tiistai 25. elokuuta 2015

onkireissut...

Olen ongella lapsenlapseni kanssa,
juttu lentää,
lapsen ensimmäinen onkireissu.
Istun veneen nokassa,
lapsi keskellä,
vapa tärisee, kupu keinuu
lammen pinnalla,
kunnes katoaa,
     nosta huudan,
lapsenlapseni nostaa ahvenenkörmykkään,
olemme onnesta sekaisin,
sen kuulevat lammen  muut eläväisetkin,
taivaan lintuset.
  Muistan puolivuosisattaa aiemmin
saman hetken.
olin lapsenlapsen asemassa,
minuna oli pappani,
muistan pappani ilon huudon,
muistan omani riemun onnen,
pitelin ensimmäistä kalaani,
pappani totesi, ettei tarvitse laittaa munia
pataan,
minä en lapsenlapsellrni niitä toivotellut,
vaan elimme onnesta,
kalaonnesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...