lauantai 29. elokuuta 2015

lapintaikaa...

Ihmiset kulkevat,
eivät minnekkään,
työttöminä moni itseään kuljettaa,
Ulkomaalainen hymyilee,
työtön luonnostaan,
veltton näköinen.
  Junassa ei ole tunnelmaa,
ei ainakaan tässä vaunussa,
ylilihavat työttömät ansiosidonnaisilla,
muukalaispasseilla etelän hemmot,
lapin kairoilta kuuluu
ilonääniä,
siirryn seuraan.
  Iloitaan tunturimiehen seurassa,
koltan-saamelainen mielikieli,
laiha kylmäsavustettu,
mut
minulle maistuvainen,
hän ei kieroile, mut
kiroilee,
kuten lappilaisen kuuluukin.
  Herään
rautatieasemalta,
olen putsattu,
ylilihavat vieneet
massini,
kolttaveli hymyilee,
lapintaikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...