mestarit voittavat
vain hävitessään,
sillä
he ovat kokeneet
ihminen
on
tyyppi joka ostelee
turhuuksia
.nälissään.
ihminen ei aina
syö
nälkäänsä,
vaan henkiseen tyhjyyteensä,
siksi lihovat
rypistyvät
ja joutuvat
toisten ihmisten tuuditettaviksi
ihminen on luomakunnan
kimuranttisin tapaus,
mutta korjattavissa,
siksi luontoäitee ei
ole heittänyt tuota
luomaansa tuulenteille
tietämättömille,
vaan antaa heidän
aikaansa ajastella,
mielihaluillaan puuhastella
ihmisenpoika ei valmistu
samassa tahdissa,
kun
insinööri,
vaan
ihminen tarvitsee
elämänkokemusta saavuttaessaan
tutkintonsa
aamulla aloitetaan
siitä mihin eilen
jäätiin
jos eilen ei jääty
mihinkään,
niin silloin aloitetaan
samalla kertaa
eilinenkin,
jotta ei hypättäisi
yhden päivän yli
aamu aukiaa aikaisin,
siksi puolenpäivän maissa
heränneet ovat menettäneet
aamunsa
ja joutuvat aloittamaan
puolesta
välistä
.päivänsä.
syystuuli ei hymyile
vaan havisuttelee haapapuuta,
tuota tikapojan pesäpuuta, jolla
on
ainoana viellä pukunsa yllään,
kauniin ruskaisen värittämänä,
mutta pian sekin talveensa asettuu,
sillä onhan syyskuu,
hymytön syyskuu
usva on hiljentänyt
luontolintujen äänet,
se on ketunpojankin
pesäkoloseen makuuttanut,
mutta varista se ei ole saanut
hiljentymään,
sillä onhan tuo jalo lintu
joka sään hohtavainen
keräilen sieniä,
ja olenkin niitä
kopallisen saanut
tämä on sienien aikaa,
sillä ne tykkäävät
harmaista tunnelmista,
hetkistä jolloin syyskuun
harmaus värittää lähitienoot
syyskuu on
hohdotun kuu
.lohduton.
synkän harmaa kuu,
jolla on
surun kyyneleet virtanaan
.viittanaan.
syyskuussa on elämä liehakoitu,
jäljellä on vain
kaihon puroset,
joissa ei ilon kyyneltäkään
istun kaivopuistossa,
elämän varjossa,
vaikka keväällä täällä
leijaili elämänhymy
katselen ohikulkijoita,
puluja ja
pullonkeräilijöitä,
heiltäkin on
katse
harmaantunut
syys on
harmaanoloinen,
hetkien hiljaisuus,
jossa hyräilee huomisuus
joka kukkii pihlajamarjapuussa,
näkyy muuttolintijen silhueteissa,
se on hetki jolloin en enää hypi elämäni
rannoilla, vaan nostan purjeeni huomisiin
elän tätäpäivää,
sillä en muihin kykene,
elän ja elän
tämän erän
ja sitten jatkan
jos toiset erät aukiaa
en tavoittele käsilläni
huomisia,
en haamuile eilisiäni,
sillä minulla on
nykyisyyteni,
elämäni tämänhetken
valo
rakkaus ja mahdollisuus
kun päiväni kääntyy
huomiseen
irrotan
eilisistä,
vain aatokseni jäävät
ovenpieliin
niinkauan kun näet
valonkipinän
on
sinulla
.toivoa.
niinkauan kun
jaksat katsoa huomiseen on
silla
.mahdollisuuksia.
niinkauan kun olet
itsesi paras kaveri
.olet sinä.
