tiistai 18. elokuuta 2015

vahtoilen...

En jalkojain säästä,
en piätäin rapsuttele,
kun siun perään
hinkuan.
  Olet vaan nopiampi,
kun minä pattipolvinen
nahkapäinen,
ylipyöreä
mussuttelija.
  Kääntelen kylkijäin,
makoilen joutenajat ja niitähän
mulla riittää,
olen
täydellisesti irtaantunut
elämän hullunmyllystä,
olen yhteiskunnan
jouteneläjä ja sinun
perääsi vahtoilen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...