keskiviikko 19. elokuuta 2015

sinitaivas...

Sinitaivas niin lähellä siintää,
mut en yletä  silittämään
sen lumoavaa pintaa,
matkani olisi aikaani pidempi,
enkä sittenkään
kykenisi ymmärtämään.

Elän sinitaivaan alusmailla,
sinisen Päijänteen niemekkeellä,
Nyystölänlahden kupeen kulmalla,
täällä ymmärrän pienuuteni,
käsitän elämän suuruuden,
ymmärrän luontoäiteen
mahtavuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...