhteiskuntien
alaikäisten kutomilla
keinosukilla painelevat menemään,
koska
laiskuuden huokealla haluavat astella
varis...
lumipyry heiluttaa
variksen
pyrstöä,
mutta se vain sitä
naurattaa, sillä sehän on jokasään
nautiskelija
variksen
pyrstöä,
mutta se vain sitä
naurattaa, sillä sehän on jokasään
nautiskelija
maanantai 20. marraskuuta 2017
työmaat....
työmaat eivät enää ole
kotona,
tänään ne ovat navetan takana,
usein
jumalan selänkin takana,
siksi
maaseutu autioituu,
mutta samalla
joillekkin avartuu
kotona,
tänään ne ovat navetan takana,
usein
jumalan selänkin takana,
siksi
maaseutu autioituu,
mutta samalla
joillekkin avartuu
iloinen itäsuomi...
iloinen itäsuomi
on
kaakossa,
sydänsavon alusmailla,
siellä karjalan hyvänmielen pohjukassa,
siellä,
jossa
ihmiset ovat luonnostaan
kotosenoloisia,
siellä haitari lavatansseissa soi,
siellä
hymymieli hyvin voi
kommunismi...
kommunismi on yhtä helvettiä,
ja kauheinta siinä onkun
se kapitalismin kanssa
heilastaa,
siinä kyllä
huonompi väki väkisinkin
kyyristyy
ja kauheinta siinä onkun
se kapitalismin kanssa
heilastaa,
siinä kyllä
huonompi väki väkisinkin
kyyristyy
villipeto....
ihminen on tärkeä,
niin tärkeä,
että ilman häntä
ei olisi
yhteiskuntia,
olisi vain
villipetojen peltolaitumia
niin tärkeä,
että ilman häntä
ei olisi
yhteiskuntia,
olisi vain
villipetojen peltolaitumia
samaistunut...
jokainen on samaistunut
johonkin,
vihastunutkin,
mutta loppujen lopuksi
itseensä
rakastunut
johonkin,
vihastunutkin,
mutta loppujen lopuksi
itseensä
rakastunut
työterveyshuolto....
jos ihminen saa kunnon hoidon ja
tulee terveeksi,
onko sillä väliä, kuka
hänet parantaa?
olipa organiaatio
mikä vain,
siellä työskentelee
tavalliset ihmiset,
jotka veroja kertyttävät
ja
paikallisuutta edustavat
ulkomaalainen terveysjätti
tuottaa
yhtäpaljon yhteiskuntahyvää,
kun
kotimainenkin toimija,
sillä verotus on
isännän vahva käsi
terveysmarkkinat ovat ihmisten hyvinvointia,
kilpailu luo moniarvoista toimintaa
ja olisi hyvä
jos terveyskeskukset voisivat
tuottaa
voittoa
terveyskeskukset olisivat
vahvoja tekijöitä työterveyshuollossa
ja
samalla siitä hyötyisivät ihmiset, jotka
ovat työtervgeyshuollon ulkopuolella,
sillä
tulevaisuudessakin on kuntia,
joissa väkiluku ei houkuttele
maailmanmarkkinoita
tulee terveeksi,
onko sillä väliä, kuka
hänet parantaa?
olipa organiaatio
mikä vain,
siellä työskentelee
tavalliset ihmiset,
jotka veroja kertyttävät
ja
paikallisuutta edustavat
ulkomaalainen terveysjätti
tuottaa
yhtäpaljon yhteiskuntahyvää,
kun
kotimainenkin toimija,
sillä verotus on
isännän vahva käsi
terveysmarkkinat ovat ihmisten hyvinvointia,
kilpailu luo moniarvoista toimintaa
ja olisi hyvä
jos terveyskeskukset voisivat
tuottaa
voittoa
terveyskeskukset olisivat
vahvoja tekijöitä työterveyshuollossa
ja
samalla siitä hyötyisivät ihmiset, jotka
ovat työtervgeyshuollon ulkopuolella,
sillä
tulevaisuudessakin on kuntia,
joissa väkiluku ei houkuttele
maailmanmarkkinoita
käppyräkoivu...
ihmiset ovat kieroon kasvaneet,
enemmän kuin lapin käppyräkoivun juurikko,
sillä
ihminen
onkii joka solullaan,
mutta
käppyräkoivu vain
elääkseen
enemmän kuin lapin käppyräkoivun juurikko,
sillä
ihminen
onkii joka solullaan,
mutta
käppyräkoivu vain
elääkseen
eurooppa sykkii...
euroopassa sykkii,
se
rauhattomuuttaa lykkää
ja
jos ei järki voita,
sota siitä syttyy ja silloin
historia toistaa itseään,
eurooppa on
sotaisa tanner,
siinä on ihmiskuntaa jaostettu,
ja siin on
viattomattomien sielut
auki hajonneet
ylijäämäihminen...
yhteiskunnassa on
ylijäämäihminen...,
hukkapaloja,
herranjestas,
näin puhelee yhteiskunnan herra,
joka ei enää lapsilisiä saa
ylijäämäihminen...,
hukkapaloja,
herranjestas,
näin puhelee yhteiskunnan herra,
joka ei enää lapsilisiä saa
turjakkeet...
ihminen on alkutekijöissään,
vaikka on elänut jo aikansa,
mutta
ihminen kehittyy
ketterästi,
kunhan entiset turjakkeet
maatuvat
vaikka on elänut jo aikansa,
mutta
ihminen kehittyy
ketterästi,
kunhan entiset turjakkeet
maatuvat
arki....
arjet ovat turvallisia,
vaikka
eivät ain
hymyssäsuin,
sillä arki on kaikkien pyhäpäivien
pönkittelijä...
vaikka
eivät ain
hymyssäsuin,
sillä arki on kaikkien pyhäpäivien
pönkittelijä...
jäljet...
vaikka kaikki menis,
jäljelle jäis
jäljet,
ne, jotka tuntevat
elämä jatkuu,
vaikket olekkaan varjona,
suolla on ikuisesti karpaloita
ja kiuru
tullee keväisin
jäljelle jäis
jäljet,
ne, jotka tuntevat
elämä jatkuu,
vaikket olekkaan varjona,
suolla on ikuisesti karpaloita
ja kiuru
tullee keväisin
sunnuntai 19. marraskuuta 2017
turtuu...
jos televisiota ei olisi,
ihminen olisi enemmän,
hän lukisi ymmärtävimmin,
laskisi sujuvammin,
kävis papin nuhteilla ja juttelis
naapureittensa kanssa,
nyt
hän istahtaa
ja
turtuu....
ihminen olisi enemmän,
hän lukisi ymmärtävimmin,
laskisi sujuvammin,
kävis papin nuhteilla ja juttelis
naapureittensa kanssa,
nyt
hän istahtaa
ja
turtuu....
ihmiselämä...
ihmiselämä on vaihderikasta,
sillä on näkevät silmät ja kuulevat
korvat,
se tarvitsee
mielipiteitä, joita vain sammakko pystyy
loihtimaan,
mut
tämä tahtoo pitkän talven kolosessaan
uinua,
joten ihminen
joutuu
itsellään talven yli menemään
sillä on näkevät silmät ja kuulevat
korvat,
se tarvitsee
mielipiteitä, joita vain sammakko pystyy
loihtimaan,
mut
tämä tahtoo pitkän talven kolosessaan
uinua,
joten ihminen
joutuu
itsellään talven yli menemään
kärpänen...
kärpänen pyörii
lampunvarjostimessani,
se on syntynyt syyskesällä, joten
se voi viellä kuukauden päivät
siellä pyöriä,
kärpäsellähän on puolen vuoden optio
varjostimeen,
muut ovat jo osuutensa
täyttäneet ja makailevat
selälläänn talven yli
lampunvarjostimessani,
se on syntynyt syyskesällä, joten
se voi viellä kuukauden päivät
siellä pyöriä,
kärpäsellähän on puolen vuoden optio
varjostimeen,
muut ovat jo osuutensa
täyttäneet ja makailevat
selälläänn talven yli
talitiainen...