sukupolvet elävät
aikansa kaltaisesti,
siksi se edellisiä
kummastuttaa,
heitä jotka ovat
edellisten
sukupolviensa vanhempia
ihminen muuntautuu
olosuhteistaan,
siksi tämä rotu
on elämänvalloittaja
elleivät ihmiset
olisi polveutuneet edellisistään,
kehittyneet
hetkistään,
olisivat he
kokeneet dinosaurusten kohtalon
ja maailmanherrana
olisi
muurahainen,
tuo vikkeläkinttu,
joka ei tarvitse ihmisenkaltaisia
olosuhteita,
vaan
koko elämä olisi yhtä
muurahaiskekoa
suvenkukka
syystuulessa hyvästit
kesäniitylleen jättää,
mutta viellä se perhosta lehdellään
tuudituttaa,
elämänmaisemaa kaunistuttaa,
mutta pian saapuvat
syyspimeät
ja silloin suvenkukka
talviunilleen taipuu,
niinkuin perhonenkin
terälehdelleen
vaipuu
tavallisia ihmisiä
on
tusinoittain,
mutta erikoisuuksia
vähemmän
ihminen on sopeutuvainen,
mutta kaikki
eivät
pukeudu toistensa
lailla
erikoista ihmistä
kannattaa
katsoa lähempääkin,
sillä usein he
loistavat
tavallisuutta kirkkaammin
rokotukset estävät
kuolemasta
-het justiinsa
mutta sen takuu loppuu
vanhetessa
ihminen on
luomakunnan asukas,
alivuokralainen,
viheliäinen vuokralainen,
sillä tämä sotkee elinolosuhteensa,
sekä
turmelee ympäristöään häpeilemättömästi
välillä tunnen olevani
ihminen,
toisten kanssakulkija,
jononjatkoinen aivastelija,
mutta useimmiten tunnen olevani
ikimetsän luonnonlammen lumpeenkukalla
asustelevan vesisirkan veli,
veli joka on harhautunut
tähän ihmisten kiireen maailmaan,
joka uuvuttaa
eläjänsä luovuuden
kansanedustajaksi
pääsee
vaivattomasti
kunhan liittyy
yhteiskunnan
sähköverkkoon
mutta siitä on ilkiät
seuraukset
äänestäjien
jokapäiväisissä
siirtomaksuissa
nuotiotulilla istuvaa ihmistä
äänestää vain
tilanpoika
tikanpoikanen
sekä yöperhonen
mutta jos ihmiset kuuntelisivat
omantuntonsa
ääntä,
he äänestäisivät
kansanedustajaksi
suomenhevosen isänmaallista
ratsastajaa,
j.r:laa
vain aurinko
on
paikallaan,
muut liikkuvat
säiden tahdissa,
kevät voi aikaistua tai
myöhystyttää tuloaan,
kesä voi olla välillä haalempaa,
välillä suven suloista,
syksyt
tumman tuiskuisia,
talvet lumivalkoisia,
tai nuoskasempia,
mutta aurinko on
totinen eläjä,
eikä se sijoiltaan
.kerkiä.
onneksemme
kasvitieteilijät
puhuvat vieraslajeista,
mutta mielestäni
mehän kaikki
ollaan
leutotuulten tuomia
heistäkö persut ovat
iduttuneet?
pyytävät nyt
talkoilla
poistamaan
uustulijoita
minä annan kurtturuusut
kukkia,
ja lupiinitkin saavat
kaunistella kolkkoja
tienpientareita
pitkän työpäivän jälkeen
olet vain,
olet ja
olet,
olet hetki
joka elää,
muttet tahdo
enemmätä näyttää,
sillä olet
töissäs kaiken näyttänyt
ihminen ei ole
uusi
keksintö,
vaan nämä hemmot
ovat olleet
maailmassa alustapitäen,
mutta he eivät ole
alkuisiensä kaltaisia,
vaan he osaavat muovautua,
samoinkuin
viiruksetkin
viiruksille riittää
että ihminen jalostautuu,
joten ihmisillä on luonnolliset kannattajansa,
jos ei olis,
hekin olisivat
sukupuuttoon kuolemassa
ihminen on menestynyt
maailmankaikkeudessa
vain taipuvuutensa
ansiosta
ja etenkin sen vuoksi
että on tarjonnut
itsestään
osan elämänsä ylläpitäjille
ihminen tarvitsee
menestyäkseen luovaa
hulluutta
uskallusta
katumusta,
hän tarvitsee onnea
pettymyksiä,
sillä vain niiden kautta
hänen sydämmensä avautuu
menestyksensä pientareille
ihmiset jotka eivät ole varakkaasta
suvusta,
eivät heidän ruuan
tähteistään,
vaan
pienen mökin tenavista
jotka jo varhain näkevät
elämän
.kohtuullisuuden.
