Maailmani on avara,
kotini tilava,
mieleni salliva,
niillä nykypäivässä toimin,
niillä
yöni nukun,
silmilläni suopean,
sil
miksi kurjuutta
kurjistaisin.
Katson anojan käsijä,
silmiään anovia,
minusta kerjäläisen taidot
hällä päivässään,
minä enempi autan hädässä,
autan hengenhädässä, en
hyvinvoinnissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti