Olen ongella lapsenlapseni kanssa,
juttu lentää,
lapsen ensimmäinen onkireissu.
Istun veneen nokassa,
lapsi keskellä,
vapa tärisee, kupu keinuu
lammen pinnalla,
kunnes katoaa,
nosta huudan,
lapsenlapseni nostaa ahvenenkörmykkään,
olemme onnesta sekaisin,
sen kuulevat lammen muut eläväisetkin,
taivaan lintuset.
Muistan puolivuosisattaa aiemmin
saman hetken.
olin lapsenlapsen asemassa,
minuna oli pappani,
muistan pappani ilon huudon,
muistan omani riemun onnen,
pitelin ensimmäistä kalaani,
pappani totesi, ettei tarvitse laittaa munia
pataan,
minä en lapsenlapsellrni niitä toivotellut,
vaan elimme onnesta,
kalaonnesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti