maanantai 24. elokuuta 2015

närästää...

Närästää,
happamia oon kuluttanut,
suupielistä alas laskenut,
siellä pötsissäin muhineet,
kaasuuntuneet,
röyhtäsyjä joka lävestä,
oon äänekäs einestäjä,
samariinit juomana,
röyh...

Iheksein kehtaan
röyhistellä,
seurassa suu sulavasti
supussa,
reijät supistuksissa,
katseeni viattoman kainu,
oon
närästelijä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...