tiistai 4. elokuuta 2015

sutjakka...

Sutjakka käpytikka hakkaa
kävyt siemenistään,
herään sarjatuliääneen,
olen rintamalta paennut.
  Rentoudun,
huuhdon kasvoni kaivovedellä,
ajan partani,
ämpärin pinta toimii peilinä,
olen ravustamassa,
jokirapuja halajan, mut
mertoihini tuliaislaji vaan,
mut
rapuhan sekin,
kuten sutjakka käpytikka,
jolla on
rytmi veressään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

puolen päivän aikaan,,,

puolenpäivän aikaan elämä on kokokohdassaan, siksi se ei ole kallellaan mihinkään suuntaan, vaan katsoo kohtisuoraan pyhää valoaan