menestyvät elämässään,
sillä
he jättävät perinnökseen
huomisen jossa on kaikilla mahdollisuudet,
vaikkei omista reppuaan enempää
liian varakas
kuolee sukupuuttoon,
viimeistään
perinnönjaoissa,
mutta pienen mökin
tenavaiset ovat vapaita menemään
sinnetänne
tuonneminne
reppunsa kaa,
sinnekin minne mielensä tahtoo,
sillä heillä ei ole sukuvaakunaa
taakkanaan
kun liian kaan
kynnät
samaa sarkaa,
et puita metsissä
nää
joskus on
lähdettävä,
viimeistään silloin kun
itse voi
nurkkasokeutunut
ihminen
on
eilisen
pölyttämä,
huomispäivän
valoton
ihmiset joilla ei ole
mitään
runsainmitoin,
heillä joilla ei ole
rahaa penninvertaa
-menestyvät,
sillä heille pienikin on
suurta,
kuntaas
yltäkylläiset ihmiset
ovat lannistuneet
kurkkaamaan
huomisiin
ihmiset tarvitsevat
kaupunkeja,
sillä he kaipaavat
toisten ihmisten
läheisyyttä,
joka kuitenkin on tuntematonta
rappukäytävässä,
sillä ihminen on
lähtöisin
kylänmummon mökistä
pienestä maalaiskunnasta,
jossa kaikki tunsivat
liiaksi toisiaan
verkkokauppa tuhoaa
lähimetsät,
kyläkaupat
ja kyläpapin unelmat
verkkokauppa on
syypää koronaan
ja on saattanut
kansanterveytemme
vaikeaan tilanteeseen,
sillä se ei toimi
kestävänkehityksen
mukaisesti
verkkokaupassa kaikki
on
niin halpaa,
ettei se huomista
ruoki
arjet aukenevat
aamusta,
ahertavat päivästä
iltapäivästä,
kunnes
illantullen retkahtavat
velkaisen asunnon
pikkavippiseen
vuoteeseen
kansalaisille on
aivan yhdentekevää
ketkä kulloinkin pitävät
valtaa yhteiskunnassamme,
mutta heille ei ole samantekevää
näiden toimintojen vaikutukset elämäänsä
kesälomat loppuvat
ennenkuin
kerkiävät
alkamaankaan,
jos pakkaat
lomatoiveesi yhteen
retkikassiin
jos maailmassa
elettäisisiin
samoin, kun
sen alkuaikoina
kaikki olisi toisin
olisi kurjempaa,
eikä ollenkaan vapautta,
eikä vanhuutta,
sillä ihminen oli
silloin
kaikkien syötävänä
tänään vain heidän
jälkeläistensä,
mutta ovat onneksi
laimentuneet
alkuaikoina hypittiin
puun latvasta
toiseen,
heiteltiin
panaaneja
dinojen otsaan,
kustiin ja paskottiin
ilmojen teille,
eikä ajeltu sähköautoilla
sitten tapahtui
luontoihme
kun jääkausi
rupesi hellittämään
ja uudet mantereet
aukesivat
vanhanliiton jääräpäät jäivät
niille sijoilleen,
mutta uudistusnälkäiset
lähtivät käpälämäkeen
ja samalla vaalentelivat
ihonsa mustasta tähän
nykyiseen sävyyn
tänään ihminen on
nykyaikainen
turhaville
sieviskäinen,
mutta pohjimmiltaan
samoja puunlatvuksissa
heilujia yhäkin
ovat
nuorena ei ymmärrä,
vanhana ei jaksa,
mutta keski-iässä
ne arvoitukset mietittyvät,
mutta jäävät muun kiireen
jalkoihin
ihminen on onnellisimmillaan silloin kun
ymmärtää mahdollisemman vähän,
niin vähän ettei ne ole kahleina
uutta katsellessa,
mahdottomia ajatellessa,
joutavanpäiväisissä
olemisissa,
kiireen kulkukaverina
ihminen on on aikansa
ajopuu,
hetkensä heiluja,
sitten onvain
syyskuu
elämänvirtaksia
on
elonjokkein
tulvanaan,
muttei jollei ois,
en seilais tyynessä enkä myrskysäissä
plägälläkään,
vaan rantakivellä
kyyhöttelisin
elämän parhaat ihmiset
ovat
luontonsa sukulaisii,
heitä
jotka elävät jälkiä jättämättä,
arpiansa esittelemättä
kohtalolleen oikuttelematta,
heitä jotka elävät
luonnollisen ilmavasti,