talitiainen nakuttaa
ikkunankulmaa,
ei se sisään tahdo vaan
ikkunakittiä maukkaampaa,
sillä siinä on tintille monta
ainesosaa maittavaa
ikkunankulmaa,
ei se sisään tahdo vaan
ikkunakittiä maukkaampaa,
sillä siinä on tintille monta
ainesosaa maittavaa
ennenvanhaan...
ennenvanhaan
kaupungeihin tultiin,
kaukomailta tahi sotatantereilta,
nyt
maaseutu ne täyttää,
sillä niin on
yhteiskunta uuvuttanut
luonnonluoman
kaupungeihin tultiin,
kaukomailta tahi sotatantereilta,
nyt
maaseutu ne täyttää,
sillä niin on
yhteiskunta uuvuttanut
luonnonluoman
oljenkorsi...
oljenkorsia ei enää
lie,
sillä ne kaikki paalattuna
hitto
vie,
ja nyt
mulla ei ole viimeistäkään
mahdollisuutta
lie,
sillä ne kaikki paalattuna
hitto
vie,
ja nyt
mulla ei ole viimeistäkään
mahdollisuutta
halkoliiteri...
halkiliiterissä on tunnelmaa,
sillä siellä lumikki
talvehtii,
siellä on sen kotopesä ja
sieltä se öillisille matkoilleen
kiirehtää,
lepakko on hirrenkoloseen
majoittunut,
olkoon,
tuumaa lumikki ja kiirehti peltohiiren
perään
sillä siellä lumikki
talvehtii,
siellä on sen kotopesä ja
sieltä se öillisille matkoilleen
kiirehtää,
lepakko on hirrenkoloseen
majoittunut,
olkoon,
tuumaa lumikki ja kiirehti peltohiiren
perään
pilkkimies...
pilkkimiestä ei jää viellä
kanna,
vaan se keinuttaa,
siksi huitelen potkurilla,
tuolla matkanteon luistavalla ja
matkamme taittuu,
minun ja ilveskissan, joka on
aina kelkkain matkassain,
sillä se on tykästynyt
talvisista kalareissuistain
kanna,
vaan se keinuttaa,
siksi huitelen potkurilla,
tuolla matkanteon luistavalla ja
matkamme taittuu,
minun ja ilveskissan, joka on
aina kelkkain matkassain,
sillä se on tykästynyt
talvisista kalareissuistain
20.11...
marraskuun kahdeskymmenes,
lumiharso pihamaalla kertoo
yöllisistä vieraista
hiiri on kohdannut hiiripöllön
kynnet,
mutta kylän irtokissa on
pöllöltä napannut
hiiren itselleen,
se taitaa tuon taidon
katson riistakameran kuvaa,
jossa koko näytelmä esiintyy,
luonnonlait ovat kirjoittamattoman
pyhiä
lumiharso pihamaalla kertoo
yöllisistä vieraista
hiiri on kohdannut hiiripöllön
kynnet,
mutta kylän irtokissa on
pöllöltä napannut
hiiren itselleen,
se taitaa tuon taidon
katson riistakameran kuvaa,
jossa koko näytelmä esiintyy,
luonnonlait ovat kirjoittamattoman
pyhiä
sanasen verran...
voit olla tavallinen ja
siisti,
silloin sinut siivosti kylillä
ohitetaan ja sukusi menneitä kerrataan,
mutta
jos oot sanasen verran
nykymielinen,
saatat saada
monia katseita
siisti,
silloin sinut siivosti kylillä
ohitetaan ja sukusi menneitä kerrataan,
mutta
jos oot sanasen verran
nykymielinen,
saatat saada
monia katseita
vilkuttaa...
suorintietä ei voi
kuolla,
ensin on mentävä harhateitä
ja
jumalattoman kivisiä kärryteitä pitkin,
sitten voi asettua paikoilleen
ja
vilkuttaa
kuolla,
ensin on mentävä harhateitä
ja
jumalattoman kivisiä kärryteitä pitkin,
sitten voi asettua paikoilleen
ja
vilkuttaa
sinivalkoiset hansikkaat...
elämä on
kipujen kukkia,
rakkauden iltapäiviä,
elämä on
kokemus ja sillä on
sinivalkoiset hansikkaat
kipujen kukkia,
rakkauden iltapäiviä,
elämä on
kokemus ja sillä on
sinivalkoiset hansikkaat
toimii...
kaikkea ei tarvitse sanoa,
riittää, kun
katsoo
ja
toteaa
selittäjät ovat turhan
maalareita,
heitä näkee aina
siellä missä kaikki
on
aloittamatta
riittää, kun
katsoo
ja
toteaa
selittäjät ovat turhan
maalareita,
heitä näkee aina
siellä missä kaikki
on
aloittamatta
luomakunnan asukas...
ihminen on luomakunnan asukas,
niinkuin
lintuset ja susihukkaset,
ketut ja hiiren vilistäjätkin,
ihminen
on vuodenaikoja,
lehtipuitten kaveri,
sekä
havupuiden enemmän,
siksi
meidän täytyisi
paremmin sopia
niinkuin
lintuset ja susihukkaset,
ketut ja hiiren vilistäjätkin,
ihminen
on vuodenaikoja,
lehtipuitten kaveri,
sekä
havupuiden enemmän,
siksi
meidän täytyisi
paremmin sopia
orja...
orja oli ennen
paskaisen läävän nurkissa
kyyhöttelevä kerjälälinen,
joka ruokapalkalla
kartanoa rikastutti
tämänpäivän orja
ajaa osamaksulla ja
elää pikavipillä,
niillä hän
veroparatiisissa asuvaa
kieromieltä
rikastuttaa
paskaisen läävän nurkissa
kyyhöttelevä kerjälälinen,
joka ruokapalkalla
kartanoa rikastutti
tämänpäivän orja
ajaa osamaksulla ja
elää pikavipillä,
niillä hän
veroparatiisissa asuvaa
kieromieltä
rikastuttaa
itikkalaji...
suomessa on
yksi itikkalaji,
joka tykkää
tulikivipakkasista,
se tykkää tuntureilla hiihdellä,
tasamailla lasketella ja pulkkamäessä
huvitella,
se ei turhia inise, vaan
kylmänhuurteisena jokahisen
olkapäällä hiljakseen levähtää,
sen itikan nimi on
hyvämieli
yksi itikkalaji,
joka tykkää
tulikivipakkasista,
se tykkää tuntureilla hiihdellä,
tasamailla lasketella ja pulkkamäessä
huvitella,
se ei turhia inise, vaan
kylmänhuurteisena jokahisen
olkapäällä hiljakseen levähtää,
sen itikan nimi on
hyvämieli
keskustapuolueen sote...
keskusta junaili sotkuisen
soten,
nyt
terveyskeskukset tyhjenneet,
maakuntien keskuksiin
vuoteenomaksi hoituneet,
siellä
heihin
terveysjätit laastaria laittavat,
hyvät hillot yhteiskunnalta tienaavat,
mut
tauti jäi
kunkin kontolleen
soten,
nyt
terveyskeskukset tyhjenneet,
maakuntien keskuksiin
vuoteenomaksi hoituneet,
siellä
heihin
terveysjätit laastaria laittavat,
hyvät hillot yhteiskunnalta tienaavat,
mut
tauti jäi
kunkin kontolleen
oma itsensä...
ihminen voi olla jumalaton
pakana,
nunna tahi pappi pahanen,
mutta hän voi olla myös
oma
itsensä
pakana,
nunna tahi pappi pahanen,
mutta hän voi olla myös
oma
itsensä
joulutonttu...
