maanantai 17. elokuuta 2015

kurjuus...

Maailmani on avara,
kotini tilava,
mieleni salliva,
niillä nykypäivässä toimin,
niillä
yöni nukun,
silmilläni suopean,
sil
miksi kurjuutta
kurjistaisin.

Katson anojan käsijä,
silmiään anovia,
minusta kerjäläisen taidot
hällä päivässään,
minä enempi autan hädässä,
autan hengenhädässä, en
hyvinvoinnissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ylin ikkuna,,

kaupungin kerrostalon ylimmästä ikkunasta näkee kauas alkulähteille, mutta sieltä ei näe kerrostalojen sisälle yksinäisyyden avaruuteen