niinkuin
luonnon hiljaisin
havinanlehti
joka haapapuussa havisee,
vaikka on jo ensipakkaset,
kylmäntalven tuuloset
kun valta keskittyy
aika seisahtuu,
siksi monet
pienet kunnat
uinuvat
ja
pää painuksissa
painelevat isompiensa syliin
metsät ovat enemmänkuin
puuta,
sillä ne ovat
koko kestävänkehityksen
merkitys,
elämämme perusta
metsä kätkee juurilleen
eliöstön
joka on ollut ennen
ihmiskuntaa
ja jää myös
jälkeemme,
siksi meidän tulisi
elää
kestävänkehityksen mukaisesti
metsä,
on
elämänkuva,
sen havaitsee helpoimmin
kun katselee maailmankarttaa,
siellä missä on metsää,
siellä on myös
hyvinvoivaa elämää,
sitä elämää jota lapsenlapsemmekin
kaipaavat
silloin kun ihmisellä
on
omaisuutta juuri senverran
mikä on päällänsä
hän on vapaa,
niin vapaa
että voi asettua mitenpäin,
minnepäin
tahansa
korona muuntautuu
sitämukaa
kun
ihminen tulee
edelliselleen immuuniksi
korona kylvää kuolemaa
eniten siellä
missä terveysolot
ovat
heikommillaan
korona on seurausta
ihmiskunnan ahneudesta,
siitä etteivät he toimi
kestävänkehityksen
mukaisesti
luonto on ihmistä
voimakkaampi,
viisaampi,
siksi
ihmiskunnan tulisi ajoissa
huomata heikkoutensa
ja ruveta tasavertaiseksi
yhteistyökumppaniksi
ympäristönsä kanssa
kun pidät
kaikkeen etäisyydet,
et törmäile,
muttet myöskään
aisti ympäristöäsi
muutenkuin omasta
näkökulmastasi ja se on
usein liian itsekeskeistä
eikä johda tilanteisiin jossa
ihminen tavoittaa toisen ihmisen
katseen tunteet,
hetket jotka koskettavat
niin että haluat niitä yhä uudelleen
.uudelleen.
uudelleen,
haluat olla osa näitä kosketuksen tunteita,
joissa ei ole välimatkaa,
ei ainakaan itsesi vertaa
poikkeat ihmiset
ovat tilastotappioita,
heitä joita karsastetaan
suunnitteluissa,
elämän tapetoinneissa
poikkeat ihmiset
ovat
jalorotuisia,
sielukkaita
ja omanarvonsa tuntijoita,
heillä on jotain
sanottavaa
tehtävää,
toisin kun tusintalouksien
peukuttajilla
elämässä on hyvä
ottaa
kukonaskeleita,
mutta kyllä sirommin päivä
sutjaantuu tipusten tahdissa
samalla kun ruumiillinen
työ vähenee
henkinen kasvaa,
se on
raskain työvaihe,
sillä sitä ei tupakkitauolla
hoideta
jos etenet
kyynärpäätaktiikalla,
saavutat ehkä päämääräsi,
mutta siellä olet yksin
niin yksin, ettei saavutuksillasi ole
edes itsesi kunnioitusta
kun käyt
kävelet
ja olet vaikka hetkenverran
punkaharjulla,
tuolla suomen kauneimmalla
harjulla,
kansalisaarteemme
kummulla,
tunnet ja tiedät
mitä on
luonnonkauneus,
tuulet ja sinitaivaan kosketus
puruveen muikku
maukkahin
muikku
suomenmaan,
sil
sen kotivesistö on
luonnollisen puhtahin
luomakunnan alustalkaen,
siksi sen pohja välkkyy viel
kymmenen metrin syvyyvestäkin, koska siellä
ei mitään luonnotonta
savonlinnassa
ihminen herkästi
naurahtaa,
sil
siel hällä
ei stressin stressii,
sillä niin lupsakasta
on siel elon meininki
saimaa on
isänmaan sininen,
kirkkaampi kuin kirkkahinkaan,
sillä se on isänmaan vesistö,siksi
saimaannorppakin sen pesäpaikakseen valitsi
keinovalot
sokaisevat
yhteiskunnan
perusjäpikästä,
sillä reaalitaloudessa
riittää
päivänvalo
nyt yötpäivät
katulyhdyt valaisevat
turhuuksien hetkiä,
niitä hetkiä,
jolloin pitäisi olla
tyynyttymässä
unimaille makoisille