joulutonttu hiipii varpasillaan,
ikkunanrakosesta
kurkistaa,
hän lasten touhut mieleen
laittaa ja ne joulupukille
kertoilee
ikkunanrakosesta
kurkistaa,
hän lasten touhut mieleen
laittaa ja ne joulupukille
kertoilee
kettukurpitsainen...
kettukurpitsainen kulkee ajallaan,
se näin illan tullen
rientää tuvalleen,
maankoloseen kotoiseen
kettukurpitsainen kävi
tien toisella puolen,
siellä asustaa sen
poikaystävä,
jota se käy päivittäin
tapaamassa
kettukurpitsoilla on semmoinen tapa
etteivät he yhdessä asu,
ihan vaan
väljyyden
vuoksi
se näin illan tullen
rientää tuvalleen,
maankoloseen kotoiseen
kettukurpitsainen kävi
tien toisella puolen,
siellä asustaa sen
poikaystävä,
jota se käy päivittäin
tapaamassa
kettukurpitsoilla on semmoinen tapa
etteivät he yhdessä asu,
ihan vaan
väljyyden
vuoksi
jätelava...
jätelavalla on eilisen,
poisheitetty,
siellä heiluu myös onneton
onkija,
entinen syvänmeren kalastaja,
jota hallitsee entisyys,
hän ei mitään tärkeää
etsi,
hän vaan tahtoo
eiliseen kurkistaa
poisheitetty,
siellä heiluu myös onneton
onkija,
entinen syvänmeren kalastaja,
jota hallitsee entisyys,
hän ei mitään tärkeää
etsi,
hän vaan tahtoo
eiliseen kurkistaa
yöperhonen...
yöperhosella ei ole
seuranaan
kielonkukkaa,
eikä
se ei voi istahtaa
ruusun nupulle,
sillä ne ovat menneet,
vain hän jäi,
yön syvään syliin
seuranaan
kielonkukkaa,
eikä
se ei voi istahtaa
ruusun nupulle,
sillä ne ovat menneet,
vain hän jäi,
yön syvään syliin
ydinvoimala ja paperitehdas...
ydinvoimalaitosta ei tahtonut
sukupuuttoon nuukahtava
kunta,
tänne ei haluttu paperitehdastakaan,
sillä
pelkäsivät työläisiä,
joilla oli taipumusta
asettua aloilleen
sukupuuttoon nuukahtava
kunta,
tänne ei haluttu paperitehdastakaan,
sillä
pelkäsivät työläisiä,
joilla oli taipumusta
asettua aloilleen
aika...
aika kävelee aina eespäin,
se menee, vaikkei sillä valojakaan,
sillä se osaa
mennä mihin vaan,
eikä sitä pidättele
muurit eivätkä yönsydämmet
se menee, vaikkei sillä valojakaan,
sillä se osaa
mennä mihin vaan,
eikä sitä pidättele
muurit eivätkä yönsydämmet
mökki...
tiettömän tien päässä asuvassa
mökissä
on erämään tunnelmaa,
siellä ukko ja akka
asustavat,
sekä
erämaakoira ressukka
mökin pihamaalla on vesikelkka,
orressa roikkuu villisika ja peltopyy,
hirvenvasa ja riekkoja viisi,
onhan marraskuun yhdeksästoista päivä,
jolloin valmistaudutaan
kaamokseen,
lapinmaan hiljaiseen
vuorotteluvapaa...
ihminen kävellessään astuu oikealla
jalalla
ensin,
siten vasemmalla ja sitten
vuorotellen,
viimein hän
perille joutaa ja jalat
pääsevät
vuorotteluvapaalle
jalalla
ensin,
siten vasemmalla ja sitten
vuorotellen,
viimein hän
perille joutaa ja jalat
pääsevät
vuorotteluvapaalle
tsaarin kanssa...
silloinkun tsaarin kanssa
kuninkaatitetä kuljttiin
oli kesä,
sitä kuljettiin koko kesä,
silloin ruotsin kustaa valloitteli saksanmaata,
riiteli englannissa ja pietarin
hovissa,
silloin oli kesä,
jolloin heinää seivästettiin
ja
minä olin
olematon
kuninkaatitetä kuljttiin
oli kesä,
sitä kuljettiin koko kesä,
silloin ruotsin kustaa valloitteli saksanmaata,
riiteli englannissa ja pietarin
hovissa,
silloin oli kesä,
jolloin heinää seivästettiin
ja
minä olin
olematon
ei tanssita...
elämä on kuutamoisia öitä,
arkipäiväisiä,
aamulla mennään ja illalla
tullaan,
on
pari
ilopäivääkin,
,mutta niissä ei tanssita
arkipäiväisiä,
aamulla mennään ja illalla
tullaan,
on
pari
ilopäivääkin,
,mutta niissä ei tanssita
lauantai 18. marraskuuta 2017
aichoceita...
espoossa ei osata pelata
aichoceita,
nyystölässä taidetaan,
muttei pelata sitäkään
espoossa on komia
halli,
mutta siellä ei ole edes
luonnonvaloja,
nyystölän hylätyllä
peltoniityllä
loistaa kuutamo ja pari
tähtösen tuikkua
kunnon kunnassa täytyy olla
kentällinen
elämää,
eiks hei....
aichoceita,
nyystölässä taidetaan,
muttei pelata sitäkään
espoossa on komia
halli,
mutta siellä ei ole edes
luonnonvaloja,
nyystölän hylätyllä
peltoniityllä
loistaa kuutamo ja pari
tähtösen tuikkua
kunnon kunnassa täytyy olla
kentällinen
elämää,
eiks hei....
joutava ihminen...
joutava ihminen
on
ulkoistettu,
hän itsensäkkin unohtanut,
rakkaus ja viha ei häntä ohjaa,
vaan aika jota ei ole
hänet tyrkättiin
pois,
eikä hän mihinkään tippunut,
sillä kaikkkialla on
kylmää
on
ulkoistettu,
hän itsensäkkin unohtanut,
rakkaus ja viha ei häntä ohjaa,
vaan aika jota ei ole
hänet tyrkättiin
pois,
eikä hän mihinkään tippunut,
sillä kaikkkialla on
kylmää
metro...
elämä on nyystölässä
helppoa,
senkun hengittelee vaan,
mutta
espoossa jyrisee metro,
tuo
rahakita, joka
istumalihaksikkaita kuljettaa,
muttei ota kyytiin yhtä vaivaista
muurahaista,
joka vain pienen tilan veis
helppoa,
senkun hengittelee vaan,
mutta
espoossa jyrisee metro,
tuo
rahakita, joka
istumalihaksikkaita kuljettaa,
muttei ota kyytiin yhtä vaivaista
muurahaista,
joka vain pienen tilan veis
presidentti...
presidentti on
herra,
tahi nainen,
mutta häntä ei saa
puolueet vikitellä, sillä muuten
on kaikki hujanhajan
presidentiksi kasvetaan,
siinä tarvitaan järjen itua
ja
muutaman jutun ymmärtämistä
presidentti ei ole jumala,
eikä pakana,
hän ei ole
ihmisen parempi painos,
vaan
ihan
sunnuntainumero
herra,
tahi nainen,
mutta häntä ei saa
puolueet vikitellä, sillä muuten
on kaikki hujanhajan
presidentiksi kasvetaan,
siinä tarvitaan järjen itua
ja
muutaman jutun ymmärtämistä
presidentti ei ole jumala,
eikä pakana,
hän ei ole
ihmisen parempi painos,
vaan
ihan
sunnuntainumero
venäjä....
venäjän malli pelottaa
porvarin huonosti kasvatettua
perijää,
sillä
silloin loppuu hältä
loiseläjän ilonpitopäivät ja alkaa
jumalaton markkinatalouden kilpaily,
jossa
ei loiseläjät
hyvin voi
porvarin huonosti kasvatettua
perijää,
sillä
silloin loppuu hältä
loiseläjän ilonpitopäivät ja alkaa
jumalaton markkinatalouden kilpaily,
jossa
ei loiseläjät
hyvin voi
kauneus...
kauneus ei ole
sileää,
vaan se on rosoista vuoren rinnettä,
nälkäisiä hetkiä ja itkeviä mieliä,
se
on
elämää,
kerta annoksena
sileää,
vaan se on rosoista vuoren rinnettä,
nälkäisiä hetkiä ja itkeviä mieliä,
se
on
elämää,
kerta annoksena
kirkonkylä...
kirkonkylällä ei asu
huominen,
vaan
sieltä on eilisetkin
sammutettu
ja
tulevalta on ovet
suljettu
kirkonkylän suurruhtinas,
tuo
kolmen konnan
superjyvä on istuttanut
semmoiset siemenet,
ettei muuta eloa
kirkonkylään synny
ohikulkijalle tulee kylmä
olo,
kuolema ja
vitunhaju leijailee,
hän ei edes pysähdy
huoltamolla,
vaikka pensat on vähissä
huominen,
vaan
sieltä on eilisetkin
sammutettu
ja
tulevalta on ovet
suljettu
kirkonkylän suurruhtinas,
tuo
kolmen konnan
superjyvä on istuttanut
semmoiset siemenet,
ettei muuta eloa
kirkonkylään synny
ohikulkijalle tulee kylmä
olo,
kuolema ja
vitunhaju leijailee,
hän ei edes pysähdy
huoltamolla,
vaikka pensat on vähissä
varis...
kuusenlatvassa istuu varis,
kuten aina tähän samaan aikaan,
se tiirailee
maantietä,
jossa yleensä rötköttää
joku huolimaton ohikulkija,
joka on
autoon törmännyt,
kuollut ja syötäväksi
evästetty
nytkin siinä makoilee
supikoira,
sitkeälihainen tuliainen,
mutta
kelvatkoon
kuten aina tähän samaan aikaan,
se tiirailee
maantietä,
jossa yleensä rötköttää
joku huolimaton ohikulkija,
joka on
autoon törmännyt,
kuollut ja syötäväksi
evästetty
nytkin siinä makoilee
supikoira,
sitkeälihainen tuliainen,
mutta
kelvatkoon
koppakuorikainen...
jos ihmisellä ei olis
omaatahtoa,
hän kulkisi jonkun talutamana,
ehkäpä
koppakuorikaisen käskynkässä
koppakuorikainen ei ole uskovainen,
eikä tahdo asua
kerrostalon ylimmissä,
vaan
perunapellossa,
jossa vilisee
elämää ja syvempääkin
omaatahtoa,
hän kulkisi jonkun talutamana,
ehkäpä
koppakuorikaisen käskynkässä
koppakuorikainen ei ole uskovainen,
eikä tahdo asua
kerrostalon ylimmissä,
vaan
perunapellossa,
jossa vilisee
elämää ja syvempääkin
ikuisesti...
ikuisesti et voi
kysellä,
et vastailla,
etkä vaietakkaan,
vaan sinun on mentävä ja
kaikki kerrottava
kysellä,
et vastailla,
etkä vaietakkaan,
vaan sinun on mentävä ja
kaikki kerrottava
ohi...
rakkaus ei sammu,
vaikka
kulkisit ohi,
sinä,
elämäni täyttäjä,
tupakansytyttäjien hävittäjä,
sinä
rakkauden sinisilmä
vaikka
kulkisit ohi,
sinä,
elämäni täyttäjä,
tupakansytyttäjien hävittäjä,
sinä
rakkauden sinisilmä
alamäki...
alamäki helpottaa,
se ei jalkoja uuvuta,
vaan voi pyllymäkee laskea,
mut
elämän alamäki on raskasta
lasketella,
siin
on sydänkin
verellään
se ei jalkoja uuvuta,
vaan voi pyllymäkee laskea,
mut
elämän alamäki on raskasta
lasketella,
siin
on sydänkin
verellään
kaamos,,,
aikaisin aamulla on pimeää,
marraskuussa
pimeämpää,
mutta ylä-suomessa kohta alkaa kaamos,
siellä ei
aamu alakkaan,
vaan voi siristellä
päivän ajat
marraskuussa
pimeämpää,
mutta ylä-suomessa kohta alkaa kaamos,
siellä ei
aamu alakkaan,
vaan voi siristellä
päivän ajat
onneton elämä...
onneton se elämä, joka
ei
harhamailla
käy,
siellä tuskan ja ilon marjamailla,
houkutuksien
kulmakunnilla,
sieltä ihminen kaiken saa,
hyvän ja onnen maan
ei
harhamailla
käy,
siellä tuskan ja ilon marjamailla,
houkutuksien
kulmakunnilla,
sieltä ihminen kaiken saa,
hyvän ja onnen maan
aika...
aika antaa oikeutta,
sillä elämä kesyyntyy
ja
mielet
lauhtuvat,
aika parantaakin, sillä se ei ikiajoiksi
haavoja
halua,
aika
opettaa sietämään,
sillä sillä on
kaikki hetket käytettävinään
sillä elämä kesyyntyy
ja
mielet
lauhtuvat,
aika parantaakin, sillä se ei ikiajoiksi
haavoja
halua,
aika
opettaa sietämään,
sillä sillä on
kaikki hetket käytettävinään
jokapäiväinen elämä...
jokapäiväinen elämä
muodostuu
ihan tuostavaan,
sitä ohjaavat olosuhteet ja
s-marketin tarjoukset,
joita aamustapitäen
tarjoillaan,
käyn hakemassa ne,
istahan ja sitten toisaalle
meen
muodostuu
ihan tuostavaan,
sitä ohjaavat olosuhteet ja
s-marketin tarjoukset,
joita aamustapitäen
tarjoillaan,
käyn hakemassa ne,
istahan ja sitten toisaalle
meen
rikolliset...
suurimmat rikolliset
ihmettelevät sijaskärsien tuomioita,
heistä ne ovat
liian
pieniä,
suurimmat rikolliset hyvin
voivat,
hymyilevät, kun sijaiskärsijänsä
kohtaavat
perjantai 17. marraskuuta 2017
kunnanpäättäjä...
kunnanpäättäjä elää
kaksoiselämää,
sillä
hän vieraassa kunnassa
hyvin voi,
mut
ruikuttaen
omassaan vaikuttaa
jää...
toiset saavat aikaan,
toiset ovat vain,
mut kaikki
ovat aikansa
vaan,
eikä heistä sen kummempaa
jää
hyväosainen...
jos olisin enemmän
en
pölyjä pyyhkisi,
en vessanpönttöjä siivoaisi,
mut
osani on tää,
hyväosaisten jälkien siivoaminen,
joka joskus oksettaa,
usein ihmettelen ovatko
he
ketä
lie
kukkaset...
ihmiset rakastavat
kukkasia,
rakastavat,
koska he ovat
sukulaisia,
mutta
vasta hautajaisten jälkeen
hiljainen kylä...
hiljaisen kylän aamu ei
illasta ole muuttunut,
luonto viheltelee,
kurrenpoika petäjässä
tasapainoittelee,
aurinko ja kuu,
ne vuorotahtiin
hiljaisuutta katselee,
talitiainen on muuten vaan
oravanpoika...
jos oot murheissas,
katso
oravanpoikaa,
joka ikipetäjää
kiertää,
silloin huomaat,
ettei kaikki olekkaan niin
tärkeää
metro...
elämä sisältää
raparperimehua,
mutta sitä ei voi juoda
metrossa, sillä se on kasvatettu
nyystölässä,
ja näinollen se ei siedä
tunnelitunnelmaa
metro....
kello on yhdeksän yli viiden,
aurinko ei ole viellä
noussut,
mut minä
olen ja astuin länsimetron
ensimmäiseen
lähtöön
jännittävää,
sillä
ongelmakasa liikkuu,
sukkelasti
hyppään rattailta kampissa,
sillä
siitä eteenpäin on
entistä
onkimies...
onkimies istuu
ja
odottaa,
sillä hänellä on aikaa,
eikä kalalla ole
nälkä
onkimies katsoo
kohti auringonselkää
joskun yötämyöten kuutamonkin,
sillä
aikaa riittää,
jollei
kalalla ei nälkä
luonnoton elämä...
ihminen voi elää elämäänsä
miten vain,
siihen yhteiskunta antaa luvan,
mutta kaikkea sekään ei siedä,
ei ainakaan
luonotonta elämää
arpa...
arvalla elät hetken unelmia,
käyt
unelmien matkoilla,
kuljet hyvissä tunnelmissa
ja syöt
mielihaluillasi,
arvalla se on mahdollista
sata vuotta sitten...
sata vuotta sitten oli
entisaikaa,
silloin ei
ropotti työskennellyt,
vaan ihminen
heinäpellolla uurasti,
silloin oli täysikuu ja juhannus
alkoi suvisenna
kaikki on olemassa...
joskus tunnen etten
mihinkään kerkiä,
toisinaan itseäni mietin,
että
olenkohan edes mitäkään,
joskus,
mutta aina oon takkini
päälle saattunut,
lakkini ulosmennessä päähäni laittanut
ja
kaikki on ollut
olemassa
kurjin ja pyhinkin...
ihminen voi enemmänkin olla,
mutta tarvitseeko?
ihminen on aikansa eläjä,
siksi hän
aikaansa
kuvastaa
ihminen voi olla roisto
tai
hyvämieli,
mutta loppujen lopuksi
kaikki
luonnoksi maatuu,
kurjin ja pyhinkin,'
siksikin
heissulivei...
mutta tarvitseeko?
ihminen on aikansa eläjä,
siksi hän
aikaansa
kuvastaa
ihminen voi olla roisto
tai
hyvämieli,
mutta loppujen lopuksi
kaikki
luonnoksi maatuu,
kurjin ja pyhinkin,'
siksikin
heissulivei...
syys...
syys on
hämärää,
mutta siinä loistaa elämän liekki,
se
tyikkunen, joka sinut
tulevaan saatattaa
hämärää,
mutta siinä loistaa elämän liekki,
se
tyikkunen, joka sinut
tulevaan saatattaa
olet nuori...
olet nuori ja siksi katsot ahnaasti
eteesi,
sillä elämäsi on valopilkun päässä,
ja sinne kerinneenä
oletkin jo monet
kerrat sen uudelleen sytyttänyt
eteesi,
sillä elämäsi on valopilkun päässä,
ja sinne kerinneenä
oletkin jo monet
kerrat sen uudelleen sytyttänyt
pikkutuholainen...
ihmisiksi opetellaan,
sillä ihminen on
luontoäiteen
pikkutuholainen,
jota hän jokahetki paimentaa,
hyville tavoille taivuttaa
näkemiin...
yksi elämä
on
sinun käsissäs,
niinkuin kielonkukankin,
hetkonen keväässään,
hetken jokainen ajallaan,
ja
sitten
näkemiin
on
sinun käsissäs,
niinkuin kielonkukankin,
hetkonen keväässään,
hetken jokainen ajallaan,
ja
sitten
näkemiin
soppaluu..
ikuisuudesta ihminen näkee
vain aikansa,
muut kirjoista ja huominen kurkistaa
kuvitelmista,
tämä hetki
on ihmiselle valoisaa aikaa,
muut hetket
luonnon kiertokulun soppaluuna
vittumainen päänuppi...
ihminen ei ole
perustyhmä,
mutta
hänet alistetaan siihen,
ellei tällä ole
vittumainen päänuppi...
perustyhmä,
mutta
hänet alistetaan siihen,
ellei tällä ole
vittumainen päänuppi...
kylätie...
kylätiellä kulkee
harvoja,
siellä menevät ohiajavat,
tuntemattomat ja hekin silloin tällöin
kylällä ei ole
huomisen ihmistä,
sillä sieltä on karsittu tulevaisuus
harvoja,
siellä menevät ohiajavat,
tuntemattomat ja hekin silloin tällöin
kylällä ei ole
huomisen ihmistä,
sillä sieltä on karsittu tulevaisuus
laitumet...
laitumia ei enää paljon lie,
ei lehmipolkujakaan,
on vain suoria teitä,
valtateitä,
joissa kiire kulkee
ei lehmipolkujakaan,
on vain suoria teitä,
valtateitä,
joissa kiire kulkee
kuva...
ihminen on
kuva,
niinkuin ikipetäjä tahi
eilinen,
ajasta, joka on kuljettu pois,
kuvia et voi huomisesta ottaa,
joten kuvaa ihmistä ja ikihonkaa
merilapin sote...
merilapin ihmiset näyttivät,
kuinka
puoluekuri on murenee,
jos tahdotaan parantaa
seutukunnan ihmisten
hyvinvointia,
siinä saa sotet murentua,
menkööt ja tulkoot
helppoheikoiset määräilijät,
seutukunnassa on isäntinä
tavalliset ahertelijat,
ihmiset
kuinka
puoluekuri on murenee,
jos tahdotaan parantaa
seutukunnan ihmisten
hyvinvointia,
siinä saa sotet murentua,
menkööt ja tulkoot
helppoheikoiset määräilijät,
seutukunnassa on isäntinä
tavalliset ahertelijat,
ihmiset
varjot...
ihmisen on helppoa päivänvalossa
kulkea,
jos häntä ei seuraa
eilisen varjot
varjot, jotka hän on
hyvästi kätellyt
kulkea,
jos häntä ei seuraa
eilisen varjot
varjot, jotka hän on
hyvästi kätellyt
yhteiskunnasta erotettu....
yhteiskunnasta erotettu
ihminen on
leimattu,
hänet on eläimeksi merkitty,
semmoiseksi eläimeksi, jolla ei ole edes
tuotantannollista
arvoa
ihminen on
leimattu,
hänet on eläimeksi merkitty,
semmoiseksi eläimeksi, jolla ei ole edes
tuotantannollista
arvoa
satavuotias....
yhteiskunta seisoo
sen heikoimman jaloilla
niitten ihmisten, jotka kuusenalusilla nukkuvat,
heidän,
jotka
hurstilla käyvät
jouluaterialla,
näillä jaloilla
satavuotisjuhlia suomi juhlii
sen heikoimman jaloilla
niitten ihmisten, jotka kuusenalusilla nukkuvat,
heidän,
jotka
hurstilla käyvät
jouluaterialla,
näillä jaloilla
satavuotisjuhlia suomi juhlii
torstai 16. marraskuuta 2017
maatuu...
ihminen tottuu ja kun siihen tottuu,
maatuu ja silloin on helposti
hyväksikäytettävänä,
silloin iskevät
uskovaiset,
maatuu ja silloin on helposti
hyväksikäytettävänä,
silloin iskevät
uskovaiset,
kotiseuturakkaus...
kotiseuturakkaus katoaa,
kun
mielenkiinto
lopahtaa,
maailma on enemmän täynnä,
niinpaljon, että sinne kannattaa
itsensä
julkisilla varoilla
kustantaa,
mutta
on inhottavaa, kun valitat paikallisista olosuhteista
kun
mielenkiinto
lopahtaa,
maailma on enemmän täynnä,
niinpaljon, että sinne kannattaa
itsensä
julkisilla varoilla
kustantaa,
mutta
on inhottavaa, kun valitat paikallisista olosuhteista
kun luottamus loppuu...
