perjantai 28. elokuuta 2015

kirkonpenkit...

Häpeillen katselet,
voihan sentään,
eläthän sittenkin,
vaikka mielivaivasi
eloa jarruttaa.

Häpeilet tuntematonta,
hänen estotonta oloaan,
avautuvaa mieltään,
pelkäät hänen valloittavan
rintapielesi,
siksi hänestä
tuhmia puhut.

Kirkonpenkit puolillaan,
siellä herrashenki mieltään
paljottaa,
siellä ei uskottomia näy,
puolillaan
vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...