siksi jäpikäs
puolivalveilla
hortoilee
saamatta otetta mistään,
vähiten
ihestään
luonto elää
ikuisesti,
ihmispolonen
elinaikansa,
vaikka yrittääkin hikipäässä
luontoansa karsia
jokaista harha askeltaan
ei kannata
laskea,
koska silloin
oltaisiin
päiviemme päässä
liiaksi ei kannata
vanuttaa
itseään,
vaan sillätavalla
eläväisen hymyilevästi,
sylillisen verran,
hyvänolon verran
sen verran
ihminen ei tarvitse
paljoa,
vain itsensä verran
jos haalit
kaiken itsellesi,
kuristat
eläväisen mielesi,
vaimennat elämännälkäsi
turhuuteen,
joka sulkee mielesi
elämänniityiltä
ja aitaa kanssaeläjäsi
puutteen suomaille
sytyn
helposti,
kiinnostun vähästä,
sillä
elän vähänpäällä,
siksi minun täytyy olla
herkällä mielellä,
silloinkin kun tunteet
pisaroina valuvat
yksin olisin
vaivaton
toisille,
mutta haluan katsella
väistellä ja halata
elämäni kukkii
minussa,
itsetuntoni hymyilee
mielessäni,
sillä olen oppinut elämään
kanssani
rakkaus on
elämänkukka
hentokainen ja sattumanvarainen,
siksi sitä pitää
hellinkäsin
katsoen
halata,
puristaa niin että
tuntuu
en kuivakkaasti
ajattele,
leutotuulisesti vaan,
sillätavalla kevään
kevyesti,
mutta joskus ruskamieleni
mieleeni istahtaa,
siin tovi vierähtää,
mut pian pois vierähtää,
sillä eihän hää
ilomielisillä pientareilla
tahdokkaan
ken vapautta etsii
hänen ei kannata
itseään haaveilta
aidata,
sillä haaveet
löytyvät vapaudenniityiltä,
aitaamattomilta
elonpoluilta,
arjen aitaamattomilta
takapihoilta,
hetkistä joissa ei varjon varjoakaan
jos maapallon
lämpötila kasvaa
yli kahden asteen,
niin silloin olemme
elinkaaremme lopussa
siksi ihmiskunnan
täytyy
muuttaa
elintapojaan
tämän vuoksi meidän tulee
elää
jokapäiväisen
.luonnolliesti.
valtameren myrskynsilmässä,
vaahtopäisessä
merenkäynnissä
olen lähempänä
elämäni hyvinvoinnin rantaa kuin
arkipäiväni keskiössä,
sillä silloin olen yönsylin
hellässä sylissä,
luontoäiteeni helmoissa,
enkä nykyelämän kelmuttamana
strombina,
ihmisenä jolla ei ole sananvaltaa
edes
itselleen
kesäaamun varhaisimmilla
hetkillä ei tule ikävän asiat
mieleen,
sillä aamuraikkaus
koskettaa tunnonpäitä
hellänhilpeästi,
sillätavalla pikkuinen hymy
huulillaan,
elämänkatse silmissään
hyvänmielentahto
rinnallaan
kuuntelen ääniä
joita ei olekkaan,
sillä elämä alkaa
vasta aamuauringonsätestä
yökasteen verottamalla pihanurmella
vaeltaa siiliäiti
perässään kaksi poikastaan
ja ukonkäppyränsä,
ovat elämänsä aamuongelle
menossa
elämännälkäinen
ihminen on
elämäninnokas,
jokapaikan utelias,
sillä hällä
ei ole
karunhaamukasta
yllään
tyyntyvässä kesäillassa
haavanlehti
havisee,
luontolintu illassaan
viilettelee,
sillä päivänhälinän
äänet tauonneet,
jättäen hetket joissa
sanatonkin hyvinvoipuu
evonikimetsän
siimeksessä
ei kenenkään tarvitse
toisilleen huutaa,
sillä täällä kaikki kuulevat
ihminen on
kaikista tulokkaista
uusin,
vaarallinen lajike,
niin vaaralinen,
että jälkensä
huomiseen johtavat,
vaikkei he askeltakaan
sinnepäin ottaneet
piirtelen sormellani
lammen tyyneen pintaan
kuvan joka hetmiten tyynytty
kuvakseen,
kuvaan jossa näen kasvoni
sekä sinitaivaan
jossa luontolintu
suvimielellä
liitelee
tämä evon luonnonlampi
on
elämäntarjotin,