kun luottamus loppuu,
jäljelle jää
tyhjää,
enkä viellä halua olla
kuollut,
en valehtelija ja marionetti,
siksi
otin hattuni ja menin
jäljelle jää
tyhjää,
enkä viellä halua olla
kuollut,
en valehtelija ja marionetti,
siksi
otin hattuni ja menin
kiina...
kiina hoitaa
jong sunin,
tuon korean komistuksen,
silloin
on taivaanranta kauniinpi,
kun ovet avataan
tuohon yhteiskuntaan, jossa
ihmisen pahuus on kotiloitunut
yhteen sukuun
jong sunin,
tuon korean komistuksen,
silloin
on taivaanranta kauniinpi,
kun ovet avataan
tuohon yhteiskuntaan, jossa
ihmisen pahuus on kotiloitunut
yhteen sukuun
yhteistyö...
jos ihmiset tekisivät yhteistyötä
ja
lopettaisivat henkilökohtaiset
etujensa vaalimisen haalimiset,
tulos olisi jokaiselle
antoisempaa,
niinpaljon tuloksellisempaa,
että
jokainen siitä
enemmän hyötyisi
ja
lopettaisivat henkilökohtaiset
etujensa vaalimisen haalimiset,
tulos olisi jokaiselle
antoisempaa,
niinpaljon tuloksellisempaa,
että
jokainen siitä
enemmän hyötyisi
turistibussi...
helsingin turistibussilla
oli mukavaa
matkustaa,
siellä kuljettajakin monitaitoisen
mukava,
hältä soljuu
maailmankieletkin mitä mainioimmin
minä maailman matkalainen,
lensin jenkkilästä
kööppenhaminaan,
sieltä istahin laivaan,
jossa muitakin neljän tuhannen verran,
kierreltiin
tallinnat ja pietarit, sekä tukholman satamat,
mutta
helsinki jäi sydämmeeni ja tuo
linja-autokyyti,
joka oli risteilyni parasta
aikaa
oli mukavaa
matkustaa,
siellä kuljettajakin monitaitoisen
mukava,
hältä soljuu
maailmankieletkin mitä mainioimmin
minä maailman matkalainen,
lensin jenkkilästä
kööppenhaminaan,
sieltä istahin laivaan,
jossa muitakin neljän tuhannen verran,
kierreltiin
tallinnat ja pietarit, sekä tukholman satamat,
mutta
helsinki jäi sydämmeeni ja tuo
linja-autokyyti,
joka oli risteilyni parasta
aikaa
ylenaikainen...
ylenaikaisessa
aamu uniset naistoimittajat heittävät
läppää,
kyllästyttää,
sillä
tahdon ihamäkeä ja häikiötä,
joilla
on
polkupyörätkin
aamu uniset naistoimittajat heittävät
läppää,
kyllästyttää,
sillä
tahdon ihamäkeä ja häikiötä,
joilla
on
polkupyörätkin
vieraan maan kamarat...
ihminen haluaa
lunnostaan kurkata tuntemattomaan,
kierrellä uusissa
tuttavuuksissa,
askellella
vieraan maan kamaroilla,
mut
lopultakin koti on se paikka,
jossa hänen mielensä
lepää
lunnostaan kurkata tuntemattomaan,
kierrellä uusissa
tuttavuuksissa,
askellella
vieraan maan kamaroilla,
mut
lopultakin koti on se paikka,
jossa hänen mielensä
lepää
pekkaset...
pekkaset ovat työmiehen
hyvänmiehen lisää,
sitä ei moni taitamaton ymmärrä,
mutta
on ollut aikoja, jolloin
työnantajakin ymmärsi
työntekijää
hyvänmiehen lisää,
sitä ei moni taitamaton ymmärrä,
mutta
on ollut aikoja, jolloin
työnantajakin ymmärsi
työntekijää
lähinäkö...
vanhemmiten lähinäkö laimenee,
mutta tosiasiassa
sitä ei nuorempana ole
lainkaan,
sillä silloin vaan mennääntullaan,
kun taas vanhempana katsoo
tarkempaan
mutta tosiasiassa
sitä ei nuorempana ole
lainkaan,
sillä silloin vaan mennääntullaan,
kun taas vanhempana katsoo
tarkempaan
keskiviikko 15. marraskuuta 2017
ilveksenpoika...
ilveksenpoika polttaa
sätkää,
se oppi se yhdeltä tukkijätkältä,
joka opetti, kuinka käsin rullataan
kunnon sätkä ja juosten kaiken kukkuraksi
tukkijätkä kuoli keuhkosyöpään,
mutta ilvespoika päätteli, että sen
kohtalona
on
metsämiehen pyssy ennenkuin
kokee
tukkimiehen kohtalon
sätkää,
se oppi se yhdeltä tukkijätkältä,
joka opetti, kuinka käsin rullataan
kunnon sätkä ja juosten kaiken kukkuraksi
tukkijätkä kuoli keuhkosyöpään,
mutta ilvespoika päätteli, että sen
kohtalona
on
metsämiehen pyssy ennenkuin
kokee
tukkimiehen kohtalon
reissumies...
reissumiehen ensimmäinen vapaapäivä
työputken jälkeen
on
aamu, joka on jo iltapäivässä,
jolloin huomaa
jokapaikan jomotuksen,
silloin venytyttää ja haluaa
vain jatkaa
aamuaan
työputken jälkeen
on
aamu, joka on jo iltapäivässä,
jolloin huomaa
jokapaikan jomotuksen,
silloin venytyttää ja haluaa
vain jatkaa
aamuaan
rauhallisemmin...
kun kaikki on nähty,
aloitetaan alusta,
mutta silloin ollaan jo niin vanhoja.
että
mennäänkin rauhallisemmin
ihminen elää vaiheita,
lapsuutta,
nuoruutta,
aikuisuutta ja viimein parasta
aikaansa,
vanhuutta
kaikilla rasteilla on
aikansa ja mielensä,
sekä
kuntopohjansa
aloitetaan alusta,
mutta silloin ollaan jo niin vanhoja.
että
mennäänkin rauhallisemmin
ihminen elää vaiheita,
lapsuutta,
nuoruutta,
aikuisuutta ja viimein parasta
aikaansa,
vanhuutta
kaikilla rasteilla on
aikansa ja mielensä,
sekä
kuntopohjansa
ensilumi...
ensilumi suli,
mun
sitä ikävä tuli,
sillä se nin puhtoinen,
sillä se
jätti jälkeni ja samoin palatesani,
nyt
jäljet menneet
mun
sitä ikävä tuli,
sillä se nin puhtoinen,
sillä se
jätti jälkeni ja samoin palatesani,
nyt
jäljet menneet
ylitäyttynyt...
ei ihminen nälissään juokse,
vaan
ahneudesta,
nälkäinen ihminen ei jaksa,
mutta
ylitäyttynyt viellä kerkiää
vaan
ahneudesta,
nälkäinen ihminen ei jaksa,
mutta
ylitäyttynyt viellä kerkiää
lahopuu...
olen monessa puussa roikkunut,
ihan tahdostainkin,
mutta
viimein sain itseni irti
lahopuusta,
siksi pitenen hyvänä ikipuuta,
tuota
lahoamatonta ajatonta
ihan tahdostainkin,
mutta
viimein sain itseni irti
lahopuusta,
siksi pitenen hyvänä ikipuuta,
tuota
lahoamatonta ajatonta
suju...
aina ei suju,
ei monestikkaan,.
mutta silloinkun sujuu,
kannattaa
hymyillä,
sillä
se tarttuu ja siitä
onnistumiset karttuu
kotimatka...
kotimatka on mukavin matka,
vaikka maailman selässään
kantais,
sen
reissumies
nahoissaan tietää,
mut
paremmin savottahevonen
hikipäinen
ahtaa...
