torstai 20. elokuuta 2015

kuolema...

Sinitaivaan alusmailla,
ihminen vaeltaa,
tyytyväisenä aamupalallaan,
toiset verissäpäin elävät,
edes kuolema ei korjannut
aamiaiseksi.

Sodat ovat siirtolaisuuden
paholaisia,
ihmiset osallisina,
toinen pyövelinä,
toinen kurjana hengensä edessä,
sinitaivas katsoo
luomakuntansa
tähtiolentoja.

Ihminen on raakile elämään,
muut luonnon orgasmit ovat
kehittyneinpiä,
niillä logiikka pelaa,
ihminen on puolitiessään
kuolemaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...