paikka josta kuvastuu
elämän syvimmät
suomuurain kypsyy
rannoillaan
kanervat tuoksuvat,
karpalot aluillaan,
suontuoksu on kutsunut
vastarannalle
myös ikimetsien herkkusuun,
mesikämmenen,
hänet joka on näitten
seutukuntien isäntämies
padasjoenkunta vastustaa äänekkäästi
evontiedekansallispuistoa,
se on ikävää
toimintaa,
sillä täällä kuvastuu
kestävänkehityksen kuva,
lammenkin pinnasta
niin ma sua katselen
kuin sie
miutakin,
hyväst ihastelen
kuiskaustesi
sovinnulista sointua,
sillä
olemmehan ystäviä,
saman ikäpolven
synnyttämii
kauneinta on
nähdä
pienenpeni hymy
onnettoman silmistä,
se on kauniin ja viattoman
herkkyyden hymy,
hetki,
joka koskettaa syvästi,
sillä siinä hymyssä
liekehtii
elämänvalon
toivonkipinä
köyhyys on
kullanarvoinen
luonnonvara, kun se
kohdistuu nuoreen ihmiseen,
elämänaloittelijaan,
sillä se voi tehdä heistä elämänsä
upporikkaan
ne ihmiset
jotka tuntevat
syvemmin,
aistivat ja toimivat
pienin sanoin,
hiljaisin elein
ovat
kullanarvoisia
vajaakäyttöiset ihmiset
ovat
äänekkäitä
pyrkyreitä,
eturivin esiintyjiä,
sillä heillä ei ole mitään muuta
annettavaa
siksi yhteiskunnan
kannattaisi
kumartua kuulemaan heitä,
elämän hiljaisempia,
sillä heidän toiveensa eivät
kaada budjettaja
vaan luovat painoarvoa
tuleville talousarvioille
kunnissa joissa
mahtisuvut eivät hallitse
vaalikaudesta toiseen
-menestyvät
sillä päätöksenteko
laajenee ja ulottuu
heihinkin joilla ei ole muuta kuin
omantunnonarvonsa
usein katselen
eilisiin
muistelen ja aattelen,
mietin ja arvuuttelen,
sillä ne on eletty
tehty,
enkä voi sinnepäin kulkea,
mutta ne auttavat minua näkemään
nykyisyyteni,
hahmottamaan huomiseni,
sillä olenhan sieltäpäin
kotoisin
ihminen ei voi
tämänpäivän maailmassa
enää
kulkea omia polkujaan,
mutta hän voi
kulkea niillä
niin,
että
polunvarsikukat hymyilevät,
lintuset laulavat
ja ketunpoikasen kohdatessa
se heiluttaa iloisesti
tuuheaa häntäänsä
syystuulet
haapapuuta heiluttaa,
lehtiään
tuhisuttaa, mut
se ei viellä tuulenteille
lehtiään lennätä vaan
kantaa kauniin ruskaista asuaan
yllä
ensilumiin saakka,
sillä vasta silloin
se talvitirsoilleen tahtoo
ajatella voi mitä vain,
mahottomia ja vähäpätöisiä,
ajatella voi
vuorten takaisia,
mutta myös hetkensä edessä
olevia,
niitä et voi työntää
pois,
sillä tulevat takaovista
takaisin,
et voi niitä
syliisikään ottaa,
vaan niitä pitää
ajatella,
tunteiden voimalla silitellä
kangasvuokko on
kevätkankaiden kaunis
kukka,
tyynen viaton
kukka jolle kevätauringon säteet
ensimmäiseksi
hymyilevät
kaikkien juttujen
takana
on
hetket,
jotka ovat koskettaneet
sinua,
hetket jotka ovat
tunteitten tuulettamia,
arjen karaisemia,
tuokioita,
jolloin teit niitä näitä
kokoomus ja kepu
ovat aina
vastustaneet
yhteiskunnan kehitystä
mm.
peruskouluuudistusta
vastustivat
kynsinhampain
nyt
vastustuksensa kohde on
evontiedekansallispuisto,
tuo kestävänkehityksen
puisto
mutta niinkuin ennenkin,
viimein hyvä aina voittaa
ja kaikkialle
elämänvalo loistaa,
myös heille,
vastustajille,
sillä tämä tie on kestävänkehityksen
tie,
tie josta tulevat sukupolvemme
kiittävät,
sillä ne luovat huomista
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin