Kohtalon käsivarsilla,
tuntemattomilla taipaleilla
eloni taivaltaa.
Osani on olla itseni,
enkä muuksi taivukkaan,
minussa on itselleni tarpeeksi,
suon jokaiselle osansa, taipaleittensa
mittaisen.
Kaikki elämäni päivät,
samanverran öitä,
jos en kesken unia herää,
kaikissa kohtalon suuri syli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti