tiistai 4. elokuuta 2015

moro...

Kesähellettä,
saunanlämmintä,
mansikkamaan aherrusta.

Minnuu palentaa,
eikä mansikkamaille selkäni taivutu,
ajat ovat toiset, luonnon suomat,
itseni
kokoiset.

Sinitaivas entiseen malliin,
pilvet yllänsä,
linnut liitojaan liitävät,
siili taapertaa yli tien,
varis nauraa sähkölangalla,
kännykkäni soi,
lehtimyyjä,
moro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

olen vain,,

olen vain en muuta, sillä tilani on pieni ja viaton, kokoiseni ja hänen joka viipyy myöhemminkin