Yhteiset hetket,
yksinäisyyden verhoina,
elämän kulkusuunta vie poispäin
yhteisistä,
sillä itselleen ihminen elää,
vain hetkittäin toiseen nojaa.
Rakkaus,
mielinkielin vihellelty,
ystävyys on teon sana,
sitä soisi kuulevan
tekojen lailla.
Suutelen kuvaasi,
ilmeesi ei muutu,
samantekevää,
minä sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti