maanantai 13. kesäkuuta 2016

kokoaikainen...

milloinkahan ihminen olis
kokoaikaisesti onnellinen,
tuskin koskaan,
hulluksihan sitä muuttuis

onnen hetket ovat maukkaimillaan
kivisen tienpätkän päässä,
siellä

ihmisen on pareen olla vähäsen
kaikkea,
silloin ne
murusetkin maistuvat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...