ihminen ei tarvitsisi itseään
enempää,
mut
vaan ihtseensä lisää ahtaa,
siksi hän
on niin
yltäkyllästyneen oloinen
kuntapäättäjä...
kumartelet sinnetänne,
olethan kuntapäättäjä,
jolla ei ole mitään
päätettävää,
on vain
näyteltävää
kävelen
kävelen pohjoisrantaa,
minua seuraa pulu,
jolle tiputtelen
pullanmurusia,
katson arvotaloon,
siellä on paljon suomalaisuutta
rehellisyys...
rehellisyyteen on pitkä matka,
niin pitkä, että se valheilla
kuljetaan,
rehellisyys ei ole tahtotila,
vaan
sisimmän syvempää
valtakunnan syyttäjä...
valtakunnan ylin
syyttäjä tuomiolla,
sitä ei voi jättää huomiotta,
sillä
näin toimii
korruptoitumaton
yhteiskunta
sattumaa...
elämä on sattumaa,
siilä on
kohtalon siunaus ja hallintaoikeus,
elämän
omistaa
luontoäitee,
joka kohtalonsauvaa heiluttaa
tiistai 14. marraskuuta 2017
talvisota...
sataviisi päivää,
ne olivat päiviä,
joissa suomalaisuus näytti
tahtonsa,
silloin jokainen antoi kaikkensa,
toiset ainoansa,
siksi nostan hattuani ja syvään
kumarran
ne olivat päiviä,
joissa suomalaisuus näytti
tahtonsa,
silloin jokainen antoi kaikkensa,
toiset ainoansa,
siksi nostan hattuani ja syvään
kumarran
sillilaituri...
sumuinen hietalahti,
meri ja
sillilaituri,
tori, jossa kurjat katseet
ruttopuistoon yltyy,
kävelen poispäin
aamu...
aikainen aamu,
lähden töihin,
nukuttaa,
mutta niinhän aina,
vastaan tulee työvuoron lopettaneita,
väsähtäneitä,
mulla sentään aamuvuoro,
he koko yön valvoneita,
väsyneitä
lähden töihin,
nukuttaa,
mutta niinhän aina,
vastaan tulee työvuoron lopettaneita,
väsähtäneitä,
mulla sentään aamuvuoro,
he koko yön valvoneita,
väsyneitä
ketunpoika...
ketunpoikaa harmittaa,
kun käpytikka
hakkaa sähkötolpan nokkaa
joka ilta tähän samaan aikaan,
tikka tietää,
että ketunpoikanen joogaa ja
haluaa häiritä tämän mielenrauhaa
merilappi...
merilappi teki tempun
sotessa,
se ei halunnut
seutukuntansa kärsivän,
siitä monta hyvää mieltä,
vaikka
hallituksemme on erimieltä
sotessa,
se ei halunnut
seutukuntansa kärsivän,
siitä monta hyvää mieltä,
vaikka
hallituksemme on erimieltä
iskunkestävä...
elämässä voi käydä miten vain,
sitä ei kannata
pelätä,
vaan
kannattaa varustaa itsensä
iskunkestäväksi
sitä ei kannata
pelätä,
vaan
kannattaa varustaa itsensä
iskunkestäväksi
konkurssi...
kunta ei voi mennä konkurssiin,
mut
voi kuihtua pois,
ellei töpinäksi
laiteta
siks ois kiva jos joitakin muistojakin jäis,
tekemisen
näkemisiä,
semmoisia,
tekemisiä, joita tämä päivä kuvastaa
enää ei savupiiput tupruta,
eikä niistä veroeuroja kuntalaan,
tänään
tarvitaan elämyksiä,
näkemyksiä, joita ei kaupungit suo,
järvivettä, ja metsäkorven hiljaisuutta,
tänään
tarvitaan
elämyksiä ja ne tuottavat monen tehtaan verran ja
ain
voidaan
uutta tuotteistaa,
kevättä ja kesää,
syksyn talvea joissa on tavallisesta arjesta
poikkeaa,
elämyksiä
mut
voi kuihtua pois,
ellei töpinäksi
laiteta
siks ois kiva jos joitakin muistojakin jäis,
tekemisen
näkemisiä,
semmoisia,
tekemisiä, joita tämä päivä kuvastaa
enää ei savupiiput tupruta,
eikä niistä veroeuroja kuntalaan,
tänään
tarvitaan elämyksiä,
näkemyksiä, joita ei kaupungit suo,
järvivettä, ja metsäkorven hiljaisuutta,
tänään
tarvitaan
elämyksiä ja ne tuottavat monen tehtaan verran ja
ain
voidaan
uutta tuotteistaa,
kevättä ja kesää,
syksyn talvea joissa on tavallisesta arjesta
poikkeaa,
elämyksiä
tuulimylly...
tuulimylly pyörii,
lounaistuuli puhaltelee,
ja saa tuulimyllyn elämään
ja tuottamaan,
eilen se hurjempana pyöri,
sillä syysmyrsky läpi yön sitä
juoksutti,
katson
taivaalle,
pian aurinkokennonot saavat työtä,
luonnonluomaa energiaa, jolla on
siistit jalan jäljet
suomenhevonen...
suomenhevonen on
suomalaisuutta,
se on
rakkainta mitä
eläimestä voidaan sanoa,
suomenhevonen ja isänmaa,
enempäähän ei tarvitakkaan
suomalaisuutta,
se on
rakkainta mitä
eläimestä voidaan sanoa,
suomenhevonen ja isänmaa,
enempäähän ei tarvitakkaan
maaseutu...
maaseutua ei voi ohiajaa,
sillä abc:llä täytyy
poiketa,
sillä enää ei ole kesoilia,
eikä unionin baaria,
sellit ja gulffitkin
vain kaupunkien sylissä
maaseutu
on satua,
siellä asuu ihmiset, jotka varjelevat
kirkkoa ja perimiään maatilkkuja,
siellä on joitakin hourailevia
luonnonvihreitä idealisteja,
mutta
kaikki muut istuvat sellin buffetissa,
siellä kehätien päässä,
just siinä missä on metron päättäri
luonnonvoimat...
luonnonvoimat ovat rajattomat,
niillä elämä on synnytetty,
niillä on myös avaimet
hyväksijättöön
niillä elämä on synnytetty,
niillä on myös avaimet
hyväksijättöön
kansanäänestykset...
kansanäänestykset ovat
tunteenpurkauksia,
joita ei soisi
käytettäväksi
kohtalonkysymyksissä
tunteenpurkauksia,
joita ei soisi
käytettäväksi
kohtalonkysymyksissä
suuret voitot...
suuret voitot on
pettymyksillä rakennettu,
ne on itkulla ja kivulla saavutettu,
vain
lottovoitot
tulevat onnenoikusta
pettymyksillä rakennettu,
ne on itkulla ja kivulla saavutettu,
vain
lottovoitot
tulevat onnenoikusta
lato...
harmaantunut heinälato
nököttää
pellonpientareella,
pellolla on siistissä rivissä
heinäpaaleja
ennenmuinoin heinät
majoittuivat katokseen,
nyt
on aika
toinen,
enää ei tarvita heinäseipäitä,
sillä heinät ovat osa
verkkokaupan tuotteita
nököttää
pellonpientareella,
pellolla on siistissä rivissä
heinäpaaleja
ennenmuinoin heinät
majoittuivat katokseen,
nyt
on aika
toinen,
enää ei tarvita heinäseipäitä,
sillä heinät ovat osa
verkkokaupan tuotteita
rupsahtanut...
