Yö vaivihkaa haihtui,
tuskin olikaan,
on keskikesän suviaikaa,
kotomaani erikoisuus.
Silmäni eivät tottuneeet,
talvella oppivat nukkumaan,
nyt
elämänvaloisin selkosin,
silmät ihmettelevät,
kehokin hartaasti kuvettaan
kulettaa.
Aamun huomaan kellosta,
mutten ilmojen
hämäryydestä,
yötön yö,
ihan hulivuli,
mieli sanelee
heissulivei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti