perjantai 28. elokuuta 2015

ikivanha....

Kylmät kammarit tyhjään
nukkuvat,
seinänsä kylmän kalpeat,
hiljaisuus ikkunoista heijastuu,
tapetit lakastuvat,
elämästä kellastuvat.

Ennen ilo raikui,
lasten elämästä
kaikui,
elämä oli tapeteissa,
ikkunoistakin heijastui.

Istun ja ihmettelen,
olen jälkeenjäänyt,
vanha ukko,
ikivanha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...