ei ihminen voi koko elämää olla
nuori ja sotjakka,
eikä edes pikkasenkaan,
sillä rupsahtaahan se
kedonkukkanenkin,
mutta rupsahtaneena tuntee enemmän,
kun sileänä vasta alkajana,
vanhempana tietää
mikä sopii tyyliin ja mikä ei
nuori ja sotjakka,
eikä edes pikkasenkaan,
sillä rupsahtaahan se
kedonkukkanenkin,
mutta rupsahtaneena tuntee enemmän,
kun sileänä vasta alkajana,
vanhempana tietää
mikä sopii tyyliin ja mikä ei
kaikki...
kaikki on melkoisesti,
mutta ei kaikkea,
sillä aina jää jäljelle jotakin,
vaikka murusia,
sanomattomia sanoja,
tekemättömiä asioita,
sillä
aina jotain jää,
jos ei muuta niin
muistot,
pienet muruset
mutta ei kaikkea,
sillä aina jää jäljelle jotakin,
vaikka murusia,
sanomattomia sanoja,
tekemättömiä asioita,
sillä
aina jotain jää,
jos ei muuta niin
muistot,
pienet muruset
ketunpoika...
ketunpoikaa ei huvita
leikkiä
ilveksen kanssa,
vaikka tämä kovasti
pomppii sen hännän päällä
ketunpoika ei tykkää tupakista ja
tuo viiksiniekka kiskoo
sitä yhtenään ja vahaa viiksiään
nikotiinisillä kynsillään
onneksi karhu tuli kylään,
sillä oli ämpärillinen hunajaa,
jonka se toi ketunpojalle,
koska tämä leipoo niistä
kulmakunnan parhaimmat
leivokset
ketunpoika rupesi alustamaan taikinaa ja
ilves sai leikkikaverin karhusta,
joka rupesi painimaan tuon ketlakeen kanssa,
siin saa tupsukorva kyytiä
leikkiä
ilveksen kanssa,
vaikka tämä kovasti
pomppii sen hännän päällä
ketunpoika ei tykkää tupakista ja
tuo viiksiniekka kiskoo
sitä yhtenään ja vahaa viiksiään
nikotiinisillä kynsillään
onneksi karhu tuli kylään,
sillä oli ämpärillinen hunajaa,
jonka se toi ketunpojalle,
koska tämä leipoo niistä
kulmakunnan parhaimmat
leivokset
ketunpoika rupesi alustamaan taikinaa ja
ilves sai leikkikaverin karhusta,
joka rupesi painimaan tuon ketlakeen kanssa,
siin saa tupsukorva kyytiä
rakkaus...
rakkautta voi
kerjätä,
sitä voi janota,
muttei toisen omaan
kajota,.
rakkaus on pilke silmäkulmassa,
kun
se tuike sammuu,
huitsudivei,
silloin syksy tullut lie
työpaikka...
kun työpaikka sulkee ovensa,
se mielen saa
suljetuks,
sillä työpaikka sisältää niin paljon
elettyä elämää,
ja nyt kaikki pois,
se onkuin
jotain itsestänikin otettaisiin
jokapäiväinen...
ihminen ei ole eilisen poika,
hänhän
on valmistunut jokaisena
arkipäivänä ja juhlinnan opit
saanut
viikonloppuisin
ihminen on jokapäivän kasvatti,
uppiniskainen maskotti,
joka osaa myös
itselleen nauraa
aikansa...
ihminen elää aikansa
verran,
yhden kerran,
toiset hoitavat sen yhteen
putkeen,
toiset välillä huohahtavat,
toiset,
siinä sivussa vaan,
sillä samahan tuo,
kerranhan tämä lie
mieli..
aina ei tarvitse olla
jotakin mieltä,
riittää,
kun ei näytä papille kieltä,
eikä pahoita toisten muidenkaan mieltä,
mut
tosipaikan tullen
mieli on oltava,
silloin muitten mieliin jää
syysharmaat...
syysharmaalla mieli
nurinniskoin kyyhöttää,
mut aurinkoisella
hyvinmielin eloaan hyräilee,
ryhtiään korjailee,
mut
kalamies tykkää
syysharmaista, silloin muikku kutee ja
silloin verkot tötteröllään
ahti antejaan suo
metsälammenpoika...
metsälammenpoika ei
merillä seilaa,
vaan hän lammellaan
ahvemia kalastaa ja
lumpeenkukalle rakkauttaan
osoittaa,
hän
luonnon arimmille jutustelee,
ilveksenkin hyville pöytätavoille
opetti,
karhunpennut osaavat ahvenista
kalakeiton valmistaa,
metsälammenpoika ei meluista
kaupunkia kaipaa,
sil
siellä on niin
yksinäisen harmahtavaa
merillä seilaa,
vaan hän lammellaan
ahvemia kalastaa ja
lumpeenkukalle rakkauttaan
osoittaa,
hän
luonnon arimmille jutustelee,
ilveksenkin hyville pöytätavoille
opetti,
karhunpennut osaavat ahvenista
kalakeiton valmistaa,
metsälammenpoika ei meluista
kaupunkia kaipaa,
sil
siellä on niin
yksinäisen harmahtavaa
ajankulua...
käyt kaupassa huvikseis,
kulutat aikaa, vaikka kiireissäs
sinne meet,
vertaat hintoja,
vaikkei niillä sinulle ole
merkitystä,
ajankuluksesi vaan
syystalvi...
syystalvella ei viellä
hiihdellä,
silloin pihoja siivotaan,
talviteloille laitetaan,
syystalvella loimutetaan
loimulohta,
alla tumman tähtitaivaan
murheen hymy...
ihailet toisten elämää,
koska nämä
mennessään hymyilevät,
voi,
kumpa tietäisit kuinka syvän
murheinen heidän hymynsä
onkaan
luonto kestää...
luonto kestää tuulet ja
myrskyt,
pakkastalvet ja poutapäivät,
muttei
huolimatonta ihmiselämää
samaa rotua...
ihmiset ovat samaa
rotua,
aidompaa,
kuin rotukissat tai
jalostetut siitos sonnit,
ihminen on vain väriltään
kummallinen,
mutta sehän johtuu
auringon kulmasta
katuvalot...
ihmisen onni on siellä
missä
hänen on hyvä olla,
sielläkin missä ei muut voi olla,
sielläkin,
minne eivät katuvalotkaan
näy
maanantai 13. marraskuuta 2017
itsehallinto...
pienen kunnan itsehallinto
on
ovenkahvassa, jossa kukee
maakuntahallinto,
siellä
on pienempi ovi,
joka avautuu
sotemaailmaan,
siell on
pienenkunnan
itsehallinto
hujanhajan...
valitat rahattomuuttasi,
kärvistelet yksinäisyydessä,
etkä
muutenkaan
kerrostalon toisesta kerroksesta
käytä kuin
hissiä,
sinä olet joutenolija,
mukavuudesta nauttiva
iltapäivälapsi,
jolla on tahdoton
omatunto,
joka sekin on
hujanhaajan
ajankäyttö...
elmällä on aikaa,
sinun täytyy vain
sopia sen kanssa
ajankäytöstäsi,
mutta ainahan voit aikaasi
kysymättäkin käyttää,
mutta maksa sitten
laskusi,
sillä se ei kuulu
elmämänajankäytön sopimukseen,
joka on sinulle ilmainen,
syntymälahja
suomenoja...
espoon suomenoja,
meren kaislikkoa, jossa jätevesiallas
kutsuu pieneläjiä,
joilla on elämän nälkä
voimalaitos puksuttaa lämpöä
jätevesialtaan
isännille,
aamuaurinko nousee
piipuntakaa,
sielläpäin on länsiväylä jossa
jätevesialtaan isännät ruuhkauttavat
aamun aikaa
kompastuis...
elämä on murheita täynnä,
siksi niitä kannattaa
vältellä,
hoitaa vain eteensä tulleet,
ettei niihin kompastuis
jokapäiväinen elämää on helpompi
elää
hyvillä mietteillä,
ottaa vaikka osanen
mukavasta ja mutustellen sillä
mennä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)