lauantai 29. elokuuta 2015

petäjä...

tiedän kuolevani,
en tiedä milloin,
mut
elän siihen saakka,
nautin piruuttani,
sillä
varksetkin morjenstavat,
ovat vilpittömiä luontokappaleita.

syleilen petäjää,
ainoata puutani,
iänikuista kaarnakylkeä.
petäjä puskee   elinvoimaa,
tunnen lämmön,
aistin elämän
jyhkeyden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

pursuaa,,,

katso asioita itsenään, äläkkä tee niistä pienempiä suurempia, sillä silloin ne pursuavat käsittämättömiin