Heräsin ennen sarastusta,
kaukana loimuttaa itäinen taivas,
muualla
tummuva yö hiljaisuuttaan
verhoaa.
Aamussa tuoksuu
uninen mieli,
kasteinen huomen,
äänetkään eivät
korviain kosketa.
Tänään pilkon voimieni takaa
puita,
jottei vilun kolkko humina
pirttiäin talvella
valtaisi.
Kissalleni kaikki samantekevää,
nilkoissani kyhnyttää,
kehräten mieltäni hyvittää,
kermakupillisesta vielläkin
mielissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti